Menneitä jouluja

Googlen kuva-albumi tarjosi nähtäväksi kohokohtia vuoden takaa joululta. Jatkoin siitä kuvamuistojen selailua taakse päin ja keräsin yhteen omia suosikkivalokuviani vuosien varrelta. Muistissani on monta ihanaa omassa kodissa vietettyä joulua, mutta täytyy myöntää, että ovathan Kerimäellä vietetyt perinteiset sukujoulut olleet aina aivan omaa luokkaansa. Muistan kerrankin lähteneeni joululahjojen avaamisen jälkeen miehen ja hänen veljensä kanssa lenkille metsätielle. Kuun valaisemassa metsässä oli kaunista jouluista tunnelmaa. Etenkin, kun kova pakkanen nipisteli nenänpäätä. Mikä ilo olikaan sen jälkeen päästä sisälle lämpimään ja kaivautua kirjan sekä suklaarasian kanssa peiton alle.

Kävin harrastetyössäni etsimässä varastosta tekokuusta. Häkkivaraston oven edessä olevan ison ja painavan puulevyn kanssa kävin melkoisen tahtojen taiston. Kun sain sen viimein liikkumaan syrjään, niin tajusin, että olin paininut Artekin ruokapyödän puukannen kanssa. Jalat olivat nojaallaan seinän vieressä kuin odottaen ottajaa. Kotimatkalla kävellessäni mietiskelin, että milläköhän summalla saisin kotiutettua pöydän pysyvästi meille. Siinä samassa hoksasin, että mahduttaakseni tuon pöydän tähän talouteen meidän olisi luovuttava joko sohvasta tai televisiosta tasoineen. Vai asunto vaan tyynesti vaihtoon?

Heräsin yöllä valvomaan kesken unien. Nukahdin kyllä uudestaan, mutta aamulla kiskoin itseni umpiväsyneenä päivään uuteen. Viimeinen vapaapäivä ennen viikonlopun aamuvuoroja. On pakko yrittää skarpata. Onneksi kupillinen aamukahvia ja Hesarin digilehti herättivät mukavasti. Aamupalan jälkeen suuntasin kameran kanssa lenkille. Olen enemmän iltalenkkeilijä, mutta tällä kertaa päätin tehdä poikkeuksen. Kotiin tulin jääkalikkana, sen verran pitkäksi venähti lenkki. Nyt sulattelen itseäni ja kameraa. Juon kuumaa ja mausteista jouluteetä joulumusiikkia kuunnellen. Ei hassumpi päivä.

Satuin viikko takaperin niin kirkkaan kylpyhuoneen valon alle, että bongasin pari harmaata hiusta. Olin aina kuvitellut olevani sen verran vaalea, etten tulisi harmaita hiuksia näkemään. Olinpa väärässä. Olen sulatellut nyt asiaa ja päättänyt varata ajan kampaajalle. Pituuden voisi napsaista olkapäämittaan  ja lisätä reilusti vaaleita raitoja. Sinnehän ne joukkoon sekoittuvat iloisesti harmaatkin.

Joulumietteitä

 

Eipä tässä elämässä ihmeitä. Taakse jäänyt pimeä, sateinen ja lumeton jakso veti mielen matalaksi. Lumen ja pakkasen ansiosta tunnelma on ollut kaikin puolin valoisampi. Työpaikalla käynnissä olleista muutosneuvotteluista huolimatta. Eilisen kuulemiskierroksen jälkeen meille kerrottiin, ettei irtisanomisia ole luvassa. Resurssitarpeet vaihtelevat hyvinvointialueen päätösten mukaan, joten seuraavat muutosneuvottelut on luvassa keväällä. Vakaampi työpaikka on hakusessa, mutta se tulee ottamaan aikansa. Olen kiitollinen ja helpottunut, ettei nyt ole painetta tehdä äkkinäisiä ratkaisuja.

Hetkittäin olin tyyni ja valmis ottamaan muutosneuvottelujen päätöksen vastaan. Vaikka huononkin. Kunnes seuraavana päivänä levottomuus otti taas vallan. Olenkin viime aikoina lenkkeillyt paljon lähellä olevalla puutaloalueella. Kauniit talot jouluvaloineen, lumesta notkuvat pihat ja savuiset piiput rauhoittavat mielen joka kerta. Tehokasta stressin purkua, vai mitä olette mieltä?

Yövuoroni päättyivät tähän aamuun. Kävelin kirpeässä pakkassäässä kotiin ja ihastelin valkoisena hohtavia puita, joiden oksat kimaltelivat katulamppujen valossa. Tuli ajatus, josko en menisikään nukkumaan, vaan odottaisin päivän valkenevan ja suuntaisin sitten kameran kanssa ulos. Näin tein. Oli hieno ja aurinkoinen pakkaspäivä. Arvatkaapa vaan, maltoinko nukkua lainkaan. Illan hämärryttyä olin niin väsynyt, että pilkin sohvalla siirtäessäni valokuvia läppärille. Päätin suunnata siitä sitten yöunilleni. Tai niin minä luulin. Kymmeneltä illalla heräsin haaveilemaan aamukahvista, jota millään en tohdi enää keittää...

Joulua tunnelmoin parhaani mukaan. Viikonloppuna ruksin joulusiivouksen pois tehtävälistalta ja kaivelin joulukoristeet esille. Huomaan, että vihreä ja valkoinen miellyttävät silmääni tänäkin jouluna. Työpaikka on kyllästetty punaisella, ehkä siksikin nautin jostain ihan muusta. Toivoin tälle vuodelle työvapaata joulua - ja sellaisen yllätyksekseni sain. Suunnitelmat ovat aivan auki. Kotiin olisi helppoa jäädä, puolisokin kaipaa lepoa tiiviin opiskelurupeaman jäljiltä. Vaan entäs, kun joku reissu houkuttaisi?

Pyhäinpäiväviikonloppu

 

Pyhäinpäiväviikonloppu ei juuri elämässäni näkynyt. Yöt viiletin töissä ja päivisin yritin nukkua. Hieman juhlavampaa tunnelmaa laittelin kuitenkin kotiin tuikuilla ja kynttilöillä, jouluisilla tyynyliinoilla sekä persikkaan taittuvalla joulutähdellä. Kohti juhlakauttahan tässä kovasti mennään. 

Maailma on ollut luminen. Luminen, märkä ja liukas. Aura-autot ovat risteilleet kaduilla pitkin öitä. Kävelin parina päivänä työmatkat ja reisilihakseni olivat illalla niin kipeät, että jouduin nostamaan koipeni käsipelillä sängyn päälle. Askelmittari paukutteli hienoja lukemia iltaisin, mutta muuten ei paljon naurattanut. Lumet sulivat, enkä jäänyt niitä kaipaamaan. Pyörällä liikkuminen on sujuvampaa. Älkää ymmärtäkö väärin, tykkään kyllä lumesta, mutta odottelen sitä vasta joulukuuksi.

Työpaikassani on ollut viimeiset kolme vuotta huutava pula työntekijöistä. Tänä syksynä viimein saimme kaikki avoimet paikat täytettyä ja ehdimme nauttia asiasta hetken verran. Sitten tapahtui yllättävä käänne, joka pisti pakan kokonaan sekaisin. Nyt meillä on alkamassa töiden uudelleenjärjestelyt, koska henkilöstöä on liikaa. Koska lisä- ja ylitöitä ei ole luvassa, aion lisätä harrastusluonteisten töiden määrää. Laakereillaan lepääminen ei houkuta. Vuoden pimeimpänä aikana sohvan pohjalle jämähtäminen on suuri riski. Etenkin, kun osa-aikaisessa työssä on yleensä vapaita se 3 - 5 päivää kerrallaan. 

Viime yönä nukuin yövuorojen jälkeisiä univelkoja pois. Menin illalla petiin ennen yhdeksää ja heräsin aamulla tasan kahdeksalta. Katsahdin siinä sitten aamulla älykellosta nukkumistani ja yllätyin. Kellon mielestä olin valvonut yli puolen yön, eikä tulos siten hääppöinen ollut. Tekisi mieli nakata suolle koko kello. Jos se tietää tuon verran nukkumisistani, niin mitä se mahtaa tietää muustakaan.

Nyt pihalle. Sadepisarat putoilevat tasaisesti ikkunalaudalle. Luvassa siis piristävä lenkkikokemus.

Teetä ja sympatiaa

 

Hyvät illat täältä sängyn pohjalta. Nenä meni yllättäen aamuyön pimeinä tunteina tukkoon ja kurkussa rupesi itämään pallokaktuksen poikanen. Tälle päivälle kaavailtu uimahallitreeni jäi väliin, mikä kirvelee harmittavasti mielessä vieläkin. Mies on istunut etäluonnolla aamusta iltaan, niinpä minä olen maannut sängyssä ylisuuren villapaidan lämmössä ja tuijottanut kännykästä hömppää. Aivot ovat olleet narikassa ja tahtotaso matalalla. Kerrassaan mitään en ole aikaan saanut, mutta tällaista se elämä välillä on.

Valokuvissa vilahteleva torkkupeitto on uusi. Kävin tekemässä viime viikolla yhden hälyrahapäivän ja sijoitin siitä saamani rahat mielestäni parhaalla mahdollisella tavalla. Edessä on loputtoman pitkältä tuntuva talvi pakkasasteineen. Lisäpeitot ovat tähän talouteen enemmän kuin tervetulleita. Etenkin, kun minä olen tällainen vilukissa, jolla on aina vähän kylmä. Sormeni ovat ainakin ikiroudassa.

Eilen kävin työkeikalla Tertin kartanossa. Hämärä laskeutui tontille heti saavuttuamme, joten iltaa vietimme pitkälti sisätiloissa myymälän tuotteita ihmetellen. Kartanotunnelmaiset joulukoristeet kimalsivat kilvan rivissä. Kauniitahan ne olivat katsella, mutta omaan kotiini en osaisi kuvitella niistä yhtäkään. Oman makuni mukaiset joulukoristeet syntyvät puusta ja oljesta. Tai paperista, kuten valokuvassa näkyvä koristenauha. Tuollaisen voisin kuvitella kiepsauttavani joulukuusen ympärille. Tälle joululle olen metsästämässä yksinkertaista kynttelikköä modernilla ilmeellä. Toistaiseksi en ole mistään sellaista bongannut, mutta onhan tässä joulukauden alkuun vielä onneksi aikaa etsiä.

Muistin äsken kaapin perukoille jemmaamani suklaalevyn ja ilahduin. Pari palaa tummaa suklaata piristi kummasti. Jatkan pötköttelyä, jospa selviän tästä jo jaloilleni päivässä tai parissa. 

Hiljaiselon päätös

Blogin laiminlyöjä ilmoittautuu. Ei ole mennyt päivääkään, ettenkö olisi blogia ja teitä lukijoitani ajatellut. Huono omatunto seuranani tietysti. En ole keksinyt viime aikoina oikein mitään kamerani eteen. Ei kyllä ole ollut liiemmin aikaakaan katsella, kuvailla tai ihmetellä. Olen tehnyt töitä lyhyillä vapailla ja odottanut pidempää hengähdystaukoa. Eilen huhkin 12-tuntisen työpäivän ja sen päätteeksi jäin pitkille vapaille. Nyt on kuusi päivää aikaa kasvatella luovuutta. Ajattelen tätä syyslomanani. Päivän valokuvissa Puumala. Kolmen vuoden takainen reissu on pyörinyt jostain syystä mielessäni lähiaikoina.

Keräsin vapaapäiväryppään tälle viikolle, koska puolisolla on tämä viikko syyslomaa koulusta. Meillä oli ajatuksena suunnata jonnekin. Ihan sama minne suuntaan. Puolison talvella alkaneet lomautukset ovat lisääntyneet pitkin vuotta. Nykysin töitä on ehkä viikon verran kuukaudessa. Sattuipa niin hassunhauskasti, että ne työt ovat juuri tässä syyslomaviikolla. Lomasuunnitelmissa on siis kotinurkissa pyörimistä. Tai ainakin kotikaupungissa. Tänään suuntasin uimahalliin, siitä jatkoin päivää sujuvasti kotitöillä, joita olen myös laiminlyönyt. Jospa huomenna sitten pyörimään kaupungille, taidemuseoon ja kahvilaan. 

Minulla on elämäntapojen muutosprojekti meneillään. Aloitin kuukausi takaperin keräämään askeleita, laukkaamaan vesijuoksuvyön kanssa ja laskemaan kaloreita. Olen nyt kolmisen kiloa kevyempi ja toivon, että paino putoaa vielä toiset kolme kiloa. Olen saanut vieroitettua itseni sokerista, se on ehkä hienoin juttu koko projektissa. Nyt työpaikan suklaa/karamelliröykkiö ei kiinnosta enää yhtään.

Viime viikolla kävin tuhlaamassa huikean määrän rahaa. Näköni on huonontunut kesän ja syksyn mittaan. Varasin viimein ajan näöntarkastukseen. Nyt tilauksessa on silmä- ja aurinkolasit. Sieltä on tulossa elämäni ensimmäiset kaksiteholasit. Odotan mielenkiinnolla, millaiseksi elämä niiden kanssa muodostuu.

Uusimmat kuulumiset

 

Valokuvausharrastukselle ei ole ollut lähipäivinä aikaa, eikä liiemmin jaksamistakaan. Tämän postauksen kuvituksena ajattelin käyttää taannoisen Helsingin matkan kuvia. Designmuseossa ja museon kulmilla ollaan. Paitsi tietysti viimeisessä kuvassa, jossa poikkesin kurkistamassa Moko Market Cafe & Storea. Harmittaa kovasti, etten tajunnut ottanut sinä päivänä kameraa mukaan lähtiessäni kaupungille. Olisipa ollut tarjota blogiin muutakin kuin muutama hassu kännykkäräpsäisy reissun päältä.

Viime viikon vietin sängyn pohjalle käpertyneenä. Minulla oli syysflunssa kuumeineen kaikkineen. Sen jälkeen kävin pari päivää töissä ja nyt nautiskelen vapaapäivistä. Tai miten sen nautiskelun nyt ottaa, kun vettä sataa kaatamalla ja taivas on harmaa. Huomiseksi on luvattu aivan samanmoista säätä, sitten palaankin takaisin töihin. On vielä tulossa harvinaisen pitkä työputki. Voi huokaus sentään.

Töissä oli harvinaisen raskaita päiviä ja työyhteisökin tuntui raskaalta. Kotimatkalla pyörän päällä hahmottelin mielessäni jo irtisanoutumiskirjettä. Ehkä en ole ihan näin radikaalilla fiiliksellä tänään, mutta voisihan sitä ruveta katselemaan ympärilleen. Uudet ja raikkaat tuulet voisivat tehdä hyvää.

Kello on sen verran paljon, että pakkailen kimpsuni kasaan ja suuntaan uimahallille. Reippailu vedessä, lämmin poreallas ja sen päälle sauna. Toivon, että palaan rentona ja stressittömänä kotiin.

Pakkasen punaamat

 

Asemanvartijan talo on saanut syksyn yöpakkasista punaista väriä päälleen. Punaiset tiilet ja punaiset lehdet ovat kuin karkkia silmille. Syksyn väritön ja iloton osa lähestyy. Näistä kuvista saan voimaa. Nappasin lähikuvia jonkun kodin ikkunasta, mutta kun se ikkuna oli yksi kaunein näkemistäni.

Joskus harvoin käy niin hyvin, että ajoitus osuu nappiin. Niin kävi viikolla, kun kävin ostamassa syntymäpäivälahjan kummipojan äidille Marimekosta. Kaivoin kassalla lompakkoa esille keväällä ostamastani Marimekon Pal-laukusta, kun laukun vuori juuttui vetoketjuun kiinni heti alussa, enkä saanut kaivettua lompakkoa laukusta. Näin oli käynyt monta kertaa aiemminkin. Laukun vuorikangas on himppusen verran ylimitoitettu ja se on syypää ongelmiin. Marimekon myyjä kiinnostui asiasta siinä määrin, että teimme reklamaation ja minä lähdin kotia kohti upouuden laukun kanssa. 

Olen yrittänyt olla rohkeampi ja ottaa tavakseni kokeilla entistä enemmän uusia asioita. Piristän sillä tavalla elämääni. En nyt ehkä kaipaa piristystä ihan päivittäin, mutta joka viikko kuitenkin. Ajatuksen innoittamana päädyin ostamaan Tuoreksien Wok-vihanneksia, joissa oli peruskasvisten lisäksi neulapapuja, sokeriherneitä ja jalapenoja. Tuo viimeksi mainittu vähän arvelutti, mutta rohkeudenpuuskassani nappasin paketin ostoskoriini. Kotona kokkaillessa sain jalapenon voimakkaista aromeista astmakohtauksen. Ehkä pitäisi jatkossa luottaa enemmän vaistoonsa. Rohkea saa olla, muttei tyhmänrohkea.

Tulevana viikonloppuna minulla piti olla aamuvuoroja. Eräs työkaveri lähestyi viestillä ja kysyi, josko voisin vaihtaa vuoroni iltavuoroihin. Idea oli hyvä, iltavuorot sopivat minulle aina mainiosti. Päivää myöhemmin toinen työkaveri pyysi vuoronvaihtoa. Lopputulema on, että minulla onkin nyt koko viikonloppu vapaana edessäni kuin tyhjä taulu. Sattui hyvään saumaan. Minun ja miehen vapaat ovat menneet ristiin ja rastiin, enkä edes enää tiennyt, että milloin meillä olisi ollut yhteistä aikaa seuraavan kerran.

Syysflunssa tekee tuloaan. Tänään pysyn sohvalla television ääressä, lepään ja juon kuumia juomia.

Designkolmiossa

Puolisolla oli näillä vapailla omia menoja, niinpä nappasin itselleni airbnb-asunnon ja lähdin viilettämään Helsinkiin. Tämän Punavuoressa Merimiehenkadulla sijaitsevan värikylläisen asunnon juju on tekstiilitaiteilija Johanna Gullichsenin valitsema sisustus, jossa on hänen suunnittelemiensa kuosien lisäksi suomalaista designia. Johannan isoäiti Maire oli yksi Artekin perustajajäsenistä. Luonnollisesti Artekia tässä kodissa näkyy runsaasti. Sitä on valokuvissa, mutta myös niiden ulkopuolella.

Ensimmäisenä aamuna suuntasin kahville Moko Marketiin. Siitä jatkoin sujuvasti Designmuseoon katsomaan teksitiilitaitelija Kustaa Saksin värikylläisiä jacquard-tekniikalla kudottuja tekstiiliteoksia. Kiertelin myös läpi Punavuoren sisustuskauppoja. Katselin ostoaikeissa muutamaakin juttua, mutta mitään mukaani ei kuitenkaan tarttunut. Illaksi suuntasin vielä tätini luo kyläilemään. Oli mukavaa nähdä häntä kaikkien kuluneiden vuosien jälkeen. Ihanaa, että saatiin tapaaminen järjestymään. Terveisiä vaan sinne.

Sunnuntaiaamuna pukkasi stressi ja paniikki, kun tein lähtöä raitiovaunulle. Jätin asunnon avaimet sovitusti pöydälle, suljin oven perässäni kiinni ja vein roskapussin katokseen. Suljetulla sisäpihalla tajuan järkytyksekseni, etten pääse sieltä mihinkään. Aloin jo katsella, minkä aidan yli olisi helpointa kiivetä. Onneksi parin minuutin panikoimisen päästä pihalle tuli iäkkäämpi rouva, joka pelasti nahkani. Huutelin hänelle ylitsevuotavia kiitoksia vielä kadullakin. Huh sentään, millainen lähtöpäivän aamu.

Kotiin palasin reissusta selkä kipeänä. Punavuoren kämpän levitettävä laverisohva/sänky tai mikäpä tuo nyt olikaan, ei sanottavasti hemmotellut selkääni. Onneksi vapaapäiviä on vielä jäljellä. Hyvät unet omassa sängyssä passaavat tähän saumaan paremmin kuin hyvin. Nyt lähden kuitenkin heittämään pienen keikan harrastusluonteiseen työhöni. Ehkäpä haalin jo matkarahoja seuraavaan seikkailuun.