Kolme vapaapäivää

 

Ensimmäisen valokuvan syksyiset ruusulakanat ilahduttavat minua vähintään kerran päivässä. Muita en osaisi tähän vuodenaikaan enää kuvitellakaan. Keskimmäisessä valokuvassa keväällä keittiön pöydälle ostamani peikonlehti, joka on kasvattanut kesän aikana tuon valtavan köynnöksen. Täytyy tunnustaa, etten ostaessani tiennyt tuota amppelikukaksi. Lopuksi on tarjolla hyvin harvinaista herkkua. Mokoma ei paljon kameroista perusta, mutta onnistuinpas sentään yhden onnistuneen valokuvan meidän kissavanhuksesta nappaamaan. Tai onnistuneen ja onnistuneen, mutta jonkun kuvan kuitenkin.

Kesälomalta palattuani olen huiskanut töissä ylimääräistä vähän joka käänteessä. Viime viikolla työpävälleni tuli pituutta peräti 16 tuntia, kun tein iltavuoron päätteeksi vielä yövuoronkin. Lisätyösaldo on siis kertynyt mukavasti. Nyt minulla on peräti kolme kokonaista vapaapäivää menossa. Mikäpä meillä kissun kanssa nauttiessa elämästä, kun ulkona paistaa tänään niin kauniisti aurinkokin.

On ollut viime aikoina kaikenlaista kremppaa terveyden kanssa. Lonkan oireilu nyt vielä yksinään menisi, mutta sen lisäksi on ollut muutakin ärsytystä. Niinpä olen lohduttanut itseäni hyvällä ruoalla. Edellisellä viikolla herkuttelin tekemilläni Lindströmin pihveillä ja uunikurpitsalla. Viime viikolla tein kaalimuhennosta anopin tapaan. Pehmeäksi keitetyn kaalin joukkoon laitetaan puuroriisiä ja lähes paketillinen Koskenlaskija-sulatejuustoa. Ruokaa riitti kolmelle päivälle ja se maistui päivä päivältä maukkaammalta. Tänään aion kokata rosmariinikanafileitä ja kermaista lehtikaalimuhennosta.

Olen siivonnut ja hoitanut viikon tiskit. Olisinkohan minä ansainnut lasin viiniä tänä iltana?

Rauhaa ja hiljaisuutta etsimässä

 

Kiuruveden rantamaisemat olivat juuri niin kauniit kuin muistin. Harmi, että ruska oli vasta alkutekijöissään. Jäi hieno väriloisto näkemättä. Veljen lasten kanssa vietin reissullani aikaa. Pelattiin pelejä, käytiin kirpputorikierroksella, istuttiin torilla limpparilla ja vietettiin elokuvailtaa. 

Lasten ollessa päiväkodissa/koulussa kiertelin kamerani kanssa pitkin kylän raittia. Nautiskelin järvimaisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Iltaisin syötiin yhdessä ja lämmitettiin puusaunaa. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa käymään. Tuskin maltan odottaa seuraavan kyläreissun alkua.

Eipä tänne muuten juuri ihmeitä kuulu. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin pystyn tekemään. Kipuileva lonkkani vain rajoittaa suurimpia työhaluja. Vapaa-aikana olen lepuuttanut lonkkaa sohvalla. Netflix ja kahvimuki ovat pitäneet minulle seuraa. Puoliso kun on ollut töissä minun vapaillani.

Tänä aamuna jonotin työterveyslääkärille yövuorosta kotiuduttuani. Kuuntelin sängyssä puoliunessa loputonta mantraa siitä, miten ruuhkaa on, mutta vastaamme niin pian kuin mahdollista. Tunnin jonotuksen jälkeen puhelu yllättäen katkesi ja uneni kaikkosivat silmistä sen sileän tein. Onneksi sain myöhemmin päivällä chat-yhteyden työterveyteen ja lääkäri soittaa minulle illalla. Tässä vaiheessa olisi hyvä aika aloittaa pitkävaikutteinen kipulääkitys, että selviäisin kunnialla työpäivistäni.

