Hotellilakanoissa

 

Majoituksen olin varannut pitkällisen selailun päätteeksi Hotel Helkasta. Pidätte minua varmaan hupsuna, mutta hotellien katselu ja vertailu on minulle lähes yhtä suurta hupia kuin itse matkailu. 

Puolisolla oli toive saunasta ja Etu-Töölössä sijaitsevasta Helkasta löysin saunallisen sviitin kukkaroystävällisellä hinnalla. Onhan siinä etunsa, kun voi matkustella vuorotyön ansiosta keskellä viikkoa. Elelimme mukavasti designhuonekalujen ja -valaisimien keskellä parin yön verran varsin tilavasti 30 neliön huoneistossa. Saunaa käytettiin koko rahan edestä. Hotelliaamupalan jälkeen mentiin aamusaunaan, siitä kaupungille museoihin sekä näyttelyihin. Pitkän päivän päätteeksi pistettiin sauna taas lämpiämään.

Vuosi takaperin kävimme talvilomareissulla kävelemässä Tähtitorninmäellä. Olin silloin pahasti selkä- ja lonkkakipuinen, enkä päässyt kapuamaan liukasta tietä ylös. Niinpä odottelin puolison kiipeämistä ja selailin puhelinta sen aikaa. Vähänkö tällä kertaa oli voittajafiilis, kun pääsin vaivatta ylös saakka. Muutenkin minulla on aika hyvä tilanne tuon kropan kanssa parhaillaan. Viime talvena askeleet olivat suoranaista myrkkyä, nyt niitä näkyy tulevan keskimäärin 11 000 askelta/vuorokausi.

Helsingissä oli pitkästä aikaa niin mukavaa olla, ettemme olisi halunneet palata kotiin millään. Päädyimme lopulta jatkamaan reissua vielä yhden yön verran. Helkan sviitti oli jo varattu, joten innostuimme katselemaan kaupungin tarjontaa laajemmin. Lopulta päädyimme Bob W. Katajanokka -huoneistohotelliin. Jääkaapittoman hotellin jälkeen oma keittiö tuntui suorastaan luksukselta. Vaikuttavin asia tuossa Katajanokan asunnossa oli kuitenkin suuri kaari-ikkuna, joka ylsi lattiasta kattoon. 

Työpaikan lenssukausi käynnistyi juhlavasti A-tyypin influenssalla. Porukkaa on ruvennut tippumaan kiitettävästi sängyn pohjalle. On myönnettävä, että omakin turnajaiskestävyys mietityttää.