Syksyn vääjäämättömän etenemisen tuntee luissa ja ytimissä. Eilisen yövuoron jälkeen en meinannut saada millään unta, kun oli niin kylmä. Pyöräillessäni kotia kohti minulla oli kyllä ihan reilusti vaatetta päällä, aina lapasista lähtien. Kylmyys iski kavalasti juuri ennen nukahtamista. Hytisin ja tärisin peiton alla. Lopulta nousin kaivelemaan päälleni villapuseron ja -sukat, että sain unen päästä kiinni.
Kävimme viikolla kiertämässä metsäisen luontoreitin, joka kulkee Urpolanjoen ja vanhan myllymiljöön tuntumassa. Reitti on vain reilun kilometrin mittainen, mutta siellä on kaunis äänimaisema solisevan veden takia. Ellei tuo luontoreitti olisi toisella puolella kaupunkia, saattaisin viihtyä siellä useamminkin. Olisi rentouttavaa pysähtyä hetkeksi, laittaa silmät kiinni ja keskittyä vain kuuntelemiseen.
Minun nukkuessani yövuoron jälkeisiä kauneusunia puolisoni oli käynyt pyörimässä korin kanssa metsässä. Kaksi ja puoli kantarellia sekä sekalainen seurakunta tatteja odottaa pyödällä kokkaajaa. Suuntaan tästä siis kohti keittiötä, jossa mies jo häärää. Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!
2 kommenttia:
Voi hyssykät, miten kauniita kuvia! 😍
Pääsin kuvien tunnelmassa mukaasi penkeille.
Syksy on ristiriitaista aikaa; koulun alku tuntuu yhä edelleen luissa ja ytimissä toisinaan ja joskus se on ankeutta, joskus ihanaa kuhinaa. Sateisena syksynä kaikki on ankeaa. Mutta värikäs valoisa ja rapsakka syksy on ihana!
Voi kiitos Thilda. Luonto on hurjan kaunis juuri nyt - ja pysyy toivottavasti sellaisena pitkään. Toivon niin, että ehdin kaiken sukuloinnin lomassa ulkoiluttamaan myös kameraani ja tallentamaan ruskan väriloistoa harmaiden marraskuun päivien iloksi...
Lähetä kommentti