Uusi aukeama

 

Suuntaamme puolison kanssa sinnikkäästi eteenpäin kuin mummot lumihangessa. Mokoman lähdön jälkeen olemme olleet entistäkin läheisempiä. Kissaton koti ja lämpimät säät ovat houkuttaneet lähtemään pois kotoa. Ihan vaikka satamaan kävelemään tai pyöräillen lammen rantaan joutsenia katsomaan. 

Varasimme myös toukokuulle hotellin Helsingistä parille yölle. Ajatus on hankkia museokortit, suhailla ympäri kaupunkia ja nauttia kulttuurista koko rahalla. On mukavaa, että on jotain odottamisen arvoista kalenterissa. Aiemmin matkoja suunniteltiin muiden ihmisten aikataulujen mukaan, että kissan hoito ja lääkitys saatiin turvattua. Nyt reissuja voi varata, kun siltä nyt sattuu tuntumaan. Tänäänkin lähden ylimääräiseen yövuoroon tienaamaan matkabudjettia johonkin tulevaan kesän reissuun.

Valokuvissa Ikeasta viime viikolla poimimani Marimekon tarjotin. Paljon muutapa siltä kierrokselta ei mukaan lähtenytkään, mutta oli mukavaa kulkea, ihmetellä ja katsella. Kyllähän tuota tarjotinta katsellessa tulee kesä ja meri mieleen. Kuulen jo miltei lokkien kirkumisen korvissani. Ilta-aurinko loihtii muuten aivan samanlaisia väräjäviä raitakuvioita tuohon meidän olohuoneen seinälle.

Nyt valmistaudun lähtöön. Onneksi on vain tämä yksi yö jäljellä. Huomenna voin heittäytyä sohvalle. Puolisolla on flunssa, joten mitään suunnitelmia tuleville vapaille meillä ei kerrassaan ole. 

Tämä talo on tyhjempi nyt

 

Koti on iloton, hiljainen ja autio. Ei kuulu enää tassujen rapinaa lattialla. Hyvästejä olemme jättäneet jo pidempään, mutta eilen jätettiin ne lopulliset. Mokoma on poissa ja kotimme kissaton. Huomenna haemme tuhkat. Olen miettinyt, että ripottelen ne seuraavalla reissulla Kerimäen metsään. Niiden koivujen alle, missä kasvaa keväisin valtoimenaan valkovuokkoja. Siellä voin muistella Mokomaa.

Tässä on sen verran sulateltavaa, etten kirjaile enempää. Palailen, jahka elämä on jotenkin raiteillaan. Kaivelin ja katselin vanhoja valokuvia. Tässä vuoden 2011 kuvassa Mokoma katselee ulos ikkunasta.

Hyvää Pääsiäistä!

 

Nautin sunnuntaipäivän rauhasta ja hiljaisuudesta. Ulkona paistaa aurinko, koti on puunattu siistiksi ja yövuorojen jälkeiset univelat on nukuttu yön aikana pois. Ainakin melkein. Tarkoitus oli nyt jäädä pidemmille vapaille, mutta niinhän siinä taas kävi, että huomiselle tarvittiin tekijää töihin. Onneksi asiat eivät ole niin päivän päälle. Minulle jää vielä kolme vapaapäivää, siinä ehtii vallan mainiosti tehdä vaikka mitä. Nyt taidan ulkoilla suklaamunia ostamaan. Oikein hyvää pääsiäistä kaikille lukijoilleni!

Pääsiäisviikon kuulumiset

 

Nappasin tällä kertaa hieman laajemman makuuhuonekuvan. Ajattelin, että pääseepähän meidän kattolamppukin joskus valokuvaan. Asuntokaupoista tulee loppukesästä kuluneeksi neljä vuotta. Silloin maalautettiin reikäiset ja vaaleanpunaiseen vivahtavat seinät kamalalla kiireellä perusvalkoiseksi ennen muuttoa. Aina välillä tuijottelen seiniä haaveillen sävytetystä maalista tai tapetista, mutta tällä nyt kuitenkin mennään. Pienesti väriä valkoisuuden keskelle tuo vihreä, jota löytyy julisteesta, pienesineistä ja kasveista. Jos oikein villiksi heittäydyn, niin ilottelen värikkäillä ja suurikuvioisilla pussilakanoilla.

Näillä vapailla ajatukset ovat olleet kissaystävässä. Olemme pistäneet merkille pitkin talvea muutoksia Mokoman käytöksessä. Ensin se rupesi vaeltelemaan pitkin asuntoa päämäärättömästi. Nykyään se jumittuu usein paikalleen ja tuijottaa kaukaisuuteen. Muutenkin se on usein vähän pihalla olevan oloinen. Myös mouruaminen on tullut kuvaan. Sitä on sekä päivisin että öisin. Aluksi vitsailimme dementiasta, nyt se alkaa näyttää hyvinkin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Onhan Mokoma jo iältään 19 vuotta. Löysimme sen meille löytöeläintalosta vuonna 2006. Tuolloin Mokoman iäksi arvioitiin 2 tai 2,5 vuotta.

Pääsiäinen on lähes tässä. Valmistautumiseni asiaan on aika lailla nollan tietämissä. Perunanarsissia olen edelleen jahdannut eri kaupoista. Toistaiseksi siinä onnistumatta. Viime vuonna löysin kukkakaupasta ihania persikansävyisiä leikkonarsisseja, tänä vuonna en ole nähnyt vilausta niistäkään. Puolet pääsiäisestä vietän yövuoroissa ja toisen puolen niistä toipuessa. Aika rennolla otteella siis mennään. Jos en mieleistäni pääsiäiskukkaa löydä mistään, niin haen lenkkipolun varrelta kimpun pajunkissoja juhlani iloksi.

Kevätaurinko lämmittää mukavasti. Olen jo toinen jalka ojossa rientämässä siivoamaan parveketta kesäkuntoon. Ihan hyvin pääsiäisenä voisi nauttia jo aamukahvia parvekkeella. Lämpimään peittoon kääriytyneenä ja talja pyllyn alla toki, mutta ajatushan on tärkein. Eikös vaan?