Sängynpääty

 

Eletään jo perjantaita. Mihin tämä viikko mystisesti katosi? Toiseksi mietiskelen, miksi en muista tästä viikosta juuri mitään. Vapaapäiviä minulla oli kaikkiaan kolme. Teinkö silloin jotain järkevää vai makasinko vain sohvannurkassa?

Kuten huomaatte, makuuhuoneen sängynpääty meni sittenkin vaihtoon. Rottinkinen pääty on hyvin yksinkertainen, mutta tuo kivasti lämpöä valkoisten seinien ympäröimään makuuhuoneeseen. Yhden seinän tapetointi oli ajatuksena kerrassaan ihana, mutta sängynpäädyn saan sentään mukaani muutossa. Milloin se ikinä sitten tapahtuukaan. Valokuvissa vilahtelevat myös pääsiäisenä idättämäni chia-siemenet. Laitoin ne multaan välittömästi, kun Kerimäen reissuni peruuntui.

Hormonikorvaushoidon aloittamista lykkäsin turhan pitkään. Epäilin, että näinköhän saan siitä oikeasti mitään irti. Muutamana yönä peitto hiestä märkänä herättyäni päätin, että pakkohan se on tuokin kortti kokeilla. Nyt viikkoa myöhemmin huomaan jo, että yöhikoilu on jäänyt kokonaan pois. Myös mielialani on lähtenyt kohentumaan. Elämä tuntuu nyt huomattavasti paremmalta kuin aikaisemmin.

Viikonloppua vietän yövuoroissa. Kolme sellaista olisi luvassa. Jaksaa, jaksaa!

Pääsiäiskattaus

 

Pääsiäisen alkupuoli oli tarkoitus viettää miehen suvun kanssa Kerimäellä. Monen mutkan jälkeen kävikin niin, että vietän pääsiäistä yksin kotona. Vähän meinasi hengitystieoireita puskea päälle, mutta kuuman teen, villasukkien ja torkkupeiton avustuksella torjun uhmakkaasti orastavaa tautia. Töissä on tautiaalto menossa. Palaan huomenna töihin, näinköhän se tauti taistelustani huolimatta minutkin nappaa?

Elokuvia olen katsonut. Eilen katselulistalla oli The Grand Budapest Hotel ja tänään Poor Things. Molemmat elokuvat löytyvät Yle Areenan tarjonnasta, jos joku kiinnostui. Keväisiä parsaruokia olen kokannut. Ensin laitoin parsa-savulohipastaa ja sitten tein uuniin peltiruokaa, johon tuli parsaa, kananmunaa sekä halloumia.

Pimeähköt ja sateiset päivät yksin kotona ovat latistaneet mielialaa päivä päivältä. Eilen vedin hurjan hikitreenin ja se piristi elämää kummasti. Tänään on ollut tahmeampaa. Jalat painavat yhteensä tuhat kiloa - ja joka paikkaa kolottaa. 

Jotain sain sentään tänä viikonloppuna aikaiseksi. Sängynpäädyn muutoksen nimittäin. Siitä on luvassa toki postausta, kunhan tässä vain suinkin ennätän. Hyvää pääsiäistä!

Kevätjuhlaa

 

Kuohuviiniä. Maailmanparannusta. Yhteistä vapaa-aikaa puolison kanssa. Vuorokaudessa on ehtinyt tapahtua paljon. Kehitin jo itselleni uuden projektinkin. Sain idean, että sängynpäädyn voisi verhoilla uudelleen. Nyt selailen ja vertailen kankaita. Toisaalta mietin, voisiko sen päädyn vain vaihtaa. Joku rottinkinen ja yksinkertainen voisi olla kaunis. Se passaisi hyvin yhteen tuon rottinkisen lumikenkätuolin kanssa.

Keltaisista ruukkunarsisseista jouduin luopumaan. Hain tilalle uusia kukkia. Tuskin muuten panostan suuremmin pääsiäisen ajan kukkiin. Puolet pääsiäisestä kun menee töissä. Jos meillä ei olisi aikomus lähteä käymään tällä viikolla Kerimäellä, niin olisin laittanut keväisiä vihreitä kasvamaan: Herneenversoja ja chia-siemeniä. 

Elossa!

 

Lintuaiheet ovat jotenkin lähellä sydäntäni. Nämä pääskyt ajattelin laittaa seinälle. Tirppojen värisävy on kovin kellertävä. Olisikin tarkoitus maalata nuo ensin.

Taakse jäänyt viikko oli astetta raskaampi. Kiireisiä työpäiviä, välissä yksi vapaapäivä (jonka käytin kotitöihin) ja sen jälkeen lisää kiireisiä työpäiviä. Loppuhuipennuksena oli iltavuoro, jonka päätteeksi tein vielä yövuoron. Tänä aamuna kotona istuin sängyssä kuunnellen remonttiääniä pihalta. Muutaman tunnin sain nukuttua, sitten naapuri yhtyi remonttitalkoisiin poraamalla. Olin varma, että pääni räjähtää, mutta eipä sentään niin hyvä tuuri käynyt. Onneksi nyt on luvassa pitkät vapaat. Koen ne ansainneeni.

Minulla ei ole tarjota suuria elämänviisauksia tai hienoja ajatuksia. Palailen uusien valokuvien kanssa, jahka olen toipunut viime viikosta ja nukkunut univelat pois. Samalla tulen perehtymään teidän muiden blogeihin ja kuulumisiin. Siihen saakka näkemiin.

Kevät ja minä

 

Olen nauttinut kovin näistä levollisista viikonloppuaamuista sängyssä. Olen kuunnellut kodin hiljaisuutta ja viettänyt loputtoman pitkiä aamukahvisessioita.

Kevätpäiväntasaus oli ja meni. On taas piirun verran helpompi hengittää. Eilen työmatkalla katselin kaihoisasti metsän suuntaan. Se näytti kutsuvalta. Lumet olivat sulaneet ja minussa pulppusi kosolti käyttämätöntä kevätenergiaa. Jos en olisi ollut matkalla töihin, olisin juossut seikkailemaan metsään. Kevätfiiliksen innoittamana kaivelin kotiin myös hieman värikkäämpiä tekstiilejä ja sisustustavaroita.

Viimeksi kirjoitin, ettei meillä ole mitään reissuja suunnitteilla. Näin ne tilanteet muuttuvat. Nyt meillä on majoitusvaraus olemassa. Majoituksen etsiminen on aina hauskinta hupia. Saatan käyttää siihen päiviä. Nyt nappasin ensimmäisen löytämäni asunnon. Yritin vilkuilla kyllä muitakin vaihtoehtoja, mutta parempia ei tullut vastaan. Seuraavaksi pitäisi ruveta kartoittamaan kiinnostavia menemisiä ja tekemisiä. Jään huomenna vapaille. Tiedän, mihin tulen ylimääräisen aikani käyttämään.

Pääsiäistaikoja

 

Pääsiäiskukkien innoittamana sukelsin tänään pääsiäisteemaan vähän syvemmälle. Olin hankkinut joulun hyasinteille luonnonväristä niintä, mutta se jäi tyystin käyttämättä. Nyt tein niinestä lautaselle pienen pesän ja laitoin sinne pääsiäisherkut esille. Musta Ildhane-kynttilänjalka pääsi toimittamaan pääsiäiskukon virkaa. Tekee mieli pääsiäissisustaa enemmänkin. Katsotaan, mitä ideoita päähäni kumpuaa.

Uusien työvuorolistojen saapumista olin odottanut jo mielenkiinnolla. On hyvä tietää, että mitä elämässä on milloinkin luvassa. Listoista pistin merkille, että pidempiä vapaajaksoja on taas tulossa useita. Mitään reissuja meillä ei ole nyt suunnitteilla, mutta on hyvä tietää, että mahdollisuuksia lähtöön kalenterista löytyy kyllä. 

Minulla oli loistava urheilutreeni tänään. Tuntuu, että sain pitkästä aikaa endorfiinit virtaamaan. Se on ollut viimeisen puolen vuoden aikana harvinaista herkkua.

Kevätauringot

 

Nappasin kassillisen narsisseja kauppareissulta tänään. Tuntuu keväältä.

Satutin viimeisen yövuoron lopuksi käteni viikko takaperin. Kipu tuntui koukistajalihaksessa etenkin syödessä ja juodessa. Kahvimukin nostaminen oli ensimmäisinä päivinä erityisen vaikeaa. Jouduin nostamaan painavaa mukia kaksin käsin. Ajan kuluminen on selvästi helpottanut vaivaa, mutta ei se täysin kadonnut ole. Harmittaa. Olin kuvitellut levon auttavan. Kai tässä pitäisi varailla aikaa lääkärille.

Viimeksi kirjoitin, että elämäni on ollut tauolla. Sattuneesta syystä taukoilu on jatkunut. Ehtiihän noita elämyksiä etsiä myöhemminkin. Askelia olen pitkästä aikaa kerännyt. Kipeän käden vastapainoksi jalan akillesjänne on ollut entistä ehompi. Iltaisin olen notkunut television ääressä. Only Murders in the Building -sarjaa olen katsonut kaikki viisi kautta. Kirpputorilla kävin kiertämässä. Kotiin palasin saaliitta, mutta tulipahan sentään lähdettyä. Yhtenä iltana kokattiin puolison kanssa juhlavammin. Meillä oli iberico-porsasta, hernepyreetä ja uuden sadon uuniperunoita. Ai niin, olen myös alkanut kytätä erään taiteilijan myyntikanavia. Katson päivittäin, josko uusia teoksia tulisi myyntiin. Välillä otteeni lipsahti ja mieleiseni teos meni toiselle.

Vapaa-ajan työkuvioita rukkasin hieman uusiksi. Olen hyvillä mielin siitä. Aloin olla niin leipääntynyt, että teki mieli kirkua. Oli siis juuri oikea hetki muutokselle.

Hyvää ja kaunista

 

Hyppäsin flunssatoipilaana kolmen yövuoron putkeen. Mietiskelin jo siinä, mahdanko selvitä elossa vapaisiin saakka. Myönnetään, että hyvältä näyttää. Jäljellä on enää yksi yö valvottavana. Sitten luvassa on ainakin loppuviikon verran vapaata. Tänään heräsin vähän turhan aikaisin uniltani. Lehtipuhaltimen pörinään ehkäpä. Verhojen takaa paljastui niin kaunis valo, että päätin kaivella kameran esille kaapista. Yritin löytää vähän uudenlaista kuvakulmaakin notkumalla sängyn päällä seisaallani.

Tuntuu, että elämäni on ollut tauolla. Ensin makasin viikon flunssassa. En tiedä, että kestikö se oikeasti niin kauan vai tuntuiko se vain siltä. Nyt olen rämpinyt läpi yövuorojen umpiväsyneenä. Raskaat ajat vaativat raskaat huvit. En tiedä, mitä tuleville vapailleni keksin, mutta jotain hyvää, kaunista ja ihanaa olen taatusti ansainnut. Kartanokokemus innostaisi. Minähän sairastuin kesken työhyvinvointipäivän. Missasin siinä kartanon lounaspöydän kaikkine herkkuineen sekä taidepajan. Kokematta jäi juuri ne asiat, joita olin eniten odottanut. Onneksi kaupungissa on parikin kartanoa. 

Aivokemia on ollut pielessä jo pidempään. Masennusoireita olen tunnistanut jo varmaan parin vuoden ajalta. Pimeän jakson aikana ne ovat pahimmillaan, mutta lähestyvä kevät on yleensä tuonut hieman helpotusta. Vuosi takaperin huomasin voivani paremmin jo helmikussa. Tänä vuonna on ollut vaikeampaa. Lähdin taannoin asiaa työterveyden kautta eteenpäin viemään. Sain reseptin ihon kautta annosteltavaan hormonikorvaushoitogeeliin. Ilmassa on toivoa, mutta myös jännitystä. Parin viikon kuluttua huomaan toivottavasti jo muutoksia. Ties vaikka nukkuisinkin paremmin. Voi käydä myös niin, ettei mitään hyötyä ole, mutta äkkiäkös tuosta sitten luopuu.