perjantai 22. lokakuuta 2021

Happamia, sanoi kettu...

 





Kotikuvat ovat muutaman päivän takaa. Auringonvalo tunki sinnikkäästi olohuoneen ikkunasta sisälle ja kulki kultaamassa seiniä, joten pitihän minun juosta kaivelemaan kameraa esille. Syksyiset kettumukit kävin hankkimassa pitkälti joulua ajatellen. Nuo mukin punaiset marjat vievät jo niin ajatukseni ensilumen keskelle, glögi-iltoihin ja joulutorttujen paistamiseen. Ennen sitä elän kuitenkin tätä syksyä, poltan kynttilöitä ja lämmittelen mausteisella chai-teellä - jota löysin ilokseni kauppareissulla.

Maailma on ollut tänään harmaa, synkkä ja sateinen. Minun päiväni on ollut kuitenkin mukava. Olen viettänyt ykkösvapaata tänään. Lähdin kiitämään jo aamukahvin jälkeen lääkärille. Olin turhamainen ja jätin kumikengät kotiin, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun varpaat tuntuivat jo kastuneilta. Onneksi matka oli lyhyt. Keskustassa asumisessa on totisesti puolensa. Lääkärissä sain kuulla, että astmani on hyvässä hoitotasapainossa. Puhallustulokset olivat paljon paremmat kuin viime syksynä tähän aikaan. Olen huomannut sen, mutta oli mukavaa saada varmistus asialle. Onpahan yksi huoli vähemmän.

Nyt iltapäivällä olen tehnyt kotitöitä ja edistänyt kirpputoriprojektia. Pöytävarauksen tein pari päivää sitten. Sen jälkeen olen tutkinut ajatuksen kanssa kaappeja ja kirjoitellut hintalappuja valmiiksi. Muutimme tähän nykyiseen kotiin pari vuotta sitten. Moni tavara ei löytänyt täältä paikkaansa silloin. Aiemmassa kodissa oli esimerkiksi paljon tauluja. Oli vähän pakko olla, kun seinissä oli niin paljon reikiä. Tämän kodin seinät maalautimme juuri ennen muuttoa, joten monen monta taulua on pyörinyt kaapissa. Osa on vielä odottamassa ullakollakin. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän aloitettua.

On ollut aika hyvä tuoksu täällä kotona tänään. Karjalanpaisti muhi uunissa yli kolme tuntia. Se on lämmittävää syksyruokaa parhaimmillaan. Toinen syksyn suosikkini on lindströmin pihvit. Syksyisin on kokattava myös jotain ruokaa juureksista, kurpitsoista ja kantarelleista tai suppilovahveroista.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Suon sävypaletti

 






Suolle rämpiminen on maalla oma taiteenlajinsa. Kuivan metsäosuuden päätteeksi on pieni joki, joka suolle menijän on ylitettävä. Sillan virkaa hoitaa parin lankun kyhäelmä. Alla virtaava kylmä vesi on parasta unohtaa, mikäli aikoo selvitä toiselle puolelle lipsumatta. Loppumatkasta pitkät heinät takertuvat liian suuriin kumisaappaisiin. Anoppilassa on ollut minun kokoiselleni sopivia kenkiä joskus kaksikymmentä vuotta takaperin, joten koetan sulloa kumisaappaisiin useamman villasukkakerroksen. Suolle pääseminen on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Luonnon lämpimän ruskea värimaailma oli kerrassaan kaunis. Nautin kovasti myös suon rauhasta. Vain suon yli lentäneet hanhet rikkoivat hiljaisuuden.

Aamupäivällä suhailin kaupungilla asioita hoitamassa. Sen jälkeen käytiin asemaravintolassa lounaalla. Täydellä vatsalla en jaksanut ajatellakaan kauppareissua ja miehen lähdettyä töihin tuntui paljon mukavammalta ajatukselta jäädä makaamaan sohvanmutkaan virttyneessä villapaidassa. Mieliala on ollut alavireinen useamman päivän, eikä sohvalle jämähtäminen auttanut asiaa. Jossain vaiheessa iltaa ryhdistäydyin ja tein kotitöitä, mutta edes pieni puuhastelu ei onnistunut enää piristämään. Onneksi huomenna on päivä uusi. Sääkartalla näkyy aurinkoakin. Jospa huomenna olisi paremmin.

Iltapalan kaavin hetki sitten kasaan penkomalla kaappeja. Haudutin suuren kupillisen mateeta ja rouskutin sen seuraksi kaura-speltti-merisuola -näkkileipää kalkkunalla sekä halloumilla. Jälkiruoaksi kaavailin rahkaa Tertin kartanon kukkaismyslillä ja anoppilan omenoilla. Sitten voinkin kaivautua puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Mikäli oikein hyvin käy, saanen seuraksi yhden kissakaverinkin.

torstai 14. lokakuuta 2021

Syyslomaterveiset

 










Valokuvasin syyslomatunnelmia Savonlinnasta. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja kerrassaan viehättävä pesäpaikka. Vanhan talon ullakkohuone kattoparruineen oli varsin tunnelmallinen. Tulopäivänä ulkona paistoi täydeltä terältä aurinko ja hotellin ikkunan takana keltaiset haavanlehdet havisivat tuulessa. Voin vieläkin nähdä niiden tanssivan ja luovan väräjäviä varjoja alkovin seinälle. Oli oikein mainio ilta. Harmitti vain, kun oli maanantai ja monet ruokapaikat pitivät ovensa visusti kiinni. 

Hotelliloman jälkeen vietimme aikaa appivanhempien luona. Yhden illan vietin pyllistelemällä suolla keräten karpaloita. Koskaan aiemmin eläissäni en ole niin paljon karpaloita nähnyt. Kannoimme niitä iltahämärässä sankotolkulla kotiin. Tänään taas oli sadonkorjuupäivä. Maa-artisokka yllätti runsaalla sadollaan koko suvun. Piti ihan googletella maa-artisokkaherkkujen ohjeita. Niitä pääsen kokeilemaan tulevana viikonloppuna täällä kotikeittiössä. Mikäli suinkin yövuorojen lomassa ehdin.

On jotenkin mukavaa palata lomatunnelmista takaisin arkeen. Olen laihduttanut kuluneen kesän ja syksyn aikana himppusen verran yli viisi kiloa. Anoppilassa yritin pysyä tiukasti ruodussa sekä syödä kohtuudella ja järkevästi, mutta eihän siitä mitään tullut. Siellä elämä on yhtä syömistä ja kahvittelua, eikä pullan määrässä säästellä. Maalla heräsin kaiken lisäksi kukonlaulun aikaan, joten päivät olivat vielä erityisen pitkiä. Onkin nyt todella helppoa kääntää elämä huomista varten yövuororytmiseksi...

perjantai 8. lokakuuta 2021

Päivän väripilkkuja

 







On vapaapäivä. Nukuin yövuorojen jälkeiset univelat pois ja haahuilen kotona äidin neulomissa villasukissa vailla päämäärää. On vähän levoton olo. Kuljeskelen ikkunan luota ikkunan luo ja tuijottelen kelloa. Johtuu kai siitä, kun on sovittuja menoja iltapäivälle. Jospa osaisin ottaa rennommin illalla.

Kaivelin kameran esille harvinaisen valoisan päivän kunniaksi. Iloitsen tänään väreistä. Ulkona on kauniin syksyistä. Aurinko paistaa hetkittäin ja puut hehkuvat silloin kultaisen keltaisina. Kotona väripilkut löytyvät pienistä yksityiskohdista ja sängyn pussilakanoista. Kissan mielestä värikkäät kukat ovat arveluttavia. Niitä on hipaistava varovasti ohi kulkiessa. Ties vaikka karkuun yrittävät.

Viime viikonlopuna oli tarkoitus nauttia vapaista. Lauantaiksi lähdin kuitenkin töihin, kun tarvittiin. Huomennakin suuntaan lisätöihin. Entiseltä työpaikalta kysyttiin töihin tänään, mutta oli pakko sanoa ei. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että pieni loma olisi paikallaan. Onneksi meillä onkin sellainen kalenterissa varattuna. On ihan hyvä vaihtaa välillä maisemaa ja hengähtää hetken verran. 

Nyt suuntaan lounaalle ja sitten on luvassa niitä iltapäivän rientoja. Nauttikaa syksyn päivistä!

perjantai 1. lokakuuta 2021

Loppusyksyn tunnelmaa









Töitä on tullut paiskittua taas viime aikoina enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sen kunniaksi palkitsin itseni  hotellilomalla Tertin kartanossa. Olisin ottanut miehen matkaan, mutta vapaapäivämme ovat menneet viime aikoina iloisesti ristiin. Hetken mietiskelin ja kakistelin, että ihanko tosissani lähden yksin reissuun ja saan ajan kulumaan. Huoleni oli turha, minulla oli oikein kiva ilta itseni kanssa.

Kiertelin aluksi kartanon mailla kameroineni kunnes hytisin kylmästä. Tutustuin mm. salaiseen puutarhaan, jonne on pääsy vain omalla avaimella. Puutarhassa ikuistin kivimuurien ympäröimänä itsenikin vajan seinässä olevan peilin kautta. Kunpa vain olisin tajunnut nakata siksi aikaa nuo hanskat kainalostani nurmikolle. Hotellihuoneeseen päästyäni otin lasillisen vaaleanpunaista kuohuvaa, vetäisin lämpimät villasukat jalkaan ja kaivauduin katselemaan lempiohjelmiani pehmoisiin pellavalakanoihin. 

Omalta terassilta oli muuten aika vaikuttavat näkymät läheiselle viljapellolle ja metsään. Tunsin rentoutuvani jo sillä hetkellä, kun avasin terassin oven ensimmäistä kertaa huoneeseen päästyäni. Humalan köynnökset olivat kietoutuneet hienosti terassin kaiteisiin. Myös se ilahdutti minua.

Näin taannoin unta äidistä. Olin unessa lapsuuteni kotikylässä entisen naapurin ulko-ovella. Äiti oli lähdössä bussille ja minä jostain syystä halusin katsoa vaivihkaa hänen peräänsä. Ulkona satoi vettä ja äidin valkotakkinen hahmo loittoni hiljalleen pois näkyvistä. Pihalla oli valkokukkaisia puita täydessä kukassa. Jäin tuijottelemaan niiden oksia ja ihmettelemään, että mitähän puita ne mahtoivat olla. Sitten mietiskelin, että mitä minä hupsu siinä ovella tuijotan, äitihän on menossa vain bussille.

Luvassa on vapaa viikonloppu. Ainakin näillä näkymin. Ajatuksena on ottaa rennosti, nukkua päiväunia kissan kanssa ja keräillä voimia uuteen työviikkoon. Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!

torstai 16. syyskuuta 2021

Lämpimien sävyjen kotipesä

 







Surusta huolimatta nautin syksystä. Sen väreistä, tuoksusta ja tunnelmasta. Myös kotinurkissa tunnelmoidaan syksyn väreissä. Lakanat ovat ehdottomasti lämpimänkeltaiset maalaisruusut, muita en suostu ajattelemaankaan. Niiden kanssa passaa hienosti vaaleanharmaa villapaita, legginsit ja anopin neulomat keltaisen ja harmaan värittämät syksyvillasukat. Kotoisa oloasu parhaimmillaan. 

Kotiasussa istun sohvalla nytkin. Mies on yön töissä ja kissa koisaa harvinaisen sikeästi peiton alla. Minulla on edessäni lasi punaviiniä ja kynttilän pätkä, joka loimottaa pöydällä tuomassa lämmintä tunnelmaa. Olen aina yrittänyt nauttia hetkistä. Äidin lähdön jälkeen se tuntuu entistä tärkeämmältä. 

Äidin hautajaispäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päivänä ennen hautajaisia satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Hautajaisten jälkeisenä päivänä satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Olen kiitollinen, etten joutunut hautaamaan äitiä kaatosateessa. Kotiseudulla oli kaunis ruska - ja äidin arkku oli koristeltu syksyisin värein mm. neilikoilla, pihlajanmarjoilla ja villiviinillä. 

Isän arkkuun laitoin viisitoista vuotta takaperin korun. Äiti sai mukaansa valokuvan minusta ja hänestä. Ajatus putkahti päähäni vasta hautajaisia edeltävänä iltana. Minä olen kuvassa kai neljän vanha ja äiti kahdenkymmenenkolmen. Valokuvan taakse kirjoitin käsin pätkiä Prinsessalle-kappaleesta. 


Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
Siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Syyskuun päiviä

 




Tarvitseeko sanoa, että kiirettä on pitänyt? Töitä olen tehnyt viime päivinä enemmän kuin aikoihin. Lauantaina menin aamuvuoroon, mutta tein siihen perään myös iltavuoron. Sitten tulin kotiin ja kaaduin väsyneenä sänkyyn selvitäkseni taas sunnuntaina aamuksi töihin. Samalla olen yrittänyt hoitaa äidin hautajaisiin ja perunkirjoituksiin liittyviä asioita. Vielä tänään kun jaksan iltavuoron verran, niin sitten pääsen nauttimaan peräti viiden päivän vapaista. Illalla tanssahtelen varmaan onnesta.

Perjantai on äidin hautajaispäivä. Matkustamme miehen kanssa kotiseudulleni silloin. Hautajaispäivän päätteeksi ajamme illaksi Kuopioon. Meillä oli käyttämätön hotellilahjakortti, joten päätimme varata hotellihuoneen yöksi. Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi on mukavaa käydä syömässä jotain lämmintä, rasvaista ja lohduttavaa. Eikä hotellilakanoihin kääriytyminen koskaan kurjaa ole.

Eilen aamupäivällä olimme miehen siskon apumiehenä tapetointihommissa. Nyt meillä kasvaa vihdoin ja viimein puita seinällä. Eteisen pimeä, pitkä ja tylsä valkoinen seinä piristyi muutoksessa kummasti. Ostin tapettirullat tasan tarkkaan vuosi sitten. Johan noiden oli aika päästäkin seinälle.