Helsingin tuliaiset

Puolison kanssa reissatessa myymälät ja putiikit ovat harvinaista herkkua. Itseellisellä reissullani tein mitä mieleen juolahtaa ja otin ostoksilla kiertelystä ilon irti.

Antikvariaatin ikkunasta bongatun Helene Schjerfbeck -taidekirjan lisäksi löysin itselleni pellavaisen paitapuseron. Juuri sellaista olin etsimässäkin. Monta kauppaa ehdin kiertää, ennen kuin löysin sopivan kokoisen. Kiertelin kai alennusmyyntejä liian myöhään. Jäljellä oli enää vain joko liian pieniä tai suuria kokoja.

Lisäksi ostoskassista löytyi pussi Helsinki-teemaista kahvia. Laitoin sitä pressopannussa Airbnb-asunnolla lähtöpäivän aamuna. Mietiskelin siinä touhutessani, että voisin laittaa joskus pressopannukahvia kotonakin. Meillähän on joululahjaksi saatu pannu, jolla on yleensä haudutettu teetä. Viimeistään pannusta puruja lusikalla kaivellessa ymmärsin, että kyllä suodatinkahvi on vaan minun juttuni. Helppoudessa on puolensa. Sohvalla siemailin kahvia ja selailin uutta taidekirjaa. Ei yhtään hassumpi tapa aloittaa uutta päivää. Tuo vehreä jokimaisema puhutteli siinä rauhallisella tunnelmallaan. 

Meillä on keittiökriisi. Talvella yhden astiakaapin ovesta hajosi valkoinen korkeakiiltoinen pinnoite. Päädyimme poistamaan oven ja laittamaan avohyllyille talon kauneimmat astiat. Nyt Helsingin reissullani puoliso laittoi viestiä, että roskiskaapin ovelle oli tapahtunut sama. Kaappien rungot ovat hyvässä kunnossa, joten pitäisi kai ruveta katselemaan uusia ovia kaappeihin. Harmittaa. Olin toivonut, että tällä keittiöllä eleltäisiin vielä vuosi tai pari. Kypsyteltäisiin hiljalleen ajatusta keittiöremontista. Lisään vielä, ettei kyse ole pikku rikamasta, vaan puolen metrin palkeenkielestä.

Helteet ovat alkaneet. Tämä vapaapäivä meni laiskasti viettäessä siestaa.

Turistina Töölössä

Minulla oli hetken aikaa uudet kulmat ja uudet nurkat ympärilläni. Vaihtelu teki elämästä mielenkiintoista. Katselin aluksi hotelleja. Sitten vilkaisin huvikseni Airbnb-sivustolta, että löytyisikö sieltä mitään mielenkiintoista. Tämän asunnon huomattuani valinta oli selvä. Ihan hyvä näin, Töölö ei ollut minulle kovinkaan tuttu.

Taide-elämyksiä olen kokenut, puistoissa olen notkunut, kauppoja olen kiertänyt, jääkahvia olen litkinyt ja antikvariaattien ikkunoita olen tiiraillut. Yhden kirjalöydönkin sieltä kotiutin. Siitä kuitenkin joku toinen kerta. Palasin virkistyneenä, mutta väsyneenä kotiin. Huomenna olisi luvassa arkista aherrusta. On lisätyöpäivä aamusta iltaan. Kaiken lisäksi työpaikassa, jossa en ole työskennellyt ainakaan vuoteen. Jännittää.

Askelia reissussa kertyi huomaamatta. Tulopäivänä olin liikkunut lähes kahden päivän verran ja toinen lonkankoukistaja kipeytyi iltaan mennessä. Etenkin portaiden nouseminen tuottaa tuskaa, mutta tunnen kipua myös levossa. Nyt kaivan jumppakuminauhan esiin. Jos hyvin käy, kipu hellittänee viikoissa.

Huomatkaa ensimmäisessä valokuvassa kuvaaja, joka heiluttaa sormillaan voitonmerkkiä ikkunan edessä. Käteni piirtyy vihreän keittiökaapin oveen. Ihana iltavalon hetki oli kerrassaan kaunis, mutta varsin nopeasti ohi.

