maanantai 17. lokakuuta 2022

Yksi nuhanenä täällä

 






Joku nuhanpoikanen on iskeytynyt seuraani. Kurkku oli kipeä jo lauantaiaamuna, kun yövuoroni päätin. Niinpä olen pysynyt viikonloppuna kotona neljän seinän sisällä ja levännyt urakalla. Eilen illalla olo tuntui hyvinkin normaalilta ja ajatus oli lähteä tänään töihin. Tähän aamuun heräsin kuitenkin nenä tukossa ja astmaisesti yskien. Iltavuoro vaihtui koronatestiin ja sairaslomaan. Tuloksia odottelen huomiseen. Sitä ennen katselen sohvalla keltaisten koivunlehtien pyörimistä tuulen matkassa, tuijotan rajattomasti Netflixiä ja syön lohturuokana kookoksista nuudeli-kanakeittoa. Niin lämmittävää ja hyvää.

Kävimme viime viikolla eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Viimeksi Mokoman kilpirauhasarvo oli yli viitearvon, nyt se oli painunut alle määritysrajan. Epäilyksenä oli, että se johtuu munuisten vajaatoiminnasta. Tuohon vaivaanhan Mokomalla on ollut ruokavaliohoito jo useamman vuoden. Kilpirauhaslääkitystä rukattiin taas ja varattiin seuranta kolmen viikon päähän. Lauantaiaamuna tulin yövuorosta kotiin ja järkytyin. Mokoman vatsa oli ollut sekaisin pitkin yötä. Siivosin kotia ja itkin väsyneet silmäni turvoksiin, sillä olin varma, että Mokoma tekee kuolemaa. Eipä onneksi sentään. Sen jälkeen kissan tila on kohentunut silmissä. Siitä on tullut paljon uteliaampi, reippaampi ja sosiaalisempi. Aiemmin itsekseen eteisen nojatuolissa nuokkuva tyyppi viihtyy taas meidän seurassa - ja etenkin sylissä.

Tähän postaukseen olin ajatellut liittää ihania ruskan sävyttämiä valokuvia. Koska sairaana ei voi kirmailla mielin määrin ulkona paleltumassa, niin kaivoin kameran esiin ja kuvailin kotipäivän näkymiä täällä kotona. Onneksi sattui selkeä ja valoisa päivä. Aurinkokin kävi näyttäytymässä taivaalla hetkittäin. Toivon, että ennätän vielä tänä syksynä ulkoiluttamaan kameraa ja nauttimaan ruskasta. Tulevan viikonlopun vapaapäivinä siihen olisi vielä varsin hyvä mahdollisuus, mikäli säät vain suinkin sallivat.

perjantai 7. lokakuuta 2022

Lokakuun eloa

 






Kukkamaljakko on viimeisin hankintani. Saksin yleensä korkeat kukkakimput Aalto-maljakon mittaan sopivaksi. Välillä onnistuneesti, välillä taas vähemmän onnistuneesti. Nyt päätin, että hankin itselleni maljakon nimenomaan korkeita kimppuja silmällä pitäen. Umpu-maljakon bongasin Marimekon alennuspäiviltä. Valokuvan kukkakimppu ehti jo lakastumaan, kun en ole saanut hetkeen postausta aikaiseksi. Nyt maljakossa majailee suuri tiilenpunainen krysanteemi ja muutama väreihin sopiva heinä. Seuraavaksi ehkä kimppu harsokukkaa kuivatettavaksi tai pari käkkyräistä pähkinäpuun oksaa.

Puoliso kotiutui anoppilasta äskettäin ja toi uuden sadon tuliaisia tullessaan. Toissapäivänä raastoin käsi kipeänä punajuuria Lindströmin pihveihin. Niiden seurana tarjosimme kantarellikastiketta ja uusia perunoita. Maisteltu on myös anoppilan pihalta poimittuja omenia, päärynöitä ja luumuja. Olisin itsekin tahtonut maalle, mutta kissan kanssa matkustelu päivän tai kahden takia ei houkuttanut. Sen sijaan otin ylimääräisen työvuoron. Ei mikään hyvä idea sekään. Nyt lonkkani on kipeämpi kuin aikoihin.

Luonnon väriloisto on kovin kaunis tässä auringonpaisteessa. Aamukahvia juodessani katselin pihan lehtisadetta ja nautin. Noh, nautin suuresti myös lehtisateessa pyöräilystä. Matka töihin taittuu paljon kivemmin keltaisten lehtien keskellä. Harmittaa vain lähteä töihin tällaisena päivänä. Nappaisin paljon mieluummin kameran matkaan ja suuntaisin itsekseni jonnekin luontoon. Eilen minulla oli vapaapäivä, mutta silloin satoi vettä aamusta iltaan, eikä tehnyt mieli lähteä kerrassaan minnekään.

Edessä on kolme työpäivää, johon on ahdettu neljän päivän työtunnit. Toivon vain, että pysyn jaloillani sunnuntai-iltaan saakka. Hyvää viikonloppua. Kunpa auringonpaistetta riittäisi koko viikonlopuksi!