keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Viimeisiä viedään

 





Jouluaattoni oli odotettua mukavampi. Heräsin yövuoron jälkeen kahden paikkeilla päivällä, keitin itselleni puoli pannullista suklaakahvia ja sytyttelin kodin täydeltä tuikkuja sekä kynttilöitä. Siinä katselin illan hämärtymistä ikkunasta, mietiskelin syntyjä syviä ja vahtasin sivusilmällä jouluohjelmia. Oli sen verran reipas olo, että laittelin jouluillallista himppusen pidemmän kaavan mukaan kuunnellen samalla joululauluja. Aterian jälkeen avasin kissun kanssa lahjapaketit ja lähdin kävelemään töihin.

Työvuorolistan mukaisesti tarkoituksenani oli jäädä joulupäivän aamuna nautiskelemaan ansaituista vapaapäivistä, mutta teinkin töitä koko joulun, kun kerran alkuun pääsin. Vasta myöhään tapaninpäivän iltana kaaduin sohvalle lepuuttamaan kipeää lonkkaani. Nyt vapaata on edessä lähes viikon verran. Eiköhän tässä siis ehdi lepäämään yllin kyllin. Kerrassaan mitään suunnitelmia ei ole laadittuna.

Joululahjoissa oli satsattu tänä vuonna hyvinvointiin. Hierontamaton saimme puolison kanssa yhteiseksi lahjaksi. Sen lisäksi minä sain lahjakortin hierontaan/hemmotteluhoitoon. Ehkä noissa on ideaa loppuvuoden vapaapäivien aktiviteeteiksi. Eipä tässä muuta. Lepposia vuoden viimeisiä päiviä!

tiistai 20. joulukuuta 2022

Käy lämmin henkäys talvisäässä

 








Sadatta postausta viedään. Joulun merkeissä tietysti, sehän nyt on selvää. Tervetuloa mukaan!

Jouluinen Porvoo jäi näkemättä. Luvassa oli lähtöpäivälle kerrassaan surkeaa ajokeliä, taivaan täydeltä räntä/vesisadetta ja suojasäätä. Seurasimme tiivisti sääennustusta useita päiviä ja toivoimme sormet ristissä käännettä parempaan. Sellaista ei kuitenkaan ilmaantunut. Paria päivää ennen lähtöä tein mielestäni järkevän ratkaisun ja peruin hotellivarauksen. Olihan se suuren suuri harmi ja kirveli mielessä monta päivää, mutta eiköhän tässä elämässä ehditä jouluisaan Porvooseen. Toivon ainakin.

Reissun peruunnuttua hain lohdutukseksi amarylliksen punaisella twistillä, pullon parempaa kuohuvaa ja kokoelman joulusuklaita kaappiin. Sen jälkeen kaivelin kaikki mahdolliset joulukoristeet laatikoista ja kaapin perukoilta esille. Joulusisustus oli mielessäni, mutta uusia koristeita en tahtonut ostaa. Onneksi sain loihduttua toivomaani juhlatunnelmaa yhdistelemällä jo olemassa olevia koristeita.

Miehen syntymäpäivää juhlittiin kahden kesken eilen. Käytiin ulkona syömässä ja kippisteltiin kuohuvalla. Tänään olen viettänyt päivää suklaarasia sylissä sohvalla ja katsonut jouluisia elokuvia sekä sarjoja. Olen onnistunut karsimaan pahimmat jouluimelyydet ohjelmistostani pois ja nauttinut jouluisesta tunnelmasta. Sanotaanko kuitenkin, että liika on liikaa. Sokerihumala sekä jouluinen kuvasto alkavat jo hiljalleen riittää ja paluu arkeen alkaa tuntua ihan hyvältä ajatukselta. Huomenna onkin viimeinen vapaapäiväni ennen joulun työputkea. Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista Joulua Teille muille. Nauttikaa!

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Joululta näyttää ja tuntuu

 





Lumisadetta, tuulta ja pakkasta. Niistä on viime päivien säät tehty. Minä olen viettänyt päiväni kuin talviuninen karhu, tuhisten sikeästi lämpimän peiton alla. Välillä olen kääntänyt korkeintaan kylkeäni. Yöt olenkin sitten valvonut töissä. Onneksi viimeinen työyö jäi taakse ja jään nauttimaan vapaistani. Odotan, että voisin käydä päivänvalolla ihastelemassa luontoa, jonka viime päivät ovat talven ihmemaaksi loihtineet. Samalla voisin ehkä ulkoiluttaa kameraakin. Katsotaan, antaako lonkkakipu myöten.

Jouluista sisustusta olen edistänyt pikkuhiljaa. Kuusikossa-lakanat ja -mukit kaivelin jälleen kaapeista ilahduttamaan jouluista arkea. Keittiön pöydällä miehen veljen vaimon tuoma valkoinen amaryllis harkitsee nuppujensa avaamista. Toivon ainakin näin. Yritän nauttia joulusta niin paljon kuin suinkin ennätän. Spotifystä kaivelen uutta joulumusiikkia lähes päivittäin, istun kynttelikön valossa torkkupeittoon käpertyneenä, juon mausteista jouluteetä ja tunnelmoin. Mieleni on hyvä, lämmin ja hellä.

