maanantai 30. tammikuuta 2023

Tulppaanit tulivat

 







Minulla ei ole ollut leikkokukkia sitten joulun. Perjantaina olin liikkeellä kaupungilla tulppaanikimppu mielessäni. Enkä joutunut pettymään, vaan poimin kimpun valkoisia ostoskoriini. Ovat juuri niin kauniita kuin muistinkin. On heti jotenkin keväisempi fiilis. Etenkin, kun päivätkin ovat jo huomattavasti pidentyneet. Kohta saadaan vielä vaihtaa kalenterilehti helmikuun puolelle. Ihanaa.

Viikonloppu meni aamuvuoroissa. Aamuviiden herätykset eivät ole minun makuuni. Univelkaisena napostelin ties mitä herkkuja ja silmät lumpsahtelivat kiinni heti, kun pääsin sohvalle. Viime yönä nukuin kissaystävän kanssa sitten senkin edestä. Kaksitoista tuntia lipsahti ohi ihan huomaamatta. Heräsin siihen, kun Mokoma rupesi maukumaan vieressä nälkäänsä.  Myönnetään, että nukkuminen kannatti, nyt olen mitä reippain vapaapäivän viettäjä. Olen helpottunut, että tällä viikolla on luvassa vain iltavuoroja.

Työpaikan vaihtaminen on pyörinyt mielessä jo pidempään. Puolisen vuotta olen elänyt noiden alaselän/lonkan kipujen kanssa. Tällä hetkellä näyttää, että minulla on selän liikekontrollin häiriö. Minun pitäisi opetella fysioterapeutin ohjauksella selän liikehallintaa. Samaan aikaan työ on muuttunut entistä vaativammaksi ja oma osaaminen ei tunnu enää riittävältä. Viikonloppuna huomasin, että monella työkaverilla on samankaltaisia ajatuksia. Olin ajatellut, että jatkaisin tuolla kesään, mutta ehkä on kuitenkin ruvettava katselemaan vaihtoehtoja nyt. Onneksi tällä alalla työvaihtoehtoja riittää.

Puoliso ähertää matematiikan yhtälöiden kimpussa ja kissa vetää peiton alla sikeitä. Mitähän kivaa minä itsekseni keksisin? Jospa vetäisen anorakin päälleni ja suuntaan ensi töikseni ulos. Luvattu räntäsade jäi tulematta, joten nyt olisi hyvä aika lähteä. Oikein mukavaa päivänjatkoa kaikille lukijoilleni!

keskiviikko 25. tammikuuta 2023

Talvipäivä Katajanokalla

 








Talviloma meni paremmin kuin olisin voinut etukäteen kuvitellakaan. Kissakaverin vointi koheni heti loman alkajaiseksi ja pääsimme kuin pääsimmekin reissuun. Alkuviikolla vietimme rauhallista hiljaiseloa anoppilassa. Olin käynyt juuri ennen lähtöä OMT-fysioterapiassa ja kipupisteitä oli vähän joka puolella. Jumppailun sekä venyttelyn ohella keskityin lepäämään ja lukemaan kirjoja äänikirjapalvelusta. Puolisolla oli etäluentoja ja kaiken maailman koulutehtäviä, joten omaa aikaa minulla oli yllin kyllin.

Mokoma ihastui anoppilan lämpimään uuninpankkoon ikihyviksi. Sieltä korkeuksista se tarkkaili pihalla ruokailevia lintuja ja meitä ihmisiä. Harvassa olivat ne kerrat, kun kissa vaivautui tiputtautumaan pankolta alas. Koska Mokoma tuntui viihtyvän, päätimme lähteä pistäytymään hieman kauempanakin. Varasimme ex tempore saunallisen hotellihuoneen Grand Marinasta ja lähdimme tutustumaan Katajanokkaan. 

Sääennusteet eivät ihmeitä lupailleet, joten lauantain aurinkoinen talvipäivä oli mitä iloisin yllätys. Jäiset merimaisemat olivat huikaisevan kauniit. Olipa onni, että saimme reissun järjestymään. Harmittamaan jäi vain se, että aikaa oli tälläkin kertaa aivan liian vähän. Emme ehtineet millään tehdä kaikkea sitä, mitä olisimme halunneet. Jospa seuraavalla kerralla jatkamme siitä, mihin tällä reissulla jäätiin.

Töihin palasin loman jälkeen maanantaina. Onneksi oli leppoisa aloitus, kävin töissä vain parin yövuoron verran. Tänään vietän vapaapäivää perkaamalla jättikokoiseksi kasvanutta pyykkivuorta. 

sunnuntai 15. tammikuuta 2023

Sadepäivän hyggeilyä

 






Lueskelin tuossa viime kirjoitustani huvittuneena. Kovin vähänpä minä silloin mistään tiesin. Taisin ehtiä lepäämään jouluputken päätteeksi päivän tai peräti kaksi ennen kuin tarvittiin pikapikaa yövuorolaista hätiin. Lisävuoroni päättyivät vuoden viimeiseen aamuun, jonka jälkein käperryin nukkumaan jaksaakseni juhlistaa vuoden vaihtumista illalla. Uusi vuosi otettiin puolison kanssa vastaan rennosti noutopizzan ja kuohuvan juoman voimin. Ilotulitus käytiin katselemassa taloyhtiön kattoterassilta. 

Heti vuodenvaihteen jälkeen minulla oli omat yövuorot ja loputon yökukkuminen alkoi jo maistua puulta. Nyt olen notkunut vapailla muutaman päivän ja sen jatkoksi minulla on vielä jokunen päivä talvilomaa edessä. Ajatuksena oli nauttia talvisista keleistä ja ulkoilla urakalla. Tähän mennessä olen näyttänyt nenääni pihalla vain pakon edessä. Räntää, vesisadetta ja liukastelua. Kiitos, mutta ei kiitos. Mieluummin hyggeilen kotona mekossa, keväisen utuinen unikkomuki kourassa ja villasukat jalassa. 

Harmaiden sadepäivien iloksi aloitin kokeilujakson äänikirjojen parissa. Kaivauduin eilen trikoolakanoihin, pistin äänikirjan pyörimään ja keskityin. Tunnin päästä heräsin ihmettelemään maailmanmenoa. Joko minulla oli reippaasti univelkaa - tai sitten minä en vain ole äänikirjaihmisiä. Aion kuitenkin antaa äänikirjoille vielä mahdollisuuden. Onhan tässä näitä ihanan joutilaita lomapäiviä edessä. Ehkä olen seuraavalla yrityksellä viisaampi ja keitän itselleni ensin pannullisen vahvaa kahvia.

Haaveissa olisi poiketa pienellä reissullakin tämän talviloman aikana. Puoliso aloitti nyt tammikuussa työn ohelle vuosia kestävät opinnot, joten yhteinen aika on jatkossa kortilla. Tällä viikolla meidän vapaamme natsaavat loistavasti yhteen, mutta sen sijaan kissaystävällä on ollut parina päivänä ongelmia terveyden kanssa. Minä niin arvaan jo, että reissuja tehdään tällä talvilomalla vain päiväunissa...

keskiviikko 28. joulukuuta 2022

Viimeisiä viedään

 





Jouluaattoni oli odotettua mukavampi. Heräsin yövuoron jälkeen kahden paikkeilla päivällä, keitin itselleni puoli pannullista suklaakahvia ja sytyttelin kodin täydeltä tuikkuja sekä kynttilöitä. Siinä katselin illan hämärtymistä ikkunasta, mietiskelin syntyjä syviä ja vahtasin sivusilmällä jouluohjelmia. Oli sen verran reipas olo, että laittelin jouluillallista himppusen pidemmän kaavan mukaan kuunnellen samalla joululauluja. Aterian jälkeen avasin kissun kanssa lahjapaketit ja lähdin kävelemään töihin.

Työvuorolistan mukaisesti tarkoituksenani oli jäädä joulupäivän aamuna nautiskelemaan ansaituista vapaapäivistä, mutta teinkin töitä koko joulun, kun kerran alkuun pääsin. Vasta myöhään tapaninpäivän iltana kaaduin sohvalle lepuuttamaan kipeää lonkkaani. Nyt vapaata on edessä lähes viikon verran. Eiköhän tässä siis ehdi lepäämään yllin kyllin. Kerrassaan mitään suunnitelmia ei ole laadittuna.

Joululahjoissa oli satsattu tänä vuonna hyvinvointiin. Hierontamaton saimme puolison kanssa yhteiseksi lahjaksi. Sen lisäksi minä sain lahjakortin hierontaan/hemmotteluhoitoon. Ehkä noissa on ideaa loppuvuoden vapaapäivien aktiviteeteiksi. Eipä tässä muuta. Lepposia vuoden viimeisiä päiviä!

tiistai 20. joulukuuta 2022

Käy lämmin henkäys talvisäässä

 








Sadatta postausta viedään. Joulun merkeissä tietysti, sehän nyt on selvää. Tervetuloa mukaan!

Jouluinen Porvoo jäi näkemättä. Luvassa oli lähtöpäivälle kerrassaan surkeaa ajokeliä, taivaan täydeltä räntä/vesisadetta ja suojasäätä. Seurasimme tiivisti sääennustusta useita päiviä ja toivoimme sormet ristissä käännettä parempaan. Sellaista ei kuitenkaan ilmaantunut. Paria päivää ennen lähtöä tein mielestäni järkevän ratkaisun ja peruin hotellivarauksen. Olihan se suuren suuri harmi ja kirveli mielessä monta päivää, mutta eiköhän tässä elämässä ehditä jouluisaan Porvooseen. Toivon ainakin.

Reissun peruunnuttua hain lohdutukseksi amarylliksen punaisella twistillä, pullon parempaa kuohuvaa ja kokoelman joulusuklaita kaappiin. Sen jälkeen kaivelin kaikki mahdolliset joulukoristeet laatikoista ja kaapin perukoilta esille. Joulusisustus oli mielessäni, mutta uusia koristeita en tahtonut ostaa. Onneksi sain loihduttua toivomaani juhlatunnelmaa yhdistelemällä jo olemassa olevia koristeita.

Miehen syntymäpäivää juhlittiin kahden kesken eilen. Käytiin ulkona syömässä ja kippisteltiin kuohuvalla. Tänään olen viettänyt päivää suklaarasia sylissä sohvalla ja katsonut jouluisia elokuvia sekä sarjoja. Olen onnistunut karsimaan pahimmat jouluimelyydet ohjelmistostani pois ja nauttinut jouluisesta tunnelmasta. Sanotaanko kuitenkin, että liika on liikaa. Sokerihumala sekä jouluinen kuvasto alkavat jo hiljalleen riittää ja paluu arkeen alkaa tuntua ihan hyvältä ajatukselta. Huomenna onkin viimeinen vapaapäiväni ennen joulun työputkea. Oikein hyvää, rauhallista ja tunnelmallista Joulua Teille muille. Nauttikaa!

keskiviikko 14. joulukuuta 2022

Joululta näyttää ja tuntuu

 





Lumisadetta, tuulta ja pakkasta. Niistä on viime päivien säät tehty. Minä olen viettänyt päiväni kuin talviuninen karhu, tuhisten sikeästi lämpimän peiton alla. Välillä olen kääntänyt korkeintaan kylkeäni. Yöt olenkin sitten valvonut töissä. Onneksi viimeinen työyö jäi taakse ja jään nauttimaan vapaistani. Odotan, että voisin käydä päivänvalolla ihastelemassa luontoa, jonka viime päivät ovat talven ihmemaaksi loihtineet. Samalla voisin ehkä ulkoiluttaa kameraakin. Katsotaan, antaako lonkkakipu myöten.

Jouluista sisustusta olen edistänyt pikkuhiljaa. Kuusikossa-lakanat ja -mukit kaivelin jälleen kaapeista ilahduttamaan jouluista arkea. Keittiön pöydällä miehen veljen vaimon tuoma valkoinen amaryllis harkitsee nuppujensa avaamista. Toivon ainakin näin. Yritän nauttia joulusta niin paljon kuin suinkin ennätän. Spotifystä kaivelen uutta joulumusiikkia lähes päivittäin, istun kynttelikön valossa torkkupeittoon käpertyneenä, juon mausteista jouluteetä ja tunnelmoin. Mieleni on hyvä, lämmin ja hellä.

Miehen vapaat tulivat päätökseensä ja hän tekee parhaillaan lähtöä töihin. Kunhan hän häipyy tuolta hääräämästä, niin kaivaudun peiton alle nukkumaan. Toivoisin, että saisin kissan kylkeeni torkkumaan. Taitaa vaan olla turha toivo. Mokoma viihtyy ihan liian hyvin ikkunalaudalla lämpöpatterin päällä...

torstai 8. joulukuuta 2022

Metsäisiä joulutunnelmia

 









Otin maalla jouluisesta tunnelmasta kaiken irti. Tuloiltana lämmitettiin tuvan leivinuunia. Istuin kiikkustuolissa villasukkineni katselemassa tulen loimotusta. Ihan kuten olin etukäteen ajatellutkin. Anopin leipoessa perunarieskoja innostuin väsäämään joulutorttuja Pihlaja-hillolla. Kokeilin iltani iloksi kaikenmaailman joulutorttumallit - ja täytyy myöntää, että niistä tuli aika hienoja. Pitäisi hankkia torttutaikinaa tänne kaupunkiinkin, niin saisi napattua niistä muutaman valokuvankin päivänvalossa.

Itsenäisyyspäivän aamuna söimme kiireettömästi aamupalaa. Sen jälkeen lähdimme anopin kanssa järven jäälle. Kylmä viima kävi aukealla luihin ja ytimiin, joten päätimme luopua lenkkeilyajatuksesta. Sen tilalle järjestin itselleni pienen valokuvaussession. Lyhdystä se ajatus lähti. Laitoin tulen kynttilään ja kiertelin lyhdyn kanssa pihapiirissä ja lähimetsässä aina siihen saakka, kunnes sormenpäät alkoivat jäätyä. 

Juhlavan itsenäisyyspäivän lounaan jälkeen lähdimme kahville anopin siskon luo, joka muutti miehensä kanssa kotipaikkakunnalleen toiselta puolelta Suomea tänä syksynä. Oli mukavaa päästä näkemään heidän uusi kotinsa. Loppuilta meni appivanhempien kanssa television ääressä suklaakonvehtien ja Linnan juhlien parissa. Seuraavana aamuna lähdinkin matkailemaan jo kotia kohti. Reissu maalla oli siis varsin pikainen. Olen silti tyytyväinen, että sain sinne aikaiseksi lähteä. Maaseudulle on aina mukavaa päästä.

Tänään olen vielä vapaalla. Olen istunut koko aamun sohvan mutkassa kahvimukin kanssa kirjoittamassa ja katselemassa lumisadetta. Tarkoitus on edistää joululahjahankintoja, kirjoittaa joulukortteja ja puuhailla kotitöiden parissa. Eipä tässä siis enää tämän kummempia, voikaa hyvin seuraavaan kertaan!