torstai 24. joulukuuta 2020

Vihreää ja valkoista joulua




Joululahjaksi saamastani mukista se ajatus jotenkin huomaamatta lähti. Ennen kuin tajusinkaan olin hankkinut joulun kukat valkoisen ja vihreän sävyissä. Keittiön pöydälle löytyi valkoinen tulilatva hopeisella kimalteella ja ikkunalaudalla kukoistaa kimppu, jossa on valkoisia hyasinttejä ja skimmian oksia. Olohuoneen sohvapöydälle hankin suloisen jouluruusun vihreällä rusetilla. Joulumakeisetkin valitsin sillä silmällä, että ne sopivat joulun väreihin. Aion nimittäin herkutella tänään Vihreillä kuulilla.

On ensimmäinen jouluni yksin. Mies lähti puolilta päivin ajelemaan vanhempiensa luokse ja viipyy siellä muutaman päivän. Hänen lähdettyään keräilin kaikki talon kynttilät, tuikut, lyhdyt ja valoketjut esille. Tunnelma täällä kotona on ainakin kohdillaan. Kohta katselen jääkaapista hyvää syötävää, tunnelmoin television jouluohjelmien ääressä, avaan muutaman pienen paketin ja maistelen makeisia. Nukkumaan minun onkin sitten mentävä ajoissa, sillä arkeni käynnistyy huomenna tasan seitsemältä.

Mielessäni pyörivät kaikki menneet joulut, etenkin ne, jotka elin lapsuudessa maalla suurten hankien ja lumisten kuusien keskellä. Mielessäni ovat myös kaikki ne läheiset, jotka olivat mukana noissa lapsuuteni juhlahetkissä. Lämpimät terveiset tätä kautta kaikille Teille. Olette nyt ajatuksissani.

maanantai 21. joulukuuta 2020

Tertin Kartanon tunnelmaa











Viime yö vietettiin saunallisessa sviitissä Tertin Kartanossa Mikkelissä. Juhlittiin siinä miehen syntymäpäivät sekä joulut samalla kertaa syömällä hyvin ja poksauttamalla pullon kuohuvaa. Puitteet olivat jouluisat. Pihalla loistivat kilpaa lyhdyt ja kymmenet joulukuuset valoissaan. Aittojen ovia koristivat suuret sammalsydämet. Harmi, että yön vesisade oli vienyt viimeisetkin lumien rippeet mennessään.

Aika meni aivan liian äkkiä. Paljon ihania yksityiskohtia jäi näkemättä ja kuvaamatta. Ikävä jäi saunaa, muhkeaa vuodetta ja pellavalakanoita. Myymälöissäkään en ehtinyt edes pyörähtää. Ehkäpä joskus vielä uudestaan. Jonain valoisampana ajankohtana ehkä, vaikka keskellä kesää tai alkusyksystä.

Nyt kaivelen joulusuklaat esille ja hautaudun vällyjen väliin herkuttelemaan. Hyvää Joulua kaikille!

perjantai 18. joulukuuta 2020

Makuuhuoneen joulu







Se on kuulkaas joululoma nyt ja tässä. Joululakanat on kaiveltu kaapin perukoilta ja lahjakori täytetty pienillä paketeilla. Nyt vain kuumennan glögiä, pistän joululauluja soimaan ja nautiskelen joulun tunnelmasta. Ulkona satelee sopivasti luntakin valkoisena hohtavalle pihalle. 

Miehen pyöreitä syntymäpäiviä vietetään ihan tässä lähiaikoina. Pitkään mietiskelin, miten voisin hänet yllättää. Kunnes sitten lopulta keksin ja tein varauksen. Luvassa on minimaalinen reissu tähän lähelle. Siitä kuitenkin luvassa juttua seuraavalla kerralla. Toivottavasti valokuvien kera...

tiistai 8. joulukuuta 2020

Tunnelmallinen sohvanurkkaus






On ollut aivan ihana auringonpaiste vapaapäivänäni. Kaivelin kameran heti herättyäni esille ja napsaisin pari kuvaa. Sohvanurkkaus on lempipaikkani kotona. Tuossa minä aloitan päiväni suklaakahvikupillisen kera uutisia lukien ja tuohon minä heittäydyn työpäivän jälkeen torkkupeiton alle nostaen jalat rahille. Kuvassa myös piristävän punainen joulukukkani, jonka ostin jo marraskuutani ilahduttamaan.

Olen tässä sulatellut loppuvuoden työvuorolistaa. En suuremmin ilahtunut sen nähdessäni. Vapaata kyllä on mukavasti, kaikkiaan kahdeksan päivää putkeen. Jouluaatto vain on se viimeinen vapaapäivä ja joulupäivänä arki alkaa seitsemältä aamulla. Vuoteni päättyy myös työvuoroihin, joten minun ei tarvitsekaan juhlia yhtään mitään. Aiemmin haikailin mökin vuokraamista, nyt totesin, että joudun hylkäämään ajatuksen. Minun ja miehen vapaat menevät sen verran ristiin, että mökkireissulle ei jää riittävästi aikaa. Jospa vaikka tammikuussa sitten, kun mökkien hinnatkin tippuvat...

Löysin kaapista korkkaamattoman paketin jouluteetä. Keittelin sitä jättimukillisen ja nautin kera joululaulujen sekä kynttilöiden. Sen jälkeen kaivaudun varmaan kissan viereen peiton alle päiväunille. Elämänrytmi pitäisi käännellä aamuvirkusta yökukkujaksi, sillä huomenna on yövuoro luvassa.

perjantai 4. joulukuuta 2020

Pienesti joulunpunaista


 


Viime joulun kuvakopasta kaivelin nämäkin valokuvat. On minun tarkoituksena kuvailla myös tämän joulun tunnelmia talteen. Kameran akku odottaakin jo kaapissa ladattuna. Harmi vain, että päivät ovat olleet kovin synkkiä, harmaita ja pimeitä viime aikoina. Näinköhän mahtaisi riittää valo?

Tunnelmointiin valo sen sijaan on riittänyt aivan mainiosti. Tänäänkin istuin keittiössä hellan ääressä kynttelikön valossa keittelemässä riisipuuroa. Vain hiljainen lumisade puuttui taustalta. En tiedä mikä on, mutta riisipuuro ei ole maistunut koskaan paremmalta kuin nyt. Ensimmäinen annos vaatii voisilmän, toiseen kaivelen kanelit ja sokerit esille. Kissakin kävi kerjäämässä oman puuroannoksen. Sen mielestä tosin mikä tahansa maistuu paremmalta kuin munuaissairaan kissan erikoisruoka.

Tämän viikonlopun vietän tuttuun tapaan töissä. Ehkä luvassa enemmän joulutunnelmointia seuraavalla viikolla. Pipareita olisi mukavaa leipoa. Tuoksuttaa koko koti ja kenties rappukäytäväkin.

keskiviikko 2. joulukuuta 2020

Lähtölaskenta jouluun




Vuoden takaisia joulutunnelmia vilahtaa valokuvissa. Aika samanlaisia tunnelmia meillä on luvassa myös tänä vuonna. Marimekon joulukuusilakanat kaivelen kaapin perukoilta ja niiden seuraksi sävyyn sopivat kuusimukit glögille sekä perinteiset Iittalan kynttilänjalat, joita käytän sinnikkäästi vuodesta toiseen. Jouluinen tunnelma syntyy lumihangista, kynttilöistä, jouluvaloista, hyvästä ruoasta ja läheisistä ihmisistä sekä jouluisista kukista. Hyasinttien tuoksua minä tässä jo pitkästä aikaa kaipailenkin.

Yhden ylimääräisen työvuoron lisäksi tein pari pitkää työpäivää. Työpaikalla kun on krooninen pula tekijöistä. Tänään olen nauttinut täysin rinnoin ansaitsemastani vapaapäivästä ihan itsekseni. Vasemman käden olkavarressa on jostain syystä ollut kovaa kipua, enkä ole saanut juuri kättäni liikutettua mihinkään suuntaan. Sen takia olen keskittynyt tänään lähinnä yhdellä kädellä tehtäviin kotitöihin, tortillakokkailuihin, kissakaverin kanssa sohvalla hengailuun sekä lempisarjoihini. 

Kello on näköjään sen verran, että pitänee napata jotain pientä iltapalaa ja hypätä lakanoiden sekaan koisimaan. Voin vallata sängyn kokonaan ja nukkua niin pitkään kuin suinkin huvittaa. Ihanaa! Johan tuo nyt suorastaan kamalaa onkin, kun torstaina palaveripäivä alkaa jo kello 11.00...