Syksyisten värien keskellä on kotoisaa olla. Kävin lukiossa valinnaisaineena tyylikurssin ja siellä tehdyn värianalyysin perusteella syksyiset, murretut värit sopivat minulle parhaiten. Ellen aivan väärin muista, niin puhuttiin pehmeästä syksystä. Tämän hetken suosikkini on ehdottomasti keltainen. Pidän sen kaikista sävyistä, mutta erityisesti minun esteettistä silmääni viehättää kantarellin keltainen.
Makuuhuoneen kirjahyllyyn pölyttymään unohtunut Milk-valaisin (minun sanoillani lypsyjakkara) pääsi esille olohuoneeseen. Siinä on kivan tunnelmallinen valo näihin pimeneviin syysiltoihin, joita tulee riittämään maailman tappiin saakka. Kyllä kelpaa istuksia torkkupeiton alla sohvan nurkassa vesisadetta kuunnellen. Siihen vielä seuraksi pannullinen tuoretta kahvia. Pitihän minun käyttää tilaisuutta taas hyväkseni ja napata Porvoosta mukaan suolaisella kinuskilla maustettuja kahvipapuja.
Ensimmäiset yövuorot ovat onnellisesti takana. Myönnän, että olo oli aika räytynyt. Vatsaan sattui, kuvotti ja väsytti. Eilen tein perään vielä aamuvuoroon, eikä paljon naurattanut. Onneksi työputkeni päättyi siihen ja pitkät vapaat alkoivat. Kuuden työpäivän jälkeen olen mielestäni vapaapäiväni jo ansainnut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti