Lämpöisten kesäkelien vastapainoksi sisällä on viilennetty varsin tehokkaasti. Etenkin työpaikalla. Välillä minusta on tuntunut, että lukemat toimistossa ovat laskeneet lähes pakkasasteisiin. Keuhkoissa on tuntunut kurjalta jo useamman viikon, mutta vasta viime yönä nenäni meni tukkoon ja flunssan oireet vyöryivät täysillä päälle. Huonompaa ajankohtaa en olisi voinut millään keksiä. Edessä olisi nimittäin pari yövuoroa - ja sijaistilanne on jo muutenkin surkea. Eilenkin oltiin töissä vajaalla porukalla.
Esimiehen kanssa keskustelin voinnistani tänään. Eihän tässä ole paljoa tehtävissä. Edetään nyt yö kerrallaan, toivotaan parasta ja pelätään pahinta. Keittelin itselleni suuren kattilallisen kookoksista kanakeittoa, joka lämmittää kehoa ja mieltä. Joukkoon heitin tällä kertaa tavallista tujummat mausteet, saanpa sillä lailla auki tuon tukkoisen nenänkin. Ainakin hetkeksi. Nyt haen kupillisen kuumaa teetä hunajalisällä ja kaivelen koukuttavaa viihdettä tarjonnan syövereistä. Ensi kertaan murut!
2 kommenttia:
Oi joi joi! 😮 Nyt onkin hyvä liike tuo kattilallinen tujua mausteista lämmittävää keittoa! Mulla tuli ihan vesi kielelle, kun katoin kuvaa. 😋 Kesällä sairastaminen on erityisen epämukavaa, mutta toivon, että friskaannut hyvin nopeasti taas tolpillesi ja virkeeksi. 🥰
Kiitos, keitto oli niin hyvää, että vedin kaiken saman vuorokauden aikana. Ilo oli lyhytaikainen, mutta nautinnollinen. Olen huono noiden flunssien kanssa. Puoliso sairasti ensin ja hänellä se sujahti ohi paljon helpommin. Näin se menee aina. Itsellä flunssat vievät voimat ihan tyystin. Johtuisiko tuosta astmataustasta, tiedä häntä. Noh, onneksi se lopulta häipyi. Ei jäänyt ikävä.
Lähetä kommentti