Astiarakkautta

 

Arabian Emilia on astiasarja, jota olen metsästänyt läpi kirpputoriurani. Ensimmäistäkään Emiliaa en ole koskaan nähnyt, saati hypistellyt. Sarja tuli uudestaan tuotantoon elokuussa ja minä jäin makustelemaan sitä. Lopulta hankin suuren mukin ja lautasen. Tuossa on nyt aamiaissetti, johon mahtuu sekä muki että voileipä. Astioiden herkkä musta-valkoinen koristelu on kaunis. Katselen aamupalaa syödessäni lautasen rouvia hienoine hattuineen puutarhassa ja mietiskelen, millaisia fiinejä keskusteluja he käyvät. Toinen suosikkini uudestaan tuotantoon päätyneistä sarjoista on Pastoraali. Sitä kotoa löytyy enemmänkin. Ainoa harmistus näissä Arabian ihanissa astiasarjoissa on se, ettei niitä valmisteta enää Suomessa. 

Kulunut viikko on ollut piinava. On tuntunut, että vähintään joka toinen asia on mennyt jotenkin pieleen. Iltaisin töiden päätyttyä olen vatuloinut kaiken maailman asioita, kasvattanut kärpäsistä härkäsiä ja valvonut pikkutunneille saakka. Hiljalleen asiat ovat saaneet oikeita mittasuhteita ja huomaan, että elämä soljuu eteenpäin samaan malliin kuin aiemminkin. Jotain olen ottanut sattumuksista opiksenikin.

Läppärini on ollut oikukas, takkuileva ja hidas. Olen tiennyt jo hyvän aikaa, että vanhoja valokuvia pitäisi selata ja karsia, mutta en ollut saanut tehtyä asialle aikaiseksi mitään. Eilen otin viimein homman haltuuni ja selailin kuvakansioita tunteja. Poistin valtavasti epäonnistuneita/huonoja kuvia. Olipa hyvä, että sain aikaiseksi aloittaa. Huomasin nimittäin, että minulla on paljon kuvia, joita ei ole varmuuskopioitu minnekään. Löysin mm. kauniita valokuvia meidän edesmenneestä Mokoma-kissasta. Läppärin hajotessa myös Tammisaaren kesäiset reissukuvat vuodelta 2020 tulevat välttymään lopulliselta tuholta. 

Työputki päättyi tältä erää tähän, aamulla pakkaan kamani ja suuntaan pääkaupunkiseudulle sukuloimaan. Uusilla kuulumisilla ja toivottavasti myös valokuvilla taas seuraavassa postauksessa.