Oma maailma

 

Valokuvissa loistaa viikkosiivottu koti ja puhtaat lakanat. Juhlistin viikonloppua vielä pensasmustikoilla, joissa on loraus kauramaitoa ja ripaus sokeria.

Puolisoni lähti koko viikonlopuksi veljiensä kanssa reissuun. Hyvä niin, sillä minun viikonloppuni oli varattu aamuvuoroille. Olin kuin satukirjan Kultakutri ja valtasin talon kaikki sängyt. Testailin, missä saisin kaikkein makeimmat unet. Tänä viikonloppuna meni hyvin ja selvisin ilman suurempaa väsymystä. Käytin kylläkin nukahtamislääkkeitä apuna molempina öinä. Sen verran univelkaa tuli silti kerättyä, että vedin viime yönä sikeitä lähes kellon ympäri. Seuraavaksi onkin sitten alkamassa yövuorojen putki.

Perjantaina poikkesin osto- ja myyntiliikkeessä. Olin kuin karkkikaupassa ja hypistelin käsissäni kaikenlaista ihanaa. Astuin myymälään reppu täynnä ruokaostoksia ja tunsin itseni norsuksi poliinikaupassa. Pieni liike oli ääriään myöten täynnä tavaraa - ja käytävät kapeita. Omistaja oli niin avulias ja puhelias, että teki mieli ostaa jotain. Päädyin hankkimaan Nanny Stillin Grapponia-kulhon. Minulla on ennestään tuollainen pienempi kulho. Ajattelin, että nyt minulla on kaksi tarjoilukulhoa kahvi/ruokapöytään. Ruskeasävyiset astiat vetivät puoleensa. Vilkuilin mm. Ruskaa ja Ruijaa. Ehkäpä kipitän tuonne ihmettelemään toisenkin kerran. Mielellään ilman suurta ja painavaa reppua.

Miten tuntuu, että on minulta mennyt koko päivä tämän yhden postauksen laatimiseen. Elämäni on siis ollut yhtä hidasta aamua aina heräämisestä tähän hetkeen saakka. Toivotaan, että meno olisi hieman virkeämpää ensi kerralla. 

Kirpputorisaalis

 

Puumalan reissu meni hyvin. Sääkin oli luulemaani kesäisempi. Kyseessä oli työkeikka, jossa vammainen henkilö sai toteutettua unelmansa Puumalaan pääsystä. Minä mahdollistin sen. Palkan lisäksi sain hyvän mielen. Toisen ihmisen iloa on aina ilo katsella, saatoin ehkä vähän liikuttuakin. Vapaa-ajan työssäni olen ehtinyt toteuttamaan paljon unelmia. Osa niistä on ollut suuria, osa pieniä.

Puumalan kirpputorilla riitti paljon katseltavaa, mutta mitään sieltä ei mukaani lähtenyt. Päivän päätteeksi keksin pyöräillä vielä kotikirppikselle, kun oli niin hyvä ilmakin. Aluksi näytti hiljaiselta sielläkin. Ensimmäisellä kierroksella en huomannut kerrassaan mitään mielenkiintoista. Toisella kierroksella äkkäsin yhtäkkiä tämän saaliin - ja olin heti myyty. Järjen ääni yritti pistää hanttiin, mutta en voinut jättää tuota sinne. Metsästin aiemmin keittiöön lisää ruskeaa väriä. Tässä sitä nyt on. 

Kala on talouslevy vuodelta 1953. Sen muotoili Arabialle Kaarina Aho. Suomukuvitus taas on Raija Uosikkisen käsialaa. Samassa kirpputoripöydässä oli tarjolla toinenkin kala. Se oli kuvioimaton ja musta. Ei yhtään niin kiva kuin tämä. Myyjä oli muuten fiksuna liimannut hintalapun ja varashälyttimen kalan kuviointiin näkyvälle paikalle. Tein varmaan toista tuntia työtä, että sain kaikki liimat irroitettua pois.

Kuvissa suosikkivoileipäni juuri nyt. Tomaatin ja basilikan yhdistelmä koukuttaa. Pelkästään basilikan tuoksu on huumaava. Voisinpa elää näillä. Ja kahvilla. 

Hello heinäkuu

 

Olivat pirullisia valokuvattavia nuo harsokukat. Niin minimaalisen pienet kukat, ettei kameran silmä löydä. Vai onko se sitten kuitenkin kuvaaja, jonka silmä ei löydä? Marketista poimin koriini nipun, jossa oli kolme oksaa eurolla. Yhden oksista tosin onnistuin katkaisemaan jo heti kättelyssä. Olin sillä tavalla taitava.

On ollut harmistusta ilmassa. Kesäkuussa meillä oli puolison kanssa kaksi tai kolme yhteistä vapaapäivää, eivätkä nekään olleet peräkkäin. Heinäkuun puolella sama linja tulee jatkumaan. Loppukuusta työvuorolistani vaihtuvat. Mikäli vapaatoiveeni menevät läpi, niin saatamme hyvinkin yhteisiä vapaapäiviä saada jonnekin heinäkuun loppupuolelle. Sitä odotellessa olen päättänyt keskittyä nauttimaan kesästä ihan itseni kanssa. Olen selaillut vapaa-ajalleni menoja, tapahtumia, nähtävyyksiä ja Airbnb-asuntoja. Jos jään kotiin odottelemaan, niin kesä ehtii livahtaa lähes ohi.

Kirpputorisaaga jatkuu. En päässyt sinne maanantainakaan. Oli liikaa asioita hoidettavaksi yhdelle päivälle, ei vaan riittänyt aika. Huomenna olen tosin lähdössä työkeikalle Puumalaan. Suunnitelmassa kirpputori Krimskrams sekä kuljailua Puumalan torilla. Ehkä vähän mansikoitakin. Puumalan sääennuste ei ikävä kyllä aurinkoa tai lämmintä lupaile, mutta onneksi sääkartalla ei näytä olevan vesipisaroitakaan.

Tänään ilta-aurinko ja tuulessa tempoilevat koivunlehdet loivat hienoja, lepattavia varjokuvia seinälle. Kuvasin niistä pari videota puhelimeen talteen. Voin sitten kaivella ne esille, kun kaipaan auringonvaloa. Toiset säilövät marjoja, toiset valonsäteitä. Aion jatkojalostaa ideaa ja kuvata itselleni pilvivideon. Odotan kauniin kumpupilvistä päivää sinisellä taivaalla. Sitten aion kaivaa esiin pumpulitäkkini kaapista ja lähteä.

Terveiset torilta

 

Kirpputorireissua olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kyseessä oli työkeikka, joka peruuntui viime hetkellä - ja jouduinkin lähtemään toisaalle. Ehdin jo sateeseen polkemaan, kun tieto tuli. Sain sitten harmitella sekä kirpputorin peruuntumista että kaatosateessa kaahaamista. Seuraava vapaapäivä on maanantaina. Sitten en kyllä anna minkään tulla tielle. Suuntaan kirppikselle vaikka taivaalta tulisi sähiseviä kissoja.

Torstain hammaslääkärikäynnin jälkeen marssin kesäiselle torille ja palkitsin itseni pussillisella herneitä. Siitä suuntasin päiväunille (oli yövuoro tulossa ja väsymys oli kova jo valmiiksi. Hyvä, että jaksoin herätä ja nousta koko hiton hammaslääkäriin). Päiväunien jälkeen kaivoin vielä siivousvälineet kaapista esiin. Onhan se kivempaa tulla yövuorosta puhtaaseen kotiin vapaapäivää viettämäään. Jos olisin ollut tänään töistä tullessani reippaampi, niin olisin poiminut matkan varrelta kukkiakin.

Tänään elämä on sujunut väsyneesti. Kaikesta, mitä olen erehtynyt suuhuni laittamaan olen saanut närästystä. Hammaslääkäri kysyi, voisiko minulla ollut refluksitauti, koska hampaiden eroosio on sen verran voimakasta. Se oli silmät avaava kysymys. Aloin googletella asiaa ja huomasin, että olen vältellyt lapsesta saakka ruoka-aineita, jotka närästystä aiheuttavat. Närästystä on kyllä paljon, mutta olen pistänyt sen taitavasti milloin minkin syyn pikkiin. Toisinaan stressin ja toisinaan vuorotyön. Nyt varasin ajan työterveyteen. Ehkäpä tähän vaivaan on viimein aika hankkia helpotusta.

Kello on seitsemän. Joko olisi hyvä aika mennä peiton alle koisimaan? Onneksi on meno vasta iltavuoroon huomenna. Saan herättyäni kaipaamani hitaan aamun.

Sateenvarjon alla

 

Sadepäivän kauneutta. Vapaapäivinäni olen saanut enemmän vettä kuin aurinkoa. Tällä kertaa otin sateesta ilon irti. Laitoin kumikengät jalkaan ja nappasin sateenvarjon mukaan. Sen jälkeen suunnistin läheiselle Naisvuorelle näkymiä katsomaan. 

Alkukesällä siellä oli vielä remonttityömaa. Nyt aidat olivat kadonneet ja puisto oli taas käytössä. Kiitos kaatosateen sain kierrellä ja ihastella puistoa lähes yksin. Remontin jälkeen puistonpenkkien määrä on lisääntynyt kiitettävästi. Tänne tulen varmasti hengailemaan toistekin. Ehkä kirjan ja juomapullon kanssa. Tai vaikka eväiden. Tilauksessa olisikin seuraaville vapaille ihanan lämpimiä kesäpäiviä.

Huomenna on luvassa aarrejahtia. Aion katsastaa monen monta kirppispöytää. Toivottavasti käy tuuri ja kotiudun väsyneenä, mutta onnellisena. Nyt hyvät yöt. Sukellan peiton alle sadetta kuuntelemaan. Siihen on mukavaa nukahtaa.

Ruusuvaras

 

Tämä juhannus meni lähes samalla kaavalla kuin vuosi takaperin eli töitä tehden. Puolisolla oli vielä yövuoro perjantaista lauantaihin. Sen jälkeen hän lähti sukujuhliin Kerimäelle. Minä juhlistin itseellistä keskikesää kaivamalla liinavaatekaapista överipunaiset mansikkalakanat esiin. Sitten napostelin ostamiani mansikoita överipunaisissa mansikkalakanoissani. Ei hassumpi tapa viettää juhannusta.

Juhannusruusun oksan kävin varastamassa läheisen autiotalon edestä. Tuoksuvat kukat kurkottelivat aidan yli tielle - ja tilaisuus teki varkaan. Naapuruston koirat alkoivat haukkua. Onneksi olin pyörällä liikkeessä. Pääsin kaahaamaan äkkiä karkuun. Olen hieman huolissani, myönnän. Ehkä tämä on vasta alkua rikolliselle elämälleni. Ruusu tänään, auto huomenna ja ylihuomenna marssin aseineni pankkiin. 

Mustasilmäsusannan kasvutahti on ollut jokseenkin huima. Parvekkeen laipio ja lattia on tullut jo valloitetuksi. Nyt kasvin kymmenet versot etsivät kiivaasti tarttumapintaa ympäriltään. Kun työnnyn parvekkeelle kastelukannuineni, niin minusta tuntuu aina kuin tulisin kaapatuksi versojen sekaan. Panttivangiksi. Ehkäpä joku päivä niin vielä käykin. Tiedättepähän sitten, jos minusta ei täällä enää mitään kuulu.

Nukuin yövuoron jälkeen viisi tuntia. Ei tunnu mitenkään helpolta lähteä taas yöksi valvomaan. Taidan napata työmatkan varrelta jonkun ihanasti maustetun kauramaidon. Kahvin voimalla selviän varmasti huomiseen. Sitten aloittelenkin vapaitani.