Porvoon vanha asema

 

Vierailimme menneenä viikonloppuna Porvoossa Smaku -ruokafestareilla ja maistelimme pieniä, suloisia ravintolaruoka-annoksia pikkurahalla. Miehen isoveljen piti pyöriä kanssamme pitkin Porvoota, mutta hän sairastuikin viime hetkellä flunssaan. Kiertelimme siellä sitten puolison kanssa kahden kesken.

Majoituksen olin varannut jo hyvissä ajoin Porvoon vanhalta juna-asemalta. Sisustuslehdissä näkee aina tyylikkäitä kyläkouluja, juna-asemia ja kauppoja, jotka on remontoitu kauniiksi vanhaa kunnioittaen. Oli kivaa päästä larppaamaan sellaisen sisustuslehtikodin elämää. Täytyy myöntää, että nautin historian havinasta ja kaikista näkemistäni ihanista asioista. Tuijottelin ympärilleni vaaleanpunaisella sohvalla auringon valaistessa valkoista lautalattiaa sekä pönttöuunin kulmaa - ja hyrisin tyytyväisenä.

Laitoin tänne taannoin valokuvia kauniista Asemanvartija 12 -taloyhtiöstä. Muutamia päiviä myöhemmin huomasin paikallislehteä lukiessani, että siitä oli kirjoitettu juttukin. Talo on rakennettu alunperin Valtionrautateiden työntekijöiden asutettavaksi. Talo täyttää tänä vuonna sata vuotta. Viime lauantaina järjestettiin juhlan kunniaksi pihabileet, joihin oli kaikilla avoin ja vapaa pääsy. Olisin mennyt itsekin paikalle kamerani kanssa pyörimäään, jos en olisi ollut menossa Porvooseen juuri sinä päivänä. 

Eipä tässä nyt kuulkaas kummempia. Kesälomani on päättynyt ja loman jälkeistä viimeistä vapaapäivää viedään. Huomenna hyppään jälleen oravanpyörän kyytiin. Myös puolison opintojen syyslukukausi käynnistyy viikon päästä. Syksy ja arki ovat todellakin alkamassa. Jokseenkin raskaan sorttinen aloitus, kun on lähes heti luvassa kuusi työpäivää putkeen. Nyt nähdään, kuinka lonkkani jaksaa ja kestää.

Syyskauden avaus

 

Torille kipitin eilen aamulla heti aamukahvin juomisen jälkeen. Olin ehtinyt haaveilla auringonkukista jo pidemmän aikaa - ja nyt viimein pääsin haaveeni toteuttamaan. Viimeisenä kesälomaviikkona aion viihtyä visusti kotona sohvalla katsellen kauniita kukkiani. Kodin väritystä olen muokannut syksyisempään suuntaan vaihtelemalla tekstiilejä. Syksy tulkoon. Tämän valmiimmaksi minä en tule.

Pari viimeisintä päivää on mennyt rennoissa merkeissä. Maanantaina olin ahkera ja vaihdoin uuden pankkikortin tiedot Spotifyn sivuille. Myöhemmin iltapäivällä pyöräilin asiakseni katsomaan, miltä elokuun alussa ilmestynyt Arabian astiasarja Emilia näyttää livenä. Etsin lähinnä mukeja hypisteltäväksi. Minua ei onnistanut, kaikki mukit oli jo myyty. Eilisen torireissun jälkeen pesin pyykkiä ja viihdyin television ääressä. Katsoin elokuvan Skavabölen pojat ja aloittelin rikosdraamaa Munkkivuori.

Satokauden syksyiset syötävät houkuttavat. Tuoreita papuja löysin ruokaani eilen, seuraavaksi yritän metsästää myskikurpitsaa. Lindströmin pihveistä haaveilen päivittäin sekä kermaisesta kantarellikastikkeesta. Siihen muutama keitetty peruna kylkeen. Jälkiruokana maistuisi lämmin mustikkakukko vaniljajäätelöllä. Anoppi tarjosi sellaista viime viikolla ja se vei kielen mennessään. Voisin itsekin kokeilla tuota reseptiä, mutta mustikoiden asemasta käyttäisin omenoita. Kerimäen omenasato näytti ankealta. Alkukesän raekuuro oli tehnyt tuhojaan. Tänä syksynä omenat hankitaan torilta. 

Syysvaatteita kävin kurkistelemassa. Kerrassaan mitään en reissullani löytänyt. Onneksi olin poiminut matkaan mieleiseni villatunikan syksyä ajatellen jo aiemmin. Nappasin sen hyvällä alennuksella Seinäjoelta. Sinä päivänä oli sattumalta vuoden helteisin päivä ja menin vilkaisemaan kuumissani shortsivalikoimaa. Kassalle kävelinkin sitten villatunika kainalossa. Olen noin yleisesti aika huono löytämään vaatteita. Joskus löytäessäni hyvän vaatteen saatan ostaa kerralla useammankin.

