Päiväni murmelina

 

Kotona kaikilla tavaroilla on paikkansa. Eikä minulla ole tapana tehdä muutoksia silkasta muuttamisen ilosta. Nyt olin kuitenkin utelias ja kokeilin, miltä makuuhuoneen pöytävalaisin mahtaisi näyttää olohuoneessa. Myönnän, että kauniilta näyttää. Kenties muutoksesta tulee jonain päivänä pysyvä. 

Päiväni ovat olleet toistensa kopioita. Olen herännyt joka päivä kurkku kipeänä. Ulkoa on kuulunut ensimmäiseksi sateen ropinaa. Olen pyöräillyt töihin ja kastunut sadetakista huolimatta. Iltaisin olen pyöräillyt takaisin kotiin ja kastunut taas. Iltapalan jälkeen olen viettänyt aikaa sohvalla villapuserossa peiton alla. Sitten olen mennyt nukkumaan. Aamulla kaikki on alkanut taas alusta. Olen ollut kuin Päiväni murmelina -elokuvan päähenkilö, joka kokee saman päivän yhä uudelleen ja uudelleen.

Kirjoitin viimeksi, miten reissukesä on tulossa hiljalleen päätökseensä. Kuinka väärässä olinkaan. Puoliso huomasi, että hänellä on vanhenemassa olevia hotellipisteitä ja hän varasi meille pariksi yöksi ilmaisen hotellihuoneen Pohjois-Ruotsista. Lähdemme siis sinne seikkailemaan. Palattuamme sieltä meillä on tarkoitus ajella Suomen länsirannikkoa pitkin ja poiketa mm. Vaasassa. Edessä on siis loputtomasti autossa istumista, mutta jospa siitä nyt selviää, kun luvassa on jotain ihan uutta ja ihmeellistä.

Kesälomalle jäin tänä aamuna keuhko-oireisena. Epäilen, että olen saanut flunssan jälkitautina keuhkoputkentulehduksen. En aio rynnätä tästä kipin kapin lääkäriin antibiootteja hakemaan, vaan katson, josko se ymmärtäisi parantua itsekseen. Luotan siihen, että lepo ja rauha hoitavat homman.