Vielä olisi yksi työyö valvottavana. Sitten pääsen peräti pariksi viikoksi yövuoroista eroon. Paljon niitä onkin tullut tehtyä kesäloman jälkeen. Olen ollut melkoinen yökyöpeli tässä viime aikoina. 

Iloa auringonkukista

 

Auringonkukkia toin taannoin anoppilan reissulta. Kerimäellä oli valtaisa pelto, josta niitä oli lupa mukaan poimia. Pellon laidalta löytyi jopa leikkaamiseen varatut sakset. Kukat ilahduttivat kovasti. Edellisen kerran hankin auringonkukkia kotiin äidin kuolinpäivänä. Muistan kuinka ilkkuvilta ne seuraavana päivänä tuntuivat. Mietin silloin, voinko enää katsella auringonkukkia ajattelematta surua. Näin vuotta myöhemmin minulla on helpottunut fiilis. Auringonkukat tuovat mukanaan silkkaa iloa.

Veljen perheen luota reissasin kotiin tänään. Olen paahtanut viime päivinä aktiivisesti menemään aamukuudesta aina iltaan saakka. On tapahtunut niin paljon, etten ole itsekään ihan kartalla kaikesta. Ehkä seuraavassa postauksessa osaan kertoilla reissustani hieman monimutkaisemmilla sanoilla. Sanotaan tänään vain, että olen väsynyt, mutta onnellinen. Odotan jo, että saan kaatua sängyn pohjalle.

Kesäloma alkaa olla taputeltu päätökseen. Minun piti palata huomenna töihin iltavuoroon, mutta työpaikalta laiteltiin viestiä, josko voisin sittenkin vaihtaa ja tulla tekemään pari yötä. Se sopi loistavasti minulle. Kipeän lonkkani kanssa puuhastelen mieluummin yön pimeinä tunteina. On helpottavaa, että voin työskennellä omaan tahtiin - ja tauottaa tekemiseni sillä tavalla kuin minusta hyvältä tuntuu.

Kameran muistikortti on pullollaan uusia valokuvia. Lasten kuvat päätyvät yksityiseen albumiini, mutta syksyisiä luontokuvia laittelen varmasti tännekin. Katsotaan, kuinka pian pääsen kuvamateriaalia perkaamaan. Nyt ensin kuitenkin lepoa. Jos hyvin käy, nukun koko huomisen. Hyvää yötä.

Pitkin poikin Porvoota II

 

Värikylläisten joenrantakuvien jatkoksi hieman pastellisempia talokuvia sekä Porvoon kukkaloistoa. Seuraavalla kerralla jo jotain muuta. Lupaan. Nyt kuitenkin vielä Porvoon tunnelmia, olkaa hyvät!

Kävin kuin kävinkin kummipojan kanssa metsässä lauantaina. Reissu ei vain ollut ihan sellainen kuin olin etukäteen mielessäni kuvitellut. Tallustelimme porukalla rinnemaastoisessa metsässä ja lonkkani alkoi kipeytyä heti alkuunsa. Minä jäin tietysti hitaampana jälkeen ja hukkasin muun porukan. Siinä vaiheessa päätin, että sienestys saa minun osaltani riittää ja linkkasin kummipojan perheen pihalle odottamaan. Ihan hyvä niin. Kohta tuli ankara sadekuuro, joka kasteli läpimäräksi koko sienestysporukan. Sienisaaliskin jäi lopulta laihanlaiseksi. Puolison sienikorin pohjalla nökötti vain pari hassua kantarellia.

Sunnuntaita vietettiin laiskasti sohvalla suoratoistopalveluiden ja noutoruoan parissa. Katsottiin Stranger Things -sarjan uusin kausi loppuun ja aloitettiin The Handmaid's Tale -sarjan viimeisin kausi. Eilen taas pyöräiltiin kummipojan äidin kanssa kirpputorille. Löytöjä en tällä kertaa tehnyt, mutta oli ihan mukavaa pitkästä aikaa poiketa. Sen jälkeen tultiin lounaalle kaupunkiin ja vilkuiltiin kauppoja. Eipä sieltäkään mitään mukaan lähtenyt, mutta keksinpä sentään syntymäpäivälahjan kummipojan äidille.

Tämä aamu on hurahtanut nopeasti. Olen istunut lämpimään villamekkoon käpertyneenä sohvalla ja nauttinut aamukahvista pitkän kaavan mukaan. Imurin varteen pitäisi jossain vaiheessa tarttua, muuten päivän ohjelma on avoin. Ehkä nautin tänään vain kiireettömästä olosta. Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Nyt on lupa laiskotella, jos siltä sattuu tuntumaan. Loppuviikosta lähden reissaamaan veljen perheen luo toiselle puolelle Suomea. Sitten luvassa on taas luvassa vilinää ja vilskettä.

Pitkin poikin Porvoota

 

Loppuviikosta pyörittiin puolison kanssa Porvoossa. Olin vieraillut siellä aiemmin kaksi kertaa päivämatkan verran - ja tykästynyt kaupunkiin kovasti. Tulopäivänä kierreltiin vain katuja päämäärättömästi ympäriinsä ihastellen Vanhaa Porvoota. Minä tietysti kamera kainalossa. Välillä käytiin hakemassa Vanhan Porvoon jäätelötehtaalta reilun kokoiset jäätelöannokset läheisessä puistossa syötäväksi. 

Miehen veljen luona poikettiin kylässä illalla. Hän asuu lapsineen juuri tuollaisessa ihanassa puutalossa keskellä Vanhaa Porvoota. Sitten syötiin hyvin ja käytiin juomassa muutama lasillinen punaviiniä Paahtimon jokilaivalla. Siinä torkkupeiton alla istuksiessa valoketjujen loisteessa oli aika tunnelmallista. Myöhemmin illasta tuli niin viileää, että siirryimme Paahtimon yläkertaan vanhojen punatiilisten seinien sisälle kynttilälyhtyjen tunnelmaan. Tuo paikka oli mitä mainioin viettää alkusyksyistä iltaa. 

Lähtöpäivää vietettiin aurinkoisessa satamassa kahvikuppi kourassa. Sen jälkeen syötiin lounasta ja käytiin kiertämässä Porvoon pieniä putiikkeja. Kotiin tuomiseksi löytyi kahvia, suolankukkaa, tryffeliöljyä ja porvoolainen keraaminen raastin. Reissu oli onnistunut, vaikka kaikilta osin ei siltä aina tuntunutkaan. Väärinymmärryksestä johtunut parkkisakko kirveli mielessä pitkään. Lonkkani oli hivenen kipeä jo tullessa. Kaiken sen kävelemisen jälkeen kipu yltyi koko ajan ja lopulta joudun kulkemaan linkaten.

Tänään ajatuksena on tavata kummipoikaa. Haaveissani oli eilisestä lähtien sienimetsä, laavu ja nuotiopaikka. Nyt ulkona tuleekin yhtäkkiä kaatamalla vettä ja voin unohtaa sen ajatuksen.

Maaseudun tunnelmaa

 

Alkuviikko meni näissä maisemissa appivanhempien luona. Pääsin minäkin uimaan, grillaamaan, lukemaan kirjaa pihakeinussa ja istumaan laiturilla varpaat vedessä. Maalla kaikki on niin erilaista. Päivän postin hain esimerkiksi kylän raitin varrelta mummopyörällä, jossa oli kori sekä edessä että takana. Olihan se suloista. Näinköhän fiilis olisi sama marraskuun loskakelillä, kun räntää vihmoo nenänpäähän?

Maalla onnistuin satuttamaan selkäni omenoita maasta kerätessäni. Selän kipeytyessä myös lonkkaa alkoi aristaa. Juurikin sitä, joka vaivasi kuukausikaupalla talvella. Yritän nyt seuraavan kahden viikon aikana saada itseni työkuntoon. Luotan ensisijaisesti lepoon. Aion myös treenata fysioterapeutin ohjeilla. Kivun sallimissa rajoissa tietenkin. Jospa tämä vaiva menisi sillä tällä kertaa ohi. Toivon näin.

Kameran laturia ei koskaan löytynyt. Huomasin, että hotellin löytötavarat lähetetään viikottain Poriin, joten päätin jättää metsästyksen väliin ja yksinkertaisesti hankkia uuden laturin. Kameraliikkeessä sain kuulla, että kamerani on sen verran vanhaa mallia, ettei siihen enää laturia löydy. Siinä punnitsin hetken koko kuvausharrastuksesta luopumista, mutta sitten päätin hankkia uuden rungon kameraan. Päädyin ostamaan sen käytettynä. Nyt elämä on valokuvauksen osalta uuden opettelua. Canonin kamera on tämäkin, mutta kaikki namiskat tuntuvat olevan entiseen verrattuna aivan väärissä paikoissa. 

Eipä tässä kummempia tällä kertaa. Oikein mukavaa viikonloppua toivottelen. Voikaa hyvin!

Kypsempiä sävyjä

 

On kesäloman ensimmäinen päivä. Kolme suunnittelematonta vapaaviikkoa edessä. On tätä odotettukin! Kyläkutsuja on tullut monia. Appivanhemmat toivoivat, että pääsisin tulemaan kunnon vierailulle. Veljen kanssakin on alustavasti sovittu vierailusta. Myös miehen sisko pyyteli Jyväskylän seudulle. Näiden lisäksi olisi mukavaa ehtiä vielä pääkaupunkiseudulle sukulaisia tapaamaan. Keväinen kyläreissu kun oli sellainen pikapyrähdys. Katsotaan nyt, mitä saan näistä toteutumaan - ja millä aikataululla. Ai niin, onhan meillä vielä se Porvoon reissukin varattuna. Meinasin tässä jo ihan unohtaa koko varauksen.

Huomasin heti jo elokuun alussa, että kypsemmät sävyt ovat alkaneet miellyttää silmääni. Ensin viehätyin hotellihuoneen jakkaran okrasta ja viininpunaisesta yhdistettynä sinisiin sävyihin. Nyt nautin kotona koko syksyisestä väriskaalasta. Parvekkeen aikansa eläneet yrttien raadot lähtivät biojätteeseen. Tilalle hain valkoisia ja ruskehtavanpunaisia ruukkukrysanteemeja. Harmi, että kuvauspäiväksi valikoitui se ainoa hämärä ja kaatosateinen päivä koko kuukaudessa. Valon riittävyyden kanssa oli haastetta.

Eipä tässä muuten ihmeitä kuulu. Perusarkea olemme eläneet. Viime viikolla meillä oli ensimmäiset yhteiset vapaapäivät sitten puolison kesäloman. Lähdettiin silloin päiväreissulle Lahteen. Syötiin lounasta, ihmeteltiin nähtävyyksiä ja vietettiin aikaa puistoissa. Illaksi ajeltiin sitten takaisin kotiin.

Tarkoitus oli laitella äsken kameran akkua lataukseen. Sitten huomasin, etten löydäkään laturia mistään. Pengoin kaikki mahdolliset kaapit ja laukut. Voisiko olla mahdollista, että unohdin sen hotelliin?

Helsinki vielä kerran

 

Minulla oli heinäkuussa kaikkiaan kolme vapaata viikkoa. Viikko kesälomaa ja kahden viikon verran pitämättömiä vapaapäiviä. Tein alkukesällä siis töitä todella tiukkaan tahtiin. Ensimmäinen vapaa viikko meni laivareissulla ja Helsingissä. Toiselle viikolle sattuivat festarit, joihin mies lähti veljensä kanssa. Itse jouduin jäämään kissavahdiksi kotiin, joten otin lisätyöpäiviä lähestulkoon koko viikolle. Ajattelin nauttivani seuraavalla viikolla senkin edestä. Sitten sairastuikin kissa ja nauttiminen jäi väliin. Minua jäi harmittamaan sen verran, että aloin suunnittelemaan itselleni päivämatkaa Helsinkiin. Matkasuunnitelmien edetessä haaveet kasvoivat ja lopulta vietin Helsingissä yhden yönkin.

Reissuun lähdin heti yövuoron päätyttyä keskiviikkoaamuna. Matka meni suurimmaksi osaksi nukkuessa. Sääennusteet lupailivat koko reissulle pelkkää aurinkoa, niinpä olin ajatellut viettää suuren osan minilomastani ulkona. Näin teinkin. Kiertelin ja katselin kaupunkia, istuin puistossa tunteja ja sushit ostin kadulla syötäväksi. Samalla periaatteella valitsin itselleni hotellinkin. Vaakunassa minulla oli yhdeksännen kerroksen huone omalla parvekkeella, jossa nautiskelin auringosta lähes koko illan.

Huoneessa sattui olemaan kylpyamme, joten hain Lushista kylpypommin ja laittelin itselleni jasmiinin tuoksuisen kylvyn. Kylvyn jälkeen istuin kylpytakissa parvekkeella seuranani lasi skumppaa, mansikoita ja aurinko. Nukkumaan menin jo ennen yhtätoista, koska olin liikkeellä ilman kunnollista yöunta. Seuraavana aamuna näin kymmenennen kerroksen ensimmäistä kertaa ja ihastuin. Kuinka valoisaa siellä olikaan. Nautin myös nähdessäni kaunista suomalaista designia. Aamupalan jälkeen oli pakko hakea kamera ja palata tuonne kymmenennen kerroksen terassille kuvaamaan kaupunkimaisemia. Oma parvekkeeni oli postitalon suuntaan, joten oli mukavaa nähdä kaupunkia myös toisesta näkökulmasta. Viisi ensimmäistä valokuvaa onkin sieltä. Loput kuvista on napsittu omasta huoneesta ja omalta parvekkeelta.

Designmuseossa kävin. Sinne eksyin ihan vahingossa. Viime reissulla en ehtinyt kiertelemään myymälöitä ja kauppakeskuksia, joten poikkesin nyt niissä. Yhden kynttilän reissultani ostin ja pari postikorttia. Nyt on kesästä nautittu. Jään hyvillä mielin odottamaan syksyä ja lomapätkääni siellä. Porvooseen olisi tarkoitus suunnata kuun vaihteessa, mutta katsotaan nyt pääsemmekö lähtemään. Kissan kilpirauhaslääkeen annostusta pitäisi ruveta taas hiljalleen nostamaan. On arvoitus, mihin kuntoon se kissan vie. Meidän kissamme on kuitenkin jo sen verran iäkäs ja kilpirauhassairauden myötä kovasti laihtunut.

Kesälomaviikon rippeitä

Hämyisän hämärä sadepäivä. Vatsa täynnä lounasbuffetin jäljiltä. Muuten täydellistä, mutta naapurin remontti yläkerrassa senkun jatkuu. Alan epäillä, että näinköhän se valmiiksi tuleekaan.

Lomaviikko on lopuillaan. Tarkoitus oli suunnata maalle rentoutumaan heti viikon alussa ja jatkaa siitä sitten Haminaan ja Kotkaan. Juuri ennen lomaa kissan kilpirauhaslääkitystä oli nostettu reippaasti, minkä seurauksena kissa alkoi voida pahoin. Oksennuksia lattialta pestessä lomafiilis oli totta totisesti huipussaan. Lomareissu vaihtui päivämatkoihin. Ensin ajettiin anoppilaan Kerimäelle, sitten Kuopioon. 

Kerimäellä oli kesä. Anopin kukkapenkit loistivat kilpaa. Harmi, etten muistanut pakata kameraa matkaan. Anoppilan rannassa tunsin rentoutuvani ensimmäistä kertaa koko lomalla. Istahdin veden tuntumassa olevaan kanoottiin ja katselin, miten vaahtopäiset aallot puskivat rantaa kohti. Nautin nähdessäni koivunoksien varjojen hivelevän rannan kiviä ja tuulenpuuskan taivuttavan rannan heiniä. 

Anopin leipoma uunilämmin mustikkapiirakka kruunasi kyläreissun. Illan päätteeksi kylvettiin apen lämmittämässä puusaunassa ja käytiin uimassa. Se olikin ensimmäinen uintireissuni tänä kesänä. Jaakon heittämästä kylmästä kivestä huolimatta veden lämpötila oli +22 astetta. Kotiin ajeltiin pellosta kaivettujen perunoiden, kantarellien (mies kävi veljensä kanssa sienessä) sekä mustikoiden kera. 

Kuopion reissupäivänä satoi kaatamalla vettä. Päätimme, että ajamme suoraan Matkukseen ja pysymme visusti siellä kauppoja kierrellen. Kaikenlaisia pieniä ja hyödyllisiä ostoja tarttui mukaan, kuten sampoota ja uusi hiusharja. Ikeasta löysin juuri täydellisen valosarjan pimeitä syysiltoja ajatellen. Hurjaa, miten syksy on alkanut hiipiä jo ajatuksiin. On kuitenkin onni, että kesää on vielä jäljellä. Olen puskenut viime aikoina niin paljon lisätöitä, etten ole oikein tajunnut nauttia kesästä. Ensi viikolla lämpenee taas sääkin, sitten kesäriennot kutsuvat minua. En tiedä vielä yhtään minne suuntaan, aika näyttää.

Tallinnan yötaivas

 

Viimeisissä lomakuvissa Tallinnan öistä taivasta. Laivalla tuli suhailtua koko ajan johonkin suuntaan. Kameran olemassaoloa en muistanut lainkaan ennen Tallinnan satamaa. On onni, että siinä vaiheessa bongasin vaaleanpunaisen yötaivaan ja suuntasin välittömästi kannelle nappaamaan pari kuvaa muistoksi. Ihana oli reissu. Harmillisen nopeasti se tuli kuitenkin päätökseensä. Onneksi meillä on pari pienempää reissua vielä edessä päin. Toinen niistä suuntautuu Haminaan ja toinen Porvooseen.

Minulla piti olla pari viikkoa vapaata tässä kohtaa kesää. Mies lähti veljensä kanssa festareille tänään ja minun piti jäädä kotiin meidän kilpirauhasen liikatoimintaa sairastavan kissun kanssa, joten järjestin itselleni samaan syssyyn muutaman työpäivän. Viikonloppuun mennessä olen työni tehnyt, sitten aion heittäytyä laiskaksi ja nauttia olostani. Maanantaista alkaen olen virallisesti kesälomalla.

Yläkerran naapurin remontti jatkuu yhä vain. Tänään olin karkumatkalla kaupungilla kiertelemässä alennusmyyntejä. Kahdet kesäkengät löysin, sen lisäksi ostin yhden puseron syksyä ajatellen. Kotiuduttuani pistin merkille, että vaatekaappia pitäisi käydä läpi ajatuksen kanssa. Huomasin tänään monta sellaista vaatetta, jotka ovat majailleet vuosia hengarissa, mutta niitä ei juuri käytetä. Jospa syksyn kesälomapätkällä ehtisin tekemään niitä kodin askareita, joihin ei yleensä aikaa ole.

Kello on jo sen verran, että lähden kaivautumaan lakanoihin. Mukavaa loppuviikkoa ihan jokaiselle!

Näkymiä Helsinkiin

 

Palasin töihin tänään. Heti ensimmäisenä iltana töitä tehtiin alimiehityksellä. Huomenna sama linja ikävä kyllä jatkuu. Kaiken lisäksi joudun tekemään oman aamuvuoroni lisäksi myös iltavuoron. 

Siinäpä olisi muutamia valokuvia hotellihuoneesta ja sen vehreistä ikkunanäkymistä. Scandic Parkissa eleltiin melko mukavasti 55 neliömetrin huoneistossa ja lämmitettiin omaa saunaa. Kylpyhuoneita oli peräti kaksi, mikä oli varsin miellyttävää. Maisema kahdeksannesta kerroksesta Hesperian puiston yli Töölönlahdelle ja Helsinkiin oli kieltämättä aika huikea. Kuten huomaatte, niin tuijottelimme sitä miehen kanssa hotellin sohvalta käsin koko ensimmäisen illan aina yömyöhäiseen saakka. 

Pari ensimmäistä valokuvaa on napattu kännykällä. En jaksanut raahata erilaisia objektiiveja matkalle mukaan. Kantamuksia oli nimittäin ihan tarpeeksi muutenkin - ja silti tuntui, etteivät vaatteet riittäneet. Toki säillä oli osuutta asiaan. Ensin oli vilpoisaa, sitten suorastaan helteisen paahteista.