Ruosteisia sävyjä

 

Kerimäellä nautittiin viimeisistä kesäisistä päivistä. Annoin auringon paahtaa varpaita ja katselin perhosten sekä sudenkorentojen poukkoilua pihapiirissä. Puolison kanssa innostuttiin pelaamaan pikainen sählyturnaus nurmikolla ja sen päätteeksi kipitettiin hikisinä pyyhkeinemme rantaan uimaan. Grilliruoka maistui vieläkin hyvältä. Sen seurana maisteltiin appivanhempien kasvattamia satokauden herkkuja, kuten uusia perunoita, papuja, kesäkurpitsaa, lehtikaalia ja kantarelleja. Viimeiseen Kerimäen aamuun heräsin aitasta. Kesäinen lämpö tuntui yön aikana kadonneen. Tuulessa tuntui jotenkin kylmempi ja kirpeämpi sävy. Ajatukset rupesivat pakostakin hakeutumaan jo tulevaan syksyyn ja arkeen.

Valokuvissa on Mikkelin keskustan tuntumassa sijaitseva talo, jonka luo hakeudun ennemmin tai myöhemmin joka syksy. Punaiset, vanhat tiilet ovat kauniit ja sävyltään lämpimät. Pidän myös talon ruutuikkunoista, jotka loistavat tiilten keskeltä hohtavan valkoisena. Kaiken kruunaa villiviini, joka kiemurtelee pitkin seiniä estottomasti ja värjäytyy syksyn pakkasten edetessä punaiseksi. Tällä kertaa satuin kameroineni paikalle hypättyäni Savonlinnan bussista. Uskon kyllä vierailevani tuolla vielä syksyn aikana uudemman kerran. Muutamien viikkojen päästä sävyt ovat varmasti kypsemmät.

Veljen lasten kanssa ollaan touhuttu viikonloppuna ahkerasti. Eilen suuntasimme heti ensitöiksemme uimahalliin. Lapset käyvät uimahallissa paljon ja ovat melkoisia vesipetoja. Itsekin kävin ennen koronaa kerran viikossa. Nyt kaivelin uimapuvun naftaliinista ja mietin, josko rupeasin käymään useamminkin. Uimahalli on lähes kivenheiton päässä, ei se lähteminen ole ainakaan matkasta kiinni. 

Tänään taas kiivettiin Naisvuoren näköalatorniin, käytiin monessa leikkipuistossa, pizzalla ja jäätelöllä, kirpputorilla ostoksilla sekä markkinoilla. On pakko myöntää, että täti on kaiken tämän jälkeen vähän väsynyt. Onneksi työt eivät ala vielä tällä viikolla. Ehdinpähän lepäämään kunnolla.

Riika, osa II

 

Ostoksilla en Riiassa käynyt, mutta matkamuistomyymälöitä vilkuilin. Mustia kissoja vilisi kaikkialla. Uteliaisuuttani selvittelin asiaa. Löysin tarinan pyllistävien kissojen talosta. Sen mukaan talon rakennuttanut rikas kauppias kantoi kaunaa kauppiaiden killalle, joka ei huolinut häntä jäsenekseen. Vastaiskuna kauppias laittoi kaksi kissapatsasta pyllistämään killan talolle. Etsimme talon ja bongasimme katolla pyllistelevät mustat kissat. Matkamuistomyymälästä mukaan lähti vanerinen jääkaappimagneetti katolla pyllistelevästä mustasta kissasta. Pyllistäköön se nyt vaikka jääkaapilla kävijälle.

Saan täksi viikonlopuksi vieraita. Veljeni on tulossa lastensa kanssa kaupunkiin. On lasten ensimmäinen reissu tädin luo koko viikonlopuksi. Ei kahta allergista lasta ole voinut tuoda yökylään kissatalouteen. Tarkoitus on tehdä vain kivoja juttuja, syödä epäterveellisesti ja herkutella ihan liikaa. Se harmittaa, että Visulahden huvipuisto ehti mennä tältä kesältä kiinni. Siellähän ne lapset olisivat viihtyneet.

On ihanan hiljainen ja kiireetön aamu. Aurinko paistaa kirkkaalta taivaalta ja aamukahvi on hyvää. Tarkoitus on pyörähtää vielä ennen viikonloppua appivanhempien luona Kerimäellä. Sitä ennen olisi kasa velvollisuuksia hoidettavana. Hurjaa huomata, että millä tahdilla nämä lomapäivät kuluvat...

Riika, osa I

 

Riian vanha kaupunki oli kaunis pastellivärisine ja koristeellisine taloineen. Herkullisia yksityiskohtia riitti niin, että teki mieli pysähtyä jokaiseen kadunkulmaan kameran kanssa. Melkein taisin pysähtyäkin. Sääliksi kävi puolisoani, joka kiersi kärsivällisesti puistonpenkiltä toiselle. Muutenkin tunnelma oli kuin elokuvissa. Sellon- ja viulunsoittajat tunnelmoivat haikeasti niin kaupungilla kuin puistoissakin.  

Hotelli valittiin vanhasta kaupungista hyvällä sijainnilla. Lähikauppa oli nurkan takana ja julkinen liikenne muutaman minuutin kävelymatkan päässä. Ylimpänä on pari kuvaa hotellihuoneen yksityiskohdista, sen jälkeen muutama kuva katunäkymistä. Hotellihuoneen ikkuna ylsi katosta lattiaan saakka. Siitä oli mukavaa seurata kadun elämää ja ihastella vaaleanpunaisten talojen koristeellisia seiniä. 

Syömämme ravintolaruoka oli pääsääntöisesti hyvää - ja kahvilatunnelmasta pääsi nauttimaan pikkurahalla. Niissä käytiinkin ahkerasti. Välillä ostettiin lattea sekä pientä purtavaa mukaan ja herkuteltiin puistonpenkillä. Itse olin innoissani, kun huomasin kauppojen pursuilevan kirsikkatuotteita. Suomessa ne ovat kovin harvinaisia, ainakin täällä meidän kotinurkilla. Kaikkea kirsikkaista oli saatavilla jogurteista aina oluisiin saakka, eikä vain yhtä tai kahta vaihtoehtoa, vaan jokaisella valmistajalla oli omansa. Silmäni pyörivät hyllyillä kuin hedelmäpelissä ikään, kun yritin saada päätöksiä aikaiseksi. 

Valokuvia reissusta on tosiaan sen verran reippaasti, että jatkamme samalla aiheella myös seuraavassa postauksesssa. Sen jälkeen on luvassa taas jotain ihan muuta. Voikaa hyvin siihen saakka!

Huolettomia lomapäiviä

 

Tasan viikko sitten lähdimme reissuun ja kotiin palasimme tänään. On ollut aika intensiivinen viikko, maisemat ovat vaihtuneet tiuhaan ja ajokilometrejä on kertynyt. Olen silti nauttinut täysillä.

Ensimmäinen etappimme oli Pohjois-Ruotsin Luulaja. Kaatosateisen ensimmäisen illan jälkeinen aamu avautui poutaisena ja iltaa kohti pilkisteli jo aurinkokin. Ajelimme Scandicista lainaamillamme polkupyörillä ja kaupunkia katsellen. Välillä haimme kaupasta mansikoita ja söimme niitä rannalla. 

Myöhemmin illalla kävimme perehtymässä Gammelstadin kirkkokylään, jossa Alaluulajan kirkkoa ympäröi kaikkiaan 424 kirkkotupaa sekä porvariston asuinalue. Kirkkotupia käytettiin aikoinaan kauempaa tulevien kirkossakävijöiden majoittamiseen. Nykyään alue kuuluu Unescon maailmanperintökohteisiin ja se on kulttuurihistoriallisesti arvostettu. Alkupään valokuvat ovat juurikin sieltä napattuja.

Suomeen palatessa tuli taas taivaan täydeltä vettä. Meidän oli tarkoitus jatkaa matkaa vielä samana iltana Vaasaan, mutta päätimme muuttaa suunnitelmaa ja otimme lennosta hotellihuoneen Oulusta. Ei hullumpi muutos, sillä Oulun reissulla söin yhden elämäni parhaista pizzoista. Eksyimme sattumalta ravintola Puistolaan. Tilasin sieltä pizzan, jossa oli täytteenä paahdettua punajuurta, mascarpone-juustoa, provolone-juustoa, Peltolan Blue-sinihomejuustoa, mustapippuria, karamellisoitua saksanpähkinää, rucolaa ja hunajasadetusta. Pizza suorastaan suli suuhun, mutta niin tuolla juuston määrällä pitääkin.

Vaasassa säät viimein suosivat ja viihdyimme paljon ulkona, lähinnä meren äärellä. Hotellin polkupyörillä suhailtiin edestakaisin, joten kaupunki tuli parin päivän aikana hyvinkin tutuksi. Kameraa kuljettelin vielä Ruotsissa ahkerasti mukana, mutta into hiipui viimeistään Vaasaan tultaessa. Ehkä jonkinlaista reissuväsymystäkin oli siinä vaiheessa ilmassa. Puoliso hahmotteli jo seuraavaa Vaasan reissua, joten enköhän minä pääse vielä kiertelemään kamerani kanssa. Joko ennemmin tai myöhemmin.