sunnuntai 24. syyskuuta 2023

Astiarakkautta

 





Arabian Emilia on astiasarja, jota olen metsästänyt läpi kirpputoriurani. Ensimmäistäkään Emiliaa en ole koskaan nähnyt, saati hypistellyt. Sarja tuli uudestaan tuotantoon elokuussa ja minä jäin makustelemaan sitä. Lopulta hankin suuren mukin ja lautasen. Tuossa on nyt aamiaissetti, johon mahtuu sekä muki että voileipä. Astioiden herkkä musta-valkoinen koristelu on kaunis. Katselen aamupalaa syödessäni lautasen rouvia hienoine hattuineen puutarhassa ja mietiskelen, millaisia fiinejä keskusteluja he käyvät. Toinen suosikkini uudestaan tuotantoon päätyneistä sarjoista on Pastoraali. Sitä kotoa löytyy enemmänkin. Ainoa harmistus näissä Arabian ihanissa astiasarjoissa on se, ettei niitä valmisteta enää Suomessa. 

Kulunut viikko on ollut piinava. On tuntunut, että vähintään joka toinen asia on mennyt jotenkin pieleen. Iltaisin töiden päätyttyä olen vatuloinut kaiken maailman asioita, kasvattanut kärpäsistä härkäsiä ja valvonut pikkutunneille saakka. Hiljalleen asiat ovat saaneet oikeita mittasuhteita ja huomaan, että elämä soljuu eteenpäin samaan malliin kuin aiemminkin. Jotain olen ottanut sattumuksista opiksenikin.

Läppärini on ollut oikukas, takkuileva ja hidas. Olen tiennyt jo hyvän aikaa, että vanhoja valokuvia pitäisi selata ja karsia, mutta en ollut saanut tehtyä asialle aikaiseksi mitään. Eilen otin viimein homman haltuuni ja selailin kuvakansioita tunteja. Poistin valtavasti epäonnistuneita/huonoja kuvia. Olipa hyvä, että sain aikaiseksi aloittaa. Huomasin nimittäin, että minulla on paljon kuvia, joita ei ole varmuuskopioitu minnekään. Löysin mm. kauniita valokuvia meidän edesmenneestä Mokoma-kissasta. Läppärin hajotessa myös Tammisaaren kesäiset reissukuvat vuodelta 2020 tulevat välttymään lopulliselta tuholta. 

Työputki päättyi tältä erää tähän, aamulla pakkaan kamani ja suuntaan pääkaupunkiseudulle sukuloimaan. Uusilla kuulumisilla ja toivottavasti myös valokuvilla taas seuraavassa postauksessa.

lauantai 16. syyskuuta 2023

Varisevat lehdet

 









Näin kaunista Naisvuoren näköalatornin kupeessa oli tiistaina. Kukkapenkit ja ruskan värjäämät lehdet suorastaan loistivat kilpaa auringonpaisteessa. Kiertelin alueella melkein pari tuntia kamerani kanssa, aika kului aivan huomaamatta. Siirryin penkiltä toiselle katselemaan uusia kuvauskulmia.

Syksyn vääjäämättömän etenemisen tuntee luissa ja ytimissä. Eilisen yövuoron jälkeen en meinannut saada millään unta, kun oli niin kylmä. Pyöräillessäni kotia kohti minulla oli kyllä ihan reilusti vaatetta päällä, aina lapasista lähtien. Kylmyys iski kavalasti juuri ennen nukahtamista. Hytisin ja tärisin peiton alla. Lopulta nousin kaivelemaan päälleni villapuseron ja -sukat, että sain unen päästä kiinni.

Kävimme viikolla kiertämässä metsäisen luontoreitin, joka kulkee Urpolanjoen ja vanhan myllymiljöön tuntumassa. Reitti on vain reilun kilometrin mittainen, mutta siellä on kaunis äänimaisema solisevan veden takia. Ellei tuo luontoreitti olisi toisella puolella kaupunkia, saattaisin viihtyä siellä useamminkin. Olisi rentouttavaa pysähtyä hetkeksi, laittaa silmät kiinni ja keskittyä vain kuuntelemiseen.

Minun nukkuessani yövuoron jälkeisiä kauneusunia puolisoni oli käynyt pyörimässä korin kanssa metsässä. Kaksi ja puoli kantarellia sekä sekalainen seurakunta tatteja odottaa pyödällä kokkaajaa. Suuntaan tästä siis kohti keittiötä, jossa mies jo häärää. Oikein hyvää ja aurinkoista viikonloppua kaikille!

maanantai 11. syyskuuta 2023

Ruutukaavaa

 













Perjantaina karattiin puolison kanssa Pohjois-Ruotsiin. Reissun päätteeksi majoituimme Oulussa, josta olin vuokrannut saunallisen kerrostalokolmion. Tällä kertaa mitään Porvoon aseman kaltaista ihanuutta ei yksinkertaisesti ollut saatavilla, joten päädyin vaaleaksi remontoituun huoneistoon. Piristystä toi toisen makuuhuoneen graafinen Ruutukaava-tapetti, jonka on Marimekolle suunnitellut Maija Louekari. Ilahduttava yksityiskohta toi hyvän mielen joka kerran, kun silmäni tapettiin osuivat. Sisäkuvat ovat kaikki asunnosta, ulkokuvia napsin vähän sieltä ja täältä. Lähinnä kävelymatkan varrelta.

Edellisellä Oulun reissulla kävimme Puistolassa kokemassa pizzaelämyksen. Söimme katutasossa tyylikkäässä miljöössä ja olin vaikuttunut kaikesta. Tällä reissulla mielikuvani tulivat alas ryminällä. Olin varannut pöydän jo ennakkoon. Ennakkovarauksessa kysyttiin millaista ruokaa olimme tulossa syömään ja mainitsin artesaanipizzan. Perillä huomasin, että pizza-asiakkaat ohjattiin kellarikerrokseen. Tila oli ankea, matala ja ikkunat sijaitsivat aivan katon rajassa. Pöytämme oli pieni ja keskellä asiakkaiden kulkureittiä. Jos tilassa ei olisi ollut marmorilattiaa olisin luullut ruokailevani väestönsuojassa. Tällä reissulla tilasin munakoiso-kesäkurpitsapizzaa, sillä olen syönyt hyvää sellaista Helsingin reissullani. Kunpa olisin vain pitäytynyt juustopizzassa. Ties vaikka suuhun sulava ruoka olisi tuonut paremman mielen.

Pullakaupoille kipaisin heti ensitöikseni lauantaiaamuna. Oli suoranainen onni, että lähimarketti näkyi melkein ikkunasta. Miehen isoveli oli viettänyt puolisonsa kanssa viikon Norjan puolella ja Suomeen palatessaan he halusivat tulla tapaamaan meitä Oulun asunnolle. Näkemäni matkakuvat ja videot olivat huikaisevan kauniita. Josko ensi syksynä lähdetäänkin pistäytymään Norjan puolella.

Kotinurkkiin palattiin eilen. Täytettiin jääkaappia ja pyykättiin. Tänään puolison istuessa etäluennolla kävin kiertelemässä kiireettömästi kirpputorilla. Huomiselle suunnitelmia ei ole senkään vertaa, mutta se käy minulle hyvin. Loppuviikolla on töitä ja lisätöitä, joten laiskottelupäivä tulee tarpeeseen.

perjantai 8. syyskuuta 2023

Kantarellin keltaista

 








Syksyisten värien keskellä on kotoisaa olla. Kävin lukiossa valinnaisaineena tyylikurssin ja siellä tehdyn värianalyysin perusteella syksyiset, murretut värit sopivat minulle parhaiten. Ellen aivan väärin muista, niin puhuttiin pehmeästä syksystä. Tämän hetken suosikkini on ehdottomasti keltainen. Pidän sen kaikista sävyistä, mutta erityisesti minun esteettistä silmääni viehättää kantarellin keltainen. 

Makuuhuoneen kirjahyllyyn pölyttymään unohtunut Milk-valaisin (minun sanoillani lypsyjakkara) pääsi esille olohuoneeseen. Siinä on kivan tunnelmallinen valo näihin pimeneviin syysiltoihin, joita tulee riittämään maailman tappiin saakka. Kyllä kelpaa istuksia torkkupeiton alla sohvan nurkassa vesisadetta kuunnellen. Siihen vielä seuraksi pannullinen tuoretta kahvia. Pitihän minun käyttää tilaisuutta taas hyväkseni ja napata Porvoosta mukaan suolaisella kinuskilla maustettuja kahvipapuja.

Ensimmäiset yövuorot ovat onnellisesti takana. Myönnän, että olo oli aika räytynyt. Vatsaan sattui, kuvotti ja väsytti. Eilen tein perään vielä aamuvuoroon, eikä paljon naurattanut. Onneksi työputkeni päättyi siihen ja pitkät vapaat alkoivat. Kuuden työpäivän jälkeen olen mielestäni vapaapäiväni jo ansainnut. 

maanantai 4. syyskuuta 2023

Ruukkimaisemissa

 









Tässä muutamia valokuvia Strömforsin ruukilta, jossa vierailimme taannoin menomatkalla Porvooseen. Ajatus oli pysähtyä vain pikaisesti, mutta onneksi aikaa järjestyi lopulta enemmänkin. 

Ruukin lähellä olevissa vanhoissa taloissa oli juuri silloin avoimet ovet. Mikäli aikaa olisi ollut vielä enemmän, niin ehkä olisin uskaltautunut kurkistelemaan sisään. Vanhojen talojen katselu kiinnostaa kyllä aina. Jospa palaamme joku kesä tuonne uudemman kerran. Löysin ainakin mukavalta näyttävän majoituspaikan, jota kohti suunnata. Kivoja ruokapaikkojakin bongasin ruukin läheltä useamman. 

Satokauden syötävistä on otettu kaikki ilo irti. Viikonloppuna puoliso loihti lehtikaalimuhennosta sekä ison kattilallisen kasvissosekeittoa, johon oli upotettu reilusti kasviksia aina kokonaisesta kesäkurpitsasta lähtien. Sulatejuustotujaus toi mukavaa makua. Tänään taas tarjoiltiin Lindströmin pihvejä uunijuuresten kera. Veivät kyllä kielen mennessään. Odotan mielenkiinnolla, että mitä huomiseksi keksitään. 

Porvoon vanha juna-asema jäi pyörimään mieleeni. Osaisin niin kuvitella meidät tuonne vaaleanpunaiselle sohvalle joulua viettämään. Muutama joulukukka mukaan, hyvää ruokaa tietysti, hieman suklaata, pullo punaviiniä ja villasukat. Mittava kirjakokoelma tuolla onkin jo valmiiksi odottamassa. Pönttöuunin lämpimässä loimotuksessa olisi mukavaa rentoutua ja nautiskella jouluisesta tunnelmasta.

perjantai 1. syyskuuta 2023

Auringonlaskun aikaan

 










Porvoon reissun yhteydessä poikkesimme taas kertaalleen anoppilassa Kerimäellä. Huomasin matkalla auton ikkunasta keltaisena hohtavan auringonkukkapellon ja suuntasimme sitä kohti puolison kanssa auringonlaskun lähestyessä. Niin kauniit kukat, niin kaunis valo. Tämän kesän viimeinen hieno ilta.

Museokortti sai taas käyttöä, kun kävimme tutustumassa Luston metsämuseoon Punkaharjulla. Näyttely alkoi mielestäni varsin lupaavasti, kun sisääntuloaulassa tuoksui vahvasti puu ja terva. Näyttelyn loppupuoli metsäkoneineen ei taas juurikaan tehnyt vaikutusta. Museokaupoissa viihdyn aina. Olihan siellä tälläkin kertaa vaikka mitä luontoaiheista katseltavaa, kotiin lähdin kuitenkin tyhjin käsin. Myös Punkaharjun vaikuttava harjumaisema käkkyräisine mäntyineen viihdyttää minua aina. Kotimatkalla maiseman vaikuttavuutta lisäsi myrskytuuli, joka taikoi vellovista aalloista valkoisia vaahtopäitä.

Kerimäeltä kotiutettiin arjen iloksi monenlaista tuoretta syötävää. Pellosta kuokittujen perunoiden lisäksi kassista löytyi kahta eri sortimenttia papuja, hieman lehtikaalia sekä mansikoita, joita kävin läheiseltä tilalta appivanhempien kanssa poimimassa. Sienimetsäänkin oli tarkoitus ehtiä kantarelleja jahtaamaan, mutta tuuli yltyi myrskylukemiin ja päätettiinkin lämmittää sen sijaan saunaa. Noh, kantarellit käytiin hakemassa torilta. Meillä oli lahjakortti myyntikojuun ja sen eräpäivä paukkui tänään.

