Lasten ollessa päiväkodissa/koulussa kiertelin kamerani kanssa pitkin kylän raittia. Nautiskelin järvimaisemista, rauhasta ja hiljaisuudesta. Iltaisin syötiin yhdessä ja lämmitettiin puusaunaa. Oli mukavaa päästä pitkästä aikaa käymään. Tuskin maltan odottaa seuraavan kyläreissun alkua.
Eipä tänne muuten juuri ihmeitä kuulu. Töitä olisi tarjolla enemmän kuin pystyn tekemään. Kipuileva lonkkani vain rajoittaa suurimpia työhaluja. Vapaa-aikana olen lepuuttanut lonkkaa sohvalla. Netflix ja kahvimuki ovat pitäneet minulle seuraa. Puoliso kun on ollut töissä minun vapaillani.
Tänä aamuna jonotin työterveyslääkärille yövuorosta kotiuduttuani. Kuuntelin sängyssä puoliunessa loputonta mantraa siitä, miten ruuhkaa on, mutta vastaamme niin pian kuin mahdollista. Tunnin jonotuksen jälkeen puhelu yllättäen katkesi ja uneni kaikkosivat silmistä sen sileän tein. Onneksi sain myöhemmin päivällä chat-yhteyden työterveyteen ja lääkäri soittaa minulle illalla. Tässä vaiheessa olisi hyvä aika aloittaa pitkävaikutteinen kipulääkitys, että selviäisin kunnialla työpäivistäni.
Vielä olisi yksi työyö valvottavana. Sitten pääsen peräti pariksi viikoksi yövuoroista eroon. Paljon niitä onkin tullut tehtyä kesäloman jälkeen. Olen ollut melkoinen yökyöpeli tässä viime aikoina.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti