keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Pala paratiisia

 





Ystävänpäivätulppaanit kuivahtivat viikon aikana pystyyn. On omanlaistaan kauneutta noissakin käpristyneissä ja haalistuneiksi kuihtuneissa terälehdissä - vai mitä olette mieltä?

Kuvissa näkyvän ovaalin Paratiisi-sarjan lautasen hankin juuri eteiseen avainkulhoksi. Idea on lainattu suoraan Johanna Gullichsenin punavuorelaisesta airbnb-asunnosta, jossa vietin alkusyksystä laatuaikaa itseni kanssa. Nykyään aina, kun näen mustavalkoisia Paratiisi-sarjan astioita muistan heti Merimiehenkadun asunnon - ja sen ihanan itsenäisen reissuni taiteen sekä designin parissa.

Lauantaiaamuna tein lähtöä aamukahdeksaksi töihin. Ennen lähtöäni vilkaisin ulos kaihtimien välistä ja kauhistuin. Kadut lainehtivat vedestä. Yritin siinä sitten arpoa, että lähdenkö tallustelemaan (ja liukastelemaan) kumisaappaissa vai otanko riskin jalkojen kastumisesta valitsemalla nastakengät. Päädyin nastoihin, koska pidin flunssaa pienempänä pahana kuin luunmurtumia. Melkoinen elämys oli se työmatka. Kengät eivät olleet vedenpitävät, joten varpaat kastuivat kesken matkan. Olihan siinä myös jännityskertoimet kohdallaan, kun koitin kieli keskellä suuta varoa jäisellä tiellä liukastumista.

Eilen olin työviikon päätteeksi harvinaisen väsynyt. Muistikin rupesi jo pätkimään pahemman kerran. On tullut ehkä tehtyä himpun verran liikaa töitä. Tänään innostuin siivoamaan, pyykkäämään ja puunaamaan, vaikka olin ajatellut, että ehdin hyvin myöhemminkin. Vapaapäiviä kun on luvassa kaikkiaan viisi. Ahkeroinnin päätteeksi keitin itselleni päiväkahvit ja avasin läppärin raapustellakseni kuulumisiani. Loppuillan aion käyttää lepoon ja palautumiseen. Huomenna suuntaan sitten harrastustyöhöni.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Hyvää ystävänpäivää

 








Huh sentään, mikä työviikko! Eilen yövuoron jälkeen kävin kotona nukkumassa viitisen tuntia ja lähdin vielä hälytysluonteisesti iltavuoroon pyörimään. Nyt on univelat kuitattu ja voin ottaa rennosti. Olisihan noita kotitöitä edessä aina pölyjen pyyhkimisestä pyykinpesuun, mutta jospa tartun toimeen jonain toisena päivänä. Pieni hengähdystauko ja koipien lepuutus olisi tänään ennen kaikkea mielessä.

Aamulla kävin pikaisesti kaupungilla ruokaostoksilla. Sen jälkeen olen nautiskellut vaniljakauramaidolla tujautetusta päiväkahvista - ja ihaillut ystävänpäivän iloksi ostamaani värikästä kukkakimppua. Lunta tuiskuaa urakalla ikkunan takana. Onneksi minun ei tarvitse työntää enää nenääni pihalle tänään.

Puolison ohjelmassa on etäluento ja koulutehtäviä. Minä aion katsella nettikaupoista vaatteita. Pari alennusmyynnistä löytämääni puseroa onkin jo kaapissa, mutta lisä ei olisi yhtään pahitteeksi. Huppareita löytyy joka lähtöön, mutta kaipailen vaatekaappiini siistimpiä paitoja ja puseroita. Metsästän myös mukavia työvaatteita eli trikoita, mekkoja ja tunikoita. Entiset ovat palvelleet jo liian kauan.

maanantai 5. helmikuuta 2024

Kiireen keskellä


 









Kiirettä, stressiä, murehtimista ja joutavanpäiväistä märehtimistä. Kävin juuri lenkillä päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Nyt on taas hieman helpompi hengittää. Ainakin hetken aikaa.

Vapaapäivistä suurin osa meni töissä, joten valokuvaamaankaan en ole ehtinyt. Nämä puhelimella kaivetut kuvat ovat taannoiselta Helsingin reissulta. Jos jotain yhteistä kuvista löytyy, niin kaarevia muotoja. Erityisesti kaari-ikkunoita. Ne viehättävät silmääni. Kaupunkikuvien joukossa on kuva Helka hotellin aamiaissalista. Kaikki loput kuvat ovatkin sitten Bob W. -huoneistohotellin tiloista.

Tällä viikolla minulla on vain yksi ykkösvapaa. Luvassa on pitkiä työpäiviä ja aikaisia aamuja. Ensi viikon alussa on edessä vielä yövuoro. Helmikuun puolivälissä helpottaa, suuntaan ajatukseni sinne. 

lauantai 27. tammikuuta 2024

Toivonkipinöitä

 





On se aika vuodesta, kun on ihan pakko poimia tulppaanipuketti ostoskoriin. Tällä kertaa nappasinkin vähän tuhdimman puketin. Parhaillaan meidän kotona kukkii kaikkiaan 25 valkoista tulppaania. Ostan niin harvoin kukkia, että päätin kerrankin repäistä. Enkä ole katunut, sain iloa koko rahalla. 

Eilen iltapäivällä kävellessäni töihin jouduin ensimmäistä kertaa kaivelemaan aurinkolasit laukun pohjalta, kun aurinko helotti niin kirkkaasti taivaalla. Huomasin myös, ettei maailma ympärilläni ollutkaan tavanomaisen hiljainen, vaan kuulin lintujen laulelua vähän sieltä ja täältä. Tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna sellainen toiveikas fiilis, ettei tämä talvi kestäkään hamaan maailman tappiin saakka.

Minun ja puolison työvuorot ovat parhaillaan aivan eri maailmasta. Mies nukkuu yövuoron jäljiltä minun lähtiessäni töihin. Itse taas tulen iltamyöhällä hiirenhiljaiseen kotiin. Olisi minulla pari hyvää televisiosarjaa illan iloksi suoratoistotarjonnan syövereissä, mutta ne ovat niin jännittäviä, että mielikuvitukseni pääsisi karkaamaan ja laukkaamaan vallattomana. Istuisin sydän kurkussa ja pelkäisin varjoanikin. Ties mitä vaarallisia astaloitakin keräisin yöpöydän kulmalle unirauhaa turvaamaan.

Ihanan hidas aamu. Hörpin rauhassa sohvalla aamukahvia, eikä tarvitse hötkyillä yhtään. Tuntuu aivan sunnuntailta. Suuntaan kyllä illaksi töihin - ja tiedän, että vajaalla henkilöstöllä influenssan takia mennään tänään. Viikonlopun jälkeiset vapaapäivät siintävät kuitenkin jo mielessä kuin lottovoitto.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Hotellilakanoissa

 









Majoituksen olin varannut pitkällisen selailun päätteeksi Hotel Helkasta. Pidätte minua varmaan hupsuna, mutta hotellien katselu ja vertailu on minulle lähes yhtä suurta hupia kuin itse matkailu. 

Puolisolla oli toive saunasta ja Etu-Töölössä sijaitsevasta Helkasta löysin saunallisen sviitin kukkaroystävällisellä hinnalla. Onhan siinä etunsa, kun voi matkustella vuorotyön ansiosta keskellä viikkoa. Elelimme mukavasti designhuonekalujen ja -valaisimien keskellä parin yön verran varsin tilavasti 30 neliön huoneistossa. Saunaa käytettiin koko rahan edestä. Hotelliaamupalan jälkeen mentiin aamusaunaan, siitä kaupungille museoihin sekä näyttelyihin. Pitkän päivän päätteeksi pistettiin sauna taas lämpiämään.

Vuosi takaperin kävimme talvilomareissulla kävelemässä Tähtitorninmäellä. Olin silloin pahasti selkä- ja lonkkakipuinen, enkä päässyt kapuamaan liukasta tietä ylös. Niinpä odottelin puolison kiipeämistä ja selailin puhelinta sen aikaa. Vähänkö tällä kertaa oli voittajafiilis, kun pääsin vaivatta ylös saakka. Muutenkin minulla on aika hyvä tilanne tuon kropan kanssa parhaillaan. Viime talvena askeleet olivat suoranaista myrkkyä, nyt niitä näkyy tulevan keskimäärin 11 000 askelta/vuorokausi.

Helsingissä oli pitkästä aikaa niin mukavaa olla, ettemme olisi halunneet palata kotiin millään. Päädyimme lopulta jatkamaan reissua vielä yhden yön verran. Helkan sviitti oli jo varattu, joten innostuimme katselemaan kaupungin tarjontaa laajemmin. Lopulta päädyimme Bob W. Katajanokka -huoneistohotelliin. Jääkaapittoman hotellin jälkeen oma keittiö tuntui suorastaan luksukselta. Vaikuttavin asia tuossa Katajanokan asunnossa oli kuitenkin suuri kaari-ikkuna, joka ylsi lattiasta kattoon. 

Työpaikan lenssukausi käynnistyi juhlavasti A-tyypin influenssalla. Porukkaa on ruvennut tippumaan kiitettävästi sängyn pohjalle. On myönnettävä, että omakin turnajaiskestävyys mietityttää. 

lauantai 20. tammikuuta 2024

Talvipuutarhan tunnelmaa

 










Terveiset Helsingin lumikaaoksesta. Lunta tuli silmien ja suun täydeltä lähes koko reissun ajan. Raitiovaunut kulkivat, jos nyt sattuivat kulkemaan. Lumipyryä päästiin karkuun suunnistamalla talvipuutarhaan, joka oli rentouttava kesäinen keidas lumisen maiseman keskellä. Kaikki oli vihreää ja vehreää. Joulun kukat loistivat punaisina pilkkuina kasvien seassa. Talvipuutarhassa kuuntelimme veden solinaa ja katselimme kalojen pyörähtelyä vesialtaassa. Olisin viihtynyt siellä koko päivän.

Talvilomani meni kotinurkissa pyöriessä, mutta tämä korvasi kyllä menetyksen. Kaikki aika käytettiin reissussa tehokkaasti hyödyksi. Meno- ja tulomatkoilla puoliso kuunteli esimerkiksi matematiikan etäluentoja. Olin ihan satavarma koko ajan, ettei saada reissua järjestymään. Olin varautunut perumaan hotellin ja muuttamaan suunnitelmia lennosta. Yllätyin iloisesti, kun kaikki järjestyi niin näppärästi.

Kirjailen lisää kuulumisia seuraavaan postaukseen. Nyt nukkumaan univelkoja pois, sillä olen menossa huomenna lisätöinä yövuoroon. Sen jälkeen vapaani jatkuvat - ja palailen uusien valokuvien kera.

torstai 11. tammikuuta 2024

Ennen auringonlaskua

 







Valokuvia napsin makuuhuoneesta jonain viime viikon lukuisista pakkaspäivistä. Oli ihanaa saada aurinko pitkästä aikaa kylään, vaikka vain pieneksi hetkeksi. Kevättä kohti tässä mennään. Pistättehän muuten merkille, miten ensimmäisessä kuvassa aurinko värjää peiton alaosaa kauniilla vaaleanpunertavalla sävyllä. Tai ehkä sittenkin vaaleanvioletilla. Aivan kuin tuossa kasviaiheisessa vanerikortissa.

Talviloma meni sujuvasti kotinurkissa. Myönnän, että pitkälti pakkasten lauhtumista odotellessa. Katsoin torkkupeiton alla elokuvia (esim. Tove-elokuvan, jossa loistaa ihana Alma Pöyry) ja luin paljon. Stressilukemat laskivat hiljalleen joka päivä, joten olen nyt ainakin hyvin levännyt. Loman loppupuolella päätin, etten anna pakkasen enää haitata. Kaivelin toppahousut kaapin pohjalta esille ja reippailin muutamana päivänä harrastetöihin. Olin mennyt ahkeruudessani (lue hölmöyksissäni) hankkimaan itselleni lisätunteja, joten olihan niitä töitä jossain välissä puskettava. Miksi ei sitten lomalla?

Ensimmäinen reissu tälle vuodelle on varattuna. Miehen sisko täyttää keväällä 50 vuotta ja hän aikoo juhlia syntymäpäiväänsä viikonlopun kylpyläreissulla, jonne on kutsuttu koko suku. Puoliso on harmikseni töissä sen viikonlopun, mutta minä ajattelin lähteä altaisiin ja hoitoihin. Olemme pyöritelleet pientä reissusuunnitelmaa myös puolison kanssa kahdestaan, mutta katsotaan, että saadaanko sellaista järjestymään. Töiden ja opintojen yhdistäminen kun mutkistaa mukavasti asioita. Suunnitteleminen saa kuitenkin mielen virkeäksi. Tuntuu, että olen elänyt jonkinlaisessa talvihorroksessa koko syksyn.

keskiviikko 3. tammikuuta 2024

Puhtaalta pöydältä

 








On talviloman kolmas päivä. Siivosin tänään joulun pois - ja vaihdoin kalenterin pöydälle. Olen perinteisten paperikalenterien ystävä. Valitsin tänäkin vuonna Mira Malliuksen ylisöpön kalenterin. Sinne voi ruveta suunnittelemaan tämän vuoden työkeikkoja ja reissuja. Tervetuloa vaan vuosi 2024.

Kulunut vuosi päättyi osaltani työviikkoon, jonka lopuksi oli kaksi 11-tuntista työpäivää. Kotiin kävelin pakkasessa rakettien paukkuessa ympärillä. Kotona puin villasukat ja kääriydyin peiton alle hytisemään. Olin niin kylmissäni, etten tohtinut edes suunnata puolen yön aikaan ulos ilotulitusta katsomaan. Onneksi kaupungin järjestämää ilotulitusta voi katsella kätevästi kotoa käsin avaamalla kaihtimet.

Talvilomaa olin anonut syksyllä tähän saumaan, koska yritimme maksimoida puolison kanssa yhteisen vapaa-ajan määrän. Opintojen kevätlukukausi ei ole alkanut vielä, joten teoriassa olisimme voineet viettää kuusi yhteistä päivää tällä viikolla. Työvuorosuunnittelumuutosten takia puolisolla olikin ennätyslyhyet vapaat ja hän palasi töihin jo tänään. Minä pyörin kotona ja ihmettelin.  Näillä pakkasilla ei innosta edes ulkoilu. Nähtäväksi jää, että mihin kaiken vapaa-aikani tuhlaan. Onhan tästä lomasta nyt yritettävä jotenkin nauttia. Huomenna taidan suunnata pitkästä aikaa uimahalliin. Sauna ja porellas voisivat saada ideavirrat liikkeelle. Eivätkä elokuvateatteri tai hieronta yhtään huonompia vaihtoehtoja olisi. Meinasin muuten aivan unohtaa, että ePassiin tuli sopivasti saldoa tänä aamuna.

Sain anopilta Kerimäen reissulla joululahjaksi Kuomat. Kaikki kenkäni ovat enemmän ja vähemmän matalavartisia, koska kaupunkiolosuhteissa niillä pärjää vallan mainiosti. Kerimäen hankien keskellä taas olen jokseenkin pulassa kenkieni kanssa. Varsinkin, jos sattuu pyryttämään oikein kunnolla lunta. Nyt minulla on ikiomat Kuomat reilulla varrella ja voin kirmailla umpihangessa sydämeni kyllyydestä. Lenkilläkin teki mieli hypätä yhtäkkiä hankeen. Ihan vain huvin ja urheilun vuoksi.