Leppoisaa loppiaista!

 

Juhlakausi on koluttu, viimeistä jo viedään. Niputin läjän viime aikojen valokuvia tähän samaan postaukseen. Osa näistä kuvista on napsittu vuodenvaihteen aikoihin ja osa sen jälkeen. 

Joulua olen kerännyt hiljalleen kaappeihin ja laatikoihin. Täytyy myöntää, että on ollut himppusen haikea mieli. Olen yrittänyt löytää iloa arjen keskelle kynttilöistä. Nytkin sohvapöydällä lepattavat tuikkujen liekit. Toinen ilon aiheeni ovat kukkaset. Koitan pitää koko ajan jotain elävää maljakossa. Uudelle vuodelle hankin maljakkoon yhden jouluruusun, loppiaiselle taas kimpun harsokukkaa.

Töissä on ollut viime aikoina korona-altistuksia. Itsekin olen altistunut, mutta oireeton. Mielessä kytee huoli, miten tässä talvella oikein pärjätään. Työntekijöitä ei ole koskaan tarpeeksi ja vajaalla henkilökunnalla mennään turhan usein muutenkin. Tänään illalla lähden yövuoroon valvomaan. Onneksi minulla on vain tuo yksi yö valvottavana ja sitten jään jo vapaapäiviä viettämään. 

Vuodenvaihde tietää yleensä lupauksia ja uusia alkuja. Minun puolisoni hankki itselleen luistimet. Hän käy luistelemassa veljensä ja tämän pojan kanssa. He ovat oikein intoutuneet pelaamaan jääkiekkoa muutaman kerran. Täytyy myöntää, että minullakin on käynyt luistimien hankkiminen mielessä. Voin jo mielessäni kuvitella, miten mukavaa on laitella kuumaa teetä uudella pressopannulla, kun on ensin kiitänyt pitkin jäätä posket punaisena. Toisaalta tiedostan, miten nopeasti uudella innolla aloitettu harrastus voi päättyä kuin kanan lento. Siitä on todisteena miehen kuntopyörä työhuoneessa.

Vuoden viimeisiä päiviä

Joulupapereihin oli piilotettu tänä vuonna monta mukavaa asiaa. Hopeanvärinen Nappula-kynttilänjalka oli yksi niistä. Itse en olisi tajunnut hankkia, mutta hienosti se sopii olohuoneeseen. Etenkin tällaiseen vähän juhlavampaan tunnelmaan. Toisesta paketista paljastui unikkoinen aamiaissetti kahdelle. Testailin sitä jo keittelemällä chai-teetä pressopannulla, joka tänä vuonna joululahjaksi sekin saatiin. Pannun mukana tuli mm. teetä, kahvinpapuja, hunajaa sekä vaniljasiirappia ja suklaaherkkuja. Yksi avaamaton paketti meitä odottaa kuulemma anoppilassakin. Saapa nähdä, milloin sen kimppuun päästään.

Työputki oli vain kolmen päivän mittainen. Lyhyt pyrähdys, mutta sitäkin väsyttävämpi. Yhden aamuvuoron jälkeen tein kaksi yötä - ja tuntuu, etten ole ollut koskaan tätä väsyneempi. Astmakin on vaivannut joko väsymyksen tai pakkaspäivien takia. Ehkä molempien. Eilen teki mieli jäädä illaksi sohvan pohjalle koisimaan. Sen sijaan vietin ensimmäisen vapaan iltani kummipojan ja hänen äitinsä kanssa pulkkarinteessä. Sen jälkeen lähdettiin vielä istumaan iltaa kuuman teekupposen ääreen.

Vuoden ensimmäisen päivän aion viettää töissä. Kellon virittelen soimaan viideltä aamulla. Se tulee olemaan melkoinen suoritus, sillä nurkillamme ammutaan puolen yön aikaan kaupungin järjestämä ilotulitus. Olin pyytänyt vuoden ensimmäiselle päivälle mitä tahansa muuta vuoroa, mutta näin siinä kuitenkin kävi. Edeltäväksi illaksi lupauduimme kummipojan perheen luo. Me menemme heille noutopizzojen kera ja he lämmittävät koko porukalle saunan. Kivalta kuulostaa, eikös vaan?

Palaan vuoden vaihduttua uusin kujein. Kiitos tästä vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2022.

Hyvää ja rauhallista joulua!

 

Hanki kimaltelee auringon paisteessa ja kotona lepattavat kynttilöiden sekä tuikkujen liekit. Mies lähti piipahtamaan pienellä lenkillä, minä vartioin sillä välin uunissa hautuvia ruokia. On aika jouluinen tunnelma. Sain eilen yllätyksenä kukkalähetyksen puolisolta syntymäpäivän johdosta. Kimpusta löytyy mm. amaryllistä, vahakukkaa, neilikkaa, krysanteemia, skimmiaa, havuja ja eucalyptusta. 

Ajatukseni ovat läheisissä ihmisissä tänäkin jouluna. Mietin teitä, jotka kauempana asutte - ja heitä, jotka ovat jo nukkuneet pois. Mies tuli juuri lenkiltään. Ehkä suljen läppärin ja käyn ulkoilemassa minäkin. Maistuu sitten jouluherkut paremmalta. Oikein hyvää, tunnelmallista ja rauhallista joulua.

Käpertykäämme joulun viettoon

 

Aamukahvia ryystän. Intouduin aamulla valokuvaamaan, niin unohtui kahvit keittelemättä. Melkoinen työviikko takana, ikinä en ole niin paljon juossut. Koronaan liittyvää kaaosta, joka onneksi päättyi hyvin ja jäin joululomailemaan hyvillä mielin. Sen seurauksena päätimme kuitenkin unohtaa maalaisjoulut tältä vuodelta ja käpertyä kotiin valmistelemaan omannäköistä joulua. Tällä kertaa kotona on valkoisia kukkia (joulutähtiä, hyasintteja ja tulilatva), havuja ja vaaleanvihreitä kynttilöitä. 

