torstai 23. kesäkuuta 2022

Juhannusviikon tunnelmia







Mies lähti viettämään sukujuhannusta anoppilaan. Minä olen yksin kotona, kuten edeltävänäkin juhannuksena - ja se vähän harmittaa. Osa juhannuksesta on töitä, joten enhän minä tästä mihinkään pääse. Ajattelen positiivisesti, että ensi kesänä olen tähän aikaan kesälomalla. On minulla hyvät perusteet toivoa näin, koska olen ollut kahtena juhannuksena peräkkäin töissä. Kaiken lisäksi suurin osa kesälomastani on elokuun lopusta syyskuulle. Tasapuolisuuden nimissä ansaitsen jo jotain kesäisempää. Lohdutukseksi hain Marimekosta itselleni kesämukit. Näin sain pienen piristyksen arkeni keskelle.

Kesälomamenot saatiin viimein suunniteltua ja varattua. Aloitamme loman risteilemällä Tallinnan edustalle Silja Europalla. Hytissä on suuri ikkuna merelle päin ja sohva siinä edessä. Tiedänpähän jo, missä minä vietän suurimman osan illastani. Risteilyn jälkeen meillä on Helsingissä hotellihuone omalla saunalla pariksi yöksi. Siinä ehtii sitten katsella museot, nähtävyydet ja reippailla kaupungilla ostoksilla. Pitäisikin pohtia jo etukäteen, mitä kaikkea sitä haluaa nähdä, tehdä ja kokea. Minullahan olisi tässä juhannuksen kieppeillä hyvää aikaa suunnitella loman tekemisiä ja menemisiä. Tuumasta toimeen siis.

Meillä ei ole kaapelitelevisiota tai nettiä vieläkään. Vikailmoitus on tehty jo viikkoja sitten, mutta asiat eivät etene. Aika vähän on tullut istuttua kieltämättä television ääressä viime aikoina. Nyt pidemmillä vapailla kaivelin suoratoistopalvelusta sarjan, joka tuntui mielenkiintoiselta. Ehdin katsoa sitä eilen vain jakson eli tänä iltana liimauduin tiukasti television ääreen. Huomiseksi järjestin itselleni töitä. Kun kerran kaupungissa ollaan ja töitä on luvassa, niin tehdään niitä sitten kunnolla. Karttuupahan matkakassa.

Eipä kai tässä kummempia. Vähän alkaa jo väsyttää, kun heräsin aamulla ihan liian aikaisin kuuntelemaan naapurin poraamista. Hyvää Juhannusta ja ihania kesäpäiviä toivottelen. Palataan taas!

lauantai 18. kesäkuuta 2022

Kesälomaa odotellessa

 






Pyöräilin tänään kotiin työpäivän jälkeen vesisateessa. Nyt tunteja myöhemmin hytisen sohvalla villapuserossani. Onneksi on kuppi kuumaa kahvia nenän edessä. Se lämmittää mukavasti jäisiä sormia. Jalat piilotin jo torkkupeiton sisään. Jos jaksaisin nousta, niin hakisin vielä villasukat varpaita lämmittämään. Kesäkuu antaa todellakin kauneintaan. Keli on kuin juhannuksena konsanaan.

Kiirettä on pitänyt. Töitä on ollut ensinnäkin tavanomaista enemmän. Töiden lisäksi olen pitänyt itseni kiireisenä tekemällä suursiivousta. Olen nyplännyt kodin pienempiä yksityiskohtia, kuten lamppujen päällisiä. Käsittelin ja kokosin myös yhden Ikean kaapin, jonka tilasin olohuoneeseen astiakaapiksi. Ensimmäistäkään astiaa en ole sinne vielä laittanut, mutta jospa seuraavilla vapailla saisin aikaiseksi.

Puutarhamyymälässä poikkesin loppuviikosta kasviostoksilla. Nyt on parvekkeella vihreää ja vehreää. Yrttejä lähinnä ostin: Timjamia, rosmariinia, mäkimeiramia, sitruunamelissaa ja villisuolaheinää. Ties vaikka seuraavaan postaukseen saisin napsittua kasvintäyteisiä parvekekuvia. Kaiken tuon aherruksen jälkeen pidettiin yhden työkaverin kanssa illanistujaiset. Niistä toipumiseen meni eilinen.

Heinäkuussa minulla on tämän hektisen työputken päätteksi rauhallisempaa menoa ja pitkiä vapaita. Myös osa kesälomastani ajoittuu sinne. Puolisohan lomailee heinäkuun alusta loppuun, joten on mukavaa elellä itsekin rennommin silloin. Kesälomamenoja voisi jo hiljalleen suunnitella. Berliinin päätimme jättää odottamaan aikaa parempaa. Tänä kesänä aiomme näillä näkymin pyöriä vielä Suomen kamaralla. 

tiistai 7. kesäkuuta 2022

Kesän ensimmäiset mansikat






Netti on poikki, kaapelitelevisio kadoksissa ja uusi sohva on kokoamista vaille valmis olohuoneen lattialla. Naapurikin remontoi ylemmässä kerroksessa ahkerasti, mikä tietysti meitä vuorotyöläisiä stressaa. Viime viikolla lähdimmekin piikkausta karkuun kesäiseen Lappeenrantaan. Kävimme siellä lounaalla, kiertelimme nähtävyyksiä ja hengailimme satamassa, kun sähköauto latautui samalla kaupungilla.

Saimme kummipojan perheeltä avaimen heidän kotiinsa. He lähtevät itse kesälomareissulle Helsinkiin ja Tukholmaan. Me voimme käydä heidän kotonaan kastelemassa kukkia ja nukkumassa. Viimeistään perjantaiaamuna tulen käyttämään tämän mahdollisuuden, kun yövuorojen putki alkaa.

Mies lähti illalla töihin ja minä jäin viettämään vapaapäivää yksinäni. Ei televisiota, eikä nettiä. Sohvasta nyt puhumattakaan. Täytyy myöntää, että mieluummin minäkin olisin lähtenyt töihin. Ruokaostosreissulla poimin kesän ensimmäiset mansikat ostoskoriin. Mansikoiden seuraksi hain pullon kuohuvaa. Kurjan oloinen vapaapäivän ilta kääntyi siitä hetkestä huomattavasti parempaan suuntaan. 

Illalla olen siivonnut, puunannut, jynssännyt ja pyykännyt ahkerasti. Hetkittäin olen makoillut kissan kanssa sängyllä ja litkinyt kuohuvaa kuunnellen samalla musiikkia Spotifystä. Kun auringon viimeiset säteet kiersivät makuuhuoneen seiniä kauniisti, niin minulle tuli hyvinkin kesäinen fiilis. 

Sitten muistin, miten puhelimen yhteys jaetaan läppärille ja rupesin rustaamaan kuulumisia. Eihän tässä tosiaan ihmeitä kuulu. Viime viikonloppu meni töissä ja keskiviikkoiltana lähden taas ahkeroimaan. Tulin nimittäin ottaneeksi kolmannelle vapaapäivälleni ylimääräisen työvuoron. Huomenna voisin kuitenkin suhailla pyörällä luonnossa ja pestä ikkunoita/parvekelaseja. Kesäinen kahvittelukeidas on jokseenkin alkutekijöissään. Tässä muutama kuva parvekkeelta, jossa ilta alkaa luoda varjojaan.






lauantai 28. toukokuuta 2022

Miniloma Helsingissä

 











Terveiset sateisesta Helsingistä. Sää ei hemmotellut ja hellinyt, mutten antanut sen menoa haitata. Näin meren (ainakin vilaukselta), notkuin kaupungilla, söin hyvin, hengailin kylpytakissa kauniissa hotellihuoneessa ja skoolasin skumpalla. Vieläpä hyvässä seurassa. Tavoitteet tulivat täyteen ja enemmänkin. Harmittaa vain, kun kaikki oli niin nopeasti ohi. Nyt elän jo arkea keskellä työviikkoa.

Valokuvissa kaunista hotellihuonetta vähän joka kulmalta. Tykkäsin huoneen väreistä ja sen pienistä yksityiskohdista. Kesäisen vihreä juhannusteemainen huone, jossa oli vaaleanpunaista ja pieni ripaus keltaista. Huomaattekos muuten, että yhdessä valokuvassa vilahdan minä itsekin...

sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Synttärijuhlia ja muuta mukavaa

 



Kamerani on pysynyt tiukasti piilossa kaapin perukoilla. Intoa kuvaukseen ei yksinkertaisesti ole viime aikoina löytynyt. Tämä pikainen räpsäys pionikimpusta on äitienpäiväviikonlopulta. 

Koronatilanne töissä rauhoittui, eikä kukaan kaivannut minua viime viikolla. Oli ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan selailemaan suoratoistopalvelujen ohjelmatarjontaa. Sääkin suosi tätä ajatusta. Viime viikon alku kun oli harvinaisen viileä ja harmaa. Loppuviikolla tunsin itseni hyvinkin levänneeksi ja haalin jo toisesta yksiköstä lisätöitä tienatakseni matkakassaa tulevaa Helsingin reissua varten. 

Tänään raadoin aamuvuorossa. Koko ajan sattui ja tapahtui. Moni asia meni pahasti pieleenkin. Olin aika poikki, kun pyöräilin päivän päätteksi juhlimaan kummipojan kuudetta syntymäpäivää. Toiset olivat jo grillailleet ja minä saavuin juuri sopivasti, kun kakut kannettiin pöytään. Tarjolla oli mansikkatäytekakun lisäksi herkullista tiramisukakkua. Tarkoitus oli vain maistaa, herkutella ihan pikkuriikkisen. Noh, eihän se tietenkään niin mennyt. Vatsa pullollaan pyöräilin jatkamaan iltaa seuraavaan työpaikkaan.

Kesälomani sijainnista on jo olemassa jonkinlainen karkea arvio. Sen pohjalta olemme lähteneet mietiskelemään yhteiselle ajallemme lomamenoja. Tänään kummipojan syntymäpäivillä mies keksi, että määränpäämme voisi hyvinkin olla Berliini. Hän katseli jo lennot ja hotellitkin lähestulkoon valmiiksi. Jatkamme ihmettelyä huomenna, kun olemme molemmat vapaalla. Kivalta kuulostaa, eikös vaan?

perjantai 13. toukokuuta 2022

Pitkästä aikaa täällä taas

 





Tuli suunniteltua pidempi tauko bloggailuun. Kiitos koronan. Oli suuri tautirypäs töissä, ensin sairastuivat asiakkaat ja heti perään työntekijät. Minulla piti olla pidempi vapaapäivien putki (yhteensä 10 päivää) yövuoron jälkeen, mutta olin jo heti ensimmäisen vapaapäivän päätyttyä hälytysluonteisesti yövuorossa. Jospa nyt viikonloppuna puhelin olisi kiinni. Tarvitsen kipeästi pienen hengähdystauon. 

Ylimääräistä stressiä ovat tuottaneet yläkerran naapurit, jotka ovat käynnistäneet meluisan remontin. Viime kesästä eteenpäin kuuntelimme lähes puolen vuoden ajan katuremonttia. Sen jälkeen vierusnaapurissa remontoitiin kolmen kuukauden verran. Kun se tuli päätökseen alkoikin jo tämä. Olemme päätyneet katselemaan taas muita asumismuotoja. Ehkä kerrostalo ei vain ole vuorotyöläisten paikka.

Parin viikon päästä tämä koronahässäkkä on toivottavasti jo takanapäin. Silloin minä karkaan itsekseni minilomalle Helsinkiin. Hotellivaraus on jo tehtynä. En ole käynyt Helsingissä vuosiin, joten odotan innolla lähtöä. Tarkoitus olisi pyöriä kaupungilla, katsella merta ja hengailla kylpytakissa kauniissa hotellihuoneessa. Siihen vielä hyvää ruokaa ja lasillinen kuplivaa. Sukulaisiakin olisi ihanaa nähdä. Katsotaan, saanko tapaamisia järjestettyä. Kesälomien vahvistaminen on edelleen tekemättä. Jotain kivaa minun oli ihan pakko tähän loputtomalta tuntuvan odotuksen keskelle itselleni järjestää.

lauantai 30. huhtikuuta 2022

Suloista Vappua!

 






Laakeat samppanjalasit löysin Kuopiosta. Kuohujuoma on raparperikivennäisvettä, sillä pitihän laseja päästä kokeilemaan ja valokuvaamaan. Jospa kesällä laseja pääsisi kilauttamaan aidolla kuohuvalla.

Kiirettä on pitänyt. Alkuviikko istuttiin autossa. Ensin ajeltiin kissan kanssa Kerimäelle anoppilaan, sieltä jatkettiin päivää myöhemmin miehen kanssa kahdestaan Kuopioon (meillä oli käyttämätön hotellilahjakortti, joka veteli viimeisiään) ja lopuksi taas kurvailtiin Kerimäen kautta hakemassa kissa. Reissuun lähdettiin maanantaina ja kotiin palattiin torstaina. Oli pakko, sillä minulla oli iltavuoro.

Lomalla ehdimme viettää aikaa appivanhempien kanssa, katsastaa Matkuksen ostoskeskus ja Ikea sekä syödä ja juoda hyvin. Miniloma kolmessa päivässä oli ihan hyvä ajatuksena, mutta käytännössä jäi kieltämättä kiireen maku suuhun. Noh, jospa kesälomalla ehtisi vähän enemmän. Työpaikalta piti saada kesälomien varmistus tällä viikolla, mutta mitään ei kuulunut. En osaa edes kuvitella, mihin lomani sijoittuu. Toiveenani oli saada edes yksi viikko lomaa heinäkuulle. Puolisoni kun lomailee silloin. Loput lomasta voikin olla sitten pieninä palasina pitkin syksyä. Myönnän, että hieman hirvittää.

Vappua vietämme hyvinkin arkisissa tunnelmissa. Aamupäivällä kävimme sohvaostoksilla ja laitoimme uuden sohvan tilaukseen. Sen jälkeen olemme pesseet pyykkiä, syöneet ja olleet vain. Minun vapaani jatkuvat aina tiistaihin saakka, mutta miehen on oltava aamuvuorossa jo huomenna kuudelta.

torstai 21. huhtikuuta 2022

Pääsiäinen tuli ja meni

 





Valokuvassa on pääsiäisen juhlatunnelmaa pitkäperjantailta. Silloin helmililjat kukoistivat ja kaapit pursuilivat pääsiäisherkkuja. Nyt elellään vahvasti perusarkea. Pääsiäisen kukat olivat sen verran nuupahtanutta sakkia, joten kotiuduin päivän kauppareissulta parin viherkasvin kera. Löysin tänään itselleni myös uuden kevättakin. Siinäkin mielessä oikein mainio pyrähdys kaupungilla.

Nyt luvassa olisi kaikkiaan kolme yövuoroa. Toivon, että saan nukuttua tarpeeksi. Parempaa unta tavoitellakseni laittelin tänään sänkyyn putipuhtaat lakanat ja ostin varalle muutaman unimaskin, joilla pimeys on aurinkoisella säälläkin varmasti taattu. Yleensä teen yövuoroja vain kaksi kerrallaan. Nyt edessä on poikkeustilanne sairasloman takia. Onneksi noiden öiden jälkeen on taas reilusti vapaata.

Laittelen tässä samalla ruokaa. Heittelin uunipellille parsaa, jonka päälle roiskuttelin oliiviöljyä ja sormisuolaa. Aion särkeä parsojen päälle myös pari kananmunaa paistumaan. Samalle pannulle laitan vielä eiliseltä jääneet savutofut. Helppoa ruoanlaittoa, kun voi nakata uunipellille kaikkea mitä jääkaapista sattuukaan löytymään. Pääsiäisenä tuli herkuteltua, joten nyt elämässä on taas kevyempi linja.

On minulla jotain pientä odotettavaakin. Miniloma nimittäin, mutta siitä lisää myöhemmin. Ihania aurinkopäiviä toivotan. Palataan taas, kunhan jaksan napsia valokuvia ja kertoilla kuulumisia.

keskiviikko 13. huhtikuuta 2022

Hyvää Pääsiäisen aikaa

 





Eilen kiersin kukkakauppoja pääsiäisen kukkia katsellen. Lopulta mukaani valikoitui pari ruukullista valkoisia helmililjoja sekä kimppu tällaisia persikkaisia narsisseja. Tänään hain vielä työhuoneen ikkunalle keltaisen narsissiruukun. Metsästin kaupasta myös Mignon-munia sekä suuren pussillisen värikkäitä karkkirakeita. Pääsiäissiivouksenkin tein tuossa pikaisesti. Nyt aion vain heittäytyä sohvalle ja hiljentyä pääsiäisen viettoon. Puoliso on sopivasti töissä minun vapaapäivinäni, joten voin olla miten huvittaa.

Eilen kävin kummipojan virvottavana. Hän on 5-vuotias, eikä ole aiemmin virponut. Aiempina koronakeväinä ei ole voinut lähteä virpomisvitsojen kanssa kierrokselle. Hienosti virpominen kuitenkin sujui - ja onneksi olin varustautunut muutamalla suklaamunalla, että sain palkankin maksettua.

Sunnuntaina työviikkoni alkaa aamuvuorolla ja sitten töitä riittää. Minulla on nimittäin koko viikolla vain yksi vapaapäivä. Se ajoittuu muistaakseni keskiviikolle. Hyvää Pääsiäistä toivotan!

perjantai 8. huhtikuuta 2022

Vietän leivontapäivää

 





On ollut hämärää ja sadellut vettä aamusta asti. Pisarat vaan ropsahtelevat ikkunalautaan. Masentavan sään innoittamana kaivelin jauhot esille ja leivoin sämpylöitä. Suurin osa sämpylöistä meni suoraan pakastimeen, mutta pitihän niitä muutama maistella uunituoreena ja lämpimänä.

Puoliso selvisi koronasta suhteellisen vähillä oireilla. Hän ehti olla jo muutaman päivän töissäkin ennen eilistä maalle lähtöään. Itse en ikinä sairastunutkaan, mikä oli mielestäni pienoinen ihme. Maalle olisi tehnyt minunkin mieli, muttei kannattanut lähteä, kun menen jo huomenna töihin. Jospa sitten keväämmällä, kun lumet ovat sulaneet ja aurinko helottaa kirkkaalta taivaalta...

Illalla olisi tarkoitus lähteä kaverin kanssa ulos syömään. Tai katsotaan, jos tilaisimmekin ruokaa tänne meille. Sen jälkeen onkin luvassa viikonlopun täydeltä töitä. Palataan siis ensi viikolla!

perjantai 1. huhtikuuta 2022

Huhtikuun ensimmäinen

 





Pääsiäisen odotusta valokuvissa. Narsissit kukkivat vähän joka puolella. Herkkujakin oli. Alemman kuvan taustalla kirpputorilta löydetty valkoinen hampusta valmistettu Saana ja Olli -tyynynpäällinen. 

Meidän oli tarkoitus ajella alkuviikosta maalle. Emme ehtineet edes ajatella pakkaamista, kun puoliso sai lieviä flunssaoireita. Koronan kotitestit olivat negatiivisia päivästä toiseen. Kunnes yhtenä aamuna testissä oli hentoinen viiva. Saimme lähes riidan aikaiseksi pähkäillessämme asiaa. Myöhemmin illalla kotitestitulos varmisti oireet koronaksi. Mies kävi vielä varmuudeksi virallisessa testissä. Sen tulos on vielä saamatta. 

Samaan aikaan toisaalla on miehen veljen vaimo koronassa ja vielä kauempana toisaalla on miehen sisko puolisonsa kanssa koronassa. Emmekä ole olleet kummankaan perheen kanssa tekemisissä lähiaikoina. Itse olen toistaiseksi oireeton. Aamulla tekemäni koronan kotitesti oli negatiivinen. Toivon niin, että pysyisin terveenä ja pääsisin töihin. Minulla olisi nimittäin luvassa yövuoroja sunnuntaista alkaen.

Heräsin aamulla uneen, jossa olin kotikylällä lapsuudenkodin kammarissa pukeutumassa. Tein lähtöä bussille, olin jo myöhässäkin ja vilkaisin siinä sattumalta ikkunasta ulos. Kylätien päässä näin äitini seisovan ja odottavan jo minua bussille. Mietin siinä, että olisi mukavaa jäädä juttelemaan äidin kanssa, mutta bussi olisi jo kohta kylällä. Niinpä päätin, että soittelen hänelle bussista. Tämän jälkeen heräsin ja muistin, ettei minulla enää olekaan äitiä. Näin se suru muistuttaa välillä olemassaolostaan.

Eipä tänne muuten ihmeitä kuulu. Takatalviset kevätpäivät ovat sujahtaneet ohi sohvanmutkassa televisiosarjoja katsellen ja kissaystävän kanssa hengaillen. Jospa ensi viikolla olisi lämpimämpi keli ja parempia kuulumisia. Nauttikaa viikonlopusta, voikaa hyvin ja pysykää terveinä!

torstai 24. maaliskuuta 2022

Lisää kevään kukkasia

 



Kevät on edennyt harppauksin, tiet ovat sulaneet ja minä olen päässyt pyörällä suhailun makuun. Olen ollut aivan innoissani, kun kipeä lonkka/selkä/mikä lie ei ole ollut liikkumisen esteenä. Sitten sääkartalle ilmaantui yhtäkkiä pakkaslukemia, myrskytuulia ja lumihiutaleiden kuvia. Mikäpä sen hienompaa!

Kevään kukat ovat ehdottomasti suursuosikkejani. Viimeksi ruukusta löytyi perunanarsissi, nyt poimin mukaani kauppareissulta kassillisen helmililjoja. Jynssäsin, puunasin ja kuurasin pitkillä vapaillani oikein urakalla. Suursiivouksen jälkeen koti tuntuu taas ihanalta paikalta olla ja elää. Pesemättä on enää ikkunat. Niin ja parvekelasit. Ei niitä kuitenkaan kannata pakkasella ja lumimyrskyllä ruveta pesemään.

Voi väsymys sentään. Heräsin aamulla jo klo 4.40. Herätys oli soimassa viiden jälkeen, joten jäin tietysti odottelemaan sitä. Työpäivän jälkeen olen nuokkunut puolinukuksissa sohvalla ja sortunut makeisiin herkkuihin. On onni, ettei aamuvuoroja ole enemmän. Huomenna suuntaan puolilta päivin uudelle työpaikalle perehdytykseen. Täytyy myöntää, että alkaa jo jännittää. Pitäkää minulle peukkuja!

On tullut viime aikoina turhan pitkiä taukoja tähän bloggailuun. Yritän jatkossa parantaa tapani. Minä lupaan ja vannon. Uusia valokuvia onkin jo odottamassa postausta. Osa kuvista elää vielä ideoina päänupissa. Katsotaan, ehdinkö napsimaan niitä aamulla ennen töihin lähtöä kameraan talteen...

lauantai 12. maaliskuuta 2022

Ihania kevätpäiviä

 




Eipä tänne ihmeempiä kuulu. Sairasloman viimeistä päivää viedään ja huomenna kokeilen taas työelämää. Viimeisin parin vuoron mittainen kokeilu oli aika kivulias, mutta jospa uusi pitkävaikutteinen särkylääke auttaisi tähän asiaan. Mukavaa olisi päästä liikkeelle ja työn syrjään kiinni. Kodissa möllöttäminen alkaa jo puuduttaa. Diagnoosin saamista odotan kuin kuuta nousevaa. Tällä hetkellä lääkäri pohdiskelee lonkan nivelrikon tai reuman mahdollisuutta. Verikokeita on varattu heti alkavalle viikolle. 

Onneksi on kevät. Aurinko ikkunan takana ilahduttaa suuresti. Katselen lumien sulamista ja odotan, että pääsen keltaisissa kumisaappaissani ulos metsästämään pajunkissoja. Olen kauppareissulla katsellut multapusseja, mutten ole saanut vielä aikaiseksi poimia mukaan. Hankin, jahka mennään autolla kauppaan. Kissalle ajattelin idättää vehnänorasta maisteltavaksi ja itselleni herneenversoja. 

Eilen kävin kummipojan perheen luona iltaa istumassa. Lämmitettiin perjantai-illan kunniaksi sauna, mutustettiin suklaata ja parannettiin maailmaa yömyöhään. Oli mukavaa vaihtelua poiketa pitkästä aikaa kylässä. Tuliaiseksi vein tuollaisen samanlaisen perunanarsissin kun itselläni on. 

sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Tulppaani poikineen

 



On ollut monta ihanaa aurinkoista pakkaspäivää. Olen ihaillut niitä kodin ikkunoista käsin. Maanantaina aloitin uuden työviikon hyvin levänneenä. Reilun kolmen työtunnin jälkeen pysyin hädin tuskin jaloillani. Pari päivää sinnittelin töissä vahvojen särkylääkkeiden voimalla ja sen jälkeen jäin sairauslomalle. 

Olen tehnyt ahkerasti fysioterapeutin antamia harjoitteita. Olen myös levännyt. Sen jälkeen olen levännyt vielä vähän lisää. Onneksi minulla on luvassa jatkossa kevyempiä työviikkoja (2 - 3 päivää kerrallaan ja sitten vapaata). Minulla on myös mahdollisuus kokeilla työskentelyä toisessa yksikössä, jossa työtehtävät ovat selkäystävällisimpiä. Mieli on hivenen toiveikas, vaikka kipu on seuranani tälläkin hetkellä. 

Maailmantilanne on aivan toinen kuin viimeksi tänne kirjoitellessani. Sitäkin sain murehtimisen aihetta muiden murheiden rinnalle. Onneksi tajusin keskeyttää uutisvirran seuraamisen ja kaivelin kevyempää viihdettä tarjolle. Asiat kun eivät tunnetusti murehtimalla parane. Aurinkoista viikkoa murut!

maanantai 14. helmikuuta 2022

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

 





Tervehdys näin ystävänpäivänä. On ollut ankean harmaa, sateinen ja lämmin päivä. Viikonloppua vietin sairaslomalla ja samalla linjalla jatketaan ikävä kyllä tällä viikolla. Tänään soittelin ja selvittelin työterveydestä, josko voisin jo kuitenkin mennä loppuviikolla yövuoroihin. Yöllä tehdään pitkälti toimistotöitä, jotka eivät kuormita. Muissa yön töissä voin määritellä työtahtini ja lepohetkeni. Oli helpottavaa, että sain sen onnistumaan. Minulle riittää jo tämä lepääminen. Mies altistui töissä koronalle eilen, joten huonolla tuurilla kodin nurkat tulevat entistä tutuimmiksi seuraavien viikkojen aikana. 

Tallustelin aamupäivällä ruokakaupassa, samalla hain lisää särkylääkkeitä. Matkalta poimin itselleni suuren tulppaanikimpun ystävänpäivän iloksi. Valkoisten kukkien kärjet ovat kuin dipatut pinkissä.

maanantai 7. helmikuuta 2022

Aamupalaa raitalakanoissa

 




Viime viikonloppuna petailin sängyn vähän kauniimmin ja laittelin aamupalarahkan kauniille lautaselle. Arkena (ja kiireessä) rahka mysleineen tulee lusikoitua suoraan purkista. Myönnän, että nautin kovasti, kun jaksoin nähdä vähän vaivaa. Kynttilöiden tunnelmassa aamupalan syöminen tuntui aika juhlavalta.

Vapaapäiviä on ollut monta. Olen lepäillyt ja parannellut bursiittia. Oikeanpuoleiseen lonkkaan pistettiin kortisonia perjantaina. Olen hiukan paremmassa kunnossa nyt. Minun ei tarvitse enää ottaa tukea huonekaluista kulkeakseni paikasta toiseen. Kipuja on kuitenkin päivittäin. Keskiviikkona minun pitäisi olla jo työkykyinen. Olin optimisti, enkä ottanut sairauslomaa. Paljonpa siinä vaiheessa tiesin. Haluaisin jaksaa ja pystyä, mutta myönnettävähän se on, ettei pelkkä tahto kanna kovin pitkälle. 

Eipä tänne siis ihmeitä kuulu. Minä nukun, makaan, pötköttelen, rötkötän, istun ja koisaan. Suoratoistopalveluiden tarjonnan lisäksi olen löytänyt Kenen kotona? -ohjelman. Tykkäsin jo aiemmista kausista ja ilahduin suuresti huomatessani, että kolmas kausi on jo hyvää vauhtia menossa.

maanantai 31. tammikuuta 2022

Jäähyväiset tammikuulle

 






Kävin tulppaanikaupoilla. Jonkin aikaa piti kierrellä ja etsiä ennen kuin löysin kimpun valkoisia. Kevään kukkakausi on nyt korkattu. Sitten voikin ruveta odottelemaan helmililjoja ja krookuksia...

Tammikuun viimeisiä tunteja elellään - ja oikein hyvä niin. Taakse jäävät toivottavasti kaikkein kovimmat pakkaset ja villeimmät lumimyrskyt. Odotan helmikuulta pidempiä päiviä - ja aurinkoisia pakkaskelejä. Luistimet ovat edelleen ostamatta. Minulla on sellainen tunne, että taitavat jäädäkin.

