Kevät ja minä

 

Olen nauttinut kovin näistä levollisista viikonloppuaamuista sängyssä. Olen kuunnellut kodin hiljaisuutta ja viettänyt loputtoman pitkiä aamukahvisessioita.

Kevätpäiväntasaus oli ja meni. On taas piirun verran helpompi hengittää. Eilen työmatkalla katselin kaihoisasti metsän suuntaan. Se näytti kutsuvalta. Lumet olivat sulaneet ja minussa pulppusi kosolti käyttämätöntä kevätenergiaa. Jos en olisi ollut matkalla töihin, olisin juossut seikkailemaan metsään. Kevätfiiliksen innoittamana kaivelin kotiin myös hieman värikkäämpiä tekstiilejä ja sisustustavaroita.

Viimeksi kirjoitin, ettei meillä ole mitään reissuja suunnitteilla. Näin ne tilanteet muuttuvat. Nyt meillä on majoitusvaraus olemassa. Majoituksen etsiminen on aina hauskinta hupia. Saatan käyttää siihen päiviä. Nyt nappasin ensimmäisen löytämäni asunnon. Yritin vilkuilla kyllä muitakin vaihtoehtoja, mutta parempia ei tullut vastaan. Seuraavaksi pitäisi ruveta kartoittamaan kiinnostavia menemisiä ja tekemisiä. Jään huomenna vapaille. Tiedän, mihin tulen ylimääräisen aikani käyttämään.

Pääsiäistaikoja

 

Pääsiäiskukkien innoittamana sukelsin tänään pääsiäisteemaan vähän syvemmälle. Olin hankkinut joulun hyasinteille luonnonväristä niintä, mutta se jäi tyystin käyttämättä. Nyt tein niinestä lautaselle pienen pesän ja laitoin sinne pääsiäisherkut esille. Musta Ildhane-kynttilänjalka pääsi toimittamaan pääsiäiskukon virkaa. Tekee mieli pääsiäissisustaa enemmänkin. Katsotaan, mitä ideoita päähäni kumpuaa.

Uusien työvuorolistojen saapumista olin odottanut jo mielenkiinnolla. On hyvä tietää, että mitä elämässä on milloinkin luvassa. Listoista pistin merkille, että pidempiä vapaajaksoja on taas tulossa useita. Mitään reissuja meillä ei ole nyt suunnitteilla, mutta on hyvä tietää, että mahdollisuuksia lähtöön kalenterista löytyy kyllä. 

Minulla oli loistava urheilutreeni tänään. Tuntuu, että sain pitkästä aikaa endorfiinit virtaamaan. Se on ollut viimeisen puolen vuoden aikana harvinaista herkkua.

Kevätauringot

 

Nappasin kassillisen narsisseja kauppareissulta tänään. Tuntuu keväältä.

Satutin viimeisen yövuoron lopuksi käteni viikko takaperin. Kipu tuntui koukistajalihaksessa etenkin syödessä ja juodessa. Kahvimukin nostaminen oli ensimmäisinä päivinä erityisen vaikeaa. Jouduin nostamaan painavaa mukia kaksin käsin. Ajan kuluminen on selvästi helpottanut vaivaa, mutta ei se täysin kadonnut ole. Harmittaa. Olin kuvitellut levon auttavan. Kai tässä pitäisi varailla aikaa lääkärille.

Viimeksi kirjoitin, että elämäni on ollut tauolla. Sattuneesta syystä taukoilu on jatkunut. Ehtiihän noita elämyksiä etsiä myöhemminkin. Askelia olen pitkästä aikaa kerännyt. Kipeän käden vastapainoksi jalan akillesjänne on ollut entistä ehompi. Iltaisin olen notkunut television ääressä. Only Murders in the Building -sarjaa olen katsonut kaikki viisi kautta. Kirpputorilla kävin kiertämässä. Kotiin palasin saaliitta, mutta tulipahan sentään lähdettyä. Yhtenä iltana kokattiin puolison kanssa juhlavammin. Meillä oli iberico-porsasta, hernepyreetä ja uuden sadon uuniperunoita. Ai niin, olen myös alkanut kytätä erään taiteilijan myyntikanavia. Katson päivittäin, josko uusia teoksia tulisi myyntiin. Välillä otteeni lipsahti ja mieleiseni teos meni toiselle.

Vapaa-ajan työkuvioita rukkasin hieman uusiksi. Olen hyvillä mielin siitä. Aloin olla niin leipääntynyt, että teki mieli kirkua. Oli siis juuri oikea hetki muutokselle.

Hyvää ja kaunista

 

Hyppäsin flunssatoipilaana kolmen yövuoron putkeen. Mietiskelin jo siinä, mahdanko selvitä elossa vapaisiin saakka. Myönnetään, että hyvältä näyttää. Jäljellä on enää yksi yö valvottavana. Sitten luvassa on ainakin loppuviikon verran vapaata. Tänään heräsin vähän turhan aikaisin uniltani. Lehtipuhaltimen pörinään ehkäpä. Verhojen takaa paljastui niin kaunis valo, että päätin kaivella kameran esille kaapista. Yritin löytää vähän uudenlaista kuvakulmaakin notkumalla sängyn päällä seisaallani.

Tuntuu, että elämäni on ollut tauolla. Ensin makasin viikon flunssassa. En tiedä, että kestikö se oikeasti niin kauan vai tuntuiko se vain siltä. Nyt olen rämpinyt läpi yövuorojen umpiväsyneenä. Raskaat ajat vaativat raskaat huvit. En tiedä, mitä tuleville vapailleni keksin, mutta jotain hyvää, kaunista ja ihanaa olen taatusti ansainnut. Kartanokokemus innostaisi. Minähän sairastuin kesken työhyvinvointipäivän. Missasin siinä kartanon lounaspöydän kaikkine herkkuineen sekä taidepajan. Kokematta jäi juuri ne asiat, joita olin eniten odottanut. Onneksi kaupungissa on parikin kartanoa. 

Aivokemia on ollut pielessä jo pidempään. Masennusoireita olen tunnistanut jo varmaan parin vuoden ajalta. Pimeän jakson aikana ne ovat pahimmillaan, mutta lähestyvä kevät on yleensä tuonut hieman helpotusta. Vuosi takaperin huomasin voivani paremmin jo helmikussa. Tänä vuonna on ollut vaikeampaa. Lähdin taannoin asiaa työterveyden kautta eteenpäin viemään. Sain reseptin ihon kautta annosteltavaan hormonikorvaushoitogeeliin. Ilmassa on toivoa, mutta myös jännitystä. Parin viikon kuluttua huomaan toivottavasti jo muutoksia. Ties vaikka nukkuisinkin paremmin. Voi käydä myös niin, ettei mitään hyötyä ole, mutta äkkiäkös tuosta sitten luopuu.

Oma nurkka

 

Terveiset täältä sohvanmutkasta nenäliinojen keskeltä. Sen verran sain nakeltua Nessuja menemään, että pääsin ottamaan valokuvia. Elämä on ollut yhtä pärskimistä, päivänokosia ja televisiosarjojen ääressä päivystämistä. On ensimmäinen kuumeeton päivä. Toivottavasti se sellaisena pysyykin. Haluaisin kovasti jatkaa elämääni eteenpäin. Etenkin liikuntaharrastuksiani, jotka ehdin saada jo mukavalle alulle.

Tässä on kaikki, mihin kykyni riittävät tänään. Lupaan, että palaan huomattavasti vahvempana ensi kerralla. Uusien valokuvien kera. Näkemiin siihen saakka!

Vesipisaroita

 

Vesipisarat rummuttivat keväistä viestiä ikkunapeltiin. Vesipisaroiden kanssa leikittelin eilen minäkin. Pisarakylpy kukkien päällä näyttää kieltämättä kauniilta.

On jokseenkin flunssainen olo. Nenä vuotaa, kurkku on arka ja hytisen kylmissäni. Kaiken kruunasi eilen täysin tuntematon ihminen, joka käyttäytyi minua kohtaan kurjasti. Vetäydyin tapauksen jälkeen kotinurkkiin nuolemaan haavojani. En panisi yhtään pahakseni, jos eilisen päivän muistot katoaisivat aivojeni sopukoista.

Puoliso nukkui aamupäivällä yövuoron jälkeisiä uniaan. Minä vietin aikaa peiton alla kahvimukin ja Meidän maamme tv-sarjan kanssa. Sarjassa näytetään helikopterikuvaa Suomesta mahtipontisen musiikin siivittämänä. Metsät ja järvimaisemat lipuivat edessäni rauhalliseen tahtiin. Rentouttavaa kuin mikä. Helsinkiä on myös mukavaa katsella ilmasta käsin. Etenkin auringonlaskun aikaan ja sen jälkeen. Tämä sarja toimii kahvimukin kanssa. Olemme joskus kokeilleet sitä myös viinilasillisen ääressä. 

Katoan peiton alle hytisemään. Toivottavasti aamulla on parempi fiilis ja vointi.

Eteiskuvia

 

Valokuvia eteisestä. Polttelin viimeisiä kynttilänpätkiä loppuun ennen kevättä.

Helsingin reissulta toin tuliaiseksi kirjojen lisäksi kilon käsipainot. Bongasin ne Tigerista ja raahasin muun tavarapaljouden ohessa kotiin. Melkoinen suoritus, olihan minulla lisäpainona jo valmiiksi läppäri ja digijärjestelmäkamera. Otin heti tavakseni käsipainojen käytön. Liikun niiden kanssa pienen hetken pitkin päivää. Muutaman minuutin hetkistä koostuu lopulta ihan mukavasti soljuva liikunnan virta.

Mieheni on hyvä laittamaan ruokaa. Kokkasimme pitkästä aikaa jotain erikoisempaa ja söimme toissailtana fasaania hernepyreen kanssa. Hernepyree oli uusi tuttavuus, mutta maukas sellainen. Puoliso on tehnyt vaikuttavaa pyreetä ennenkin. Sittemmin siitä on tullut yksi hänen bravuureistaan: Palsternakka-appelsiinipyree, jota on maustettu inkiväärillä ja lehtipersiljalla. Hieman vaativampi laitettava, mutta taivaallinen.

Aurinkoiset talvipäivät tuovat ihan eri tavalla energiaa arkeen. Huomaan positiivisen vaikutuksen myös mielialassa. Lisääntynyt valon määrä taas heikentää nukkumista. Herään aikaisemmin kuin yleensä vaikka yritän kuinka kietoa unimaskia tiukemmin silmille. Millähän ilveellä sitä saisi viikonloppuna nukuttua, kun yövuorot alkavat?

Nyt suihkuun ja ajatukset kohti uutta työpäivää ja -viikkoa. Arkeen on palattava.

Silmäkarkkia 2

 

Rosebud-kirjakauppaan suuntasin lauantaina ensimmäisenä. Olin ajatellut hankkia muistikirjan keikkatöitä varten. Edellinen palveli kuusi vuotta, sitten siitä irtosi takakansi kokonaan. Päätin, että on aika hankkia uusi. Pyörittelin erilaisia vaihtoehtoja varmaan tunnin. Täydellistä muistikirjaa en löytänyt. Tuo oli lähimpänä sitä. Oikeastaan tuosta ei puutu kuin kuminauha kirjan ympäriltä. Sitten se olisi ollut täydellinen.

Visuaalinen silmäni otti kirjakaupassa aika nopeasti ohjat. Näin mahdottoman paljon kauniita kirjoja, jotka teki mieli hankkia pelkästään ulkokuoren vuoksi. Ollappa loputon kirjakauppabudjetti. Muistikirjan lisäksi otin matkaani Tove Janssonin Kesäkirjan. Airbnb-asunnolla ei ollut televisiota, niinpä nappasin iltalukemista mukaani.

Pääkaupunkiseudun sukulaisia olisi ollut ihana tavata tällä reissulla. Mietin sitä kyllä. Työskentelen tautisella alalla, joten pelkään vieväni mukanani ikäviä tuliaisia. Näinköhän tulevana kesänä vierailut onnistuisivat? Olen ainakin toiveikas.

Akillesjänteen kanssa oli ongelmaa tälläkin reissulla, mikä harmitti suuresti. Monenmoista pystyin reissullani tekemään, mutta enemmänkin olisin voinut aikaan saada. Kauppakierroksen ja museokäynnin jälkeen olin nälissäni, mutten jaksanut enää nilkuttaa ravintolaan syömään. Niinpä tilasin Makaronitehtaalta Salvia-voipastaa peiton alla sängyssä maaten. Näin meidän kesken: Peiton alla minä sen myös söin. Lämpöpatteri hehkui kyllä kuumana, mutta asunto tuntui minun makuuni viileältä. Tai sitten en vain ollut pakannut riittävästi lämpimiä vaatteita mukaan.