Tälle päivälle on luvassa ainakin suursiivousta, joulun ruokaostoksia ja lahjojen paketointia. Tuo viimeksi mainittu onkin inhokkihommaani. Jotkut lahjat solahtavat kääreisiin näpsäkästi. Toiset eivät niinkään. Minulla on jäljellä juuri ne vaikeimmat. Hyvää ja rauhaisaa joulua toivon ja toivotan ihan jokaiselle. Toivottavasti teidän jouluvalmistelunne ovat paremmalla tolalla kuin minulla täällä...

Pari jouluista tunnelmapalaa

 

Jouluiset kuusilakanat pedattu sänkyyn, kaikki mahdolliset jouluvalot kaivettu esille ja paperitähtiä ripustettu. Joulu on jo lähestulkoon ovella. Olen napsinut lähipäivinä valokuvia valon tai Instagramin innoittamana. On mukavaa nähdä kaikki kodin nurkat päivänvalossa. Auringosta puhumattakaan.

Joulukortit minun piti vapaillani kirjoittaa, mutta en ole saanut millään aikaiseksi. Jospa olisin oikein reipas huomenna viimeisen vapaapäivän kunniaksi. Joulutorille, lounaalle ja lahjaostoksille miehen veljen vaimon kanssa olisi aikomus suunnata toppavermeet päällä, mutta pihalla on -24 astetta pakkasta tällä hetkellä. Se on melkoinen lukema. Näinköhän tästä oikeasti suunnataan jääkaappia pidemmälle?

Kuten huomaatte, selvisin hammaslääkärin penkistä elävänä. Minulla oli käynyt onnea onnettomuudessa. Hammaslääkäri katsoi hampaan, laitteli puudutukset poistoa varten ja lähetti hoitajan hakemaan poistopihtejä. Siinä vaiheessa hän huomasi, että hammas oli lähtenyt halkeamaan keskeltä, mutta se oli jäänyt kesken. Hampaasta irtosi kiilamainen kappale, jonka jälkeen se oli paikattavissa. Olin niin helpottunut ja kiitollinen, että kyyneleet valuivat pitkin kasvoja läpi toimenpiteen. 

Nyt on napsautettava läppäri kiinni ja suunnattava nukkumaan. Ylihuomenna olisi vaatimattomasti aamuvuoro edessä. Sen jälkeen taas alkaa yövuoroputki. Univajetta on siis luvassa. Nauttikaa te muut jouluisasta tunnelmasta ja voikaa hyvin. Palaamme jälleen uusien kuvien ja kuulumisten kera.

Itsenäisyyspäiväviikonlopun tunnelmia

 

On tuntunut viime aikoina, että elämä on yhtä vastatuuleen rämpimistä. Ensin venähti selkä. Sitten hajotin viimeisessä yövuorossa hampaani puraisemalla reippaasti ruispalasiivua. Hammas lohkesi pitkittäissuuntaisesti, joten en usko sen olevan pelastettavissa. Olenkin menossa tänään varaamaani hampaanpoistoon ja pelko kasvaa tunti tunnilta. Aamupäivällä kotitöiden parissa huomasin, että vasenta rannetta särkee pienikin liikahdus. Onkohan siinä nyt joku uusi ongelma aluillaan?

Itsenäisyyspäiväviikonloppu meni rennosti kotona. Sen verran poikkesin ulkona paukkupakkasissa, että vierailin miehen siskon ja miehen veljen vaimon kanssa Kenkäveron kartanon joulutapahtumassa. Olihan siellä taas niin paljon nähtävää ja koettavaa. Kartanon piha-alue oli valaistu kokonaisuudessaan valoketjuin ja kynttilöin. Tuli jouluinen mieli jo siitä. Pihan kojuisssa ja sisätilan myymälöissä oli esillä käsitöitä ja herkkuja jokaiseen makuun. Kyllähän sieltä jokunen joululahja lähti pukinkonttiin. 

Sen verran olen innostunut tässä viime aikoina, että olen aktivoitunut Instagramissa. Ihan näitä samoja valokuvia minulla on täällä ja siellä. Ajattelin, että miksipä en laittaisi kuviani sinnekin, kun tili on kerran jo valmiiksi olemassa. Minut löytää sieltä nimellä vivahteita, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

Ripaus juhlan tuntua

 

Ulkona on talvi-idylli parhaimmillaan. On satanut muutamassa päivässä valtavat määrät lunta ja hanget talon ympärillä hohtavat puhtaanvalkoisina. Pakkaslukemat ovat nyt reilussa kymmenessä asteessa ja enemmänkin on sääkartan mukaan lähipäivinä luvassa. Näyttää ja tuntuu aivan joulukuulta. 

Talvikelistä huolimatta olen viihtynyt vapaillani enimmäkseen sisätiloissa. Venäytin eilen aamulla valokuvatessa selkäni. Siihen loppui minun puuhasteluni kuin seinään. Yömekossa ja villasukissa olen sen jälkeen hengaillut, nauttinut teetä, Buranaa ja televisiosarjoja. Mieskin on ollut flunssaoireisena kotona. Tänään olen lähdössä yöksi töihin. Pahin kipu tuntuu talttuneen, mutta katsotaan nyt. Haen sitten sairauslomaa huomenna, mikäli yöstä tulee pitkä ja kivulias. Toivon kuitenkin selviäväni. Kahden yövuoron jälkeen minulla olisi peräti viiden päivän vapaat. Siinä selkä ehtisi levätä kummasti...