Päiväni murmelina

 

Kotona kaikilla tavaroilla on paikkansa. Eikä minulla ole tapana tehdä muutoksia silkasta muuttamisen ilosta. Nyt olin kuitenkin utelias ja kokeilin, miltä makuuhuoneen pöytävalaisin mahtaisi näyttää olohuoneessa. Myönnän, että kauniilta näyttää. Kenties muutoksesta tulee jonain päivänä pysyvä. 

Päiväni ovat olleet toistensa kopioita. Olen herännyt joka päivä kurkku kipeänä. Ulkoa on kuulunut ensimmäiseksi sateen ropinaa. Olen pyöräillyt töihin ja kastunut sadetakista huolimatta. Iltaisin olen pyöräillyt takaisin kotiin ja kastunut taas. Iltapalan jälkeen olen viettänyt aikaa sohvalla villapuserossa peiton alla. Sitten olen mennyt nukkumaan. Aamulla kaikki on alkanut taas alusta. Olen ollut kuin Päiväni murmelina -elokuvan päähenkilö, joka kokee saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoitin viimeksi, miten reissukesä on tulossa hiljalleen päätökseensä. Kuinka väärässä olinkaan. Puoliso huomasi, että hänellä on vanhenemassa olevia hotellipisteitä ja hän varasi meille pariksi yöksi ilmaisen hotellihuoneen Pohjois-Ruotsista. Lähdemme siis sinne seikkailemaan. Palattuamme sieltä meillä on tarkoitus ajella Suomen länsirannikkoa pitkin ja poiketa mm. Vaasassa. Edessä on siis loputtomasti autossa istumista, mutta jospa siitä nyt selviää, kun luvassa on jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

Kesälomalle jäin tänä aamuna keuhko-oireisena. Epäilen, että olen saanut flunssan jälkitautina keuhkoputkentulehduksen. En aio rynnätä tästä kipin kapin lääkäriin antibiootteja hakemaan, vaan katson, josko se ymmärtäisi parantua itsekseen. Luotan siihen, että lepo ja rauha hoitavat homman.

Hiljentymisen hetkiä

 

Lämpimät terveiset Kerimäeltä. Näissä anoppilan kesäisissä maaseutumaisemissa vietettiin pari edellistä päivää. Minä keräilin voimia ja jaksamista lähestyviin työvuoroihin. Yritin myös nauttia maaseudun rauhasta. Ei se ihan helppoa ollut, ehdittiin nimittäin tavata miehen sukua laajemmaltikin. Minusta tuntui, että vieraita oli pyörimässä joka nurkan takana. Kuten kuvista huomaatte, löysin kuitenkin omat hiljaiset hetkeni. Anopin kukat ja kasvimaa, kumpuilevat pilvet laiturilta nähtynä ja kumpuilevat Kerimäen maisemat viljapeltoineen lenkkeilyreitin varrelta. Niistä olivat minun onnenhetkeni tehty.

Viimeinen lomaa edeltävä työputki pyörähtää käyntiin huomenna. Tunnelmat ovat odottavat.

Kampin kattojen kupeessa

 

Kesäflunssa tuli ja meni. Kovin helposti yövuorot eivät sujuneet. Yritä siinä nyt nukkua päivällä, kun nenä on aivan tukossa ja yskänpuuskat herättävät vähän väliä. Onneksi lopussa odotti voittajafiilis.

Helsinkiä käytiin katselemassa taas hieman eri kantilta. Hotellihuone sijaitsi tällä kertaa rauhallisella kadulla Kampissa. Hotel Mestarin punatiilisen rakennuksen valtava lasikatollinen atrium teki vaikutuksen. Hotellin sisustuksessa oli käytetty rouheasti metallia, puuta ja nahkaa. Sävymaailma oli tumma, mutta ei kuitenkaan synkkä. Huoneen jatkona nautimme ikiomasta parvekkeesta, jossa oli pari ruukkupensasta, rottinkipunoksiset puutarhakalusteet sekä lepotuoli, johon saattoi heittäytyä pitkäkseen nauttimaan auringosta. Aamupala churroineen oli varsin laadukas. Tarjolla oli myös lohta, mikä on nykyään harvinaista. Itse ihastuin aamupalalla erityisesti Paahtomestarin kahviin, joka oli erinomaista.

Museokorttia vingutettiin reissussa oikein urakalla. Nyt olemme käyneet läpi Amos Rexin, Kiasman, HAMin ja luonnontieteen museon. Kortin rahalle on siis saatu hyvin vastinetta. Museoista suosikkini oli tuo viimeinen. Eläimet ja kasvit ovat kiinnostaneet minua aina. Kaiken lisäksi museon tilat, kuten koristeelliset kierreportaat ja kattorosetit, valkoisella sekä harmaalla kuvioidut laattalattiat viehättivät esteettistä silmääni. Vanhassa rakennuksessa oli todellakin omaleimainen tunnelmansa.

Aivan hotellin nurkilla sijaitsi kissakahvila Helkatti. Sen eteen oli aivan pakko pysähtyä kerta toisensa jälkeen. Enkä todellakaan ollut ainoa. Kissat makoilivat näyteikkunassa eri tasoilla nauttimassa auringonpaisteesta. Notkuin lähes nenä kiinni ikkunalasissa tuijottamassa rentoina pötköttäviä karvaisia kavereita. Kissat eivät moisesta edes hätkähtäneet. Ne ovat tainneet tottua julkiseen elämään. Vaikka katselen mielelläni kissoja, niin omaan kotiini en ole sellaista haalimassa. Elämä on monin tavoin helpompaa näin. Tiedostamme myös, ettemme voisi millään saada Mokoman kaltaista kissaa.

Siinäpä se kaikkien aikojen reissukesä tulee hiljalleen päätökseensä. Seuraavaksi lähdetäänkin sitten tutustumaan Riiaan. Töihin paluun kynnyksellä luvassa on vielä yksi pikainen pyrähdys lempikaupunkiini Porvooseen, muuten aion jäädä kotinurkkiin elelemään hiljaiseloa ja nauttimaan lähestyvästä syksystä. Tai niinhän minä kuvittelen. Mistäpä minä varsin tiedän, että milloin se reissukuume nappaa taas valtaansa.

Kesäflunssassa

 

Lämpöisten kesäkelien vastapainoksi sisällä on viilennetty varsin tehokkaasti. Etenkin työpaikalla. Välillä minusta on tuntunut, että lukemat toimistossa ovat laskeneet lähes pakkasasteisiin. Keuhkoissa on tuntunut kurjalta jo useamman viikon, mutta vasta viime yönä nenäni meni tukkoon ja flunssan oireet vyöryivät täysillä päälle. Huonompaa ajankohtaa en olisi voinut millään keksiä. Edessä olisi nimittäin pari yövuoroa - ja sijaistilanne on jo muutenkin surkea. Eilenkin oltiin töissä vajaalla porukalla.

Esimiehen kanssa keskustelin voinnistani tänään. Eihän tässä ole paljoa tehtävissä. Edetään nyt yö kerrallaan, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Keittelin itselleni suuren kattilallisen kookoksista kanakeittoa, joka lämmittää kehoa ja mieltä. Joukkoon heitin tällä kertaa tavallista tujummat mausteet, saanpa sillä lailla auki tuon tukkoisen nenänkin. Ainakin hetkeksi. Nyt haen kupillisen kuumaa teetä hunajalisällä ja kaivelen koukuttavaa viihdettä tarjonnan syövereistä. Ensi kertaan murut!

Arkisia iloja

 

Täytyy myöntää, että on ollut aika hektisiä päiviä työpaikalla viime aikoina. Kesälomien lisäksi lukuisat työlomat ovat aiheuttaneet vajausta henkilöstössä. Eilen järkytyin, kun tajusin, ettei sille vajaukselle ole edes luvassa loppua. Ei ainakaan ennen minun kesälomaani. Lonkan kipuilu on ruvennut hiljalleen palailemaan tiukentuneen työtahdin takia. Nyt joudun jännittämään, että pysynkö jaloillani aina viimeiseen työpäivään saakka vai joudunko jäämään kesälomalle sairasloman kautta. 

Tällä viikolla oli yksi vapaapäivä. Vietin sen kotona suursiivouksen parissa. Oli aika rentoa siivousta, joka eteni poliisisarjan murhamysteerien lomassa. Nyt kotona on taas puhdasta ja siistiä. Palkitsin itseni ahkeruudesta kesäisellä tyynynpäällisellä, jonka huomasin alennusmyynnissä tänään. Uutta puuteria lähdin pikaisesti ostamaan ennen iltavuoron alkamista. Tyynynpäällinen oli mukava bonus. 

