Huolettomia lomapäiviä

 

Tasan viikko sitten lähdimme reissuun ja kotiin palasimme tänään. On ollut aika intensiivinen viikko, maisemat ovat vaihtuneet tiuhaan ja ajokilometrejä on kertynyt. Olen silti nauttinut täysillä.

Ensimmäinen etappimme oli Pohjois-Ruotsin Luulaja. Kaatosateisen ensimmäisen illan jälkeinen aamu avautui poutaisena ja iltaa kohti pilkisteli jo aurinkokin. Ajelimme Scandicista lainaamillamme polkupyörillä ja kaupunkia katsellen. Välillä haimme kaupasta mansikoita ja söimme niitä rannalla. 

Myöhemmin illalla kävimme perehtymässä Gammelstadin kirkkokylään, jossa Alaluulajan kirkkoa ympäröi kaikkiaan 424 kirkkotupaa sekä porvariston asuinalue. Kirkkotupia käytettiin aikoinaan kauempaa tulevien kirkossakävijöiden majoittamiseen. Nykyään alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja se on kulttuurihistoriallisesti arvostettu. Alkupään valokuvat ovat juurikin sieltä napattuja.

Suomeen palatessa tuli taas taivaan täydeltä vettä. Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa vielä samana iltana Vaasaan, mutta päätimme muuttaa suunnitelmaa ja otimme lennosta hotellihuoneen Oulusta. Ei hullumpi muutos, sillä Oulun reissulla söin yhden elämäni parhaista pizzoista. Eksyimme sattumalta ravintola Puistolaan. Tilasin sieltä pizzan, jossa oli täytteenä paahdettua punajuurta, mascarpone-juustoa, provolone-juustoa, Peltolan Blue-sinihomejuustoa, mustapippuria, karamellisoitua saksanpähkinää, rucolaa ja hunajasadetusta. Pizza suorastaan suli suuhun, mutta niin tuolla juuston määrällä pitääkin.

Vaasassa säät viimein suosivat ja viihdyimme paljon ulkona, lähinnä meren äärellä. Hotellin polkupyörillä suhailtiin edestakaisin, joten kaupunki tuli parin päivän aikana hyvinkin tutuksi. Kameraa kuljettelin vielä Ruotsissa ahkerasti mukana, mutta into hiipui viimeistään Vaasaan tultaessa. Ehkä jonkinlaista reissuväsymystäkin oli siinä vaiheessa ilmassa. Puoliso hahmotteli jo seuraavaa Vaasan reissua, joten enköhän minä pääse vielä kiertelemään kamerani kanssa. Joko ennemmin tai myöhemmin.