torstai 6. tammikuuta 2022

Leppoisaa loppiaista!

 






Juhlakausi on koluttu, viimeistä jo viedään. Niputin läjän viime aikojen valokuvia tähän samaan postaukseen. Osa näistä kuvista on napsittu vuodenvaihteen aikoihin ja osa sen jälkeen. 

Joulua olen kerännyt hiljalleen kaappeihin ja laatikoihin. Täytyy myöntää, että on ollut himppusen haikea mieli. Olen yrittänyt löytää iloa arjen keskelle kynttilöistä. Nytkin sohvapöydällä lepattavat tuikkujen liekit. Toinen ilon aiheeni ovat kukkaset. Koitan pitää koko ajan jotain elävää maljakossa. Uudelle vuodelle hankin maljakkoon yhden jouluruusun, loppiaiselle taas kimpun harsokukkaa.

Töissä on ollut viime aikoina korona-altistuksia. Itsekin olen altistunut, mutta oireeton. Mielessä kytee huoli, miten tässä talvella oikein pärjätään. Työntekijöitä ei ole koskaan tarpeeksi ja vajaalla henkilökunnalla mennään turhan usein muutenkin. Tänään illalla lähden yövuoroon valvomaan. Onneksi minulla on vain tuo yksi yö valvottavana ja sitten jään jo vapaapäiviä viettämään. 

Vuodenvaihde tietää yleensä lupauksia ja uusia alkuja. Minun puolisoni hankki itselleen luistimet. Hän käy luistelemassa veljensä ja tämän pojan kanssa. He ovat oikein intoutuneet pelaamaan jääkiekkoa muutaman kerran. Täytyy myöntää, että minullakin on käynyt luistimien hankkiminen mielessä. Voin jo mielessäni kuvitella, miten mukavaa on laitella kuumaa teetä uudella pressopannulla, kun on ensin kiitänyt pitkin jäätä posket punaisena. Toisaalta tiedostan, miten nopeasti uudella innolla aloitettu harrastus voi päättyä kuin kanan lento. Siitä on todisteena miehen kuntopyörä työhuoneessa.