Kukkaseppele

 

Naputtelen täällä postausta umpiväsyneenä silmät ristissä. Heräsin jo kolmelta ja olen siitä lähtien yrittänyt huijata aivoja nukahtamaan. Turhaan. Ehkä pidän pienen tauon, nousen hetkeksi ylös ja käyn sitten päiväunille. On onneksi vapaapäivä luvassa.

Voisinpa sanoa, että töihin palaaminen sujui kivuttomasti. Työyhteisön ongelmat lävähtivät heti ensimmäisenä työpäivänä päin näköä. Olenkin tässä miettinyt, että työsopimukseni osa-aikaisuus tuntuu suurelta onnelta taas kerran. Teen tietyn tuntimäärän, eikä minun ole pakko tehdä yhtään enempää. Ellen itse halua.

Kesän ostokset ovat olleet harkitut. Helsingin Mainiossa kävin pyörähtämässä. Löysin sieltä kesäksi Toiveen vihreän t-paitamekon. Designmuseosta bongasin tämän ulko-oveen liimattavan Ei mainoksia -tarran. Riiasta mukaan lähti vain jääkaappimagneetti, jossa on vanerista muotoonleikattu musta kissa. Pari vuotta sitten Riiasta tuotu pyllistelevä kissamagneetti jääkaapin ovessa sai siis itselleen kaverin.

Seuraavassa postauksessa on luvassa Airbnb-koti, jossa yövyimme kotimatkalla Riian reissun jälkeen. Otsikoin sen nimellä inspiroiva koti. Napsin sen verran paljon inspiraatiokuvia talteen, että saan jaettua siitä kaksi erillistä postausta. Jos olisimme kyläilleet pidempään kuin yhden yön, niin kuvia olisi ollut hyvinkin vielä yhteen tai jopa kahteen lisäpostaukseen. Sen verran paljon kiinnostavia yksityiskohtia riitti.

Riian Airbnb

 

Lähdimme rohkeasti katselemaan Riian Airbnb-asuntojen tarjontaa. Neljännen kerroksen koti vaaleansinisessä kerrostalossa oli kaikin puolin toimiva ratkaisu. Kaari-ikkunoita, vanha takka ja kauniit kaakelit kylpyhuoneissa. Makuuhuoneitakin asunnossa oli useampia. Se sinetöi päätöksen. Olohuoneen erkkeri-ikkunasta oli näkymät kolmeen suuntaan. Kadun ihmisvilinää tuli seurattua ikkunan ääressä usein.

Asunnon sijainti vanhassa kaupungissa oli keskeinen ja välimatkat lyhyet. Kahvila (edullisella lattella) sijaitsi alakerrassa. Pieni lähikauppa taas oli näköetäisyydellä lähes vastapäätä ja ravintolatarjonta avatui eteen kadulle astuessa. 

Talo oli hissitön, joten porrastreeniä vedettiin aina, kun poistuttiin asunnosta. Yllätyksenä tuli, ettei asunnon ulko-ovi mennyt lukkoon itsekseen. Sekä sisään tultua että ulos lähtiessä ovi piti muistaa lukita avaimella. Yllätyin jokseenkin myös lähtöpäivänä, kun heräsin pihalta tuleviin huutoihin ja metalliseen kolinaan. Kun lähdin hakemaan lattea kahvilasta huomasin, että talon etupuoli oli peittymässä rakennustelineisiin. Totesin siinä itselleni, että on hyvä aika kotiutua.

Lumoava Riika

 

Kesäloman (ja ehkä jopa koko kesän?) vouhotukset alkavat olla nyt takana päin. Muutaman päivän reissu Riiassa teki kyllä hyvää. Söimme maukkaasti ja saatoimme maistaa hieman kuohuvaakin. Säät sattuivat olemaan suosiolliset. Saimme reissullemme ihania kesäisiä päiviä, aurinkoa ja lämpöä. Riiassa kesä oli hiukan Suomea pidemmällä. Hevoskastanjat ja syreenit olivat vierailun aikana täydessä kukassa. 

Majoituksen olimme varanneet Airbnb:n kautta Riian vanhasta kaupungista. Sijainti oli kerrassaan osuva, asunto viihtyisä ja katunäkymä kiinnostava. Meno tosin oli hieman turhan äänekästä minun makuuni. Alakerran matkamuistomyymälän musiikki soi aamusta alkaen iltaan saakka. Kun kuuli aamun aikana viidennen kerran biisin I'm So Excited sitä mietiskeli, että kuinka innoissaan tässä enää jaksaa ollakaan. Onneksi säät tosiaan suosivat ja kaupungilla riitti tekemistä, näkemistä ja kokemista.

Valokuviin napsin kaupunki- ja puistomaisemien lisäksi kahvilassa aamupalaksi tilaamani koristeellisen pannukakkuannoksen sekä viimeisen illan lohturuoaksi ajattelemamme juustoisen ankkapannun. Saimme molemmat tuollaisen oman pannun ja nautiskelimme niitä ulkona terassilla auringon laskiessa. Tietysti kirsikkaoluen kera.

Kesälomaherkutteluiden jälkeen luvassa  on paljon liikuntaa ja rutkasti kasviksia. Nyt on tehtävä ryhtiliike ja suunnanmuutos välittömästi muuten vaatteet alkavat kiristää. Puolison loma jatkuu vielä viikon, itse palaan töihin ja arkeen alkuviikosta.

Ensimmäiset kesäpäivät

Tuntui muutaman päivän jo kesältä. Istuin kesämekko päällä Kerimäen aitan rappusilla ja katselin muurahaisten jatkuvaa kiirettä. Nautin suuresti, ettei minun tarvinnut vouhottaa tippaakaan mihinkään suuntaan. Aurinko paahtoi lämpimästi ja käki kukkui taustalla. Juuri tällaisia pieniä onnenhetkiä olin kesälomaltani odottanut. 

Anoppilassa oli menneenä viikonloppuna koivujen istutustalkoot ja miehen sukua pilvin pimein paikalla. Introverttinä etsiskelin pitkin viikonloppua omaa tilaa ja omia paikkoja. Lauantaina viihdyin aittakammarissa sadetta kuuntelemassa. Pyhäaamuna taas vaelsin kahvikupin kanssa laiturille aurinkoon. Joutsenella oli kaislikon rantakivellä aamupesu menossa. Sitä oli mukavaa seurata. Samalla siinä mietin, että olisinpa himpun verran sosiaalisempi ihminen. Kun siinä sitten toivomaan rupesin, niin halusin olla myös vähemmän ujo ja paremmalla itsetunnolla varustettu.

Kuvakimarassa hieman mökkitunnelmia. Metsän valkovuokkoja kävin tervehtimässä ilolla. Aamulla ja illalla. Välillä päivälläkin. Satuin kävelemään rantaa kohti kameran kanssa, kun joutsen lipui kauniisti järvellä. Sain pari valokuvaa muistoksi. Viimeisessä kuvassa miehen isoäidin vanha hellehattu veneessä. Kesäpäivien suosikkini.

Jänis kävi taas vierailulla. Olimme tulossa pihasaunasta, kun huomasin sen lönköttelemässä pihan poikki. Ihan mukava vieras. Samaa ei voi sanoa karhusta, joka kävi vuosia sitten tuvan ikkunan takana kuljailemassa. Karhun kyläily jäi onneksi ainutlaatuiseksi elämykseksi. Anopilla on tästä muistona valokuvia.

Värikäs kesäpesä

 

Tässä Ullanlinnan värikäs kesäkoti, jota hehkutin. Asunnossa oli tosiaan oma sisäänkäynti sisäpihalla ja pienet puutarhakalusteet kahvittelua varten. Ulko-oven jälkeen piti laskeutua pari harmaaksi maalattua, kulunutta puuporrasta eteiseen. Portaiden narinaa en kuullut, sen kuvittelin sujuvasti. Sisälle tultua huomion vei punainen seinä ja ikkunaa hallitseva rönsyilevä kasvi sekä vanha tiiliseinä.

Auringonvalo paistoi saapuessamme ikkunasta sohvan eteen lattialle ja minusta tuntui aivan siltä, kuin olisin kotiini tullut. Laitoinkin heti ensitöikseni päiväkahvit tulille ja kaivelin leipomosta poimittua kanelikorvapuustia tarjolle.

Portaita asunnosta löytyi eteisen jälkeen enemmänkin. Tummanvihreään välihuoneeseen kiivettiin parin portaan verran. Makuuhuoneesta taas laskeuduttiin portaan verran alas suureen kylpyhuoneeseen. Parit portaat siellä ja täällä eivät haitanneet meitä yhtään. Ne lisäsivät vain asuntoon persoonallista luonnetta. Olisi sinänsä kiinnostavaa tietää, mihin noita tiloja on käytetty ennen tuon asunnon rakentamista.

Kirjoitin aiemmin, miten tästä kesäkodista tuli minun Porvooni. Oli hauska sattuma, että bongasin kodin seinältä maalauksen, jossa oli kuvattu Vanhaa Porvoota.

Hakaniemen helmi

 

Rennompi kesälomaelämä pääsi siis viimein alkamaan. Flunssaoireet haihtuivat muille maille ja me ajelimme puolison kanssa Helsinkiin. Majoituimme siellä Oxygenolin taloon aivan Hakaniemen kauppahallin kupeeseen, meren äärelle. Rakennus on viralliselta nimeltään Arenan talo ja sen suunnitteli arkkitehti Lars Sonck 1920-luvulla. Kiinnostuneille ja uteliaille talon historiasta löytyy lisätietoja täältä. 

Remontoitu asunto oli koristeltu näyttävin maalauksin, kultaisin yksityiskohdin sekä kattokruunuin. Simpukka-aihe kulki myös asunnon sisustuksessa. Eteisessä oli simpukkapeili ja sen alla simpukan muotoinen kulho avaimia varten. Makuuhuoneessa taas oli suloiset simpukkalampetit. Olohuoneen kaksiosaisen maalauksen jujuna oli niin ikään simpukka. Asunto oli ihastuttava kaikin puolin. Itsestä vain tuntui, ettei se ollut koskaan kovin valoisa. Auringonvaloa olisin siis nurkkiini kaivannut.

Hakaniemestä käsin suihkittiin menoissa, kuten Roihuvuoren kirsikkapuiston hanamissa, luontokierroksilla ja museoissa. Kätevähän tuosta oli lähteä, kun metro oli vieressä.

Porvoon peruunnuttua päädyin etsimään Helsingistä myös toisen majoituksen. Minun Porvooni löytyi lopulta Ullanlinnasta. Aamukahvit pääsin juomaan paljain varpain oman sisäänkäynnin edessä olevan pienen terassipöydän ääressä. Aurinko helotti kirkkaalta taivaalta ja linnut lauloivat. Toteutunut unelma. Tähän leikkisään ja värikkääseen asuntoon palataan vielä. Tykästyin erityisesti siihen, miten kauniisti auringonvalo kiersi päivän aikana sisällä. Se sai minut ihastumaan asuntoon yhä enemmän.

Kesäloma kiitää vauhdilla, puolet lomasta on jo takana. Mukavia juttuja on onneksi vielä edessäpäin, joten en aio pysähtyä paikalleni - ja jäädä kotinurkkiin pölyttymään.

Helsingin terveiset

 

Olen saanut nähdä viime aikoina ympärilläni niin paljon kauneutta, että olen pyörällä päästäni. Alkupään valokuvat ovat ihanasta liikkeestä Helsinki Vintage Concept Store. Loput vähän sieltä ja täältä. Viimeiseen kuvaan kätkeytyy noin viisi miljoonaa hanhea. Niillä taisi olla muuttopäivä, kun meri suorastaan kuhisi.

Ps. Kotiin palaaminen sai jokseenkin mielen matalaksi. Palovaroittimet ovat nykyään taloyhtiön vastuulla ja huoltomies oli käynyt vaihtamassa niitä meidän poissaollessamme. Laipion valkoisessa maalissa oli mustat sormenjäljet. Yritettiin niitä varovasti puhdistaa. Jäljet hävisivät, mutta laipioon jäi puhdistuksesta kiiltäviä jälkiä. Katseeni hakeutuu koko ajan niihin. Myönnän, että nyt harmittaa.