torstai 11. tammikuuta 2024

Ennen auringonlaskua

 







Valokuvia napsin makuuhuoneesta jonain viime viikon lukuisista pakkaspäivistä. Oli ihanaa saada aurinko pitkästä aikaa kylään, vaikka vain pieneksi hetkeksi. Kevättä kohti tässä mennään. Pistättehän muuten merkille, miten ensimmäisessä kuvassa aurinko värjää peiton alaosaa kauniilla vaaleanpunertavalla sävyllä. Tai ehkä sittenkin vaaleanvioletilla. Aivan kuin tuossa kasviaiheisessa vanerikortissa.

Talviloma meni sujuvasti kotinurkissa. Myönnän, että pitkälti pakkasten lauhtumista odotellessa. Katsoin torkkupeiton alla elokuvia (esim. Tove-elokuvan, jossa loistaa ihana Alma Pöyry) ja luin paljon. Stressilukemat laskivat hiljalleen joka päivä, joten olen nyt ainakin hyvin levännyt. Loman loppupuolella päätin, etten anna pakkasen enää haitata. Kaivelin toppahousut kaapin pohjalta esille ja reippailin muutamana päivänä harrastetöihin. Olin mennyt ahkeruudessani (lue hölmöyksissäni) hankkimaan itselleni lisätunteja, joten olihan niitä töitä jossain välissä puskettava. Miksi ei sitten lomalla?

Ensimmäinen reissu tälle vuodelle on varattuna. Miehen sisko täyttää keväällä 50 vuotta ja hän aikoo juhlia syntymäpäiväänsä viikonlopun kylpyläreissulla, jonne on kutsuttu koko suku. Puoliso on harmikseni töissä sen viikonlopun, mutta minä ajattelin lähteä altaisiin ja hoitoihin. Olemme pyöritelleet pientä reissusuunnitelmaa myös puolison kanssa kahdestaan, mutta katsotaan, että saadaanko sellaista järjestymään. Töiden ja opintojen yhdistäminen kun mutkistaa mukavasti asioita. Suunnitteleminen saa kuitenkin mielen virkeäksi. Tuntuu, että olen elänyt jonkinlaisessa talvihorroksessa koko syksyn.

Ei kommentteja: