Porvoon reissun yhteydessä poikkesimme taas kertaalleen anoppilassa Kerimäellä. Huomasin matkalla auton ikkunasta keltaisena hohtavan auringonkukkapellon ja suuntasimme sitä kohti puolison kanssa auringonlaskun lähestyessä. Niin kauniit kukat, niin kaunis valo. Tämän kesän viimeinen hieno ilta.
Museokortti sai taas käyttöä, kun kävimme tutustumassa Luston metsämuseoon Punkaharjulla. Näyttely alkoi mielestäni varsin lupaavasti, kun sisääntuloaulassa tuoksui vahvasti puu ja terva. Näyttelyn loppupuoli metsäkoneineen ei taas juurikaan tehnyt vaikutusta. Museokaupoissa viihdyn aina. Olihan siellä tälläkin kertaa vaikka mitä luontoaiheista katseltavaa, kotiin lähdin kuitenkin tyhjin käsin. Myös Punkaharjun vaikuttava harjumaisema käkkyräisine mäntyineen viihdyttää minua aina. Kotimatkalla maiseman vaikuttavuutta lisäsi myrskytuuli, joka taikoi vellovista aalloista valkoisia vaahtopäitä.
Kerimäeltä kotiutettiin arjen iloksi monenlaista tuoretta syötävää. Pellosta kuokittujen perunoiden lisäksi kassista löytyi kahta eri sortimenttia papuja, hieman lehtikaalia sekä mansikoita, joita kävin läheiseltä tilalta appivanhempien kanssa poimimassa. Sienimetsäänkin oli tarkoitus ehtiä kantarelleja jahtaamaan, mutta tuuli yltyi myrskylukemiin ja päätettiinkin lämmittää sen sijaan saunaa. Noh, kantarellit käytiin hakemassa torilta. Meillä oli lahjakortti myyntikojuun ja sen eräpäivä paukkui tänään.
Kuvittelin laskeutuvani työelämään pehmeästi välivuorolla, jossa on vähemmän vastuuta ja hieman enemmän aikaa perehtymiseen. Kuinka väärässä olinkaan. Vastassani oli jonkin sortin kaaos. Heti töihin tultuani olin puikoissa ja vastuussa. Työpäivä myös venyi tunnilla. Työt ovat totisesti alkaneet.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti