Kamerani on pysynyt tiukasti piilossa kaapin perukoilla. Intoa kuvaukseen ei yksinkertaisesti ole viime aikoina löytynyt. Tämä pikainen räpsäys pionikimpusta on äitienpäiväviikonlopulta.
Koronatilanne töissä rauhoittui, eikä kukaan kaivannut minua viime viikolla. Oli ihanaa käpertyä sohvan nurkkaan selailemaan suoratoistopalvelujen ohjelmatarjontaa. Sääkin suosi tätä ajatusta. Viime viikon alku kun oli harvinaisen viileä ja harmaa. Loppuviikolla tunsin itseni hyvinkin levänneeksi ja haalin jo toisesta yksiköstä lisätöitä tienatakseni matkakassaa tulevaa Helsingin reissua varten.
Tänään raadoin aamuvuorossa. Koko ajan sattui ja tapahtui. Moni asia meni pahasti pieleenkin. Olin aika poikki, kun pyöräilin päivän päätteksi juhlimaan kummipojan kuudetta syntymäpäivää. Toiset olivat jo grillailleet ja minä saavuin juuri sopivasti, kun kakut kannettiin pöytään. Tarjolla oli mansikkatäytekakun lisäksi herkullista tiramisukakkua. Tarkoitus oli vain maistaa, herkutella ihan pikkuriikkisen. Noh, eihän se tietenkään niin mennyt. Vatsa pullollaan pyöräilin jatkamaan iltaa seuraavaan työpaikkaan.
Kesälomani sijainnista on jo olemassa jonkinlainen karkea arvio. Sen pohjalta olemme lähteneet mietiskelemään yhteiselle ajallemme lomamenoja. Tänään kummipojan syntymäpäivillä mies keksi, että määränpäämme voisi hyvinkin olla Berliini. Hän katseli jo lennot ja hotellitkin lähestulkoon valmiiksi. Jatkamme ihmettelyä huomenna, kun olemme molemmat vapaalla. Kivalta kuulostaa, eikös vaan?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti