Helsingin kattojen yllä II

 

Helsingin kuvat riittävät vielä toiseenkin postaukseen. Hyvä niin, tämä on mukavaa vaihtelua loputtomaan kotinurkkien kuvailuun. Maisemakuvat nappasin Tornin näköalabaarin ulkoterassilta, jossa kävin tiirailemassa merta. Valokuvien napsiminen oli hieman haasteellista kovassa tuulessa, korkean lasisen kaiteen takaa, mutta onnistuin minä saamaan muutaman kuvan muistoksi. Sen jälkeen jatkoin sujuvasti pienelle päiväkävelylle, jossa keskityin ihailemaan koristeellisia taloja. Niitähän Helsingissä riittää.

Tänään olen nukkunut pitkään ja ottanut rennosti. Aamupäivä on mennyt kahvimukin kanssa sohvalla notkuessa ja ihmetellessä. Maksoin minä vähän laskujakin palkkapäivän kunniaksi. Luvassa ei ole tälle päivälle muita suunnitelmia kuin kukkakaupassa käynti. Jokin ihana keväinen kukka on ehdottomasti arjen iloksi saatava. Perunanarsissi ehkäpä. Eipä minulla nyt muuta, voikaa hyvin ensi kertaan!

Helsingin kattojen yllä

 

Tein vuorokauden mittaisen pikavisiitin Helsinkiin ja majoituin yön Hotelli Tornissa, jonka sisustuksessa kauniita yksityiskohtia riitti. Katselin yhdeksännestä kerroksesta maisemia kolmesta ikkunasta merelle päin ja nautin koko rahalla. Ensin lämmittävästä auringonpaisteesta ja myöhemmin illalla tuulessa tanssahtelevista lumihiutaleista, jotka poukkoilivat villisti joka suuntaan. Iltani kääntyi yöhön ikkunan edessä lähes huomaamatta. Kaupungilta noutamani sushitkin söin maisemia ihastellen. 

Tänä aamuna laskosverhojen takana odotti astetta masentavampi näky. Maailma oli muuttunut yön aikana harmaaksi, loskaiseksi ja sateiseksi. Tallustelin silti koko päivän reippaana pitkin kaupunkia kantamusteni kanssa. Kiertelin nähtävyyksiä ja vilkuilin eteeni sattuneita kauppoja. Välillä kävin lepuuttamassa jalkojani Scandic Hubin supermuhkealla sohvalla ja sitten jatkoin taas loskan täyteistä taivallustani. Pari pientä matkamuistoa päätyi lopulta laukkuun, vaikka kerrassaan mitään en reissullani etsinyt. 

Esimiehen kanssa viestittelin tänään. Kesälomien sumpliminen on parhaillaan käynnissä ja minä jouduin muuttamaan lomatoivettani hieman. Näillä näkymin pidän viikon loman juhannusviikolla ja loput kolme viikkoa elokuun toiselta viikolta eteenpäin. Tuo juhannusviikon loma on minun mieleeni. Pääsen pitkästä aikaa minäkin miehen suvun keskikesän kekkereihin maalle viettämään perinteikästä juhannusjuhlaa, jossa kaadetaan juhannuskoivut, lämmitetään puusaunaa, uidaan, grillataan ja nautitaan.

Kevät ja minä

 

Kevätkausi on alkanut. Yövuoroista kotiin tallustellessani ihastelin auringonnousuja sekä vaaleanpunaista taivasta. Piti kaivella jo aurinkolaseja laukusta, ettei rupea piristymään kotimatkalla. Kotona kevään huomaa mustista kissankarvatukoista, noista kissakodin somisteista, joita löytää vähän sieltä sun täältä. Kissaystävän kevään ilosanoman julistukset ovat onneksi päättyneet. Nyt yöllä saa taas nukkua.

Huushollin uusin tulokas on paavonnukkumatti. Päivisin lehdet ovat rennosti repsallaan, illalla se kohottaa ne ylöspäin ja kääntää suppuun. Varsin helpolta vaikuttava kaveri, ollaan nyt tutustuttu parin kuukauden ajan. Toisella puolella kaappia työpaikan jättikokoisesta muratista napattu pistokas. Valokuvista löytyy myös anopin neulomat Paratiisi-villasukat, joissa koreilee mm. orvokkeja, luumuja, viinirypäleitä ja mustaviinimarjoja. Puoliso kävi muutaman päivän vierailulla maalla ja toi sukat sieltä tullessaan. 

Meillä on tänään hääpäivä. Naimisiin mentiin kahdeksantoista vuotta sitten. Meillä on ollut tapana juhlistaa hääpäivää jollain tapaa. Tänä vuonna yhteisen ajan järjestämisessä on vähän haastetta, mutta katsotaan, että saadaanko jotain järjestymään. Perinteistä olisi mukavaa pitää kiinni. 

Olen nautiskellut himppusen pidemmistä vapaista. Ihan hyvä näin, toinen jalkani rupesi jo viimeisen yövuoron aikana puutumaan kävellessä. Yövuoroilla jatkan myös ensi viikolla. Työkaverin sairastumisen vuoksi vuoroja pyöriteltiin uusiksi ja minä lupasin jatkaa valvomista sunnuntaiyöstä alkaen. Ei edes tarvitse yrittää kääntää rytmiä aamuvuoroa varten. Aivan loistava muutos, olen tyytyväinen.

Aamutunnelmia

 

Olen viettänyt ihanan kiireetöntä helmikuun viimeistä aamua. Olen tänään yövuoroon menossa, joten nukuin ensinnäkin puolille päivin. Sen jälkeen nautiskelin auringonpaisteesta, keittelin pavuista aamukahvia ja laittelin aamupalajogurtin astetta hienommin esille. Syön jokaisena aamuna rahkajogurttia, johon laitan chia-siemeniä, sadonkorjuu-mysliä ja pähkinöitä. Niin hyvää ja terveellistä.

Anoppini on intohimoinen neuloja. Maalla minua odottaa tälläkin hetkellä uusi villasukkapari. Huomasin kauppareissulla Rakkaimmat kuviot -lehden, jossa on neulemalleja Tapettitehtaan tapettikuvioilla. Katselin lehteä aamupalaa syödessäni ja bongasin monta kiinnostavaa mallia. On suoranainen harmi, että minulla on puikko keskellä kämmentä mitä neulomiseen tulee. Olisi mahtavaa osata. Onneksi minulla on olemassa anoppi, jolla on osaamista - ja halua näpertää mitä kimurantimpia kuviointeja.

Maaliskuu on aluillaan. Seuraavilla vapailla kaivan multapussin esille ja vaihdan viherkasvien mullat. Kasvukauden alku on innostavaa aikaa. Mielessä pyörii jo ties mitkä idätykset ja kasvatukset. Jos en muuta saa aikaiseksi, niin vehnänorasta johonkin purkkiin ikkunalaudalle. Herneenversotkin olisivat jees. Kevät tuo tullessaan myös jonkinlaisen kevätsiivouspakkomielteen. Tyyntyisiköhän se fiilis, jos minä vihdoin saisin varattua kirpputoripöydän, listaisin myyntiin lähtevät tuotteet ja kirjoittaisin hintalaput?

Keväinen makuuhuone

Peikonlehti on makuuhuoneen väriläiskä ja katseenvangitsija. Näen sen aamulla ensimmäiseksi, kun saan silmäni auki. Peikonlehti on myös viimeinen asia, jonka näen ennen kuin painan pääni tyynylle. Rönsyilevät viherkasvit ovat minun makuuni. Toinen suosikkini kotona on keittiön ikkunalla kukoistava herttaköynnösvehka, jonka rönsyjä kiedon amppelin ympärille. Kasvi on vuosi vuodelta näyttävämpi.

Yöuneni ovat käyneet katkonaisiksi viime aikoina. Kissamme Mokoma on ruvennut mouruamaan öisin. Kun sen keskustelukutsuun ei vastata, koventaa kissa mouruamisen tasoa. En tiedä vaivaako sitä ikä, kilpirauhanen vai hulluus. Myöskään alkavan kevään vaikutusta ei voi sulkea pois laskuista. Niin tai näin, odotan kauhulla tulevaa yötä. Unta on luvassa muutenkin vähän, koska olen menossa aamuvuoroon.

Eilisen vapaapäiväni vietin töissä. Tämän päivän päätin pitää vapaana, vaikka  puhelimeen kilahti kyselyä iltavuorohalukkuudesta jo heti herättyäni. Kaupungilla poikkesin aamupäivällä pikaisesti, muuten aion laiskotella ja lepäillä, keräillä voimia uuteen työviikkoon. Seuraavaksi ajattelin keitellä kahvit uusista, suolaisen karamellin makuisista kahvipavuista ja laittaa sen seuraksi ruisvoileipiä avokadosiivuilla. 

Reissusuunnitelmia olen pyöritellyt mielessäni viime aikoina. Elämässä on hyvä olla mukavia, pieniä etappeja, joita odottaa. Toinen suunnitelma on ajateltu maaliskuulle, toinen odottaa kesää. En tiedä, toteutuuko noista kumpikaan, mutta suunnittelu on lähes yhtä kivaa kuin itse reissaaminen.

Vihreän vivahteita

 

Korona lähti ja vei hajuaistini mennessään. Yhtenä aamuna vain huomasin, ettei kahvi tuoksunut enää miltään. Sitten huomasin, ettei se kahvi oikeastaan myöskään maistunut enää yhtään miltään. Aloin jo harkita, että luopuisin aamukahvista kokonaan. Mielessä vähän kirveli, kun olin kipeänä surffaillut kahvikaupassa ja tilannut itselleni pari pussillista kahvinpapuja hitaita vapaapäivän aamuja varten. Mitä kohtalon ironiaa. Onneksi hajuaistini on ruvennut sittemmin palailemaan. Ei täysin, mutta hiljalleen. Nyt kahvi tuoksuu jo sen verran hyvältä, ettei aamukahvista luopuminen käy enää edes mielessä.

Kummipojan perheen luona poikettiin pikaisesti tänään. Miehellä oli alkamassa kouluun liittyvä ryhmätyöpalaveri ja minäkin olin jo lupautunut illaksi toisaalle. Päästiin herkuttelemaan laskiaispullilla. Olin etukäteen ajatellut, että tuskinpa laskiaispullat ovat tällaiselle hajuaistiongelmalliselle mikään houkutus, mutta olin väärässä. Ensimmäinen pulla meni vielä makua hakiessa ja ihmetellessä, mutta toinen pulla sai jo kuolan valumaan. On onni, että laskiainen on vain kerran vuodessa.

Puolentoista viikon pakollisen kotoilun jälkeen teen paluuta töihin ja suoraan sanottuna vähän hirvittää. Turvalliset kotinurkat vaihtuvat työmatkoiksi ja asiakastiloiksi. Muistankohan minä edes mitään käyttäjätunnuksia ja salasanoja enää? Sosiaalisesta etiketistä nyt puhumattakaan? 

Hunningolla

 

Blogini on jäänyt viime aikoina aivan hunningolle. Edeltävät vapaat ahkeroin lisätöissä. Tein mm. yhden 17,5 tuntisen työpäivän. Jäin siis iltavuoron jälkeen pyörimään työpaikalle vielä yöksi. Näillä vapailla taas olen niiskuttanut muutaman päivän sängyn pohjalla. Lähes kolmen vuoden koronan välttelyn jälkeen korona löysi minut. Onneksi tänään on tuntunut jo paljon paremmalta. Kaipaan ulkoilmaa.

Kummipojan perheen elämä täällä Mikkelissä on tulossa päätökseen. He eivät koskaan sopeutuneet elämään näin pienessä kaupungissa ja muuttavat siksi takaisin vanhoille kulmilleen ennen kesää. Onhan se suuri harmi. Sitten ajattelen, ettemme kuitenkaan ehtineet viettää paljonkaan aikaa yhdessä. Vain yksi meistä neljästä on tehnyt normaalia päivätyötä ja me muut olemme tasapainotelleet vuorotyön aikataulujen kanssa. Onpahan sitten joku syy käydä Jyväskylässä, jonne en ole eksynyt viime vuosina.

Puoliso istuu etäluennolla ja kissa vetää sikeitä peiton alla. Itse nautin hiljaisuudesta ja katselen auringonvalon läikähtelyä vastapäisen talon seinällä. Ihanan keväisen näköinen päivä. Ainakin näin lasin takaa. Taidan keittää mukillisen mustaherukkamehua ja keskittyä kirjan lukemiseen. Hyvää huomista ystävänpäivää kaikille. Sattuneesta syystä en päässyt lähettämään kortteja tänä vuonna.