sunnuntai 22. toukokuuta 2022

Synttärijuhlia ja muuta mukavaa

 



Kamerani on pysynyt tiukasti piilossa kaapin perukoilla. Intoa kuvaukseen ei yksinkertaisesti ole viime aikoina löytynyt. Tämä pikainen räpsäys pionikimpusta on äitienpäiväviikonlopulta. 

Koronatilanne töissä rauhoittui, eikä kukaan kaivannut minua viime viikolla. Oli ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan selailemaan suoratoistopalvelujen ohjelmatarjontaa. Sääkin suosi tätä ajatusta. Viime viikon alku kun oli harvinaisen viileä ja harmaa. Loppuviikolla tunsin itseni hyvinkin levänneeksi ja haalin jo toisesta yksiköstä lisätöitä tienatakseni matkakassaa tulevaa Helsingin reissua varten. 

Tänään raadoin aamuvuorossa. Koko ajan sattui ja tapahtui. Moni asia meni pahasti pieleenkin. Olin aika poikki, kun pyöräilin päivän päätteksi juhlimaan kummipojan kuudetta syntymäpäivää. Toiset olivat jo grillailleet ja minä saavuin juuri sopivasti, kun kakut kannettiin pöytään. Tarjolla oli mansikkatäytekakun lisäksi herkullista tiramisukakkua. Tarkoitus oli vain maistaa, herkutella ihan pikkuriikkisen. Noh, eihän se tietenkään niin mennyt. Vatsa pullollaan pyöräilin jatkamaan iltaa seuraavaan työpaikkaan.

Kesälomani sijainnista on jo olemassa jonkinlainen karkea arvio. Sen pohjalta olemme lähteneet mietiskelemään yhteiselle ajallemme lomamenoja. Tänään kummipojan syntymäpäivillä mies keksi, että määränpäämme voisi hyvinkin olla Berliini. Hän katseli jo lennot ja hotellitkin lähestulkoon valmiiksi. Jatkamme ihmettelyä huomenna, kun olemme molemmat vapaalla. Kivalta kuulostaa, eikös vaan?

perjantai 13. toukokuuta 2022

Pitkästä aikaa täällä taas

 





Tuli suunniteltua pidempi tauko bloggailuun. Kiitos koronan. Oli suuri tautirypäs töissä, ensin sairastuivat asiakkaat ja heti perään työntekijät. Minulla piti olla pidempi vapaapäivien putki (yhteensä 10 päivää) yövuoron jälkeen, mutta olin jo heti ensimmäisen vapaapäivän päätyttyä hälytysluonteisesti yövuorossa. Jospa nyt viikonloppuna puhelin olisi kiinni. Tarvitsen kipeästi pienen hengähdystauon. 

Ylimääräistä stressiä ovat tuottaneet yläkerran naapurit, jotka ovat käynnistäneet meluisan remontin. Viime kesästä eteenpäin kuuntelimme lähes puolen vuoden ajan katuremonttia. Sen jälkeen vierusnaapurissa remontoitiin kolmen kuukauden verran. Kun se tuli päätökseen alkoikin jo tämä. Olemme päätyneet katselemaan taas muita asumismuotoja. Ehkä kerrostalo ei vain ole vuorotyöläisten paikka.

Parin viikon päästä tämä koronahässäkkä on toivottavasti jo takanapäin. Silloin minä karkaan itsekseni minilomalle Helsinkiin. Hotellivaraus on jo tehtynä. En ole käynyt Helsingissä vuosiin, joten odotan innolla lähtöä. Tarkoitus olisi pyöriä kaupungilla, katsella merta ja hengailla kylpytakissa kauniissa hotellihuoneessa. Siihen vielä hyvää ruokaa ja lasillinen kuplivaa. Sukulaisiakin olisi ihanaa nähdä. Katsotaan, saanko tapaamisia järjestettyä. Kesälomien vahvistaminen on edelleen tekemättä. Jotain kivaa minun oli ihan pakko tähän loputtomalta tuntuvan odotuksen keskelle itselleni järjestää.