Kesämuistojen säilöntää

 

Kesän valokuvatarjontaa aion säilöä tulevan talven iloksi. Valokuvia tuli napsittua muutamassa päivässä lähemmäs sata. Nyt tallessa on aurinkoisia tilannekuvia kanootinpesusta, melomisesta, muurinpohjalettujen paistamisesta, jalkapallon pelaamisesta ja pihasaunan lämmityksestä. Suurimmassa osassa kuvista komeilee kummipoikamme. Vilkas seitsemänvuotias kun ennättää kaikkialle.

Juhannuksen viettoa maalla sävyttivät tällä kertaa ukkosen kumina ja loputtomalta tuntuva vesisade. Satunnaiset poutahetket ja auringonpilkahdukset käytettiin hienosti hyväksi suuntaamalla ulos. Itse nautin erityisesti porukalla vietetystä päiväkahvihetkestä veneessä. Tukevasti kotirannassa oltiin, mutta katse viipyili järven pinnalla, johon vesipisarat putoilivat muodostaen rengaskuvioita. Koivujen alla sateelta suojassa kuuma kahvi ja voileivät maistuivat suunnilleen paremmalta kuin mikään ikinä.

Juhannuskoivut käytiin kaatamassa tänäkin vuonna, saunatuvalle saksittiin Riihimäen lasitölkkiin lumipalloheisistä oksia ja appi kävi punomassa nipun saunavastoja. Sen jälkeen grillattiin ja saunottiin. Minäkin luovuin talviturkista sukeltamalla järveen. Illalla keitettiin saunakahvit ja herkuteltiin Britakakulla. Parin vuoden tauon jälkeen oli mukavaa olla osa näitä perinteisiä menoja.

Nukuin kylässä huonosti joka vietävän yö. Aurinko oli lämmittänyt aitat juuri ennen juhannusta, joten unen saaminen otti iltaisin aikansa. Heräilin myös kesken unien luonnon ääniin. Kuovien yöllinen huutaminen läheisellä pellolla kävi herätyskellosta. Eilen meiltä oli päivällisen jälkeen sähköt poikki, joten menimme kaikki omiin soppeihin ja kammareihin päiväunille. Se piristi vähän, mutta myönnettävä on, että univelkaa riittää. On suorastaan onni, että tänä yönä voin kallistaa jo pääni omaan tyynyyn.

Keskikesän juhlaa

 

Valokuvissa Loviisan sunnuntaiaamun rauhaa. Ei näkynyt ihmisvilinää ja se oli kieltämättä mukavaa. Saimme pyöriä satama-alueella muina turisteina ihan rauhassa. Minä tietysti kamera kaulassa.

Yhden aittarakennuksen ikkunassa on nähtävillä posliinikoirat, jollaisia rannikkokaupunkien merimiehet toivat tuliaiseksi vaimoilleen aikoinaan. Merimiesten vaimot alkoivat pitää näitä koiria ikkunalaudoilla viestittääkseen talon isännän liikkeistä. Perheenpään ollessa seilaamassa koirat katselivat ulos ikkunasta. Isännän ollessa kotona koirien katse oli suunnattu sisälle huoneeseen. Erään näkemyksen mukaan koirat saattoivat myös kertoa vaimon rakastajalle, että milloin oli sopivaa tulla pistäytymään. 

Juhannusta juhlitaan perinteiseen tapaan maalla isolla porukalla. Mukana menossa on myös miehen veljien lapset. Nähdään siis kummipoikaakin tällä reissulla. Hän onkin yleensä avustamassa appea, joka käy kaatamassa juhannuskoivut pihaa somistamaan. Luvassa on saunomista, uimista, melomista, grillaamista, muurinpohjalettujen paistamista ja pihalla oleskelua. Mikäli säät suinkin sallivat. 

Näiden merellisten Loviisan maisemakuvien myötä hiljennyn keskikesän viettoon. Hyvää Juhannusta!

Elämyksiä etsimässä

 

Pari päivää hujahti merellisissä tunnelmissa. Ensin hengailtiin puolison kanssa Loviisan satamassa ja siitä matkaa jatkettiin samana iltana Helsinkiin. Palailtiin lapsuuden muistoihin suuntaamalla ensimmäiseksi kohti Korkeasaarta. Oli paahtavan kuuma päivä ja eläimetkin enemmän tai vähemmän aurinkoa paossa. Hauskinta koko reissussa oli ehdottomasti merimatkat siipirataslaiva Vispilällä. Auringon paahde ei haitannut yhtään, kun merellä kävi koko ajan vilvoittava tuuli. Tykkäsin kovasti.

Merelle suuntasimme myös seuraavana päivänä, kun hyppäsimme Krunikasta lauttaan, joka matkasi Kruunuvuorenrantaan. Ostettiin lähikaupasta eväitä ja mansikoita, sitten kiipesimme varjoisalle kalliopaikalle istumaan ja katselemaan purjeveneiden lipumista merellä. Miehen isoveli tuli illaksi Helsinkiin ja pääsimme taas merelle. Tällä kertaa lautta vei meidät Suomenlinnaan illalliselle.

Tänään reippailimme heti aamupalan jälkeen Ateneumiin. Meidän oli tarkoitus mennä sinne jo eilen, mutta harmiksemme se onkin maanantaisin kiinni. Ennen kotimatkaa ehdimme vielä kyläillä sukulaisissa. Tällä kertaa poikkesimme tapaamassa minun sukuani. Pikainen oli reissu, mutta oli mukavaa, että saatiin se ylipäänsä järjestymään. Sydämelliset kiitokset vaan sinne pääkaupunkiseudun suuntaan.

Tällä Helsingin reissulla majoituimme mukavasti Scandicin Grand Centralissa. Historiaa huokuva rakennus oli täynnä kauniita kalusteita, valaisimia, tapetteja ja yksityiskohtia. Olisimmepa voineet jäädä sinne asumaan. Viisi viimeistä kuvaa on napattu hotellin yleisistä tiloista, sitä edeltävät kuvat ovat hotellihuoneemme yksityiskohtia. Kauneuden ohella nautimme tehokkaasta ilmastoinnista ja kerrassaan miellyttävästä sadesuihkusta. Tuonne on aivan pakko palata vielä joskus uudemman kerran.

Kesäloman kynnyksellä

 

Viiden päivän työputki venähti huomaamatta kuuden päivän mittaiseksi. Sen seurauksena minulla on kolotuksia vähän siellä ja täällä, mutta toivon, että ne hellittävät ensimmäisten kesälomapäivien myötä. Myönnetään, että yritin olla loman kynnyksellä vähän turhan ahkera. Noh, nyt ainakin tiedän, missä jaksamiseni rajat kulkevat. Jospa osaan jatkossa tehdä parempia päätöksiä lisätöiden suhteen. 

Ajatuksenamme on suunnata lomailemaan rannikkoa kohti. Tarkoitus on käydä ainakin pyörähtämässä Loviisassa ja jatkaa matkaa siitä sitten jonnekin. Loviisa on minulle aivan uusi tuttavuus, mutta selaamieni valokuvien perusteella se näyttää varsin tunnelmalliselta pieneltä kaupungilta, josta löytyy merellisiä näkymiä, kartanotunnelmaa ja suloisia puutaloja. Kauniita puutarhapihoja unohtamatta. 

Palkitsin itseni kesäloman kunniaksi museokortilla. Mihin sitten ikinä päädymmekään luvassa on museoita ja näyttelyitä koko rahan edestä. Odotan jo kovasti, että päästään lähtemään reissuun. Ehkä aivonikin siinä vaiheessa hoksaavat, että olen lomalla. Näin yövuoron jälkeen kun ajatukset tuppaavat pyörimään vielä pitkälti työasioissa. Seuraavan kerran menen töihin heinäkuussa, joten enköhän minä ehdi irroittautumaan kaikista turhanpäiväisistä ajatuksista. Voin vain olla ja nauttia kesästä.

Muuttohaaveita mielessä

 

Tänne kuuluu kylmää ja sateista. Kaivelin käyttöön vaatekaapin perukoille hautautuneen villamekon. Jos oikein sattuu vilustamaan, voi siihen päälle kiskaista vielä villatakin. Villasukkiahan käytän näillä keleillä ihan vakiovarusteena. Kuten huomaatte, tähän kesään varautumiseni on aivan huippuluokkaa. 

Puoliso suuntasi Porvoon kautta viikonlopuksi maalle, joten olen kotona ylhäisessä yksinäisyydessäni. Nenän pistäminen pihalle ei tänään houkutellut yhtään, joten kokkasin sitä, mitä kaapeista sattui löytymään. Päivälliseksi päädyin tekemään pasta bolognesea soijarouheesta. Se oli helppoa, lämmintä, täyttävää ja hyvää. Kaiken lisäksi vielä edullista. Tuota aion tehdä myös viikonlopun työvuoroihin.

Vapaa-aikaa olen viettänyt sohvalle käpertyneenä. Katsoin eilen elokuvat Tytöt tytöt tytöt ja Hytti nro 6. Tuo jälkimmäinen sai minut muistelemaan lapsuuden ja nuoruuden reissuja yöjunassa. Oli mukavaa vilkuilla ikkunaverhojen raosta ulos juuri ennen nukahtamista. Ohitse vilahtelevien kaupunkien valot näyttivät minusta niin tunnelmallisilta. Raiteiden kolinakin rauhoitti mukavasti väsynyttä matkailijaa.

Junamatkailusta saan sopivan aasinsillan muuttohaaveisiin. Meillä on jo kuukauden ajan kytenyt mielessä ajatus, että olisi mukavaa muuttaa vielä tässä elämässä jonnekin ihan toisaalle ja aloittaa jollain tapaa puhtaalta pöydältä. Työyhteisöni on muuttumassa tikkuisemmaksi ja takkuisemmaksi koko ajan. Puolisokin kaipaa vaihtelua. Jos asuisimme vuokralla, niin olisimme varmasti jo hakemassa työpaikkoja. En tiedä, tuoko tulevaisuus meille muuttoa koskaan, mutta ainakin olen saanut sanottua toiveeni ääneen.

Minulla on enää viisi työvuoroa ennen kesälomaa. Vähiin se käy, ennen kuin se loppuu. Voikaa hyvin ja nauttikaa kesästä. Näyttää nimittäin siltä, että nyt se ilmamassa vihdoin ja viimein lämpenee.

Maisemanvaihdoksia

 

Pitkän työputken päätteeksi lähdimme heti vapaiden alettua maanantaina päiväreissulle Kiuruvedelle. Miehen setä on toipumassa hyvää vauhtia syövästä ja halusimme lähteä katsomaan häntä. Samalla reissulla piipahdin myös veljen kotona moikkaamassa kummipoikaa ja vein tuliaisia koko perheelle. Oli sen verran pitkä päivä, että päätimme vuokrata Kuopiosta saunallisen tornitalohuoneiston yöksi. Pääsimme kyläreissujen jälkeen lepäämään, syömään, saunomaan ja piipahtamaan viinilasillisella. 

Meidän huoneistomme oli kymmenennessä kerroksessa, mutta kävimme kurkistamassa tornitalon kattoterassia, joka on kaikkien asukkaiden yhteinen. Se oli muistaakseni seitsemännessätoista kerroksessa. Sieltä näkyi koko kaupunki. Sinisenä siintävä Kallavesi oli erityisesti mieleeni. Eipä yhtään hassumpi majapaikka tällaiselle pikaiselle vierailulle. Neliöitä meillä oli käytössämme nelisenkymmentä. Kalustus oli luultavasti Ikeaa, mutta ei se haitannut, kun asunnon pinnat olivat muuten uudet ja kauniit. 

Makuuhuoneen parvekkeen suuntainen seinä oli kokonaan lasia. Se oli mielestäni hieno. Yksityisyyttä huoneeseen sai vetämällä paperisen kaihtimen ikkunalasin päälle. Tykkään nukkua pimeässä, joten kaihtimen päälle sai vedettyä yön ajaksi vielä rullaverhon. Tornitalon vuokraushinta oli hotelleja huomattavasti edullisempi. Aseman porttia tulemme käyttämään varmasti toisenkin kerran.

Tästä päivästä nautittiin Kuopion torilla. Auringon lämmössä oli mukavaa istua ja seurailla kaupungin elämää. Olisi tehnyt mieli jäädä istumaan pidemmäksikin aikaa. Kauppahallissa poikettiin totta kai - ja paluumatkalla Ikeassa. Sittenpä pitikin jo kiirehtiä kotia kohti. Olin ottanut huomiselle lisätöitä iltavuoron verran. Töistä kuitenkin kyseltiin, josko voisin vaihtaa vuoroni jo aamuksi. Työntekijöistä on taas yllättäen pulaa. Onneksi luvassa on vain tuo yksi työvuoro. Olisi mukavaa saada jotain aikaiseksi täällä kotonakin. Eikä olisi hassumpaa lepäilläkin vähäsen. On ollut melkoista kiitämistä tämä elämä viime päivinä.