Hidasta elämää

 

Miehen siskon luona oli aika rentouttavaa. Lähes kaikki stressaavat työajatukset katosivat mielestä metsän keskellä joen solinaa kuunnellessa ja rantasaunaa hiljalleen lämmitellessä. Ja uskokaa, että niitä stressaavia ajatuksia oli lähtiessä paljon. Kolme tai neljä viimeistä viikkoa ovat olleet jokseenkin raskaita, kun olen koittanut tsempata oman työni ohella yhtä työhönsä uupunutta työkaveria.

Kyläreissulla iloa toi jokimaisemien ja saunomisen lisäksi grillaaminen sekä terassin riippukeinussa istuminen. Miehen siskon kolmen koiran kopla toi hymyn huulille joka käänteessä - ja kukapa nyt ei haluaisi nukkua kammarissa, jonka tapeteissa kasvaa mansikoita, vanamoita, sinivuokkoja ja metsätähtiä. Edellisestä kyläreissusta oli lähes kolme vuotta. Olen tyytyväinen, että nyt tuli lähdettyä.

Eilen minulla oli tarkoitus viettää leppoisaa kotipäivää. Töistä tuli kuitenkin sen verran hyvä tarjous, että lähdinkin sen sijaan iltavuoroon. Tänään olen sitten nauttinut hitaasta aamusta, juonut jauhetuista pavuista keittämääni aamukahvia ja kahlannut läpi viikonlopun valokuvavirtaa. Kummipojan synttäreiltä ottamani kuvat näyttävät päätyvän koko suvulle, joten olen fiksaillut niitä viimeisen päälle.

Astianpesukone pitäisi tyhjentää ja ripustaa pyykit. Imurinkin voisin kaivella esille kaapista. Kunhan saan kotityöt hyvälle mallille, niin heittäydyn pitkäkseni haaveilemaan. Kesälomaviikkoni lähestyy vinhaa vauhtia ja tajusin, että ehtiihän siinä juhannusviikolla tehdä muutakin kuin nauttia yöttömästä yöstä. Olen vapaalla myös huomisen. Kai sitä nyt voi haaveilla useammankin päivän yhteen soittoon?

Toinen kierros stadia

 

Valokuvissa iloisen värikästä Jätkäsaarta sekä hotellin yksityiskohtia. Turkoosin hotellihuoneen vastapainoksi kylpyhuone oli graafinen ja mustavalkoinen. Lopuksi vielä auringonlasku. Päivä oli ollut mitä kylmin, tuuli kävi luihin ja ytimiin. Tuota näkymää katsellessa se kylmyys kuitenkin unohtui hetkessä.

Enää pari työvuoroa ja sitten olisi taas tulossa pidemmät vapaat. Osa-aikatyössä on kieltämättä puolensa. Tarkoitus olisi suunnata tällä kertaa Jyväskylään, jossa kummipoika täyttää vuosia. Samalla reissulla on aikomus kyläillä miehen siskon luona, jossa olemme harvinaisia vieraita. Miehen siskolla kun asuu lauma koiria. Pieniä ja varsin vaarattomia, mutta Mokoman mielestä nyt yksikin koira oli jo liikaa.

Miehen sisko on suvun kakkumestari. Hän on jo suunnitellut leipovansa meille Schwarzwaldin kakkua. Samaisen kakun hän teki meidän häihimme vuonna 2005. Ahdamme siis miehen siskon luona täytekakkua ja jatkamme siitä syntymäpäiville ahtamaan täytekakkua. Tervetuloa vaan kevyempi elämä.

Olen kaikkiaan hyvässä vaiheessa nyt. Lonkan kivut ovat pysyneet maltillisina, eikä minun tarvitse jatkuvasti stressata, että kuinka kauan pysyn jaloillani. Hienoa sekin, että voin tehdä vapaillani muutakin kuin lepäillä sohvalla. Tästä täytyy nyt nauttia. Tiedostan, ettei tilanne jatku tällaisena ikuisesti.

Kesä on puskenut täysillä päälle. Ihan kaikki ympärillä on vihreää ja vehreää. En oikein ulkona liikkuessa edes tiedä, että mihin pitäisi katsoa. Töihin pyöräillessä tuomenkukkien tuoksu suorastaan huumaa pään. Eikä kielojenkaan kukinta enää kovin kaukana ole. On tämä alkukesä vaan verratonta aikaa. 

Helsingin auringon alla

 

Pää on kuin Haminan kaupunki. En edes tiedä, mistä lähtisin viime päivien menoa purkamaan.

Keskiviikkona saavuimme puolison kanssa Helsinkiin. Tiputettiin matkatavarat Jätkäsaaren Ax-taidehotelliin ja lähdettiin samantien kohti Roihuvuoren kirsikkapuistoa. Kukinta oli harmiksemme jo lähes ohi, mutta onneksi sain sentään muutaman suloisen kukkakuvan muistoksi. Puistosta suunnattiin Hakaniemen kauppahallin kautta Kallioon syömään. Sen jälkeen kierreltiin vain ympäriinsä ihastellen vanhoja taloja. Auringonlaskun lähestyessä kävimme kuohuviinilasillisella Tornin kattoterassilla.

Torstaina vietettiin kansainvälistä museopäivää. Osaan museoista oli ilmainen sisäänpääsy ja hyödynsimme sitä tehokkaasti. Kävimme mm. kansallismuseossa ja valokuvataiteen museossa. Askelmittari paukautti melkoisia lukemia illan päätteeksi. Enpä muista, milloin jalkani olisivat olleet viimeksi yhtä kipeänä. 

Perjantaina piipahdimme kauppatorilla ja vanhassa kauppahallissa. Sen jälkeen hyppäsimmekin bussiin ja ajeltiin kohti Porvoota, jonne olimme jättäneet auton. Ostoksilla poikkesin reissulla sen verran, että löysin onnittelukortit alkukesän syntymäpäiväsankareille. Itselleni bongasin Papu-liikkeen alennusmyynnistä passelin tunikan. Porvoosta mukaan nappasin vielä mukaan pari pussillista kahvipapuja.

Hotelli Ax oli oivallinen valinta, kun vietimme aikamme pitkälti ulkona. Hymyni meinasi hyytyä, kun huomasin, että hotellin edessä on meluisa rakennustyömaa. Saimme huoneen kahdeksannesta kerroksesta ja sisäpihan puolelta. Hiljaisuus oli siten onneksi taaattu. Taidetta hotellissa oli esillä runsaasti. Ensimmäinen taideteos otti tulijan vastaan jo ulko-ovella. Puoliso arvosti laadukasta aamupalaa. Itse nautin yleisten tilojen desighuonekaluista. Pääsin kokeilemaan mm. pallotuolia. 

Muuten elämä on ollut viime aikoina työntäyteistä. Olin ajatellut töiden vähentämistä, mutta työlomat ja suorastaan surkea sijaistilanne ovat pitäneet minut kiireisenä. Tänäänkin olen menossa iltavuoroon töihin. Onneksi mennyt Helsingin reissu nollasi ajatuksia tehokkaasti. Nyt sitä jaksaa taas ahkeroida.

Kesäisiä tunnelmia

 

Kerimäen metsän kukkakarkelot ilahduttivat. Kukinta ei ollut vielä aivan täydessä terässään, mutta lähestulkoon. Muistan aiemmilta keväiltä puiden lomassa valkoisena loistavan kukkamaton. Nyt sinivuokot olivat vallanneet itselleen elintilaa ja levittäytyneet kukkimaan kilvan valkovuokkojen kanssa. Sinivalkoisen kukkameren sekaan siroteltiin Mokoman tuhkat. Viimeinen leposija oli kaunis.

Pyrähdys maaseudulle tuli kieltämättä tarpeeseen. Olisin viihtynyt huomattavasti pidempäänkin, mutta puoliso on menossa töihin. Eilen maalla paistoi aurinko, mutta vimmainen tuuli kävi luihin ja ytimiin. Se vähän harmitti. Istuin ensin rannalla veneessä pumpulipeitto korvissa katsellen lintujen touhuja. Siitä siirryin sujuvasti laiturille järven kimallusta ihmettelemään. Kesä ja lämpö tulivat vasta tänään. Yhtä nautintoa koko päivä. Kiertelin vuokkometsän keskellä kameran kanssa, istuin puutarhakeinussa auringonsäteitä tankaten ja seuraten samalla sitruunaperhosten lepatusta omenapuun alla.

Luonnon lisäksi nautittiin maaseudulla grillaamisesta ja saunomisesta. Pulahtaminen järveen houkutteli kyllä, mutta ehtiihän tässä vielä moneen kertaan. Kesä on onneksi vasta alkutekijöissään. Seuraaavaksi suuntaamme kohti Helsinkiä. Katsotaan, mitä mukavaa se meille tarjoaa. Kesälomamenojakin ehdittiin tässä jo pohtimaan. Pitkällisen googlettelun jälkeen varasimme hotellin elokuulle neljäksi yöksi Latviaan. Riian vanha kaupunki teki valokuvien perusteella syvän vaikutuksen meihin molempiin.

Oi ihana toukokuu

 

Vappu meni samoin kuin kaikki muutkin juhlat eli töissä. Aamuvuoron jälkeen kiirehdin kotiin loihtimaan vapputunnelmaa auringonvalossa välkehtivällä serpentiinillä. Sen jälkeen valmistin perunasalaatin ja avasin vaaleanpunaisen kuohuviinin. Perunasalaatin seuraksi laitoin auranakkeja uuniin. Halusin tänä keväänä konstailematonta vappumurkinaa. Jälkiruokana herkuteltiin prinsessaleivoksilla. Puolen yön maissa kaivauduin lakanoihin nukkumaan, sillä seuraavana päivänä oli luvassa iltavuoro. 

Tänään nautiskelen ykkösvapaasta. On harmaa ja pimeähkö sadepäivä. Aamulla poikkesin pikaisesti kaupungilla hoitamassa pakollisia asioita, mutta muuten aion pysytellä sisätiloissa ja keräillä voimia tuleviin koitoksiin. Olisi vielä pari yövuoroa luvassa ja sen jälkeen pääsen nauttimaan piiiiiitkistä vapaista. Olikohan niitä nyt peräti kahdeksan putkeen? Sehän tuntuu jo lomalta. Tuskin maltan odottaa. Aion pitää puhelimenikin äänettömällä. Tuntuu, että työnteko on nykyään myös harrastukseni.

Tulevilla vapailla suunnitelmissamme on suunnata anoppilaan ihmettelemään Kerimäen kevään etenemistä. Aion tuijotella aaltojen liikehdintää, muuttolintujen puuhia ja pihan kasvien heräämistä. Sirottelemme samalla reissulla ne Mokoman tuhkat valkovuokkomättäille pihasaunan viereen. Äitienpäiväkin osuu juuri sopivasti sille viikolle, joten juhlistamme sitä varmasti jollain tavalla myös.

Mielessäni on kytenyt tässä ajatus, että olisi mukavaa leipoa sateisen päivän kunniaksi lohtulämpimäisiä. Saisinpa tuhottua vapun perunasalaattia varten ostamani timjamiruukun loppuun saakka. Lämpimät yrttisämpylät saattaisivat hyvinkin maistua voin kera iltapalalla, vai mitä olette mieltä? 

Harvinaisia valokuvia eteisestä. Ikuinen hämäryys ei juuri houkuta kuvaamaan. Eteisen pyöreä peili vaihtui suurempaan. On mukavaa nähdä koko asu ennen kuin säntää tukka putkella kaupungille.

Uusi aukeama

 

Suuntaamme puolison kanssa sinnikkäästi eteenpäin kuin mummot lumihangessa. Mokoman lähdön jälkeen olemme olleet entistäkin läheisempiä. Kissaton koti ja lämpimät säät ovat houkuttaneet lähtemään pois kotoa. Ihan vaikka satamaan kävelemään tai pyöräillen lammen rantaan joutsenia katsomaan. 

Varasimme myös toukokuulle hotellin Helsingistä parille yölle. Ajatus on hankkia museokortit, suhailla ympäri kaupunkia ja nauttia kulttuurista koko rahalla. On mukavaa, että on jotain odottamisen arvoista kalenterissa. Aiemmin matkoja suunniteltiin muiden ihmisten aikataulujen mukaan, että kissan hoito ja lääkitys saatiin turvattua. Nyt reissuja voi varata, kun siltä nyt sattuu tuntumaan. Tänäänkin lähden ylimääräiseen yövuoroon tienaamaan matkabudjettia johonkin tulevaan kesän reissuun.

Valokuvissa Ikeasta viime viikolla poimimani Marimekon tarjotin. Paljon muutapa siltä kierrokselta ei mukaan lähtenytkään, mutta oli mukavaa kulkea, ihmetellä ja katsella. Kyllähän tuota tarjotinta katsellessa tulee kesä ja meri mieleen. Kuulen jo miltei lokkien kirkumisen korvissani. Ilta-aurinko loihtii muuten aivan samanlaisia väräjäviä raitakuvioita tuohon meidän olohuoneen seinälle.

Nyt valmistaudun lähtöön. Onneksi on vain tämä yksi yö jäljellä. Huomenna voin heittäytyä sohvalle. Puolisolla on flunssa, joten mitään suunnitelmia tuleville vapaille meillä ei kerrassaan ole. 

Tämä talo on tyhjempi nyt

 

Koti on iloton, hiljainen ja autio. Ei kuulu enää tassujen rapinaa lattialla. Hyvästejä olemme jättäneet jo pidempään, mutta eilen jätettiin ne lopulliset. Mokoma on poissa ja kotimme kissaton. Huomenna haemme tuhkat. Olen miettinyt, että ripottelen ne seuraavalla reissulla Kerimäen metsään. Niiden koivujen alle, missä kasvaa keväisin valtoimenaan valkovuokkoja. Siellä voin muistella Mokomaa.

Tässä on sen verran sulateltavaa, etten kirjaile enempää. Palailen, jahka elämä on jotenkin raiteillaan. Kaivelin ja katselin vanhoja valokuvia. Tässä vuoden 2011 kuvassa Mokoma katselee ulos ikkunasta.