perjantai 19. helmikuuta 2021

Hyvästit paukkupakkasille





Pakkaskelit päättyivät tämän päivän lumisateeseen. Täytyy myöntää, ettei jäätäviä tunnelmia jäänyt yhtään ikävä. Toivottavasti tämän talven pakkaset olivat siinä. Nyt hiljalleen kevättä kohti, kiitos!

Vapaapäivät ovat menneet hurjan väsymyksen kourissa. Olen kyllä nukkunut paljon, mutta toivottoman katkonaisesti. Myös astman kanssa on mennyt viime päivinä huomattavasti huonommin, syynä varmasti univaje ja hurjat pakkaslukemat. Viime yönä sain vihdoin levättyä ja sen myötä kaikki muukin tuntuu olevan huomattavasti paremmin. Harmi vain, että viimeinen vapaapäiväni tulee jo iltaan. Onneksi olen menossa sentään vasta iltavuoroon. Ehdin katsoa elokuvan tai parikin iltalenkiltä tultuani.

Kotimme lämpöpatterit ovat hohkaneet lämmintä yötä päivää ja kissa on nauttinut jokaisesta hetkestä. Sentään joku tässä taloudessa osaa arvostaa kunnon pakkasia. Monen päivän ikkunalautamajoituksen jälkeen kissa on etsinyt uusia nukkumapaikkoja. Aamulla maistuivat unet minun selkääni vasten, myöhemmin kokeiltiin vaatekaappia, iltapäivällä torkuttiin miehen vatsalla ja nyt kelpaa jo oma villapeitto sängyn päällä. Eipä yhtään hassumpaa elämää, vai mitä olette mieltä?

Kaupungin koronalukemat ovat yhtäkkiä ryöpsähtäneet villisti. Entisestään vähäiset menot karsiutuvat nyt minimiin, mutta ei se minua suuremmin haittaa. Omissa kotinurkissa on ihan mukavaa olla. Tänäänkin olen tepastellut kädet yömekon taskuissa, juonut kahvia ja katsellut kaupungin kiireistä perjantaivilinää ikkunasta käsin. Saimme tietää tänään iltapäivällä, että puolison työkaveri on altistunut koronalle, hän on tällä hetkellä oireettomana karanteenissa. Toivon niin, että hän oireettomana myös pysyykin.

perjantai 12. helmikuuta 2021

Iloa tulppaaneista




Tulppaanisesonki on minulle yksi talven parhaita asioita. Tulppaaneissa on selvästi ripaus kevään tuntua. Tulppaanien jälkeen tulevat sitten kevään muut ihanuudet, kuten helmililjat, krookukset ja narsissit. Elämä on yhtä kukkaista ilotulitusta viikosta toiseen. Tuskin maltan odottaa sitä kaikkea! 

Unohduin selailemaan puhelimen valokuvagalleriaa tässä yhtenä iltana. Löysin kännykällä napsaistuja räpsyjä hetkistä, jotka olin jo ehtinyt unohtaa. Miehen perheen kuulumisia lähinnä. Niitä kilahtaa puhelimeen joka viikko, yleensä viikonloppuisin, kun olen itse töissä. Veljeni lähettää minulle lastensa touhuja sekä kuvina että videoina. Näiden lisäksi olen itse räpsinyt pikaisia kuvia niistä hetkistä, joihin ei digijärjestelmäkamera ole mukaan sattunut. Tuli hyvä mieli kuvia selaillessa, hymy oli herkässä. Pitäisi muistaa napsia kuvia talteen enemmänkin, sen verran mukavaa noita oli myöhemmin katsella.

Kolmesta vapaapäivästä yksi meni töissä. Pari viimeistä päivää olen pyörinyt kiireettömästi kotinurkissa ja touhunnut omiani. Huomenna mies jää vapaalle ja minä palaan takaisin arjen pyörteisiin. Melkoisen tylysti vielä, koska luvassa on sellainen harvinaisuus kuin aamuvuoro. Sunnuntainakin minua hemmotellaan aamuvuorolla. On suoranainen onni, että olen vuorotyöläinen ja voin vaikuttaa omiin vuoroihini. Aamu tai jopa kaksi minulta vielä toisinaan luonnistuu, mutta parhaimmillani minä olen iltavuoroissa.

Taidanpa suunnata tästä jääkaapille. Tänään on tarkoitus ehtiä vielä poikkeamaan ruokaostoksilla. Pyykkiäkin pitäisi pestä ja eväitä valmistella. Oikein hyvää ystävänpäiväviikonloppua toivottelen!

tiistai 9. helmikuuta 2021

Kevättä rinnassa






Hankin kevätesikon ja laitoin sen ikkunan viereen jakkaralle. Kukka saa siinä valoa, muttei joudu paahtumaan ikkunalaudan alla olevan patterin kuumuudessa. Kissamme sen sijaan paahtuu patterin päällä mielellään. Kissan reitti ikkunalaudalle kulkee juuri tuosta kukan kohdalta, mistä kissa ei ole mielissään. Tänään kissa hyppäsi dramaattisesti ikkunalaudalle toisesta kohtaa ja onnistui jotenkin sotkeutumaan verhoon. Hyvä, ettei tullut rytinällä alas koko verhotanko. Asia selvä, kukka siirtyy muualle tänään.

Työviikkoni päättyi yövuoroon aamulla. Nyt olisi ruhtinaalliset kolme vapaapäivää aikaa touhuilla mitä ikinä mieleen juolahtaa. Nukkumisesta haaveilen kuitenkin eniten. Päivällä nukutut neljä tuntia olivat vasta alkusoittoa. Tuskin maltan odottaa, että pääsen takaisin sänkyyn lämpimän peiton alle.

Kello on jo yli neljä ja kotona näkee vielä hyvin ilman valoja. Ihanaa huomata, että päivät pitenevät. Kyllä se kevät taitaa tulla tänäkin vuonna. Keskimmäisessä valokuvassa taustalla roikkuu vihreäsävyinen puuvillamekko hengarissa. Siellä se odottaa kauniita kevätpäiviä saapuvaksi. 

Tulipa mieleeni, että minullahan on kaapissa avaamaton pussillinen multaa. Mitähän sitä laittaisi kasvamaan, että saisi enemmän vihreää ja kevään tuntua kotiin? Hernettä versomaan ja kissalle ohraa? 

keskiviikko 3. helmikuuta 2021

Helmikuun päiviä





Viimeinen vuorokausi on mennyt sairastaessa. Koronarokotuksen toinen pistos nosti lähes 39 asteen kuumeen. Eilisen vietin puolitajuttomana sohvalla, katsoin Netflixiä ja tilasin ruokaa kotiin (koska jääkaappi oli lähes tyhjä yövuorojen jälkeen ja puoliso oli töissä). Puoli vuorokautta nukuttuani ja litroja hikoiltuani olo tuntuu huomattavasti paremmalta. Ehkä pääsen huomenna jo ulkoilemaan. Nyt vain katselen ikkunasta, kun tuuli huiskauttaa lumihiutaleita naapuritalojen katoilta.

Sohvalla makoileminen saa jo riittää. Siksipä olen tälle illalle ajatellut fyysistä tekemistä, kuten pyykkäystä, puunausta ja jynssäystä. Mikäli vain suinkin pysyn jaloillani kuumeen jäljiltä.