Sadepäivän tunnelmointia

Sunnuntaiaamuna pyöräilin yövuoron jälkeen vesisateessa kotiin. Ihan virkistävä kokemus kaiken sen hellehullutuksen jälkeen. Tuli siinä kotiutumisen jälkeen sen verran vilpoisa olo, että vetäisin villasukat jalkaan ja heittäydyin sängylle nautiskelemaan sunnuntaiaamun rauhallisesta tunnelmasta. 

Ainoalle kokonaiselle vapaapäivälleni keksin hankkia viihdykkeeksi ylimääräisen työvuoron. Siirtymä yövuoroista aamuvuoroon oli jokseenkin tuskallinen. Nukuin yöllä nelisen tuntia, senkin pyörien ja lakanoihin sotkeutuen. Nousin ylös paria tuntia ennen kellon sointia ja keitin puoli pannullista kahvia. Siinäpä sitä oli kiireetöntä aamua kerrakseen, ehdin maksamaan aikani kuluksi laskutkin.

Seuraavat kaksi päivää istun kotoa käsin etäkoulutuksessa, sitten aloitan ruhtinaalliset kuuden päivän vapaat ja aion nauttia olostani. Sääkarttakin lupailee pelkästään hyvää ja kaunista. 

Kissa vetäytyi torkkupeiton alle päiväunille. Pitäisiköhän minun ottaa siitä mallia ja mennä itsekin?

Suunta kohti Lossirantaa

Tässä valokuvia parin vuoden takaiselta Savonlinnan reissulta. Tuo Olavinlinnaa vastapäätä sijaitseva pieni hotelli on pyörinyt mielessäni viime aikoina usein. Otin siellä vieraillessani valokuvia paljonkin, mutta nämä ovat ainoat kuvat, jotka minulle läppärin hajoamisen jälkeen muistoksi jäi. Vierailimme tuolla muistaakseni myös vuonna 2016, mutta senkin reissun kuvamuistot ovat kadonneet jonnekin. 

Kaivelin nuo muutamat valokuvat esille tarkoituksella. Päätin nimittäin palata noihin maisemiin tämän kesän aikana. Olen juhannuksen tiiviisti töissä, joten ajattelin palkita itseni minilomalla Lossiranta Lodgen tunnelmiin loppukuusta. Näen jo itseni istumassa kiireettömästi huoneeni edessä kylpytakki päällä ja katselemassa laivojen lipumista Saimaalla. Eipä hassumpi tapa rentoutua, vai mitä arvelette?

Paahtavaa hellettä, rasituksessa ilmenevää astmaa ja työskentelyä maskeissa. Täytyy myöntää, etten ole oikein osannut nauttia viime aikojen helleaallosta. Sen verran jaksoin puuhastella vapaapäivänäni, että pyöräilimme miehen kanssa metsätietä pitkin laavulle eväät repussa. Perillä huomasimme, että laavu oli jo varattu. Jatkoimme siitä sitten matkaa levähdyspaikalle joen varteen mutustelemaan retkieväitä. Onneksi olin ollut viisas ja varautunut hyttyskarkotteella. Sille oli todellakin käyttöä.

Tämän päivän käytin nukkumiseen. Luvassa on yövuoroja kaksin kappalein, joten lepo tuli tarpeeseen. Kissaystävä oli ilahduttavasti seurana melkein koko päivän. Se loikoili peiton alla kyljessäni kiinni, kävi välillä vilvoittelemassa tuulettimen edessä ja palasi takaisin viilentyneenä peiton alle. 

Kesäpäivä kartanotunnelmissa

Perjantaipäivää lähdin viettämään Tertin Kartanolle. Ensin pyörin kameran kanssa kartanon mailla itseni uuvuksiin, sen jälkeen istuin kotvasen, jos toisenkin, pihakoivujen varjossa nauttimassa kesäpäivän leppoisasta tunnelmasta. Sitten poikkesin tallipuodissa ihmettelemässä kartanon herkkuja ja lopuksi hain kahvilasta kupin lattea suklaisen kakkupalan kera - ja herkuttelin yrttitarhassa. 

Olimme kartanolla joulukuussa miehen syntymäpäivää juhlistamassa. Silloin oli sateista, märkää ja pimeää. Oli mukavaa nähdä alue hieman vihreämpänä, vehreämpänä ja valoisampana.

Kesäkuun kestit

Palkitsin itseni kesäloman jälkeisestä ahkeruudesta Marimekon ruskealla Fyr-kynttilälyhdyllä sekä Kestit-sarjan kahvimukeilla. Mukien mustavalkoinen kukkakuvio miellyttää silmääni. Ilahduin myös mukien tavallista suuremmasta koosta (4 dl). Tykkään nimittäin laittaa kahviini reippaasti kauramaitoa.

Nyt yövuorojen suma on viimein ohi ja nautin ansaitsemistani vapaapäivistä sekä auringosta aina sunnuntaihin saakka. Jäin tuota nautiskelu-sanaa miettimään. Pyykin pesua riittäisi vaikka muille jakaa. Ikkunat ja parvekelasitkin kaipaavat puhdistusta. Enkä ole vielä ehtinyt edes hankkimaan haaveilemiani yrttejä parvekkeelle. Näinköhän niitä on tähän aikaan missään enää edes saatavilla? 

Miehen vapaapäivät päättyvät huomiseen. Minä taidan ottaa pyörän alleni ja suunnata itsekseni jonnekin. En tiedä vielä minne, mutta eiköhän se tässä illan aikana hahmotu. Kameran pakkaan mukaani reppuun. Kukapa tietää, ehkä katselemme niitä valokuvia blogini seuraavassa postauksessa.

Tykkääkö joku muu valkovuokoista?

Valkovuokot näyttävät hyvältä ihan missä tahansa. Ne sopivat mainiosti saunan halkoliiterin oveen tai vaikkapa roikkumaan pyykkinarulle pyykkipoikien joukkoon. Anoppilan lähimetsä täyttyy valkovuokoista keväisin. Valokuvattavaa, nähtävää ja poimittavaa riittää - ja minä nautin joka hetkestä.

Istun tätä kirjoittaessani aamukahvimuki seuranani ja katselen koivunoksien rimpuilua tuulessa. Lempeä laskeutuminen töihin jäi pelkäksi haaveeksi. Olen sutkinut yövuoroja urakalla. Lähden töihin tänäkin iltana. Sen jälkeen on onneksi kaksi vapaata päivää ennen kuin kaikki alkaa taas alusta. Ensi viikollakin minulla on nimittäin luvassa pääasiassa yötöitä. Olen siis melkoinen yökyöpeli nykyään. 

Kissamme ei ole koskaan pitänyt matkustamisesta. Paluumatka maalta oli tällä kertaa erityisen haastava. Saimme kuunnella kissan protestointia lähes koko matkan. Viimeisten kilometrien aikana se yritti raadella koko kuljetuskopan rikki. Siinä tiimellyksessä kissa satutti takatassunsakin. Reissun jälkeen meni päivä tai pari ontuessa. Onneksi vaiva on jo korjaantunut. Huokaan helpotuksesta, ettei näköpiirissä ole uusia reissuja. Jos tänä kesänä vielä jonnekin lähden, niin otan matkaseuraksi vain itseni. Vai pitäisikö sanoa kun lähden? Mieleni tahtoo selvästi vielä jonnekin. Eilen aamulla pyöräilin töistä kotiin ja lokkien kirkumista kuunnellessani haaveilin kesäisestä Savonlinnasta ja yhdestä linnan kupeessa olevasta hotellista.

Kesäloman kuulumiset

Kesäloman viimeistä päivää viedään. Tässä välillä on ehtinyt tapahtumaan niin paljon. Lomalle lähtiessä sateli räntää ja ilma oli suorastaan hyytävä. Maalla tuli ensin keväinen lämpö ja valkovuokot, muutamaa päivää myöhemmin helteet ja kesän vihreys. Niistä olemmekin nauttineet huolella.

Ulkona on tullut oleskeltua paljon, kuten kesälomalla kuuluukin. Olen lenkkeillyt, uinut, saunonut, grillannut ja jahdannut metsässä korvasieniä. Iltaisin olen pelaillut sisällä korttia, täytellyt sanaristikoita ja istunut kirja sylissä kissan vieressä. Aikomuksena oli lukea yhtä ja toista, mutta keskityin enemmän tunnelmasta nauttimiseen. Maalla aloittamani kirja on nimittäin yhä kesken.

Varsinainen lomareissu tehtiin tällä kertaa Jyväskylään. Olin varannut muutamaksi yöksi saunallisen huoneiston hotelli Harmoonista, joka on rakennettu vanhaan harmonitehtaaseen. Olin vieraillut kyseisessä hotellissa jo viime kesänä, joten paikka oli tuttu minulle ennestään. Tämänkertainen huoneisto oli myös varsin kaunis. Sieltä löytyi mm. puolipyöreät ikkunat, kaunista tapettia, lasiset pariovet ja kaakelitakka. Pisteenä iin päällä oli huoneiston keittiöstä löytyvä Marimekon astiasto. Tykkäsin.

Jyväskylässä kokeiltiin vuokrattavia sähköpotkulautoja. Mies innostui välittömästi ja huiteli menemään pitkin kaupunkia. Itse suhtauduin jokseenkin varautuneemmin ja testailin laitetta hieman syrjemmässä. Maaseudulla oleilun jälkeen oli mukavaa poiketa kaupungilla ostoksilla, nähdä kummipoikaa perheineen, herkutella paikallisella ravintolaruoalla ja istua iltaa satamassa auringon laskiessa.

Huomenna on tarkoitus palata takaisin arkeen ja töihin. Onneksi paluu on suhteellisen lempeä, sillä luvassa on vain kaksi työvuoroa ennen seuraavia vapaita. Kaiken lisäksi vapaita on luvassa kaikkiaan viisi. Mietiskelen tässä jo pää sauhuten, mitä mukavaa voisin itselleni minilomalle järjestää...

Vapun jälkimainingeissa

Vappua vietin töissä. Serpentiinit olivat loppuneet koko kaupungista, joten nappasin kaupasta mukaani limenvihreän krysanteemin. Vappuherkutkin jätin tänä vuonna tyylikkäästi väliin. Kunnes sitten sorruin eilisessä yövuorossa perunalastuihin, simaan ja munkkeihin. Syytän asiasta yövalvomista.

Maanantaina ajeltiin Porvooseen. Miehellä kun oli asiaa sinne - ja minulla sattui sopivasti vapaapäivä juuri siihen saumaan. Oli kylmä ja sateinen päivä, joten en viitsinyt ottaa kameraa mukanani raahattavaksi. Ajattelin, että käytän aikani kierrellen Porvoon ihania pieniä putiikkeja. Perillä huomasin, että lähes kaikki ihanat putiikit ovat maanantaisin kiinni. Siinä vaiheessa totesin, että kamera olisi kuitenkin ollut mukava seuralainen mukulakivikatuja kulkiessa ja keväistä kukkaloistoa ihmetellessä.

Kesälomareissua suunnitellessa Porvoo oli yksi vaihtoehdoista, mutta ajatus karsiutui majoituksen puutteeseen. En vaan löytänyt hotellia, johon olisi ollut aivan pakko päästä. Kaiken selailun ja vatvomisen jälkeen valitsimme matkakohteeksi tuttuakin tutumman Jyväskylän. Toukokuun säät ovat oikukkaita. Emme keskity nähtävyyksiin, vaan hyvään ruokaan, juomaan ja hengailuun. Niinpä varasimme Jyväskylästä pariksi yöksi saunallisen huoneiston, jossa tilaa ja mukavuuksia riittää. Täytyy myöntää, että päätös oli hyvä. Luin juuri jostain lehdestä otsikon, että toukokuusta on tulossa kylmä ja sateinen.

Satutin selkäni töissä perjantaina. Eilen se oli jo parempi, mutta tänään särkee taas. Onneksi on luvassa useampi vapaapäivä, että ehdin parannella itseäni. Eikä kesälomaankaan ole pitkä aika!