Jäähyväiset tammikuulle

 

Kävin tulppaanikaupoilla. Jonkin aikaa piti kierrellä ja etsiä ennen kuin löysin kimpun valkoisia. Kevään kukkakausi on nyt korkattu. Sitten voikin ruveta odottelemaan helmililjoja ja krookuksia...

Tammikuun viimeisiä tunteja elellään - ja oikein hyvä niin. Taakse jäävät toivottavasti kaikkein kovimmat pakkaset ja villeimmät lumimyrskyt. Odotan helmikuulta pidempiä päiviä - ja aurinkoisia pakkaskelejä. Luistimet ovat edelleen ostamatta. Minulla on sellainen tunne, että taitavat jäädäkin.

Olin ottanut tälle päivälle lisävuoron töihin. Kuljin jo eilen lonkkakivun takia tukea huonekaluista hakien. Flunssaoireetkin meinasivat puskea päälle. Niinpä joudun perumaan työkeikan ja lepäämään sen sijaan. Näitä lepopäiviä on nyt luvassa aika monta. Seuraavaksi menen töihin nimittäin vasta perjantai-iltana. Toisaalta hyvä, että lepopäiviä riittää. Itsestäni vain tuntuu, että tylsistyn ennen sitä. En voi puuhastella mitään pientä täällä kotonakaan, ettei lonkan ja alaselän kipu vaan ylly. Olen television, Spotifyn ja kirjojen armoilla. Onneksi on sentään kissakaveri, joka osaa arvostaa lepohetkiä.

On hiljaista ja suloisen rauhallista. Silmäluomet tuntuvat huomattavasti painavammilta kuin hetki sitten. Ehkä on aika kömpiä puhtaisiin lakanoihin koisimaan. Hyvää yötä ja kauniita unia itse kullekin.

Pikainen tervehdys

 

Ei kuulu oikein mitään. Elämä on varsinaista hiljaiseloa tällä hetkellä. Selkä kipeytyi pari päivää sitten töissä. Kipu säteilee oikeaan jalkaan, joka lyyhistyy alta. Eilen kävelin hakien tukea huonekaluista, tänään pysyn jo omin jaloin pystyssä. Olen yrittänyt tänään ottaa rennosti, pötkötellä, laiskotella ja välttää äkkinäisiä liikkeitä. Huomiseksi vapaapäiväksi olen lupautunut  iltavuoroon töihin, joten siihen mennessä selän on vähän pakko tulla kuntoon. Sen jälkeen alkavatkin sitten omat yövuorot. Niiden jälkeen on melkein viikko vapaata. Sitten on aikaa levätä ja parannella itseään. Toivon ainakin niin.

Leppoisaa loppiaista!

 

Juhlakausi on koluttu, viimeistä jo viedään. Niputin läjän viime aikojen valokuvia tähän samaan postaukseen. Osa näistä kuvista on napsittu vuodenvaihteen aikoihin ja osa sen jälkeen. 

Joulua olen kerännyt hiljalleen kaappeihin ja laatikoihin. Täytyy myöntää, että on ollut himppusen haikea mieli. Olen yrittänyt löytää iloa arjen keskelle kynttilöistä. Nytkin sohvapöydällä lepattavat tuikkujen liekit. Toinen ilon aiheeni ovat kukkaset. Koitan pitää koko ajan jotain elävää maljakossa. Uudelle vuodelle hankin maljakkoon yhden jouluruusun, loppiaiselle taas kimpun harsokukkaa.

Töissä on ollut viime aikoina korona-altistuksia. Itsekin olen altistunut, mutta oireeton. Mielessä kytee huoli, miten tässä talvella oikein pärjätään. Työntekijöitä ei ole koskaan tarpeeksi ja vajaalla henkilökunnalla mennään turhan usein muutenkin. Tänään illalla lähden yövuoroon valvomaan. Onneksi minulla on vain tuo yksi yö valvottavana ja sitten jään jo vapaapäiviä viettämään. 

Vuodenvaihde tietää yleensä lupauksia ja uusia alkuja. Minun puolisoni hankki itselleen luistimet. Hän käy luistelemassa veljensä ja tämän pojan kanssa. He ovat oikein intoutuneet pelaamaan jääkiekkoa muutaman kerran. Täytyy myöntää, että minullakin on käynyt luistimien hankkiminen mielessä. Voin jo mielessäni kuvitella, miten mukavaa on laitella kuumaa teetä uudella pressopannulla, kun on ensin kiitänyt pitkin jäätä posket punaisena. Toisaalta tiedostan, miten nopeasti uudella innolla aloitettu harrastus voi päättyä kuin kanan lento. Siitä on todisteena miehen kuntopyörä työhuoneessa.