Työvuoro päättyi jo ajat sitten, mutta olen vähän ylikierroksilla vieläkin. Onneksi olen jäämässä vapaille. Saan elämääni jotain muuta ajateltavaa. Maiseman vaihtaminenkaan ei olisi yhtään pöllömpi ajatus. Kesäisestä Suomesta löytyy varmasti joku kolkka, jonne voisin piiloutua hiljentymään.

Kesäkuvakimara

 

Minulla oli eilen työhön liittyvä keikka Kenkäveron kartanolla. Keikan päätyttyä kaivoin pakkaamani kameran laukusta ja pyörin itsekseni kartanon kesäisessä kukkaloistossa. Olihan siellä taas paljon nähtävää ja ihasteltavaa. Etenkin, kun kartanon pihapiirissä sattui olemaan vielä käsityömarkkinat. En malttanut istahtaa edes kahvikupposelle kartanon puutarhaan, mikä näin jälkikäteen kieltämättä vähän harmittaa. Toisaalta äkkiäkös tuonne pääsee toisenkin kerran. Polkupyörällä matka meni hujauksessa.

Kenkäverolta pyöräilin Saimaan rantaan. Nakkasin heti ensitöikseni kengät pois ja etsin mukavan asennon. Siellä istuksin pitkään ja katselin ulpukanlehtimaton hidasta keinahtelua rantavedessä.

Eiliseen ruokaostoskoriin poimimme ahvenia, uusia perunoita ja puntin tilliä. Aamupäivän aurinkoinen ja lämmin kesäsää kääntyi iltapäivää kohti viileäksi ja pilviseksi. Hetkittäin jopa sateiseksi. Sää ei siis vapaapäivääni suosinut, mutta ainakin puolison kokkaama ruoka oli kesäistä ja hyvää. 

Viileää säätä on luvassa tänäänkin. Kaivelin juuri villasukat kaapin perukoilta käyttöön. Haaveissani on Woltista tilattua ruokaa ja leffan katselua torkkupeiton alla. Lepopäivä ennen iltavuorotyöputkea.

Arkeen palaamassa

 

Kulttuuririennot ja helteinen Helsinki jäivät taakse. Eihän tyttöjen reissu työkaverin kanssa aivan mutkaton ollut, mutta pääsääntöisesti minulle jäi kokonaisuudesta hyvä fiilis. Olisin toivonut vähemmän kauppojen kiertämistä ja enemmän mitä tahansa muuta. Onneksi sentään yhden pellavaisen paitamekon bongasin ostoskoriini hyvällä alennuksella. Tälle reissulle suuntasin vähillä matkatavaroilla eli kameraa en jaksanut mukanani raahata. Reissun pieniä ja suloisia hetkiä napsin talteen näppärästi kännykällä.

Solo Sokos Hotel Helsingistä ei paljon kerrottavaa jälkipolville jäänyt. Se oli ensinnäkin hankala löytää katukuvasta. Ehkä syynä oli sen sisäpihamainen sijainti. Hotellin visuaalinen ilme oli ihan silmää miellyttävä, mutta huoneessa oli monia ärsytyksen aiheita, kuten nariseva kylpyhuoneen ovi, huonosti seinään kiinnitetty wc-paperiteline ja likaiset ikkunat. Aamupalasta tykkäsin kyllä, se oli yllättävän monipuolinen. Erityisesti jäämurska-altaan hedelmäiset smoothiejuomat olivat minun makuuni.

Tänään olen pessyt konetolkulla pyykkiä, katsonut loputtomasti poliisisarjoja putkeen ja köllötellyt sohvalla kera viilentävän kasvonaamion. Ukkonen kurittaa parhaillaan kaupunkia, vettä tuntuu tulevan tulvimalla. Nukkumaan pitäisi mennä, huomenna on nimittäin ensimmäinen työpäiväni. Luvassa on pelkästään ilta- ja yövuoroja elokuulle saakka, sitten pidempi kesälomapätkäni pyörähtää käyntiin.

Lomaräpsyissä pari hotelliotosta yleisistä tiloista, sitten merimaisemaa ja mutakakkua jäätelön kera Suomenlinnassa ja niiden välissä Ateneumin lattia, jota ihailin jo edellisellä Helsingin reissulla.