Kuvittelin laskeutuvani työelämään pehmeästi välivuorolla, jossa on vähemmän vastuuta ja hieman enemmän aikaa perehtymiseen. Kuinka väärässä olinkaan. Vastassani oli jonkin sortin kaaos. Heti töihin tultuani olin puikoissa ja vastuussa. Työpäivä myös venyi tunnilla. Työt ovat totisesti alkaneet.

tiistai 29. elokuuta 2023

Porvoon vanha asema

 














Vierailimme menneenä viikonloppuna Porvoossa Smaku -ruokafestareilla ja maistelimme pieniä, suloisia ravintolaruoka-annoksia pikkurahalla. Miehen isoveljen piti pyöriä kanssamme pitkin Porvoota, mutta hän sairastuikin viime hetkellä flunssaan. Kiertelimme siellä sitten puolison kanssa kahden kesken.

Majoituksen olin varannut jo hyvissä ajoin Porvoon vanhalta juna-asemalta. Sisustuslehdissä näkee aina tyylikkäitä kyläkouluja, juna-asemia ja kauppoja, jotka on remontoitu kauniiksi vanhaa kunnioittaen. Oli kivaa päästä larppaamaan sellaisen sisustuslehtikodin elämää. Täytyy myöntää, että nautin historian havinasta ja kaikista näkemistäni ihanista asioista. Tuijottelin ympärilleni vaaleanpunaisella sohvalla auringon valaistessa valkoista lautalattiaa sekä pönttöuunin kulmaa - ja hyrisin tyytyväisenä.

Laitoin tänne taannoin valokuvia kauniista Asemanvartija 12 -taloyhtiöstä. Muutamia päiviä myöhemmin huomasin paikallislehteä lukiessani, että siitä oli kirjoitettu juttukin. Talo on rakennettu alunperin Valtionrautateiden työntekijöiden asutettavaksi. Talo täyttää tänä vuonna sata vuotta. Viime lauantaina järjestettiin juhlan kunniaksi pihabileet, joihin oli kaikilla avoin ja vapaa pääsy. Olisin mennyt itsekin paikalle kamerani kanssa pyörimäään, jos en olisi ollut menossa Porvooseen juuri sinä päivänä. 

Eipä tässä nyt kuulkaas kummempia. Kesälomani on päättynyt ja loman jälkeistä viimeistä vapaapäivää viedään. Huomenna hyppään jälleen oravanpyörän kyytiin. Myös puolison opintojen syyslukukausi käynnistyy viikon päästä. Syksy ja arki ovat todellakin alkamassa. Jokseenkin raskaan sorttinen aloitus, kun on lähes heti luvassa kuusi työpäivää putkeen. Nyt nähdään, kuinka lonkkani jaksaa ja kestää.

keskiviikko 23. elokuuta 2023

Syyskauden avaus

 






Torille kipitin eilen aamulla heti aamukahvin juomisen jälkeen. Olin ehtinyt haaveilla auringonkukista jo pidemmän aikaa - ja nyt viimein pääsin haaveeni toteuttamaan. Viimeisenä kesälomaviikkona aion viihtyä visusti kotona sohvalla katsellen kauniita kukkiani. Kodin väritystä olen muokannut syksyisempään suuntaan vaihtelemalla tekstiilejä. Syksy tulkoon. Tämän valmiimmaksi minä en tule.

Pari viimeisintä päivää on mennyt rennoissa merkeissä. Maanantaina olin ahkera ja vaihdoin uuden pankkikortin tiedot Spotifyn sivuille. Myöhemmin iltapäivällä pyöräilin asiakseni katsomaan, miltä elokuun alussa ilmestynyt Arabian astiasarja Emilia näyttää livenä. Etsin lähinnä mukeja hypisteltäväksi. Minua ei onnistanut, kaikki mukit oli jo myyty. Eilisen torireissun jälkeen pesin pyykkiä ja viihdyin television ääressä. Katsoin elokuvan Skavabölen pojat ja aloittelin rikosdraamaa Munkkivuori.

Satokauden syksyiset syötävät houkuttavat. Tuoreita papuja löysin ruokaani eilen, seuraavaksi yritän metsästää myskikurpitsaa. Lindströmin pihveistä haaveilen päivittäin sekä kermaisesta kantarellikastikkeesta. Siihen muutama keitetty peruna kylkeen. Jälkiruokana maistuisi lämmin mustikkakukko vaniljajäätelöllä. Anoppi tarjosi sellaista viime viikolla ja se vei kielen mennessään. Voisin itsekin kokeilla tuota reseptiä, mutta mustikoiden asemasta käyttäisin omenoita. Kerimäen omenasato näytti ankealta. Alkukesän raekuuro oli tehnyt tuhojaan. Tänä syksynä omenat hankitaan torilta. 

Syysvaatteita kävin kurkistelemassa. Kerrassaan mitään en reissullani löytänyt. Onneksi olin poiminut matkaan mieleiseni villatunikan syksyä ajatellen jo aiemmin. Nappasin sen hyvällä alennuksella Seinäjoelta. Sinä päivänä oli sattumalta vuoden helteisin päivä ja menin vilkaisemaan kuumissani shortsivalikoimaa. Kassalle kävelinkin sitten villatunika kainalossa. Olen noin yleisesti aika huono löytämään vaatteita. Joskus löytäessäni hyvän vaatteen saatan ostaa kerralla useammankin.

lauantai 19. elokuuta 2023

Ruosteisia sävyjä

 








Kerimäellä nautittiin viimeisistä kesäisistä päivistä. Annoin auringon paahtaa varpaita ja katselin perhosten sekä sudenkorentojen poukkoilua pihapiirissä. Puolison kanssa innostuttiin pelaamaan pikainen sählyturnaus nurmikolla ja sen päätteeksi kipitettiin hikisinä pyyhkeinemme rantaan uimaan. Grilliruoka maistui vieläkin hyvältä. Sen seurana maisteltiin appivanhempien kasvattamia satokauden herkkuja, kuten uusia perunoita, papuja, kesäkurpitsaa, lehtikaalia ja kantarelleja. Viimeiseen Kerimäen aamuun heräsin aitasta. Kesäinen lämpö tuntui yön aikana kadonneen. Tuulessa tuntui jotenkin kylmempi ja kirpeämpi sävy. Ajatukset rupesivat pakostakin hakeutumaan jo tulevaan syksyyn ja arkeen.

Valokuvissa on Mikkelin keskustan tuntumassa sijaitseva talo, jonka luo hakeudun ennemmin tai myöhemmin joka syksy. Punaiset, vanhat tiilet ovat kauniit ja sävyltään lämpimät. Pidän myös talon ruutuikkunoista, jotka loistavat tiilten keskeltä hohtavan valkoisena. Kaiken kruunaa villiviini, joka kiemurtelee pitkin seiniä estottomasti ja värjäytyy syksyn pakkasten edetessä punaiseksi. Tällä kertaa satuin kameroineni paikalle hypättyäni Savonlinnan bussista. Uskon kyllä vierailevani tuolla vielä syksyn aikana uudemman kerran. Muutamien viikkojen päästä sävyt ovat varmasti kypsemmät.

Veljen lasten kanssa ollaan touhuttu viikonloppuna ahkerasti. Eilen suuntasimme heti ensitöiksemme uimahalliin. Lapset käyvät uimahallissa paljon ja ovat melkoisia vesipetoja. Itsekin kävin ennen koronaa kerran viikossa. Nyt kaivelin uimapuvun naftaliinista ja mietin, josko rupeasin käymään useamminkin. Uimahalli on lähes kivenheiton päässä, ei se lähteminen ole ainakaan matkasta kiinni. 

Tänään taas kiivettiin Naisvuoren näköalatorniin, käytiin monessa leikkipuistossa, pizzalla ja jäätelöllä, kirpputorilla ostoksilla sekä markkinoilla. On pakko myöntää, että täti on kaiken tämän jälkeen vähän väsynyt. Onneksi työt eivät ala vielä tällä viikolla. Ehdinpähän lepäämään kunnolla.