On se aika vuodesta, kun on ihan pakko poimia tulppaanipuketti ostoskoriin. Tällä kertaa nappasinkin vähän tuhdimman puketin. Parhaillaan meidän kotona kukkii kaikkiaan 25 valkoista tulppaania. Ostan niin harvoin kukkia, että päätin kerrankin repäistä. Enkä ole katunut, sain iloa koko rahalla.
Eilen iltapäivällä kävellessäni töihin jouduin ensimmäistä kertaa kaivelemaan aurinkolasit laukun pohjalta, kun aurinko helotti niin kirkkaasti taivaalla. Huomasin myös, ettei maailma ympärilläni ollutkaan tavanomaisen hiljainen, vaan kuulin lintujen laulelua vähän sieltä ja täältä. Tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna sellainen toiveikas fiilis, ettei tämä talvi kestäkään hamaan maailman tappiin saakka.
Minun ja puolison työvuorot ovat parhaillaan aivan eri maailmasta. Mies nukkuu yövuoron jäljiltä minun lähtiessäni töihin. Itse taas tulen iltamyöhällä hiirenhiljaiseen kotiin. Olisi minulla pari hyvää televisiosarjaa illan iloksi suoratoistotarjonnan syövereissä, mutta ne ovat niin jännittäviä, että mielikuvitukseni pääsisi karkaamaan ja laukkaamaan vallattomana. Istuisin sydän kurkussa ja pelkäisin varjoanikin. Ties mitä vaarallisia astaloitakin keräisin yöpöydän kulmalle unirauhaa turvaamaan.
Ihanan hidas aamu. Hörpin rauhassa sohvalla aamukahvia, eikä tarvitse hötkyillä yhtään. Tuntuu aivan sunnuntailta. Suuntaan kyllä illaksi töihin - ja tiedän, että vajaalla henkilöstöllä influenssan takia mennään tänään. Viikonlopun jälkeiset vapaapäivät siintävät kuitenkin jo mielessä kuin lottovoitto.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti