Vuorotyöläisinä arvostamme sitä, että makuuhuoneita on kaksi. Elämme toisinaan hyvinkin eri rytmeissä, joten on vain hyvä, että molemmilla on oma soppi, johon käpertyä. Puolison nukkuessa yövuoron jälkeen minä vietän aamuni hitaasti omassa budoaarissa. Näin tein eilenkin. Polttelin sängyn vieressä kynttilää ja luin sisustuskirjaa, jonka olin löytänyt edellisenä iltana kaapista. Melkoisia aarreaittoja nämä meidän kaapit. Koskaan ei voi tietää, mitä niistä sattuu löytämäään. Vain yksi asia on varma. Et löydä kaapista koskaan juuri sitä asiaa, mitä olit sillä hetkellä etsimässä.
Nukkuminen on ollut yhtä taistelua. Iltaisin tunnen mielessäni levottomuutta jo vetäessäni ikkunaverhoja kiinni. En voi olla miettimättä, kuluuko yö taas lakanoihin sotkeutuen. Onhan elämässä ollut kaikenlaista oireilua yli vuoden. Paino nousee, hermoja kiristää ja tulee herkästi lämmin. Olen purrut hammasta ajatellen, että kuuluu ikään. Vasta nyt olen ruvennut kyseenalaistamaan, että tarvitseeko kuulua. Luvassa on verikoeaika ja uusi lääkäriaika. On ainakin hyvä nähdä, missä ollaan menossa.
Aurinko paistaa upeasti. Kerrassaan mainio päivä valokuvaukseen, mutta laboratorioon pitäisi lähteä ja sen jälkeen olen lupautunut illaksi töihin. Kuinkas muuten.
1 kommentti:
Hei kuulostaapa kätevältä tuo kaksi makuuhuonetta! 😃
Kaapit - niiden ominaisuus on juuri tuo, meilläkin. 😂
Mä pidän peukkuja lääkärikäynnille!
Lähetä kommentti