Viimeisiä viedään

 

Jouluaattoni oli odotettua mukavampi. Heräsin yövuoron jälkeen kahden paikkeilla päivällä, keitin itselleni puoli pannullista suklaakahvia ja sytyttelin kodin täydeltä tuikkuja sekä kynttilöitä. Siinä katselin illan hämärtymistä ikkunasta, mietiskelin syntyjä syviä ja vahtasin sivusilmällä jouluohjelmia. Oli sen verran reipas olo, että laittelin jouluillallista himppusen pidemmän kaavan mukaan kuunnellen samalla joululauluja. Aterian jälkeen avasin kissun kanssa lahjapaketit ja lähdin kävelemään töihin.

Työvuorolistan mukaisesti tarkoituksenani oli jäädä joulupäivän aamuna nautiskelemaan ansaituista vapaapäivistä, mutta teinkin töitä koko joulun, kun kerran alkuun pääsin. Vasta myöhään tapaninpäivän iltana kaaduin sohvalle lepuuttamaan kipeää lonkkaani. Nyt vapaata on edessä lähes viikon verran. Eiköhän tässä siis ehdi lepäämään yllin kyllin. Kerrassaan mitään suunnitelmia ei ole laadittuna.

Joululahjoissa oli satsattu tänä vuonna hyvinvointiin. Hierontamaton saimme puolison kanssa yhteiseksi lahjaksi. Sen lisäksi minä sain lahjakortin hierontaan/hemmotteluhoitoon. Ehkä noissa on ideaa loppuvuoden vapaapäivien aktiviteeteiksi. Eipä tässä muuta. Lepposia vuoden viimeisiä päiviä!

Käy lämmin henkäys talvisäässä

 

Sadatta postausta viedään. Joulun merkeissä tietysti, sehän nyt on selvää. Tervetuloa mukaan!

Jouluinen Porvoo jäi näkemättä. Luvassa oli lähtöpäivälle kerrassaan surkeaa ajokeliä, taivaan täydeltä räntä/vesisadetta ja suojasäätä. Seurasimme tiivisti sääennustusta useita päiviä ja toivoimme sormet ristissä käännettä parempaan. Sellaista ei kuitenkaan ilmaantunut. Paria päivää ennen lähtöä tein mielestäni järkevän ratkaisun ja peruin hotellivarauksen. Olihan se suuren suuri harmi ja kirveli mielessä monta päivää, mutta eiköhän tässä elämässä ehditä jouluisaan Porvooseen. Toivon ainakin.

Reissun peruunnuttua hain lohdutukseksi amarylliksen punaisella twistillä, pullon parempaa kuohuvaa ja kokoelman joulusuklaita kaappiin. Sen jälkeen kaivelin kaikki mahdolliset joulukoristeet laatikoista ja kaapin perukoilta esille. Joulusisustus oli mielessäni, mutta uusia koristeita en tahtonut ostaa. Onneksi sain loihduttua toivomaani juhlatunnelmaa yhdistelemällä jo olemassa olevia koristeita.

Miehen syntymäpäivää juhlittiin kahden kesken eilen. Käytiin ulkona syömässä ja kippisteltiin kuohuvalla. Tänään olen viettänyt päivää suklaarasia sylissä sohvalla ja katsonut jouluisia elokuvia sekä sarjoja. Olen onnistunut karsimaan pahimmat jouluimelyydet ohjelmistostani pois ja nauttinut jouluisesta tunnelmasta. Sanotaanko kuitenkin, että liika on liikaa. Sokerihumala sekä jouluinen kuvasto alkavat jo hiljalleen riittää ja paluu arkeen alkaa tuntua ihan hyvältä ajatukselta. Huomenna onkin viimeinen vapaapäiväni ennen joulun työputkea. Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista Joulua Teille muille. Nauttikaa!

