Kädentaitoja

 

Työhyvinvointipäivänä heittäydyimme floristeiksi. Työkaverit tekivät jouluisia ulkokransseja, itse hyppäsin suoraan syvään päätyyn ja tein kuivakasveista sisäkranssin. Väreiksi valitsin vaaleanvihreää, beigeä ja kultaa. Oli mukavaa nyplätä pikkutarkasti ja pyrkiä kauneuteen. Eihän minusta tuon kyhäelmän perusteella mitään vuoden floristia tulisi, mutta nautin kovasti tuollaisesta puuhastelusta.

Näin jälkikäteen mietin, että ehkä joku luova harrastus sopisi elämääni. Sen avulla saisin häivytettyä kaikki töihin liittyvät ajatukset taka-alalle. Toinen päivästä käteen käteen jäänyt ajatus: Minun kannattaisi ruveta miettimään kaksitehosilmälasien hankkimista. Elämäni helpottuisi huomattavasti.

Tämä päivä meni etätyöpalaverissa makuuhuoneesta käsin. Myönnetään, että sängyn reunalla oli aika epämukavaa istua, etenkin, kun kissani koisasi reilun kolmen tunnin päiväunet vieressäni peiton alla. Palaverin lopussa Mokoma vääntäytyi innoissaan peiton alta esille ja ryhtyi kerjäämään rapsutuksia. Onneksi mikrofoni oli äänettömällä palaverissa ja kameran linssissä varsin tiukka rajaus. 

Tänä iltana nautiskelen italialaisesta ruoasta, italialaisesta punaviinistä ja Spotifyn joulumusiikkitarjonnasta. Rentoutua täytyy, sillä huomenna on minun viikkoni ainoa vapaapäivä.

Joulun työvuorolistat saapuivat. Olen tänä vuonna vapaalla sekä aaton että joulupäivän. Meillä oli miehen kanssa tarkoitus viettää sukujoulua anoppilassa, mutta taidamme laittaa suunnitelmat uusiksi, sillä minulla on työvuoro tapaninpäivänä kello 7.00 alkaen. Yritin saada vaihdettua vuoroa, mutta se nyt ei vaan tällä kertaa onnistu. Joko teemme pyrähdyksen anoppilaan tai vietämme joulun kotona. Nähtäväksi jää.

Huomisen ohjelmassa on vain yksi ainoa tehtävä. Kummipojan hakeminen päiväkodista. Luvassa on woltattua ruokaa ja Pikku Kakkonen. Kuulostaa varsin rentouttavalta, vai mitä arvelette?

Mainio maanantai

 

Ruskeiden sävyjen voittokulku jatkuu edelleen. Anoppi lähetti minulle eilen miehen mukana uudet villasukat. Luonnonvalkoisella pohjalla on turpeen sävyisiä lehtiä ja kukkakuvioita. Olin alunperin ajatellut turpeen tilalle tähkänkeltaista, mutta sellaista ei anoppilan lähikaupasta löytynyt. Nyt olen tyytyväinen. Turvehan on juuri hyvä väri. Kaiken lisäksi se passaa hienosti olohuoneen värimaailmaan.

Eilen illalla olin aivan poikki. Kolme peräkkäistä aamuvuoroa veti aika väsyksiin. Yksi aamu menee, vielä kaksikin. Kolmea aamua en edes muista aiemmin tehneeni. Onneksi tänään olen saanut nukkua univelat pois ja nauttia lähtemättömyyden tunnelmasta. Olen hengaillut uusissa (lämpimissä) villasukissa, juonut mukitolkulla suklaakahvia kynttelikön valossa ja ollut vain. Yhden päivän vapaalla ei parane liikoja hötkyillä. Aurinkokin on pilkahdellut välillä. Minulla on ollut kerrassaan mainio maanantai.

Talvikin käväisi täällä viime postauksen jälkeen. Yhtenä iltana satoi taivaan täydeltä lunta ja maa sekä puut olivat valkoisia. Muistan kuinka hienolta lumihiutaleiden pyrähtely näytti katuvalojen loisteessa, kun kävelin pientaloalueella. Tuli jouluinen mieli. Jo samana iltana lumi muuttui vedeksi ja aamuun mennessä talvi oli jo poissa. Koko ilta lumisateineen tuntuu näin jälkikäteen kauniilta unelta. 

Kissamme elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Makuuhuoneen ikkunalauta toimittaa sen talviasunnon virkaa. Lämpöpatterin päällä tunnelma on lähes trooppinen. Ainakin minun makuuni. Ikkunaverhon takaa näkyy satunnaisesti tassu, häntä tai nenänpää. Ilman näitä vilahduksia tätä ei arvaisi kissakodiksi.

Hämärän hetkiä

 

Viisi vapaapäivää takana. Taisi olla hämärää ja sadella vettä jokaisena niistä. Toisina enemmän ja toisina hieman vähemmän. Pitkälti kotinurkissa kierrellessä sujahtivat nämä harmaat marraskuiset päivät. Sen verran sain aikaan, että kaivelin kynttelikön ja kuusimukit esille. Pyörittelin myös sisustusta toimivammaksi. Vaihtelin lähinnä taulujen paikkoja ja siirsin eteisen käyttämättömän pöytälampun olohuoneeseen. Kaikki lisävalaistus on tarpeen tämän loputtoman pimeyden keskellä. 

Mies lähti töihin aamulla jo kukonlaulun aikaan. Minä heräilin kissan kanssa yhden aikaan päivällä ja keittelin itselleni aamukahvia viimeisten auringonsäteiden pyyhkiessä kotinurkkia. Myönnettäköön, että paras päivä meni nukkuessa, mutta lähdenpähän ainakin hyvin levänneenä yövuoroon. Tämän viikon sääkartta lupailee useammalle päivälle aurinkoa, jospa sitä eksyisi himpun verran myös minun elämääni. Olen varovaisen toiveikas. Auringonvaloterapia tulisi nimittäin tarpeeseen. On vaan ollut tänä vuonna jotenkin erityisen haastavaa eläminen ja oleminen talviaikaan siirtymisen jälkeen. 

Viime viikon suurin saavutus ja onnistuminen oli äidin perunkirjoituksen loppuun saattaminen. Muistan, miten skannasin ja lähetin kilotolkulla asiakirjoja raskaimman työputken lomassa silmät sikkurassa. On helpottava ajatus, että se kaikki on viimein takana. Tälle viikolle on luvassa kirpputoriprojekti, joka on vielä kovin vaiheessa. Hintalaput odottavat keittiönpöydän kulmalla siistissä pinossa. Kunhan nuo kassit, pussit ja nyssäkät tuosta työhuoneen lattialta lähtevät, niin voin huokaista helpotuksesta. Toivon, että onneni on myötäinen ja kaikki tavarat käyvät kaupaksi. Tai ainakin lähestulkoon.

Tervehdys torkkupeiton alta

 

Ripustin ensimmäisen joulukoristeen tänään. Valkoinen paperitähti päätyi roikkumaan makuuhuoneen ovenkahvaan. Eilen taas ostin itselleni kauppareissulla teejoulukalenterin. Laitoin sen ostoskoriin. Sitten kiikutin kalenterin takaisin hyllyyn hakeakseni sen kohta taas ostoskoriin. Olen vähän huolissani näistä jouluisista vouhotuksista. Mistä näitä jouluajatuksia on ruvennut oikein kumpuamaan?

Vaihdoin vuosia vanhan kulahtaneen villatorkkupeiton uuteen ruskeansävyiseen. Olohuoneessa on nyt peiton myötä entistä lämpimämpi värimaailma. Saa tulla marraskuu, loska, pimeä, kylmä ja mitä vaan. Minä kääriydyn torkkupeitoon, sytytän kynttilät, keitän pannullisen teetä ja nautin.

Yksi seikka häiritsee kotoiluani. Työ nimittäin. Kolmen päivän vapaat kutistuivat juuri yhdeksi vapaapäiväksi. Tuli useampi sairausloma ja yritin joustaa parhaani mukaan. Huomenna alkaakin sitten reipas viiden päivän työputki, joka päättyy kahteen yövuoroon. Sitten olisi onneksi luvassa pidempi vapaapäivien putki (peräti viisi päivää), josta aion pitää kiinni kynsin ja hampain. 

Tänä iltana ohjelmassa on kyläilyä kummipojan perheen luona (myös anoppi ja appi ovat kaupungissa) sekä rasvaista ja epäterveellistä noutoruokaa. Nukkumaan suuntaan hyvissä ajoin, sillä olen järjestänyt itselleni aamuvuoron huomiseksi. Herätyskello tulee soimaan aamulla jo 5.30. Kamala ajatuskin!

Happamia, sanoi kettu...

 

Kotikuvat ovat muutaman päivän takaa. Auringonvalo tunki sinnikkäästi olohuoneen ikkunasta sisälle ja kulki kultaamassa seiniä, joten pitihän minun juosta kaivelemaan kameraa esille. Syksyiset kettumukit kävin hankkimassa pitkälti joulua ajatellen. Nuo mukin punaiset marjat vievät jo niin ajatukseni ensilumen keskelle, glögi-iltoihin ja joulutorttujen paistamiseen. Ennen sitä elän kuitenkin tätä syksyä, poltan kynttilöitä ja lämmittelen mausteisella chai-teellä - jota löysin ilokseni kauppareissulla.

Maailma on ollut tänään harmaa, synkkä ja sateinen. Minun päiväni on ollut kuitenkin mukava. Olen viettänyt ykkösvapaata tänään. Lähdin kiitämään jo aamukahvin jälkeen lääkärille. Olin turhamainen ja jätin kumikengät kotiin, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun varpaat tuntuivat jo kastuneilta. Onneksi matka oli lyhyt. Keskustassa asumisessa on totisesti puolensa. Lääkärissä sain kuulla, että astmani on hyvässä hoitotasapainossa. Puhallustulokset olivat paljon paremmat kuin viime syksynä tähän aikaan. Olen huomannut sen, mutta oli mukavaa saada varmistus asialle. Onpahan yksi huoli vähemmän.

Nyt iltapäivällä olen tehnyt kotitöitä ja edistänyt kirpputoriprojektia. Pöytävarauksen tein pari päivää sitten. Sen jälkeen olen tutkinut ajatuksen kanssa kaappeja ja kirjoitellut hintalappuja valmiiksi. Muutimme tähän nykyiseen kotiin pari vuotta sitten. Moni tavara ei löytänyt täältä paikkaansa silloin. Aiemmassa kodissa oli esimerkiksi paljon tauluja. Oli vähän pakko olla, kun seinissä oli niin paljon reikiä. Tämän kodin seinät maalautimme juuri ennen muuttoa, joten monen monta taulua on pyörinyt kaapissa. Osa on vielä odottamassa ullakollakin. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän aloitettua.

On ollut aika hyvä tuoksu täällä kotona tänään. Karjalanpaisti muhi uunissa yli kolme tuntia. Se on lämmittävää syksyruokaa parhaimmillaan. Toinen syksyn suosikkini on lindströmin pihvit. Syksyisin on kokattava myös jotain ruokaa juureksista, kurpitsoista ja kantarelleista tai suppilovahveroista.

Suon sävypaletti

 

Suolle rämpiminen on maalla oma taiteenlajinsa. Kuivan metsäosuuden päätteeksi on pieni joki, joka suolle menijän on ylitettävä. Sillan virkaa hoitaa parin lankun kyhäelmä. Alla virtaava kylmä vesi on parasta unohtaa, mikäli aikoo selvitä toiselle puolelle lipsumatta. Loppumatkasta pitkät heinät takertuvat liian suuriin kumisaappaisiin. Anoppilassa on ollut minun kokoiselleni sopivia kenkiä joskus kaksikymmentä vuotta takaperin, joten koetan sulloa kumisaappaisiin useamman villasukkakerroksen. Suolle pääseminen on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Luonnon lämpimän ruskea värimaailma oli kerrassaan kaunis. Nautin kovasti myös suon rauhasta. Vain suon yli lentäneet hanhet rikkoivat hiljaisuuden.

Aamupäivällä suhailin kaupungilla asioita hoitamassa. Sen jälkeen käytiin asemaravintolassa lounaalla. Täydellä vatsalla en jaksanut ajatellakaan kauppareissua ja miehen lähdettyä töihin tuntui paljon mukavammalta ajatukselta jäädä makaamaan sohvanmutkaan virttyneessä villapaidassa. Mieliala on ollut alavireinen useamman päivän, eikä sohvalle jämähtäminen auttanut asiaa. Jossain vaiheessa iltaa ryhdistäydyin ja tein kotitöitä, mutta edes pieni puuhastelu ei onnistunut enää piristämään. Onneksi huomenna on päivä uusi. Sääkartalla näkyy aurinkoakin. Jospa huomenna olisi paremmin.

Iltapalan kaavin hetki sitten kasaan penkomalla kaappeja. Haudutin suuren kupillisen mateeta ja rouskutin sen seuraksi kaura-speltti-merisuola -näkkileipää kalkkunalla sekä halloumilla. Jälkiruoaksi kaavailin rahkaa Tertin kartanon kukkaismyslillä ja anoppilan omenoilla. Sitten voinkin kaivautua puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Mikäli oikein hyvin käy, saanen seuraksi yhden kissakaverinkin.

Syyslomaterveiset

 

Valokuvasin syyslomatunnelmia Savonlinnasta. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja kerrassaan viehättävä pesäpaikka. Vanhan talon ullakkohuone kattoparruineen oli varsin tunnelmallinen. Tulopäivänä ulkona paistoi täydeltä terältä aurinko ja hotellin ikkunan takana keltaiset haavanlehdet havisivat tuulessa. Voin vieläkin nähdä niiden tanssivan ja luovan väräjäviä varjoja alkovin seinälle. Oli oikein mainio ilta. Harmitti vain, kun oli maanantai ja monet ruokapaikat pitivät ovensa visusti kiinni. 

Hotelliloman jälkeen vietimme aikaa appivanhempien luona. Yhden illan vietin pyllistelemällä suolla keräten karpaloita. Koskaan aiemmin eläissäni en ole niin paljon karpaloita nähnyt. Kannoimme niitä iltahämärässä sankotolkulla kotiin. Tänään taas oli sadonkorjuupäivä. Maa-artisokka yllätti runsaalla sadollaan koko suvun. Piti ihan googletella maa-artisokkaherkkujen ohjeita. Niitä pääsen kokeilemaan tulevana viikonloppuna täällä kotikeittiössä. Mikäli suinkin yövuorojen lomassa ehdin.

On jotenkin mukavaa palata lomatunnelmista takaisin arkeen. Olen laihduttanut kuluneen kesän ja syksyn aikana himppusen verran yli viisi kiloa. Anoppilassa yritin pysyä tiukasti ruodussa sekä syödä kohtuudella ja järkevästi, mutta eihän siitä mitään tullut. Siellä elämä on yhtä syömistä ja kahvittelua, eikä pullan määrässä säästellä. Maalla heräsin kaiken lisäksi kukonlaulun aikaan, joten päivät olivat vielä erityisen pitkiä. Onkin nyt todella helppoa kääntää elämä huomista varten yövuororytmiseksi...