sunnuntai 27. helmikuuta 2022

Tulppaani poikineen

 



On ollut monta ihanaa aurinkoista pakkaspäivää. Olen ihaillut niitä kodin ikkunoista käsin. Maanantaina aloitin uuden työviikon hyvin levänneenä. Reilun kolmen työtunnin jälkeen pysyin hädin tuskin jaloillani. Pari päivää sinnittelin töissä vahvojen särkylääkkeiden voimalla ja sen jälkeen jäin sairauslomalle. 

Olen tehnyt ahkerasti fysioterapeutin antamia harjoitteita. Olen myös levännyt. Sen jälkeen olen levännyt vielä vähän lisää. Onneksi minulla on luvassa jatkossa kevyempiä työviikkoja (2 - 3 päivää kerrallaan ja sitten vapaata). Minulla on myös mahdollisuus kokeilla työskentelyä toisessa yksikössä, jossa työtehtävät ovat selkäystävällisimpiä. Mieli on hivenen toiveikas, vaikka kipu on seuranani tälläkin hetkellä. 

Maailmantilanne on aivan toinen kuin viimeksi tänne kirjoitellessani. Sitäkin sain murehtimisen aihetta muiden murheiden rinnalle. Onneksi tajusin keskeyttää uutisvirran seuraamisen ja kaivelin kevyempää viihdettä tarjolle. Asiat kun eivät tunnetusti murehtimalla parane. Aurinkoista viikkoa murut!

maanantai 14. helmikuuta 2022

Oikein ihanaa ystävänpäivää!

 





Tervehdys näin ystävänpäivänä. On ollut ankean harmaa, sateinen ja lämmin päivä. Viikonloppua vietin sairaslomalla ja samalla linjalla jatketaan ikävä kyllä tällä viikolla. Tänään soittelin ja selvittelin työterveydestä, josko voisin jo kuitenkin mennä loppuviikolla yövuoroihin. Yöllä tehdään pitkälti toimistotöitä, jotka eivät kuormita. Muissa yön töissä voin määritellä työtahtini ja lepohetkeni. Oli helpottavaa, että sain sen onnistumaan. Minulle riittää jo tämä lepääminen. Mies altistui töissä koronalle eilen, joten huonolla tuurilla kodin nurkat tulevat entistä tutuimmiksi seuraavien viikkojen aikana. 

Tallustelin aamupäivällä ruokakaupassa, samalla hain lisää särkylääkkeitä. Matkalta poimin itselleni suuren tulppaanikimpun ystävänpäivän iloksi. Valkoisten kukkien kärjet ovat kuin dipatut pinkissä.

maanantai 7. helmikuuta 2022

Aamupalaa raitalakanoissa

 




Viime viikonloppuna petailin sängyn vähän kauniimmin ja laittelin aamupalarahkan kauniille lautaselle. Arkena (ja kiireessä) rahka mysleineen tulee lusikoitua suoraan purkista. Myönnän, että nautin kovasti, kun jaksoin nähdä vähän vaivaa. Kynttilöiden tunnelmassa aamupalan syöminen tuntui aika juhlavalta.

Vapaapäiviä on ollut monta. Olen lepäillyt ja parannellut bursiittia. Oikeanpuoleiseen lonkkaan pistettiin kortisonia perjantaina. Olen hiukan paremmassa kunnossa nyt. Minun ei tarvitse enää ottaa tukea huonekaluista kulkeakseni paikasta toiseen. Kipuja on kuitenkin päivittäin. Keskiviikkona minun pitäisi olla jo työkykyinen. Olin optimisti, enkä ottanut sairauslomaa. Paljonpa siinä vaiheessa tiesin. Haluaisin jaksaa ja pystyä, mutta myönnettävähän se on, ettei pelkkä tahto kanna kovin pitkälle. 

Eipä tänne siis ihmeitä kuulu. Minä nukun, makaan, pötköttelen, rötkötän, istun ja koisaan. Suoratoistopalveluiden tarjonnan lisäksi olen löytänyt Kenen kotona? -ohjelman. Tykkäsin jo aiemmista kausista ja ilahduin suuresti huomatessani, että kolmas kausi on jo hyvää vauhtia menossa.