Olin ottanut tälle päivälle lisävuoron töihin. Kuljin jo eilen lonkkakivun takia tukea huonekaluista hakien. Flunssaoireetkin meinasivat puskea päälle. Niinpä joudun perumaan työkeikan ja lepäämään sen sijaan. Näitä lepopäiviä on nyt luvassa aika monta. Seuraavaksi menen töihin nimittäin vasta perjantai-iltana. Toisaalta hyvä, että lepopäiviä riittää. Itsestäni vain tuntuu, että tylsistyn ennen sitä. En voi puuhastella mitään pientä täällä kotonakaan, ettei lonkan ja alaselän kipu vaan ylly. Olen television, Spotifyn ja kirjojen armoilla. Onneksi on sentään kissakaveri, joka osaa arvostaa lepohetkiä.

On hiljaista ja suloisen rauhallista. Silmäluomet tuntuvat huomattavasti painavammilta kuin hetki sitten. Ehkä on aika kömpiä puhtaisiin lakanoihin koisimaan. Hyvää yötä ja kauniita unia itse kullekin.

torstai 20. tammikuuta 2022

Pikainen tervehdys

 





Ei kuulu oikein mitään. Elämä on varsinaista hiljaiseloa tällä hetkellä. Selkä kipeytyi pari päivää sitten töissä. Kipu säteilee oikeaan jalkaan, joka lyyhistyy alta. Eilen kävelin hakien tukea huonekaluista, tänään pysyn jo omin jaloin pystyssä. Olen yrittänyt tänään ottaa rennosti, pötkötellä, laiskotella ja välttää äkkinäisiä liikkeitä. Huomiseksi vapaapäiväksi olen lupautunut  iltavuoroon töihin, joten siihen mennessä selän on vähän pakko tulla kuntoon. Sen jälkeen alkavatkin sitten omat yövuorot. Niiden jälkeen on melkein viikko vapaata. Sitten on aikaa levätä ja parannella itseään. Toivon ainakin niin.

torstai 6. tammikuuta 2022

Leppoisaa loppiaista!

 






Juhlakausi on koluttu, viimeistä jo viedään. Niputin läjän viime aikojen valokuvia tähän samaan postaukseen. Osa näistä kuvista on napsittu vuodenvaihteen aikoihin ja osa sen jälkeen. 

Joulua olen kerännyt hiljalleen kaappeihin ja laatikoihin. Täytyy myöntää, että on ollut himppusen haikea mieli. Olen yrittänyt löytää iloa arjen keskelle kynttilöistä. Nytkin sohvapöydällä lepattavat tuikkujen liekit. Toinen ilon aiheeni ovat kukkaset. Koitan pitää koko ajan jotain elävää maljakossa. Uudelle vuodelle hankin maljakkoon yhden jouluruusun, loppiaiselle taas kimpun harsokukkaa.

Töissä on ollut viime aikoina korona-altistuksia. Itsekin olen altistunut, mutta oireeton. Mielessä kytee huoli, miten tässä talvella oikein pärjätään. Työntekijöitä ei ole koskaan tarpeeksi ja vajaalla henkilökunnalla mennään turhan usein muutenkin. Tänään illalla lähden yövuoroon valvomaan. Onneksi minulla on vain tuo yksi yö valvottavana ja sitten jään jo vapaapäiviä viettämään. 

Vuodenvaihde tietää yleensä lupauksia ja uusia alkuja. Minun puolisoni hankki itselleen luistimet. Hän käy luistelemassa veljensä ja tämän pojan kanssa. He ovat oikein intoutuneet pelaamaan jääkiekkoa muutaman kerran. Täytyy myöntää, että minullakin on käynyt luistimien hankkiminen mielessä. Voin jo mielessäni kuvitella, miten mukavaa on laitella kuumaa teetä uudella pressopannulla, kun on ensin kiitänyt pitkin jäätä posket punaisena. Toisaalta tiedostan, miten nopeasti uudella innolla aloitettu harrastus voi päättyä kuin kanan lento. Siitä on todisteena miehen kuntopyörä työhuoneessa.