Lämpimät terveiset Kerimäeltä. Näissä anoppilan kesäisissä maaseutumaisemissa vietettiin pari edellistä päivää. Minä keräilin voimia ja jaksamista lähestyviin työvuoroihin. Yritin myös nauttia maaseudun rauhasta. Ei se ihan helppoa ollut, ehdittiin nimittäin tavata miehen sukua laajemmaltikin. Minusta tuntui, että vieraita oli pyörimässä joka nurkan takana. Kuten kuvista huomaatte, löysin kuitenkin omat hiljaiset hetkeni. Anopin kukat ja kasvimaa, kumpuilevat pilvet laiturilta nähtynä ja kumpuilevat Kerimäen maisemat viljapeltoineen lenkkeilyreitin varrelta. Niistä olivat minun onnenhetkeni tehty.
Viimeinen lomaa edeltävä työputki pyörähtää käyntiin huomenna. Tunnelmat ovat odottavat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti