Terveiset torilta

 

Kirpputorireissua olin odottanut kuin kuuta nousevaa. Kyseessä oli työkeikka, joka peruuntui viime hetkellä - ja jouduinkin lähtemään toisaalle. Ehdin jo sateeseen polkemaan, kun tieto tuli. Sain sitten harmitella sekä kirpputorin peruuntumista että kaatosateessa kaahaamista. Seuraava vapaapäivä on maanantaina. Sitten en kyllä anna minkään tulla tielle. Suuntaan kirppikselle vaikka taivaalta tulisi sähiseviä kissoja.

Torstain hammaslääkärikäynnin jälkeen marssin kesäiselle torille ja palkitsin itseni pussillisella herneitä. Siitä suuntasin päiväunille (oli yövuoro tulossa ja väsymys oli kova jo valmiiksi. Hyvä, että jaksoin herätä ja nousta koko hiton hammaslääkäriin). Päiväunien jälkeen kaivoin vielä siivousvälineet kaapista esiin. Onhan se kivempaa tulla yövuorosta puhtaaseen kotiin vapaapäivää viettämäään. Jos olisin ollut tänään töistä tullessani reippaampi, niin olisin poiminut matkan varrelta kukkiakin.

Tänään elämä on sujunut väsyneesti. Kaikesta, mitä olen erehtynyt suuhuni laittamaan olen saanut närästystä. Hammaslääkäri kysyi, voisiko minulla ollut refluksitauti, koska hampaiden eroosio on sen verran voimakasta. Se oli silmät avaava kysymys. Aloin googletella asiaa ja huomasin, että olen vältellyt lapsesta saakka ruoka-aineita, jotka närästystä aiheuttavat. Närästystä on kyllä paljon, mutta olen pistänyt sen taitavasti milloin minkin syyn pikkiin. Toisinaan stressin ja toisinaan vuorotyön. Nyt varasin ajan työterveyteen. Ehkäpä tähän vaivaan on viimein aika hankkia helpotusta.

Kello on seitsemän. Joko olisi hyvä aika mennä peiton alle koisimaan? Onneksi on meno vasta iltavuoroon huomenna. Saan herättyäni kaipaamani hitaan aamun.

Sateenvarjon alla

 

Sadepäivän kauneutta. Vapaapäivinäni olen saanut enemmän vettä kuin aurinkoa. Tällä kertaa otin sateesta ilon irti. Laitoin kumikengät jalkaan ja nappasin sateenvarjon mukaan. Sen jälkeen suunnistin läheiselle Naisvuorelle näkymiä katsomaan. 

Alkukesällä siellä oli vielä remonttityömaa. Nyt aidat olivat kadonneet ja puisto oli taas käytössä. Kiitos kaatosateen sain kierrellä ja ihastella puistoa lähes yksin. Remontin jälkeen puistonpenkkien määrä on lisääntynyt kiitettävästi. Tänne tulen varmasti hengailemaan toistekin. Ehkä kirjan ja juomapullon kanssa. Tai vaikka eväiden. Tilauksessa olisikin seuraaville vapaille ihanan lämpimiä kesäpäiviä.

Huomenna on luvassa aarrejahtia. Aion katsastaa monen monta kirppispöytää. Toivottavasti käy tuuri ja kotiudun väsyneenä, mutta onnellisena. Nyt hyvät yöt. Sukellan peiton alle sadetta kuuntelemaan. Siihen on mukavaa nukahtaa.

Ruusuvaras

 

Tämä juhannus meni lähes samalla kaavalla kuin vuosi takaperin eli töitä tehden. Puolisolla oli vielä yövuoro perjantaista lauantaihin. Sen jälkeen hän lähti sukujuhliin Kerimäelle. Minä juhlistin itseellistä keskikesää kaivamalla liinavaatekaapista överipunaiset mansikkalakanat esiin. Sitten napostelin ostamiani mansikoita överipunaisissa mansikkalakanoissani. Ei hassumpi tapa viettää juhannusta.

Juhannusruusun oksan kävin varastamassa läheisen autiotalon edestä. Tuoksuvat kukat kurkottelivat aidan yli tielle - ja tilaisuus teki varkaan. Naapuruston koirat alkoivat haukkua. Onneksi olin pyörällä liikkeessä. Pääsin kaahaamaan äkkiä karkuun. Olen hieman huolissani, myönnän. Ehkä tämä on vasta alkua rikolliselle elämälleni. Ruusu tänään, auto huomenna ja ylihuomenna marssin aseineni pankkiin. 

Mustasilmäsusannan kasvutahti on ollut jokseenkin huima. Parvekkeen laipio ja lattia on tullut jo valloitetuksi. Nyt kasvin kymmenet versot etsivät kiivaasti tarttumapintaa ympäriltään. Kun työnnyn parvekkeelle kastelukannuineni, niin minusta tuntuu aina kuin tulisin kaapatuksi versojen sekaan. Panttivangiksi. Ehkäpä joku päivä niin vielä käykin. Tiedättepähän sitten, jos minusta ei täällä enää mitään kuulu.

Nukuin yövuoron jälkeen viisi tuntia. Ei tunnu mitenkään helpolta lähteä taas yöksi valvomaan. Taidan napata työmatkan varrelta jonkun ihanasti maustetun kauramaidon. Kahvin voimalla selviän varmasti huomiseen. Sitten aloittelenkin vapaitani.

Lempeällä lammella

 

Tällaisen abstraktin taideprintin minä taannoin kotiutin. Työn nimi on Lempeällä lammella ja sen on taiteillut Riika Anundi vuonna 2022. Pääosassa ovat persikkaiset sävyt. Muina väreinä on valkoista, vaaleansinistä, tummaa sinistä, vihreää ja ripaus burgundin punaista. Minun työni on neljäs kolmestakymmenestä. 

Riika Anundilla oli paljon kiinnostavia töitä eri alustoilla. Harmitti, että kaikki suurimmat suosikkini olivat myytyjä. Tykästyin kuitenkin tähän - ja tykästyn koko ajan enemmän. Teoksen värimaailma tulee toimimaan hienosti olohuoneessa. Tänään kävin kehysostoksilla. Nyt vaan pitäisi ripustaa teos tuohon kaapin yläpuolelle. 

Muutenkin minulla oli tänään varsin tuottelias vapaapäivä. Kehysostoksilta tultuani puuhailin myös saven kanssa ja tein suunnitelmia (sekä yhden varauksen) elokuun kesälomaviikolle. On mukavaa, että tulevaisuudessa häämöttää jotain odottamisen arvoista. Sen ajatuksen innoittamana arkiset askareet lentävät kuin siivillä.

Kippis kesälle

 

Käytiin minilomalla Kerimäellä. Lähdettiin ajamaan maalle heti aamulla minun yövuoroni päätteeksi ja viivyttiin reilun vuorokauden verran. Maalla käytiin uimassa, maattiin pumpulipeiton päällä nurmikolla pilviä katsellen (tosi rentouttavaa muuten) ja vietettiin pitkästä aikaa yhteistä vapaapäivää puolisoiden kesken. Appivanhemmat olivat reissussa, joten saimme vallata ihan kahdestaan koko tontin.

Valokuviin keräsin mielimaisemiani sieltä ja täältä. On kylänäkymiä, anoppilan pihan kukkaloistoa, vehreää metsäpolkua matkalla rantaan ja pihasaunan ikkuna, jonka ikivanhassa valoverhossa läikehtii syreenipuskan läpi siivilöityvä valo.

Grilliä lämmitettiin kuumaksi tälläkin reissulla. Herkuteltiin myös mutakakulla ja vaniljajäätelöllä. Tämä oli minun juhannukseni. Eipähän enää harmita tipan vertaa, että keskikesän juhla jää minun kohdaltani väliin. Olen osani saanut.

Täytyy myöntää, että on ihanaa olla kotona. Mies lähtee huomenna aamuvuoroon. Minä aion ottaa omilla vapaillani levon kannalta ja nukkua ainakin yövuorojen jälkeiset univelat pois. Maalla en meinannut malttaa pysyä petissä millään. Etenkin, kun kelitkin olivat niin hienot. Aurinko ja lämpö totisesti hellivät meitä reissussa.

Kesän tuntua

 

Onkohan minulla silmissä vikaa, kun onnistun lukemaan edellisen postauksen otsikon Tyylivarkaissa muodossa Tyllivarkaissa? Täytyy myöntää, että se olisikin kerrassaan mainio otsikko. Ehkäpä käytän sitä vielä jossain postauksessa.

En ole ehtinyt missään välissä ajattelemaan syksyisten tyynyliinojen vaihtamista keväisiin. Saatikka sitten kesäisiin. Eikä minun näköjään tarvitsekaan. Olohuoneen värikartan perusteella sain idean mustasilmäsusannan hankkimisesta parvekkeen kesäkukaksi. Sisustuksen oranssiset sävyt yltävät näin olohuoneen jatkona olevalle parvekkeelle. Piti vielä kaivaa myöhemmin illalla kamera kaapista esille. Riippuva kasvi luo hienoja pehmeitä varjoja olohuoneen seinälle ilta-auringon säteistä.

Puolison ja minun vapaapäivät menevät koko ajan täysin ristiin. Kun toisen vapaat alkavat, niin toinen palaa takaisin sorvin ääreen. Omina vapaapäivinäni olen aloitellut kodin suursiivousta, järjestellyt kaappeja, kerännyt askelia, mätkinyt savea ja selannut kasapäin taidetta. Yksi taideprintti ilahdutti siinä määrin, että se lähti pitkän harkinnan jälkeen tilaukseen. Sen pehmeän pastellinen värimaailma tulee tuomaan minulle vielä runsaasti iloa tulevan marraskuun räntäsateissa. Uskon vakaasti näin. Juliste on jo haettavissa. Se tuli niin nopeasti, etten ehtinyt edes ajatella kehysten hankkimista.

Juhannus on melkein nurkan takana. Spekulaatiot keskikesän säästä kiihtyvät. Minun ei tarvitse osallistua näihin pohdintoihin. Olen tiiviisti töissä juhlallisuuksien ajan. Tänäkin vuonna. Yövalvomiseksi menee, mutta onpahan sentään valoisat kesäyöt luvassa.

Nyt hörppään kahvini loppuun ja suuntaan kaupungille paketin hakuun. Ehkä pistäydyn myös torilla. Tekisi mieli ostaa uusia perunoita ja puntti tilliä. Koitan nauttia tänään kauniista kesäpäivästä. Muuten koko viikonloppu sujahtaakin yövuoroissa.

Tyylivarkaissa

 

Inspiroivan kodin jälkeen omat nurkat näyttävät, noh, omilta nurkilta. Lottovoittoa odotellessa haaveet kuitenkin elävät ja voivat hyvin. Eihän sitä koskaan tiedä. Miljoonia odotellessa tein kotona muutaman pienen sisustusmuutoksen arkea ilahduttamaan. 

Aloitin tyhjentämällä keittiötasot ja karsimalla turhat tavarat hiiteen. Puoliso oli esimerkiksi hamstrannut tarjottimen päälle oliiviöljyn lisäksi kolme muuta öljypulloa. Kukapa sitä nyt ei tarvitsisi jatkuvasti kurpitsansiemen-, saksanpähkinä- ja tryffeliöljyä? Kaikissa toki päiväys oli jo mennyt vuosia sitten. Pöytätasoille pääsi pienkodinkoneiden lisäksi harvat ja valitut. Tässä asetelmassa vedenkeitin, suola- ja pippurimyllyt, marmorinen mortteli sekä viime syksynä kirpparilta bongattu Mariskooli.

Sipulikulho väreineen jäi vahvasti mieleeni. Sen toteutuksen keksin helposti, kun muistin yhtäkkiä isoisältä perimäni Kupittaan Saven burgurdin punaisen kulhon. Siinä on kaunis rottinkikahvakin. Kaivoin sen eteisen arkusta keittiöön esille. Valkosipulit ja inkiväärijuurakot näyttävät siinä kauniilta. Olisinpa tajunnut jo aiemmin.

Inspiroivan kodin keittiön lämmin väriskaala teki minuun vaikutuksen. Mietin, miten toisin sitä tunnelmaa enemmän omaan keittiöön. Meillä on puinen työtaso, muttei juuri muuta. Onneksi kaapissa oli käsipyyhkeitä, joissa on ruskeita kuviointeja. Otin myös käyttöön väreihin sopivia astioita, kuten isoisältä perityn Finelin kahvipannun sekä aikoinaan kirppikseltä löytämäni Finelin puukahvaisen kasarin. Se onkin juuri passeli näin kesäiseen aikaan voikastikkeen pyöräyttämiseen uusille perunoille.

Lastuinen seinäkori kierteli ensin, mutta päätyi säilömään pientä tavaraa eteiseen. Inspiroivan kodin hellan päällä näkemäni savinen suolakippo tasoineen oli kerrassaan hellyttävä. Omia savikokeiluja odotellessa löysin sormisuolalle pilkkusavisen simpukkakulhon. Nyt suolaa on aina käden ulottuvilla keittiön ikkunalaudalla. 

Hankin toista kiloa savea. Olen aloittanut kokeilut työstää jotain omaa. Myönnän, on kivaa sotkea käsiä saveen. Katsotaan, seuraako siitä koskaan jatkopostauksia.

Inspiroiva koti, osa 2

Maanläheisiä sävyjä löytyi olohuoneesta ja eteisestä, mutta pääasiassa niitä oli keittiössä. Kaapistot, astiat ja kodin pienet yksityiskohdat toivat keittiöön lämpöä ja miellyttivät silmää. Jopa keramiikkakupissa majailevat sipulit sopivat väreihin. 

Tuosta saksia säilövästä tuohisesta ns. kampakorista olin pienesti kateellinen. Kerrassaan kaunis ja käytännöllinen tuote. Oliiviöljypullo on myös mainio. Eipä ole tullut aiemmin mieleenkään, että oliiviöljyn voisi säilyttää noin kauniisti. Sisustussormiani alkoi syyhyttää kotiuduttuani - ja monta mukavaa sisustusideaa aion napata tuolta meille. Palailen niihin vielä jossain postauksessa.

Kodin yläkerrassa sijaitsivat pellavaverholla jaetut makuutilat ja kylpyhuone. Niistäkin olisin muutaman mukavan yksityiskohdan tallentanut, mutta siellä katon alla oli sen verran hämyisää, että jätin väliin. Etenkin lähtöpäivä oli surullisen pimeä, kun satoi kaatamalla vettä. Lisäpäivä tai pari olisi ollut paikallaan. Olen kuitenkin iloinen siitä, että pääsin tuon kodin kokemaan. Olihan tuo nyt melkoinen elämys.

Mattokuvassa Toiveen vihreä frillahelmainen mekko. Halusin ikuistaa mukaan myös äidin neulomat harmaat villasukat. Viimeiset lajissaan. Raskin käyttää noita harvoin.