Joululta näyttää ja tuntuu

 

Lumisadetta, tuulta ja pakkasta. Niistä on viime päivien säät tehty. Minä olen viettänyt päiväni kuin talviuninen karhu, tuhisten sikeästi lämpimän peiton alla. Välillä olen kääntänyt korkeintaan kylkeäni. Yöt olenkin sitten valvonut töissä. Onneksi viimeinen työyö jäi taakse ja jään nauttimaan vapaistani. Odotan, että voisin käydä päivänvalolla ihastelemassa luontoa, jonka viime päivät ovat talven ihmemaaksi loihtineet. Samalla voisin ehkä ulkoiluttaa kameraakin. Katsotaan, antaako lonkkakipu myöten.

Jouluista sisustusta olen edistänyt pikkuhiljaa. Kuusikossa-lakanat ja -mukit kaivelin jälleen kaapeista ilahduttamaan jouluista arkea. Keittiön pöydällä miehen veljen vaimon tuoma valkoinen amaryllis harkitsee nuppujensa avaamista. Toivon ainakin näin. Yritän nauttia joulusta niin paljon kuin suinkin ennätän. Spotifystä kaivelen uutta joulumusiikkia lähes päivittäin, istun kynttelikön valossa torkkupeittoon käpertyneenä, juon mausteista jouluteetä ja tunnelmoin. Mieleni on hyvä, lämmin ja hellä.

Miehen vapaat tulivat päätökseensä ja hän tekee parhaillaan lähtöä töihin. Kunhan hän häipyy tuolta hääräämästä, niin kaivaudun peiton alle nukkumaan. Toivoisin, että saisin kissan kylkeeni torkkumaan. Taitaa vaan olla turha toivo. Mokoma viihtyy ihan liian hyvin ikkunalaudalla lämpöpatterin päällä...

Metsäisiä joulutunnelmia

 

Otin maalla jouluisesta tunnelmasta kaiken irti. Tuloiltana lämmitettiin tuvan leivinuunia. Istuin kiikkustuolissa villasukkineni katselemassa tulen loimotusta. Ihan kuten olin etukäteen ajatellutkin. Anopin leipoessa perunarieskoja innostuin väsäämään joulutorttuja Pihlaja-hillolla. Kokeilin iltani iloksi kaikenmaailman joulutorttumallit - ja täytyy myöntää, että niistä tuli aika hienoja. Pitäisi hankkia torttutaikinaa tänne kaupunkiinkin, niin saisi napattua niistä muutaman valokuvankin päivänvalossa.

Itsenäisyyspäivän aamuna söimme kiireettömästi aamupalaa. Sen jälkeen lähdimme anopin kanssa järven jäälle. Kylmä viima kävi aukealla luihin ja ytimiin, joten päätimme luopua lenkkeilyajatuksesta. Sen tilalle järjestin itselleni pienen valokuvaussession. Lyhdystä se ajatus lähti. Laitoin tulen kynttilään ja kiertelin lyhdyn kanssa pihapiirissä ja lähimetsässä aina siihen saakka, kunnes sormenpäät alkoivat jäätyä. 

Juhlavan itsenäisyyspäivän lounaan jälkeen lähdimme kahville anopin siskon luo, joka muutti miehensä kanssa kotipaikkakunnalleen toiselta puolelta Suomea tänä syksynä. Oli mukavaa päästä näkemään heidän uusi kotinsa. Loppuilta meni appivanhempien kanssa television ääressä suklaakonvehtien ja Linnan juhlien parissa. Seuraavana aamuna lähdinkin matkailemaan jo kotia kohti. Reissu maalla oli siis varsin pikainen. Olen silti tyytyväinen, että sain sinne aikaiseksi lähteä. Maaseudulle on aina mukavaa päästä.

Tänään olen vielä vapaalla. Olen istunut koko aamun sohvan mutkassa kahvimukin kanssa kirjoittamassa ja katselemassa lumisadetta. Tarkoitus on edistää joululahjahankintoja, kirjoittaa joulukortteja ja puuhailla kotitöiden parissa. Eipä tässä siis enää tämän kummempia, voikaa hyvin seuraavaan kertaan!

Vain vihreätä joulua

 

Toisen makuuhuoneen tehosteväriksi on valikoitunut vuosien saatossa vihreä. Ensin siellä oli pari vihreää esinettä, hiljalleen niitä on ilmaantunut vielä muutamia lisää. Tänä jouluna päätin vihertää kerrankin ihan kunnolla ja hankin ilokseni tummanvihreän kartonkitähden sekä joulumännyn. Joulumänty saa toimittaa meillä joulukuusen virkaa. Puoliso lähtee juhlimaan joulua vanhemmilleen. Itse vietän tämän joulun valvoen yövuoroissa, joten joulun laittamisen fiilis on jokseenkin vähissä. Ainakin toistaiseksi. Muutamilla huolella valituilla koristeilla, laadukkailla suklailla ja jouluisilla kukilla mennään. 

Ennen joulun työputkea ajellaan Porvooseen. Hotelli on varattuna yhdeksi yöksi jouluviikolla. Useampaa yhteistä yötä emme saaneet järjestymään, joten otetaan nyt kaikki ilo irti tuosta. Juhlistetaan joulua ja molempien syntymäpäiviä samalla kertaa. Mikäpä olisi Porvoota parempi paikka joulun viettoon?

Itsenäisyyspäivä on jo lähes ovella. Olen siinä sopivasti vapailla, mutta puolisollahan piisaa tietysti töitä senkin edestä. Yksinäinen joulu riittää jo minulle. Itsenäisyyspäivää aion viettää lumisen metsän keskellä anoppilassa. Näen jo itseni istumassa villasukkineni keinutuolissa pirtin leivinuunin vieressä.

Kävin toissapäivänä toisen kerran OMT-fysioterapiassa. Käynnin päätteeksi lähdin lumisateeseen tallustelemaan ja tunsin itseni harvinaisen kivuttomaksi. Sen vastapainoksi olen ollut pari viimeistä päivää harvinaisen kivulias. Olo on ollut kuin mankelin jäljiltä, sattuu ihan kaikkialle. Tänäänkin lähden yövuoroon särkylääkkeiden voimalla. Toivon kuitenkin, että helpotusta kipuihin on hiljalleen luvassa. Kyllä tämän ahkeroinnin ja rahan menon vastineeksi pitäisi onnistumisia saada, eikös vaan?

Jouluisia pilkahduksia

 

Joulukuuta kohti hiljalleen mennään. Sen huomaa pieninä, vaivihkaisina pilkahduksina kotona. Jouluiset mukit ripauksella punaista kaivelin viikonloppuna astiakaapista esille. Makuuhuoneen seinälle taas ripustin nauhan, jossa roikkuu valkoisia pahvipalloja ja keittiöön tuo tunnelmaa perinteinen kynttelikköni, jonka laitoin tänäkin vuonna ikkunalaudalle valoa tuomaan. Seuraavaksi etsin pahvitähdille paikat, laittelen kuusityynyliinat olohuoneen koristetyynyihin ja hankin hieman jouluisempia kukkia maljakkoon...

Kävin esittelemässä viimein lonkkaani lääkärille. Kolme pitkää kuukautta jaksoinkin sen kanssa kärvistellä. Lääkäri provosoi kivun esiin murjomalla koipea suuntaan, jos toiseen. Sen jälkeen linkkasin tuskissani kolme päivää. Onneksi olin pyytänyt muutaman päivän sairauslomaa, töistäni en nimittäin olisi millään selvinnyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että lonkkani kipu johtuu selkärangan nikamalukosta. Hän suositteli kokeilemaan OMT-fysioterapiaa, johon olenkin huomenna menossa. Toivon niin, että saisin siitä avun kipuihini. Jatkuva sinnittely töissä ja sen jälkeinen sohvalla lepäily alkaa jo jokseenkin puuduttaa. 

Mieheni otti jääkiekkokamat mukaan ja lähti reippailemaan jäälle. Minun oli tarkoitus opiskella sillä välin työhön liittyvää tenttikokonaisuutta, mutta päädyinkin näköjään kirjailemaan tänne. Eilen olin paljon reippaampi ja opiskelin tähän aikaan kynä sauhuten. Olisikohan nyt hyvä hetki tehdä ratkaiseva ryhtiliike ja kaivaa tenttimateriaali esiin? Mukavan talvista viikkoa Teille kaikille lukijoille toivottelen.

Riisipuuroa kanelilla

 

Flunssan jälkeen olen kipuillut lonkkani kanssa. Viimeisimmän työputken päätteeksi sunnuntaina raahustin kotiin reporankana ja kaaduin sohvalle. Siitä pääsinkin liikkumaan enää vain tukea vasten itseäni liikuttaen. Tarkoitus oli ottaa rennosti ilta ja lepäillä. Muutamaa tuntia myöhemmin sairastuin vatsatautiin. Että se siitä rennosta illasta, levosta nyt puhumattakaan. Tänään olen pystynyt jo syömään jotain. Lähinnä hedelmiä ja hiukan puuroa kanelilla ja voisilmällä. Onneksi pahin on jo takana päin. 

Blogitauosta tuli taas pidempi kuin olin ajatellutkaan, mutta inspiraatio on ollut jokseenkin hukassa. Päivätkin ovat toinen toistaan sateisempia ja harmaampia. Onneksi kaapissa on sentään kynttilöitä. Lauantaiaamuna kaihdinten takaa paljastui lumesta valkoinen maa. Päähäni rupesi putkahtelemaan jouluisia ajatuksia. Harmi, että iltaan menneesä sekä lumet että ajatukset olivat kadonneet. Sieltä se kuitenkin hiljaa hiipii. Joulukuu. Kohta voi kaivella kynttelikön ja muut joulukoristeet kaapista.

Tauon aikana blogini vietti syntymäpäivää. Kolmas vuosi tuli täyteen. Puumalan mökiltä se kaikki alkoi, siellä metsämökin keskellä sain idean blogista - ja tässä sitä yhä ollaan kolme vuotta myöhemmin. 

Yksi nuhanenä täällä

 

Joku nuhanpoikanen on iskeytynyt seuraani. Kurkku oli kipeä jo lauantaiaamuna, kun yövuoroni päätin. Niinpä olen pysynyt viikonloppuna kotona neljän seinän sisällä ja levännyt urakalla. Eilen illalla olo tuntui hyvinkin normaalilta ja ajatus oli lähteä tänään töihin. Tähän aamuun heräsin kuitenkin nenä tukossa ja astmaisesti yskien. Iltavuoro vaihtui koronatestiin ja sairaslomaan. Tuloksia odottelen huomiseen. Sitä ennen katselen sohvalla keltaisten koivunlehtien pyörimistä tuulen matkassa, tuijotan rajattomasti Netflixiä ja syön lohturuokana kookoksista nuudeli-kanakeittoa. Niin lämmittävää ja hyvää.

Kävimme viime viikolla eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Viimeksi Mokoman kilpirauhasarvo oli yli viitearvon, nyt se oli painunut alle määritysrajan. Epäilyksenä oli, että se johtuu munuisten vajaatoiminnasta. Tuohon vaivaanhan Mokomalla on ollut ruokavaliohoito jo useamman vuoden. Kilpirauhaslääkitystä rukattiin taas ja varattiin seuranta kolmen viikon päähän. Lauantaiaamuna tulin yövuorosta kotiin ja järkytyin. Mokoman vatsa oli ollut sekaisin pitkin yötä. Siivosin kotia ja itkin väsyneet silmäni turvoksiin, sillä olin varma, että Mokoma tekee kuolemaa. Eipä onneksi sentään. Sen jälkeen kissan tila on kohentunut silmissä. Siitä on tullut paljon uteliaampi, reippaampi ja sosiaalisempi. Aiemmin itsekseen eteisen nojatuolissa nuokkuva tyyppi viihtyy taas meidän seurassa - ja etenkin sylissä.

Tähän postaukseen olin ajatellut liittää ihania ruskan sävyttämiä valokuvia. Koska sairaana ei voi kirmailla mielin määrin ulkona paleltumassa, niin kaivoin kameran esiin ja kuvailin kotipäivän näkymiä täällä kotona. Onneksi sattui selkeä ja valoisa päivä. Aurinkokin kävi näyttäytymässä taivaalla hetkittäin. Toivon, että ennätän vielä tänä syksynä ulkoiluttamaan kameraa ja nauttimaan ruskasta. Tulevan viikonlopun vapaapäivinä siihen olisi vielä varsin hyvä mahdollisuus, mikäli säät vain suinkin sallivat.

Lokakuun eloa

 

Kukkamaljakko on viimeisin hankintani. Saksin yleensä korkeat kukkakimput Aalto-maljakon mittaan sopivaksi. Välillä onnistuneesti, välillä taas vähemmän onnistuneesti. Nyt päätin, että hankin itselleni maljakon nimenomaan korkeita kimppuja silmällä pitäen. Umpu-maljakon bongasin Marimekon alennuspäiviltä. Valokuvan kukkakimppu ehti jo lakastumaan, kun en ole saanut hetkeen postausta aikaiseksi. Nyt maljakossa majailee suuri tiilenpunainen krysanteemi ja muutama väreihin sopiva heinä. Seuraavaksi ehkä kimppu harsokukkaa kuivatettavaksi tai pari käkkyräistä pähkinäpuun oksaa.

Puoliso kotiutui anoppilasta äskettäin ja toi uuden sadon tuliaisia tullessaan. Toissapäivänä raastoin käsi kipeänä punajuuria Lindströmin pihveihin. Niiden seurana tarjosimme kantarellikastiketta ja uusia perunoita. Maisteltu on myös anoppilan pihalta poimittuja omenia, päärynöitä ja luumuja. Olisin itsekin tahtonut maalle, mutta kissan kanssa matkustelu päivän tai kahden takia ei houkuttanut. Sen sijaan otin ylimääräisen työvuoron. Ei mikään hyvä idea sekään. Nyt lonkkani on kipeämpi kuin aikoihin.

Luonnon väriloisto on kovin kaunis tässä auringonpaisteessa. Aamukahvia juodessani katselin pihan lehtisadetta ja nautin. Noh, nautin suuresti myös lehtisateessa pyöräilystä. Matka töihin taittuu paljon kivemmin keltaisten lehtien keskellä. Harmittaa vain lähteä töihin tällaisena päivänä. Nappaisin paljon mieluummin kameran matkaan ja suuntaisin itsekseni jonnekin luontoon. Eilen minulla oli vapaapäivä, mutta silloin satoi vettä aamusta iltaan, eikä tehnyt mieli lähteä kerrassaan minnekään.

Edessä on kolme työpäivää, johon on ahdettu neljän päivän työtunnit. Toivon vain, että pysyn jaloillani sunnuntai-iltaan saakka. Hyvää viikonloppua. Kunpa auringonpaistetta riittäisi koko viikonlopuksi!

Kolme vapaapäivää

 

Ensimmäisen valokuvan syksyiset ruusulakanat ilahduttavat minua vähintään kerran päivässä. Muita en osaisi tähän vuodenaikaan enää kuvitellakaan. Keskimmäisessä valokuvassa keväällä keittiön pöydälle ostamani peikonlehti, joka on kasvattanut kesän aikana tuon valtavan köynnöksen. Täytyy tunnustaa, etten ostaessani tiennyt tuota amppelikukaksi. Lopuksi on tarjolla hyvin harvinaista herkkua. Mokoma ei paljon kameroista perusta, mutta onnistuinpas sentään yhden onnistuneen valokuvan meidän kissavanhuksesta nappaamaan. Tai onnistuneen ja onnistuneen, mutta jonkun kuvan kuitenkin.

Kesälomalta palattuani olen huiskanut töissä ylimääräistä vähän joka käänteessä. Viime viikolla työpävälleni tuli pituutta peräti 16 tuntia, kun tein iltavuoron päätteeksi vielä yövuoronkin. Lisätyösaldo on siis kertynyt mukavasti. Nyt minulla on peräti kolme kokonaista vapaapäivää menossa. Mikäpä meillä kissun kanssa nauttiessa elämästä, kun ulkona paistaa tänään niin kauniisti aurinkokin.

On ollut viime aikoina kaikenlaista kremppaa terveyden kanssa. Lonkan oireilu nyt vielä yksinään menisi, mutta sen lisäksi on ollut muutakin ärsytystä. Niinpä olen lohduttanut itseäni hyvällä ruoalla. Edellisellä viikolla herkuttelin tekemilläni Lindströmin pihveillä ja uunikurpitsalla. Viime viikolla tein kaalimuhennosta anopin tapaan. Pehmeäksi keitetyn kaalin joukkoon laitetaan puuroriisiä ja lähes paketillinen Koskenlaskija-sulatejuustoa. Ruokaa riitti kolmelle päivälle ja se maistui päivä päivältä maukkaammalta. Tänään aion kokata rosmariinikanafileitä ja kermaista lehtikaalimuhennosta.

Olen siivonnut ja hoitanut viikon tiskit. Olisinkohan minä ansainnut lasin viiniä tänä iltana?

Rauhaa ja hiljaisuutta etsimässä

 

Kiuruveden rantamaisemat olivat juuri niin kauniit kuin muistin. Harmi, että ruska oli vasta alkutekijöissään. Jäi hieno väriloisto näkemättä. Veljen lasten kanssa vietin reissullani aikaa. Pelattiin pelejä, käytiin kirpputorikierroksella, istuttiin torilla limpparilla ja vietettiin elokuvailtaa. 

Lasten ollessa päiväkodissa/koulussa kiertelin kamerani kanssa pitkin kylän raittia. Nautiskelin järvimaisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Iltaisin syötiin yhdessä ja lämmitettiin puusaunaa. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa käymään. Tuskin maltan odottaa seuraavan kyläreissun alkua.

Eipä tänne muuten juuri ihmeitä kuulu. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin pystyn tekemään. Kipuileva lonkkani vain rajoittaa suurimpia työhaluja. Vapaa-aikana olen lepuuttanut lonkkaa sohvalla. Netflix ja kahvimuki ovat pitäneet minulle seuraa. Puoliso kun on ollut töissä minun vapaillani.

Tänä aamuna jonotin työterveyslääkärille yövuorosta kotiuduttuani. Kuuntelin sängyssä puoliunessa loputonta mantraa siitä, miten ruuhkaa on, mutta vastaamme niin pian kuin mahdollista. Tunnin jonotuksen jälkeen puhelu yllättäen katkesi ja uneni kaikkosivat silmistä sen sileän tein. Onneksi sain myöhemmin päivällä chat-yhteyden työterveyteen ja lääkäri soittaa minulle illalla. Tässä vaiheessa olisi hyvä aika aloittaa pitkävaikutteinen kipulääkitys, että selviäisin kunnialla työpäivistäni.

Vielä olisi yksi työyö valvottavana. Sitten pääsen peräti pariksi viikoksi yövuoroista eroon. Paljon niitä onkin tullut tehtyä kesäloman jälkeen. Olen ollut melkoinen yökyöpeli tässä viime aikoina. 

Iloa auringonkukista

 

Auringonkukkia toin taannoin anoppilan reissulta. Kerimäellä oli valtaisa pelto, josta niitä oli lupa mukaan poimia. Pellon laidalta löytyi jopa leikkaamiseen varatut sakset. Kukat ilahduttivat kovasti. Edellisen kerran hankin auringonkukkia kotiin äidin kuolinpäivänä. Muistan kuinka ilkkuvilta ne seuraavana päivänä tuntuivat. Mietin silloin, voinko enää katsella auringonkukkia ajattelematta surua. Näin vuotta myöhemmin minulla on helpottunut fiilis. Auringonkukat tuovat mukanaan silkkaa iloa.

Veljen perheen luota reissasin kotiin tänään. Olen paahtanut viime päivinä aktiivisesti menemään aamukuudesta aina iltaan saakka. On tapahtunut niin paljon, etten ole itsekään ihan kartalla kaikesta. Ehkä seuraavassa postauksessa osaan kertoilla reissustani hieman monimutkaisemmilla sanoilla. Sanotaan tänään vain, että olen väsynyt, mutta onnellinen. Odotan jo, että saan kaatua sängyn pohjalle.

Kesäloma alkaa olla taputeltu päätökseen. Minun piti palata huomenna töihin iltavuoroon, mutta työpaikalta laiteltiin viestiä, josko voisin sittenkin vaihtaa ja tulla tekemään pari yötä. Se sopi loistavasti minulle. Kipeän lonkkani kanssa puuhastelen mieluummin yön pimeinä tunteina. On helpottavaa, että voin työskennellä omaan tahtiin - ja tauottaa tekemiseni sillä tavalla kuin minusta hyvältä tuntuu.

Kameran muistikortti on pullollaan uusia valokuvia. Lasten kuvat päätyvät yksityiseen albumiini, mutta syksyisiä luontokuvia laittelen varmasti tännekin. Katsotaan, kuinka pian pääsen kuvamateriaalia perkaamaan. Nyt ensin kuitenkin lepoa. Jos hyvin käy, nukun koko huomisen. Hyvää yötä.

Pitkin poikin Porvoota II

 

Värikylläisten joenrantakuvien jatkoksi hieman pastellisempia talokuvia sekä Porvoon kukkaloistoa. Seuraavalla kerralla jo jotain muuta. Lupaan. Nyt kuitenkin vielä Porvoon tunnelmia, olkaa hyvät!

Kävin kuin kävinkin kummipojan kanssa metsässä lauantaina. Reissu ei vain ollut ihan sellainen kuin olin etukäteen mielessäni kuvitellut. Tallustelimme porukalla rinnemaastoisessa metsässä ja lonkkani alkoi kipeytyä heti alkuunsa. Minä jäin tietysti hitaampana jälkeen ja hukkasin muun porukan. Siinä vaiheessa päätin, että sienestys saa minun osaltani riittää ja linkkasin kummipojan perheen pihalle odottamaan. Ihan hyvä niin. Kohta tuli ankara sadekuuro, joka kasteli läpimäräksi koko sienestysporukan. Sienisaaliskin jäi lopulta laihanlaiseksi. Puolison sienikorin pohjalla nökötti vain pari hassua kantarellia.

Sunnuntaita vietettiin laiskasti sohvalla suoratoistopalveluiden ja noutoruoan parissa. Katsottiin Stranger Things -sarjan uusin kausi loppuun ja aloitettiin The Handmaid's Tale -sarjan viimeisin kausi. Eilen taas pyöräiltiin kummipojan äidin kanssa kirpputorille. Löytöjä en tällä kertaa tehnyt, mutta oli ihan mukavaa pitkästä aikaa poiketa. Sen jälkeen tultiin lounaalle kaupunkiin ja vilkuiltiin kauppoja. Eipä sieltäkään mitään mukaan lähtenyt, mutta keksinpä sentään syntymäpäivälahjan kummipojan äidille.

Tämä aamu on hurahtanut nopeasti. Olen istunut lämpimään villamekkoon käpertyneenä sohvalla ja nauttinut aamukahvista pitkän kaavan mukaan. Imurin varteen pitäisi jossain vaiheessa tarttua, muuten päivän ohjelma on avoin. Ehkä nautin tänään vain kiireettömästä olosta. Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Nyt on lupa laiskotella, jos siltä sattuu tuntumaan. Loppuviikosta lähden reissaamaan veljen perheen luo toiselle puolelle Suomea. Sitten luvassa on taas luvassa vilinää ja vilskettä.

Pitkin poikin Porvoota

 

Loppuviikosta pyörittiin puolison kanssa Porvoossa. Olin vieraillut siellä aiemmin kaksi kertaa päivämatkan verran - ja tykästynyt kaupunkiin kovasti. Tulopäivänä kierreltiin vain katuja päämäärättömästi ympäriinsä ihastellen Vanhaa Porvoota. Minä tietysti kamera kainalossa. Välillä käytiin hakemassa Vanhan Porvoon jäätelötehtaalta reilun kokoiset jäätelöannokset läheisessä puistossa syötäväksi. 

Miehen veljen luona poikettiin kylässä illalla. Hän asuu lapsineen juuri tuollaisessa ihanassa puutalossa keskellä Vanhaa Porvoota. Sitten syötiin hyvin ja käytiin juomassa muutama lasillinen punaviiniä Paahtimon jokilaivalla. Siinä torkkupeiton alla istuksiessa valoketjujen loisteessa oli aika tunnelmallista. Myöhemmin illasta tuli niin viileää, että siirryimme Paahtimon yläkertaan vanhojen punatiilisten seinien sisälle kynttilälyhtyjen tunnelmaan. Tuo paikka oli mitä mainioin viettää alkusyksyistä iltaa. 

Lähtöpäivää vietettiin aurinkoisessa satamassa kahvikuppi kourassa. Sen jälkeen syötiin lounasta ja käytiin kiertämässä Porvoon pieniä putiikkeja. Kotiin tuomiseksi löytyi kahvia, suolankukkaa, tryffeliöljyä ja porvoolainen keraaminen raastin. Reissu oli onnistunut, vaikka kaikilta osin ei siltä aina tuntunutkaan. Väärinymmärryksestä johtunut parkkisakko kirveli mielessä pitkään. Lonkkani oli hivenen kipeä jo tullessa. Kaiken sen kävelemisen jälkeen kipu yltyi koko ajan ja lopulta joudun kulkemaan linkaten.

Tänään ajatuksena on tavata kummipoikaa. Haaveissani oli eilisestä lähtien sienimetsä, laavu ja nuotiopaikka. Nyt ulkona tuleekin yhtäkkiä kaatamalla vettä ja voin unohtaa sen ajatuksen.

Maaseudun tunnelmaa

 

Alkuviikko meni näissä maisemissa appivanhempien luona. Pääsin minäkin uimaan, grillaamaan, lukemaan kirjaa pihakeinussa ja istumaan laiturilla varpaat vedessä. Maalla kaikki on niin erilaista. Päivän postin hain esimerkiksi kylän raitin varrelta mummopyörällä, jossa oli kori sekä edessä että takana. Olihan se suloista. Näinköhän fiilis olisi sama marraskuun loskakelillä, kun räntää vihmoo nenänpäähän?

Maalla onnistuin satuttamaan selkäni omenoita maasta kerätessäni. Selän kipeytyessä myös lonkkaa alkoi aristaa. Juurikin sitä, joka vaivasi kuukausikaupalla talvella. Yritän nyt seuraavan kahden viikon aikana saada itseni työkuntoon. Luotan ensisijaisesti lepoon. Aion myös treenata fysioterapeutin ohjeilla. Kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Jospa tämä vaiva menisi sillä tällä kertaa ohi. Toivon näin.

Kameran laturia ei koskaan löytynyt. Huomasin, että hotellin löytötavarat lähetetään viikottain Poriin, joten päätin jättää metsästyksen väliin ja yksinkertaisesti hankkia uuden laturin. Kameraliikkeessä sain kuulla, että kamerani on sen verran vanhaa mallia, ettei siihen enää laturia löydy. Siinä punnitsin hetken koko kuvausharrastuksesta luopumista, mutta sitten päätin hankkia uuden rungon kameraan. Päädyin ostamaan sen käytettynä. Nyt elämä on valokuvauksen osalta uuden opettelua. Canonin kamera on tämäkin, mutta kaikki namiskat tuntuvat olevan entiseen verrattuna aivan väärissä paikoissa. 

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Oikein mukavaa viikonloppua toivottelen. Voikaa hyvin!