keskiviikko 5. huhtikuuta 2023

Pääsiäisviikon kuulumiset

 







Nappasin tällä kertaa hieman laajemman makuuhuonekuvan. Ajattelin, että pääseepähän meidän kattolamppukin joskus valokuvaan. Asuntokaupoista tulee loppukesästä kuluneeksi neljä vuotta. Silloin maalautettiin reikäiset ja vaaleanpunaiseen vivahtavat seinät kamalalla kiireellä perusvalkoiseksi ennen muuttoa. Aina välillä tuijottelen seiniä haaveillen sävytetystä maalista tai tapetista, mutta tällä nyt kuitenkin mennään. Pienesti väriä valkoisuuden keskelle tuo vihreä, jota löytyy julisteesta, pienesineistä ja kasveista. Jos oikein villiksi heittäydyn, niin ilottelen värikkäillä ja suurikuvioisilla pussilakanoilla.

Näillä vapailla ajatukset ovat olleet kissaystävässä. Olemme pistäneet merkille pitkin talvea muutoksia Mokoman käytöksessä. Ensin se rupesi vaeltelemaan pitkin asuntoa päämäärättömästi. Nykyään se jumittuu usein paikalleen ja tuijottaa kaukaisuuteen. Muutenkin se on usein vähän pihalla olevan oloinen. Myös mouruaminen on tullut kuvaan. Sitä on sekä päivisin että öisin. Aluksi vitsailimme dementiasta, nyt se alkaa näyttää hyvinkin todennäköiseltä vaihtoehdolta. Onhan Mokoma jo iältään 19 vuotta. Löysimme sen meille löytöeläintalosta vuonna 2006. Tuolloin Mokoman iäksi arvioitiin 2 tai 2,5 vuotta.

Pääsiäinen on lähes tässä. Valmistautumiseni asiaan on aika lailla nollan tietämissä. Perunanarsissia olen edelleen jahdannut eri kaupoista. Toistaiseksi siinä onnistumatta. Viime vuonna löysin kukkakaupasta ihania persikansävyisiä leikkonarsisseja, tänä vuonna en ole nähnyt vilausta niistäkään. Puolet pääsiäisestä vietän yövuoroissa ja toisen puolen niistä toipuessa. Aika rennolla otteella siis mennään. Jos en mieleistäni pääsiäiskukkaa löydä mistään, niin haen lenkkipolun varrelta kimpun pajunkissoja juhlani iloksi.

Kevätaurinko lämmittää mukavasti. Olen jo toinen jalka ojossa rientämässä siivoamaan parveketta kesäkuntoon. Ihan hyvin pääsiäisenä voisi nauttia jo aamukahvia parvekkeella. Lämpimään peittoon kääriytyneenä ja talja pyllyn alla toki, mutta ajatushan on tärkein. Eikös vaan?

Ei kommentteja: