tiistai 27. syyskuuta 2022

Kolme vapaapäivää

 







Ensimmäisen valokuvan syksyiset ruusulakanat ilahduttavat minua vähintään kerran päivässä. Muita en osaisi tähän vuodenaikaan enää kuvitellakaan. Keskimmäisessä valokuvassa keväällä keittiön pöydälle ostamani peikonlehti, joka on kasvattanut kesän aikana tuon valtavan köynnöksen. Täytyy tunnustaa, etten ostaessani tiennyt tuota amppelikukaksi. Lopuksi on tarjolla hyvin harvinaista herkkua. Mokoma ei paljon kameroista perusta, mutta onnistuinpas sentään yhden onnistuneen valokuvan meidän kissavanhuksesta nappaamaan. Tai onnistuneen ja onnistuneen, mutta jonkun kuvan kuitenkin.

Kesälomalta palattuani olen huiskanut töissä ylimääräistä vähän joka käänteessä. Viime viikolla työpävälleni tuli pituutta peräti 16 tuntia, kun tein iltavuoron päätteeksi vielä yövuoronkin. Lisätyösaldo on siis kertynyt mukavasti. Nyt minulla on peräti kolme kokonaista vapaapäivää menossa. Mikäpä meillä kissun kanssa nauttiessa elämästä, kun ulkona paistaa tänään niin kauniisti aurinkokin.

On ollut viime aikoina kaikenlaista kremppaa terveyden kanssa. Lonkan oireilu nyt vielä yksinään menisi, mutta sen lisäksi on ollut muutakin ärsytystä. Niinpä olen lohduttanut itseäni hyvällä ruoalla. Edellisellä viikolla herkuttelin tekemilläni Lindströmin pihveillä ja uunikurpitsalla. Viime viikolla tein kaalimuhennosta anopin tapaan. Pehmeäksi keitetyn kaalin joukkoon laitetaan puuroriisiä ja lähes paketillinen Koskenlaskija-sulatejuustoa. Ruokaa riitti kolmelle päivälle ja se maistui päivä päivältä maukkaammalta. Tänään aion kokata rosmariinikanafileitä ja kermaista lehtikaalimuhennosta.

Olen siivonnut ja hoitanut viikon tiskit. Olisinkohan minä ansainnut lasin viiniä tänä iltana?

perjantai 23. syyskuuta 2022

Rauhaa ja hiljaisuutta etsimässä

 







Kiuruveden rantamaisemat olivat juuri niin kauniit kuin muistin. Harmi, että ruska oli vasta alkutekijöissään. Jäi hieno väriloisto näkemättä. Veljen lasten kanssa vietin reissullani aikaa. Pelattiin pelejä, käytiin kirpputorikierroksella, istuttiin torilla limpparilla ja vietettiin elokuvailtaa. 

Lasten ollessa päiväkodissa/koulussa kiertelin kamerani kanssa pitkin kylän raittia. Nautiskelin järvimaisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Iltaisin syötiin yhdessä ja lämmitettiin puusaunaa. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa käymään. Tuskin maltan odottaa seuraavan kyläreissun alkua.

Eipä tänne muuten juuri ihmeitä kuulu. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin pystyn tekemään. Kipuileva lonkkani vain rajoittaa suurimpia työhaluja. Vapaa-aikana olen lepuuttanut lonkkaa sohvalla. Netflix ja kahvimuki ovat pitäneet minulle seuraa. Puoliso kun on ollut töissä minun vapaillani.

Tänä aamuna jonotin työterveyslääkärille yövuorosta kotiuduttuani. Kuuntelin sängyssä puoliunessa loputonta mantraa siitä, miten ruuhkaa on, mutta vastaamme niin pian kuin mahdollista. Tunnin jonotuksen jälkeen puhelu yllättäen katkesi ja uneni kaikkosivat silmistä sen sileän tein. Onneksi sain myöhemmin päivällä chat-yhteyden työterveyteen ja lääkäri soittaa minulle illalla. Tässä vaiheessa olisi hyvä aika aloittaa pitkävaikutteinen kipulääkitys, että selviäisin kunnialla työpäivistäni.

Vielä olisi yksi työyö valvottavana. Sitten pääsen peräti pariksi viikoksi yövuoroista eroon. Paljon niitä onkin tullut tehtyä kesäloman jälkeen. Olen ollut melkoinen yökyöpeli tässä viime aikoina. 

tiistai 13. syyskuuta 2022

Iloa auringonkukista

 






Auringonkukkia toin taannoin anoppilan reissulta. Kerimäellä oli valtaisa pelto, josta niitä oli lupa mukaan poimia. Pellon laidalta löytyi jopa leikkaamiseen varatut sakset. Kukat ilahduttivat kovasti. Edellisen kerran hankin auringonkukkia kotiin äidin kuolinpäivänä. Muistan kuinka ilkkuvilta ne seuraavana päivänä tuntuivat. Mietin silloin, voinko enää katsella auringonkukkia ajattelematta surua. Näin vuotta myöhemmin minulla on helpottunut fiilis. Auringonkukat tuovat mukanaan silkkaa iloa.

Veljen perheen luota reissasin kotiin tänään. Olen paahtanut viime päivinä aktiivisesti menemään aamukuudesta aina iltaan saakka. On tapahtunut niin paljon, etten ole itsekään ihan kartalla kaikesta. Ehkä seuraavassa postauksessa osaan kertoilla reissustani hieman monimutkaisemmilla sanoilla. Sanotaan tänään vain, että olen väsynyt, mutta onnellinen. Odotan jo, että saan kaatua sängyn pohjalle.

Kesäloma alkaa olla taputeltu päätökseen. Minun piti palata huomenna töihin iltavuoroon, mutta työpaikalta laiteltiin viestiä, josko voisin sittenkin vaihtaa ja tulla tekemään pari yötä. Se sopi loistavasti minulle. Kipeän lonkkani kanssa puuhastelen mieluummin yön pimeinä tunteina. On helpottavaa, että voin työskennellä omaan tahtiin - ja tauottaa tekemiseni sillä tavalla kuin minusta hyvältä tuntuu.

Kameran muistikortti on pullollaan uusia valokuvia. Lasten kuvat päätyvät yksityiseen albumiini, mutta syksyisiä luontokuvia laittelen varmasti tännekin. Katsotaan, kuinka pian pääsen kuvamateriaalia perkaamaan. Nyt ensin kuitenkin lepoa. Jos hyvin käy, nukun koko huomisen. Hyvää yötä.

tiistai 6. syyskuuta 2022

Pitkin poikin Porvoota II

 








Värikylläisten joenrantakuvien jatkoksi hieman pastellisempia talokuvia sekä Porvoon kukkaloistoa. Seuraavalla kerralla jo jotain muuta. Lupaan. Nyt kuitenkin vielä Porvoon tunnelmia, olkaa hyvät!

Kävin kuin kävinkin kummipojan kanssa metsässä lauantaina. Reissu ei vain ollut ihan sellainen kuin olin etukäteen mielessäni kuvitellut. Tallustelimme porukalla rinnemaastoisessa metsässä ja lonkkani alkoi kipeytyä heti alkuunsa. Minä jäin tietysti hitaampana jälkeen ja hukkasin muun porukan. Siinä vaiheessa päätin, että sienestys saa minun osaltani riittää ja linkkasin kummipojan perheen pihalle odottamaan. Ihan hyvä niin. Kohta tuli ankara sadekuuro, joka kasteli läpimäräksi koko sienestysporukan. Sienisaaliskin jäi lopulta laihanlaiseksi. Puolison sienikorin pohjalla nökötti vain pari hassua kantarellia.

Sunnuntaita vietettiin laiskasti sohvalla suoratoistopalveluiden ja noutoruoan parissa. Katsottiin Stranger Things -sarjan uusin kausi loppuun ja aloitettiin The Handmaid's Tale -sarjan viimeisin kausi. Eilen taas pyöräiltiin kummipojan äidin kanssa kirpputorille. Löytöjä en tällä kertaa tehnyt, mutta oli ihan mukavaa pitkästä aikaa poiketa. Sen jälkeen tultiin lounaalle kaupunkiin ja vilkuiltiin kauppoja. Eipä sieltäkään mitään mukaan lähtenyt, mutta keksinpä sentään syntymäpäivälahjan kummipojan äidille.

Tämä aamu on hurahtanut nopeasti. Olen istunut lämpimään villamekkoon käpertyneenä sohvalla ja nauttinut aamukahvista pitkän kaavan mukaan. Imurin varteen pitäisi jossain vaiheessa tarttua, muuten päivän ohjelma on avoin. Ehkä nautin tänään vain kiireettömästä olosta. Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Nyt on lupa laiskotella, jos siltä sattuu tuntumaan. Loppuviikosta lähden reissaamaan veljen perheen luo toiselle puolelle Suomea. Sitten luvassa on taas luvassa vilinää ja vilskettä.

lauantai 3. syyskuuta 2022

Pitkin poikin Porvoota

 








Loppuviikosta pyörittiin puolison kanssa Porvoossa. Olin vieraillut siellä aiemmin kaksi kertaa päivämatkan verran - ja tykästynyt kaupunkiin kovasti. Tulopäivänä kierreltiin vain katuja päämäärättömästi ympäriinsä ihastellen Vanhaa Porvoota. Minä tietysti kamera kainalossa. Välillä käytiin hakemassa Vanhan Porvoon jäätelötehtaalta reilun kokoiset jäätelöannokset läheisessä puistossa syötäväksi. 

Miehen veljen luona poikettiin kylässä illalla. Hän asuu lapsineen juuri tuollaisessa ihanassa puutalossa keskellä Vanhaa Porvoota. Sitten syötiin hyvin ja käytiin juomassa muutama lasillinen punaviiniä Paahtimon jokilaivalla. Siinä torkkupeiton alla istuksiessa valoketjujen loisteessa oli aika tunnelmallista. Myöhemmin illasta tuli niin viileää, että siirryimme Paahtimon yläkertaan vanhojen punatiilisten seinien sisälle kynttilälyhtyjen tunnelmaan. Tuo paikka oli mitä mainioin viettää alkusyksyistä iltaa. 

Lähtöpäivää vietettiin aurinkoisessa satamassa kahvikuppi kourassa. Sen jälkeen syötiin lounasta ja käytiin kiertämässä Porvoon pieniä putiikkeja. Kotiin tuomiseksi löytyi kahvia, suolankukkaa, tryffeliöljyä ja porvoolainen keraaminen raastin. Reissu oli onnistunut, vaikka kaikilta osin ei siltä aina tuntunutkaan. Väärinymmärryksestä johtunut parkkisakko kirveli mielessä pitkään. Lonkkani oli hivenen kipeä jo tullessa. Kaiken sen kävelemisen jälkeen kipu yltyi koko ajan ja lopulta joudun kulkemaan linkaten.

Tänään ajatuksena on tavata kummipoikaa. Haaveissani oli eilisestä lähtien sienimetsä, laavu ja nuotiopaikka. Nyt ulkona tuleekin yhtäkkiä kaatamalla vettä ja voin unohtaa sen ajatuksen.