Tulppaanit tulivat

 

Minulla ei ole ollut leikkokukkia sitten joulun. Perjantaina olin liikkeellä kaupungilla tulppaanikimppu mielessäni. Enkä joutunut pettymään, vaan poimin kimpun valkoisia ostoskoriini. Ovat juuri niin kauniita kuin muistinkin. On heti jotenkin keväisempi fiilis. Etenkin, kun päivätkin ovat jo huomattavasti pidentyneet. Kohta saadaan vielä vaihtaa kalenterilehti helmikuun puolelle. Ihanaa.

Viikonloppu meni aamuvuoroissa. Aamuviiden herätykset eivät ole minun makuuni. Univelkaisena napostelin ties mitä herkkuja ja silmät lumpsahtelivat kiinni heti, kun pääsin sohvalle. Viime yönä nukuin kissaystävän kanssa sitten senkin edestä. Kaksitoista tuntia lipsahti ohi ihan huomaamatta. Heräsin siihen, kun Mokoma rupesi maukumaan vieressä nälkäänsä.  Myönnetään, että nukkuminen kannatti, nyt olen mitä reippain vapaapäivän viettäjä. Olen helpottunut, että tällä viikolla on luvassa vain iltavuoroja.

Työpaikan vaihtaminen on pyörinyt mielessä jo pidempään. Puolisen vuotta olen elänyt noiden alaselän/lonkan kipujen kanssa. Tällä hetkellä näyttää, että minulla on selän liikekontrollin häiriö. Minun pitäisi opetella fysioterapeutin ohjauksella selän liikehallintaa. Samaan aikaan työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja oma osaaminen ei tunnu enää riittävältä. Viikonloppuna huomasin, että monella työkaverilla on samankaltaisia ajatuksia. Olin ajatellut, että jatkaisin tuolla kesään, mutta ehkä on kuitenkin ruvettava katselemaan vaihtoehtoja nyt. Onneksi tällä alalla työvaihtoehtoja riittää.

Puoliso ähertää matematiikan yhtälöiden kimpussa ja kissa vetää peiton alla sikeitä. Mitähän kivaa minä itsekseni keksisin? Jospa vetäisen anorakin päälleni ja suuntaan ensi töikseni ulos. Luvattu räntäsade jäi tulematta, joten nyt olisi hyvä aika lähteä. Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille lukijoilleni!

Talvipäivä Katajanokalla

 

Talviloma meni paremmin kuin olisin voinut etukäteen kuvitellakaan. Kissakaverin vointi koheni heti loman alkajaiseksi ja pääsimme kuin pääsimmekin reissuun. Alkuviikolla vietimme rauhallista hiljaiseloa anoppilassa. Olin käynyt juuri ennen lähtöä OMT-fysioterapiassa ja kipupisteitä oli vähän joka puolella. Jumppailun sekä venyttelyn ohella keskityin lepäämään ja lukemaan kirjoja äänikirjapalvelusta. Puolisolla oli etäluentoja ja kaiken maailman koulutehtäviä, joten omaa aikaa minulla oli yllin kyllin.

Mokoma ihastui anoppilan lämpimään uuninpankkoon ikihyviksi. Sieltä korkeuksista se tarkkaili pihalla ruokailevia lintuja ja meitä ihmisiä. Harvassa olivat ne kerrat, kun kissa vaivautui tiputtautumaan pankolta alas. Koska Mokoma tuntui viihtyvän, päätimme lähteä pistäytymään hieman kauempanakin. Varasimme ex tempore saunallisen hotellihuoneen Grand Marinasta ja lähdimme tutustumaan Katajanokkaan. 

Sääennusteet eivät ihmeitä lupailleet, joten lauantain aurinkoinen talvipäivä oli mitä iloisin yllätys. Jäiset merimaisemat olivat huikaisevan kauniit. Olipa onni, että saimme reissun järjestymään. Harmittamaan jäi vain se, että aikaa oli tälläkin kertaa aivan liian vähän. Emme ehtineet millään tehdä kaikkea sitä, mitä olisimme halunneet. Jospa seuraavalla kerralla jatkamme siitä, mihin tällä reissulla jäätiin.

Töihin palasin loman jälkeen maanantaina. Onneksi oli leppoisa aloitus, kävin töissä vain parin yövuoron verran. Tänään vietän vapaapäivää perkaamalla jättikokoiseksi kasvanutta pyykkivuorta. 

Sadepäivän hyggeilyä

 

Lueskelin tuossa viime kirjoitustani huvittuneena. Kovin vähänpä minä silloin mistään tiesin. Taisin ehtiä lepäämään jouluputken päätteeksi päivän tai peräti kaksi ennen kuin tarvittiin pikapikaa yövuorolaista hätiin. Lisävuoroni päättyivät vuoden viimeiseen aamuun, jonka jälkein käperryin nukkumaan jaksaakseni juhlistaa vuoden vaihtumista illalla. Uusi vuosi otettiin puolison kanssa vastaan rennosti noutopizzan ja kuohuvan juoman voimin. Ilotulitus käytiin katselemassa taloyhtiön kattoterassilta. 

Heti vuodenvaihteen jälkeen minulla oli omat yövuorot ja loputon yökukkuminen alkoi jo maistua puulta. Nyt olen notkunut vapailla muutaman päivän ja sen jatkoksi minulla on vielä jokunen päivä talvilomaa edessä. Ajatuksena oli nauttia talvisista keleistä ja ulkoilla urakalla. Tähän mennessä olen näyttänyt nenääni pihalla vain pakon edessä. Räntää, vesisadetta ja liukastelua. Kiitos, mutta ei kiitos. Mieluummin hyggeilen kotona mekossa, keväisen utuinen unikkomuki kourassa ja villasukat jalassa. 

Harmaiden sadepäivien iloksi aloitin kokeilujakson äänikirjojen parissa. Kaivauduin eilen trikoolakanoihin, pistin äänikirjan pyörimään ja keskityin. Tunnin päästä heräsin ihmettelemään maailmanmenoa. Joko minulla oli reippaasti univelkaa - tai sitten minä en vain ole äänikirjaihmisiä. Aion kuitenkin antaa äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Onhan tässä näitä ihanan joutilaita lomapäiviä edessä. Ehkä olen seuraavalla yrityksellä viisaampi ja keitän itselleni ensin pannullisen vahvaa kahvia.

Haaveissa olisi poiketa pienellä reissullakin tämän talviloman aikana. Puoliso aloitti nyt tammikuussa työn ohelle vuosia kestävät opinnot, joten yhteinen aika on jatkossa kortilla. Tällä viikolla meidän vapaamme natsaavat loistavasti yhteen, mutta sen sijaan kissaystävällä on ollut parina päivänä ongelmia terveyden kanssa. Minä niin arvaan jo, että reissuja tehdään tällä talvilomalla vain päiväunissa...