torstai 16. syyskuuta 2021

Lämpimien sävyjen kotipesä

 







Surusta huolimatta nautin syksystä. Sen väreistä, tuoksusta ja tunnelmasta. Myös kotinurkissa tunnelmoidaan syksyn väreissä. Lakanat ovat ehdottomasti lämpimänkeltaiset maalaisruusut, muita en suostu ajattelemaankaan. Niiden kanssa passaa hienosti vaaleanharmaa villapaita, legginsit ja anopin neulomat keltaisen ja harmaan värittämät syksyvillasukat. Kotoisa oloasu parhaimmillaan. 

Kotiasussa istun sohvalla nytkin. Mies on yön töissä ja kissa koisaa harvinaisen sikeästi peiton alla. Minulla on edessäni lasi punaviiniä ja kynttilän pätkä, joka loimottaa pöydällä tuomassa lämmintä tunnelmaa. Olen aina yrittänyt nauttia hetkistä. Äidin lähdön jälkeen se tuntuu entistä tärkeämmältä. 

Äidin hautajaispäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päivänä ennen hautajaisia satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Hautajaisten jälkeisenä päivänä satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Olen kiitollinen, etten joutunut hautaamaan äitiä kaatosateessa. Kotiseudulla oli kaunis ruska - ja äidin arkku oli koristeltu syksyisin värein mm. neilikoilla, pihlajanmarjoilla ja villiviinillä. 

Isän arkkuun laitoin viisitoista vuotta takaperin korun. Äiti sai mukaansa valokuvan minusta ja hänestä. Ajatus putkahti päähäni vasta hautajaisia edeltävänä iltana. Minä olen kuvassa kai neljän vanha ja äiti kahdenkymmenenkolmen. Valokuvan taakse kirjoitin käsin pätkiä Prinsessalle-kappaleesta. 


Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
Siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Syyskuun päiviä

 




Tarvitseeko sanoa, että kiirettä on pitänyt? Töitä olen tehnyt viime päivinä enemmän kuin aikoihin. Lauantaina menin aamuvuoroon, mutta tein siihen perään myös iltavuoron. Sitten tulin kotiin ja kaaduin väsyneenä sänkyyn selvitäkseni taas sunnuntaina aamuksi töihin. Samalla olen yrittänyt hoitaa äidin hautajaisiin ja perunkirjoituksiin liittyviä asioita. Vielä tänään kun jaksan iltavuoron verran, niin sitten pääsen nauttimaan peräti viiden päivän vapaista. Illalla tanssahtelen varmaan onnesta.

Perjantai on äidin hautajaispäivä. Matkustamme miehen kanssa kotiseudulleni silloin. Hautajaispäivän päätteeksi ajamme illaksi Kuopioon. Meillä oli käyttämätön hotellilahjakortti, joten päätimme varata hotellihuoneen yöksi. Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi on mukavaa käydä syömässä jotain lämmintä, rasvaista ja lohduttavaa. Eikä hotellilakanoihin kääriytyminen koskaan kurjaa ole.

Eilen aamupäivällä olimme miehen siskon apumiehenä tapetointihommissa. Nyt meillä kasvaa vihdoin ja viimein puita seinällä. Eteisen pimeä, pitkä ja tylsä valkoinen seinä piristyi muutoksessa kummasti. Ostin tapettirullat tasan tarkkaan vuosi sitten. Johan noiden oli aika päästäkin seinälle. 

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Karhuemon suojassa

 



Istun villapuseroon kääriytyneenä vakiopaikallani sohvan nurkassa ja katselen ajatuksissani, kuinka tuuli yrittää tempoa riippakoivun oksia matkaansa siinä onnistumatta. Taitaa sadella vettäkin, kun ulkona on niin kovin hämärää. Sää sopii melankoliseen mielialaani kuin nenä päähän. Äidin kuoleman jälkeiset päivät päättivät iloisen kesäkauden kuin veitsellä leikaten ja toivat kirpeän syksyn tullessaan. Pidän syksystä, mutta aavistelen, että tämä syksy ei tule hellimään, eikä hemmottelemaan minua.

Remonttimeteli käy luihin ja ytimiin. Katuremontin lisäksi taloyhtiössä oli muutaman päivän varastoremontti alkuviikosta. Soittelin maanantaina äidin kuolemaan liittyviä asioita ja yritin saada ääneni kuuluville. Iltapäivällä oli jo pakko karata muualle. Onneksi mies tiesi rauhaisan laituripaikan, jossa saattoi hengähtää hetken - ja antaa auringon lämmittää selkää. Tänään pakenin kaupungille rauhoittumaan. Istuin puistossa, kävin lounaalla ja vilkuilin kauppoja kuluttaakseni aikaa. 

Tämänpäiväiseltä kauppareissulta kotiuduin Marimekon juliste kainalossa. Karhuemo oli aiheena sellainen, joka puhutteli minua suuresti ajankohtaisuutensa vuoksi. Juliste tuntui hyvältä tavalta muistaa äitiä. Kehystin sen ja ripustin olohuoneen seinälle sohvan viereen. Karhuemo on nyt aina lähellä.

torstai 12. elokuuta 2021

Haaveita ja haaveilijoita





Katuremontin jyrällys pihalla muuttuu viikonloppua kohti yhä villimmäksi. Lattian tärinän oikein tuntee jalkojen alla. Kaiken lisäksi astiakaapin astiat kilisevät kaapissa jyrinän tahtiin ja antavat oman lisävärinsä muutenkin meluisalle iltapäivälle. Välillä yläkerran naapuri osallistuu orkesterin soitantaan koputelemalla ja naputtelemalla vasarallaan. Voisiko sitä enää yhtään rentouttavammin vapaapäiviä viettää? 

Miehen päässä on ruvennut viiraamaan remonttimelun myötä enemmänkin. Tuossa hän nyt pötköttää vieressä ja katselee kaupungin omakotitalotarjontaa. Huolestuttaa, että mihin tämä hullutus vielä johtaa.

Työkaveri lähetti minulle hetki sitten valokuvan uusista työvuorolistoista. Näyttää siltä, että pääsen kuin pääsekin miehen veljen perheen muuttoavuksi kuun lopussa. Miehellä on syyskuussa lomaviikko ja minullakin on enemmän vapaata juuri silloin. Joku pienen pieni, lähes minimaalinen reissu siihen saumaan passaisi meille molemmille paremmin kuin hyvin. Tässä onkin aihetta haaveiluun lopuksi iltaa...

tiistai 10. elokuuta 2021

Tuoli tuli taloon







Miehen veljen perhe kiersi menneenä viikonloppuna kaikki mahdolliset ja mahdottomat asunnot. Etsintärumba päättyi lopulta hyvin ja uusi koti löytyi rivitalosta. Kaikki siis hyvin sillä saralla. Mukavaa saada kummipoika perheineen näihin maisemiin. Yksi pieni homma olisi vielä edessä. Muutto nimittäin. Odottelen uusia työvuorolistoja kovasti. Olisi mukavaa päästä mukaan muuttotohinoihin. 

Kävin hakemassa uuden tuolin työhuoneeseen tänään. Etsiskelin keveää, matalalla selkänojalla varustettua tuolia. Sellaista, jonka voi ottaa tarvittaessa lisätuoliksi olohuoneeseen, kun sohvapaikat eivät riitä. Tuohon Ton-tuoliin minun pohdintani lopulta päättyi. Tuolin kaarevat muodot viehättävät silmääni ja puun väri tuo kivasti lämpöä ja kodikkuutta huoneeseen kuin huoneeseen. Tykkään kovasti.

Tänään minulla piti olla vapaapäivä. Olin hereillä puoli seitsemän jälkeen, vilkaisin puhelinta ja huomasin, että toinen aamuvuorolainen puuttui. Hyppäsin samantien ylös sängystä ja rupesin kiskomaan vaatteita päälle. Parikymmentä minuuttia myöhemmin olin jo töissä. Ihan ketterä suoritus, etten sanoisi. Oli minulla tässä töihin menossa vähän oma lehmäkin ojassa. Kotikatumme on revitty auki ja meteliä riittää aamusta pitkälle iltapäivään. Töissä oli himpun verran hiljaisempaa ja otin siitä kaiken ilon irti.

On niin nälkä, että näköä haittaa. Taidan lähteä mönkimään tästä jääkaappia kohti. Kissakaveri vieressä on samaa mieltä, ruoka maistuisi. Palailen jälleen uusien kuulumisten kera. Voikaa hyvin!

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Rakastan raitoja

 






Yhtenä aamuna pukeutuessani huomasin, että tyynyliinan raidat sopivat hienosti yhteen päivän mekon kanssa. Siitä se kuvaidea sitten lähti ja kohta kävinkin kaivelemassa kameran esille kaapin perukoilta. Mietiskelen tässä, että näinköhän tämän kesän mekkokelit on jo eletty. Tänään täällä on ainakin varsin viileä ja sateinen päivä. Aurinko pilkahtelee kyllä, turhan satunnaisesti minun makuuni.

Miehen veljen perhe on asunut Jyväskylässä iät ja ajat. En olisi heitä osannut muuhun kaupunkiin kuvitellakaan, kunnes sain tietää, että he muuttavat samaan kaupunkiin meidän kanssamme. Nyt etsimme heille kuumeisesti uutta asuntoa syyskuun alkuun. Eilen he olivat katsomassa yhtä asuntoa, mutta se päätyi jollekin toiselle perheelle - ja siksi etsintä jatkuu. Olen soitellut läpi kaverit ja tutut asunnon toivossa. Olen myös menossa alkuviikosta katsomaan ainakin yhtä asuntoa heidän puolestaan. 

Työviikkoni päättyi tiistaina kolmetoista tuntia kestävään työpäivään. Olin kaiken lisäksi aiemmassa työpaikassani, jossa kaikki oli vähän erilaista ja raskaampaa. Kotiin tultuani olin aivan poikki. Olen nyt levännyt senkin edestä ja nautiskellut peräti viiden vapaapäivän putkesta. Eilen olin jo niin reipas, että aloitin suursiivouksen aamukahdeksalta. Nyt koti on siisti, puhdas ja lähestulkoon kiiltävä.

Aurinko paistelee jälleen. Nyt olisi hyvä aika suunnata ulos. Erinomaista viikkoa teille kaikille!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Suloinen sunnuntai

 






Melkoisen tasaisen tylsää arkea olen viime aikoina elellyt. Töissä olen käynyt normaalisti. Vapaapäivinä sitten olen hoitanut kaiken maailman velvollisuuksia, kuten ravannut hammaslääkärissä. Niistä reissuista toipuminen on ottanut aikansa. Lähinnä tosin henkisesti.  Nyt kaikki suurimmat velvollisuudet alkavat olla onneksi jo takana päin. Jospa seuraavina vapaapäivinä olisi jotain vähän hauskempaa luvasssa. Sitä ennen on tosin aika monta työpäivää edessä. Tänäänkin olen menossa kahdeksi iltavuoroon.

Uuden sohvapöydän myötä olen pyöritellyt olohuoneen sisustusta uusiksi. Ruskea väri on miellyttänyt silmääni siinä määrin, että kaikki omistamani ruskeat sisustustavarat ovat päätyneet olohuoneeseen. Olohuoneessa aiemmin ollut harmaa matto ei enää sopinut tunnelmaan, joten kaivoin kaapista villamaton, jota käytin viimeksi viisi vuotta sitten, kun asuin työn vuoksi toisella paikkakunnalla. Valkoinen matto sopii hienosti tumman lattian väriin. Onneksi en tullut koskaan laittaneeksi tuota myyntiin.

Olisi mukavaa istua tässä kirjoittelemassa ja tunnelmoimassa, kun on kerrankin hiljaista. Miellyttävää, että katutöiden meteli on hetken aikaa tauolla. On mukavaa kuulla välillä omat ajatuksensa. Nyt suuntaan suihkuun ja töihin. Mukavaa alkavaa viikkoa toivotan, nauttikaa aurinkoisista kesäpäivistä!