Miehen vapaat tulivat päätökseensä ja hän tekee parhaillaan lähtöä töihin. Kunhan hän häipyy tuolta hääräämästä, niin kaivaudun peiton alle nukkumaan. Toivoisin, että saisin kissan kylkeeni torkkumaan. Taitaa vaan olla turha toivo. Mokoma viihtyy ihan liian hyvin ikkunalaudalla lämpöpatterin päällä...

torstai 8. joulukuuta 2022

Metsäisiä joulutunnelmia

 









Otin maalla jouluisesta tunnelmasta kaiken irti. Tuloiltana lämmitettiin tuvan leivinuunia. Istuin kiikkustuolissa villasukkineni katselemassa tulen loimotusta. Ihan kuten olin etukäteen ajatellutkin. Anopin leipoessa perunarieskoja innostuin väsäämään joulutorttuja Pihlaja-hillolla. Kokeilin iltani iloksi kaikenmaailman joulutorttumallit - ja täytyy myöntää, että niistä tuli aika hienoja. Pitäisi hankkia torttutaikinaa tänne kaupunkiinkin, niin saisi napattua niistä muutaman valokuvankin päivänvalossa.

Itsenäisyyspäivän aamuna söimme kiireettömästi aamupalaa. Sen jälkeen lähdimme anopin kanssa järven jäälle. Kylmä viima kävi aukealla luihin ja ytimiin, joten päätimme luopua lenkkeilyajatuksesta. Sen tilalle järjestin itselleni pienen valokuvaussession. Lyhdystä se ajatus lähti. Laitoin tulen kynttilään ja kiertelin lyhdyn kanssa pihapiirissä ja lähimetsässä aina siihen saakka, kunnes sormenpäät alkoivat jäätyä. 

Juhlavan itsenäisyyspäivän lounaan jälkeen lähdimme kahville anopin siskon luo, joka muutti miehensä kanssa kotipaikkakunnalleen toiselta puolelta Suomea tänä syksynä. Oli mukavaa päästä näkemään heidän uusi kotinsa. Loppuilta meni appivanhempien kanssa television ääressä suklaakonvehtien ja Linnan juhlien parissa. Seuraavana aamuna lähdinkin matkailemaan jo kotia kohti. Reissu maalla oli siis varsin pikainen. Olen silti tyytyväinen, että sain sinne aikaiseksi lähteä. Maaseudulle on aina mukavaa päästä.

Tänään olen vielä vapaalla. Olen istunut koko aamun sohvan mutkassa kahvimukin kanssa kirjoittamassa ja katselemassa lumisadetta. Tarkoitus on edistää joululahjahankintoja, kirjoittaa joulukortteja ja puuhailla kotitöiden parissa. Eipä tässä siis enää tämän kummempia, voikaa hyvin seuraavaan kertaan!

perjantai 2. joulukuuta 2022

Vain vihreätä joulua

 






Toisen makuuhuoneen tehosteväriksi on valikoitunut vuosien saatossa vihreä. Ensin siellä oli pari vihreää esinettä, hiljalleen niitä on ilmaantunut vielä muutamia lisää. Tänä jouluna päätin vihertää kerrankin ihan kunnolla ja hankin ilokseni tummanvihreän kartonkitähden sekä joulumännyn. Joulumänty saa toimittaa meillä joulukuusen virkaa. Puoliso lähtee juhlimaan joulua vanhemmilleen. Itse vietän tämän joulun valvoen yövuoroissa, joten joulun laittamisen fiilis on jokseenkin vähissä. Ainakin toistaiseksi. Muutamilla huolella valituilla koristeilla, laadukkailla suklailla ja jouluisilla kukilla mennään. 

Ennen joulun työputkea ajellaan Porvooseen. Hotelli on varattuna yhdeksi yöksi jouluviikolla. Useampaa yhteistä yötä emme saaneet järjestymään, joten otetaan nyt kaikki ilo irti tuosta. Juhlistetaan joulua ja molempien syntymäpäiviä samalla kertaa. Mikäpä olisi Porvoota parempi paikka joulun viettoon?

Itsenäisyyspäivä on jo lähes ovella. Olen siinä sopivasti vapailla, mutta puolisollahan piisaa tietysti töitä senkin edestä. Yksinäinen joulu riittää jo minulle. Itsenäisyyspäivää aion viettää lumisen metsän keskellä anoppilassa. Näen jo itseni istumassa villasukkineni keinutuolissa pirtin leivinuunin vieressä.

Kävin toissapäivänä toisen kerran OMT-fysioterapiassa. Käynnin päätteeksi lähdin lumisateeseen tallustelemaan ja tunsin itseni harvinaisen kivuttomaksi. Sen vastapainoksi olen ollut pari viimeistä päivää harvinaisen kivulias. Olo on ollut kuin mankelin jäljiltä, sattuu ihan kaikkialle. Tänäänkin lähden yövuoroon särkylääkkeiden voimalla. Toivon kuitenkin, että helpotusta kipuihin on hiljalleen luvassa. Kyllä tämän ahkeroinnin ja rahan menon vastineeksi pitäisi onnistumisia saada, eikös vaan?