Keväisen keltaista

 

Minun pitäisi olla tänä viikonloppuna kylpylässä juhlistamassa miehen siskon 50-vuotissyntymäpäivää. Viikon puolivälissä perumismääräaika veteli viimeisiään ja töissä oli jos jonkinlaista tautia liikkeellä. Odotin sairastuvani itse tai sairastuttavani puoli sukua, joten päädyin perumaan menoni. En ole sairastunut, mutta heräsin tänään kuuden työpäivän putken jälkeen selkä niin jumissa, etten meinannut saada itseäni liikkeelle ja sängystä ylös. Särkylääkkeen ansiosta elämä on taas jokseenkin mallillaan.

Aptekkiin oli ihan pakko köpötellä tänään. Samalla reissulla kävin ruokaostoksilla ja kukkakaupassa. Perunanarsissi tuo mukavasti kevään ja pääsiäisen tunnelmaa lumisateen keskelle. Löysin kaapista vielä väriin sopivan iloisen kynttilänkin. Muistan ostaneeni tuon pari kesää sitten elokuussa jostain suloisesta sisustusputiikista, kun yövyin Helsingissä Hotel Vaakunassa. Mukavaa, että keksin ottaa tuon viimein käyttöön. Kynttilän keltainen väri piristää silmääni kuin vitamiini. Että tervetuloa vaan kevät.

Eipä tässä ole töiden lisäksi juuri muuta elämää ollut. Kuusi työpäivää, joista puolet oli yövuoroja. Vapaa-ajallani olen joko nukkunut tai maannut vuoteessa toivoen nukkuvani. Lisääntyvä valon määrä kun tuo omat haasteensa vuorotyöläisen nukkumiskuvioihin. Kesää kohti se siitä onneksi helpottuu.

Viikonlopuksi olisi luvassa töihin liittyvän tenttimateriaalin kahlaamista läpi. Mies on koko viikonlopun töissä, ulkona on kurja keli, minulla selkä kipeä, eikä näkyvissä ole mitään virikkeitä tai häiriötekijöitä. Nauttikaa te muut, minä jään tänne halailemaan läppäriäni. Oikein hyvää viikonloppua!

Harmaan sävyjä

 

Arkeni on ollut melkoista pyöritystä tässä viime aikoina. Töissä meno on ollut melko hektistä sairastumisista johtuen. Vapailla minut taas pysäytti harrastustyöhöni liittyvä kuolemantapaus, joka tuli aivan puun takaa viime viikonloppuna. Se tyhjensi kalenterini tehokkaasti menoista kertaheitolla. 

Eilen oli aivan upea kevätpäivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja mieli (sekä askel) oli kepeä. Kaupungilta palasin kotiin porkkanakakkupalasen kera. Myöhemmin illalla herkuttelin vielä tilaamalla sushia päivälliseksi. Tämän päivän väri on ollut harmaa. Pistin merkille, että sääkartta lupailee harmaan eri sävyjä jokaiselle tulevalle päivälle. Seuraavaa aurinkoannosta saadaan siis odotella - ja odotella.

Viimeisimpiä Helsingin valokuvia olen katsellut viime aikoina paljon. Onnistuin saamaan puolisostakin ihania kuvia Iso Roobertinkadulla sijaitsevan Yes Yes Yes -kasvisruokaravintolan ikkunan edessä. Puolison taustalla näkyy ravintolan seinän suuri punainen neonvalosydän. Hääpäiväteemastahan se ajatus lähti. Mukavaa, että toisinaan sytyttää täydellisellä hetkellä. Monesti hyvät ideat syntyvät liian myöhään.

Nyt kokkaamaan. Sitten käperryn jonnekin sohvan mutkaan laiskottelemaan. Voikaa hyvin!

Ruudun takaa

 

Sen verran selvisimme näillä vapailla liikkeelle  (naapurin huoneistoremonttia karkuun), että kävimme juhlistamassa hääpäivää himpun verran etukäteen Helsingissä. Virallinen hääpäivä on 4.3, mutta olen yövuorossa silloin. Kaikille hääpäiville ei ole olemassa nimitystä, meillä on tällä kertaa juurikin sellainen hääpäivä. Ensi vuonna onkin sitten luvassa pronssihäät 20 vuoden avioliiton kunniaksi. 

Ullanlinnan maisema avautui ikkunan takana sumuisena ja harmaana. Onneksi huoneisto, jossa majoituimme oli kaunis. Saimme kaiken mahdollisen valon sisälle huikean suurista ikkunoista. Kyllä kelpasi istua leveällä ikkunalaudalla tai sinivihreällä samettisohvalla. Kylpyammeesta puhumattakaan. Emme yleensä käytä samaa majoitusta uudelleen, mutta tuon Bob W. -huoneiston voisin napata toistekin. Kesälomalla vaikka. Ei hassumpi sijainti, kun naapurissa on Johanneksenkirkko ja Designmuseo. 

Tove Janssonin ateljeen löysin ihan vahingossa korttelikierroksella. Se sijaitsee tuossa vaaleanpunaisessa talossa, joka näkyi huoneemme ikkunasta. Ateljeen ikkunat ovat talon toisessa päässä eli sinne saakka meillä ei ihan näköyhteyttä ollut. Ullanlinnassa kun olimme, niin kävimme kävelemässä Salatut elämät -sarjasta tutulla Huvilakadulla. Sumuisena ja harmaana päivänä yksi Suomen kauneimmista kaduista ei suurta vaikutusta tehnyt. Ehkäpä palaamme sinnekin vielä jonain toisena ajankohtana.