Kerran kesässä

 

Harrastetyöni peruuntuivat tältä viikolta - ja se harmitti. En jäänyt piehtaroimaan pettymykseni kanssa kotinurkkiin, vaan nappasin saman tien pyörän alleni ja suuntasin kamerani kanssa Kenkäveron kartanolle. Tarkoitus oli istahtaa kahvikupilliselle ja kakkupalaselle, mutta arvatkaapa vain, maltoinko. Kiertelin ensin kartanon pihapiirin ja sen rakennukset läpi ja kävin moikkaamassa kanoja sekä lampaita. Lopuksi notkuin pitkään käsityöpuodissa korvakoruhyllyillä. Ihastuin päätä pahkaa yksiin vanerisiin korvakoruihin, mutten niitä lopulta edes ostanut. Onhan noita korvakoruja nimittäin nurkkiin jo pesiytynyt ennestään. Mitäs olette mieltä, pitäisiköhän naputella aiheesta joskus ihan oma postauksensa?

Seuraava kartano, johon aion vielä tämän kesän aikana suunnata on Tertin kartano. Saimme talvella miehen siskolta syntymäpäivämuistamiseksi lahjakortin Tertin puutarhalounaalle. Olen odottanut kuola valuen sopivaa ajankohtaa istahtaa puutarhan pöytään jo siis aika kauan. Luvassa onkin maailmanluokan sapuskaa, sillä National Geographic -lehti on nostanut Tertin kartanon Best of the World 2024 -ravintolalistaukseensa, jossa esitellään 21 kulinarismin jalokiveä eri puolilta maailmaa. 

Tällä viikolla olen iloinnut painonpudotuksesta sekä siitä, että sain ikkunaverhot pestyä. Uskaltauduin viimein kurkistamaan vaa'an lukemia. Edellinen mittaus oli keväällä ja sen jälkeen painoa on pudonnut kilo. Aika hyvin, kun on ollut koko kesä ties mitä menoja ja kyläreissuja. Kokonaisuudessaan olen 7 kiloa viime syksyä kevyempi. Verhojen peseminen on kotityöinhokkini. Kaverini neuvoi nostamaan verhot suoraan pesukoneesta ikkunaan. Tein työtä käskettyä - ja havaitsin hyväksi. Ei enää silitystä.

Vihkiryijy

 

Suloinen illan viileys ja laskevan auringon pehmeät säteet keijunmekon lehdissä houkuttelivat minut läppärin kanssa parvekkeelle naputtelemaan. Hämmentävän vähälle käytölle tämä parveke on tänäkin kesänä jäänyt. Istun tässä nimittäin nyt ensimmäistä kertaa. Syynä saattaa olla EcoFurnin tuoli, joka on matala ja kova. Tämä oli näppärä rivitalokotimme terassilla, mutta täällä parvekkeella toimisi paremmin joku tuhdisti pehmustettu riippukeinu. Noh, nappaan aamulla tyynyn aamukahviseuraksi. Josko se nostaisi nenänpäätäkin hieman korkeammalle. Näkisi muutakin kuin tuulessa liehuvat koivunoksat ja taivaan.

Mansikkaiset kesälakanat lensivät tänään pyykkikoriin. Pehmeämmät värit ovat ruvenneet miellyttämään silmääni ja olen noukkinut sitä sävymaailmaa myös kuviin. Anoppi oli viemässä yli 50 vuotta vanhaa vihkiryijyään kirpputorille myyntiin. Minä lupasin korjata sen parempaan talteen. Kivasti näyttää passaavan meidän kotiin, vaikkei sillä vielä paikkaa olekaan. Kuvissa myös olohuoneen uusi valaisin. Olin miettinyt jo pidempään valaistusta uuteen uskoon. Valaisimien paikkoja vaihtelemalla pääsimme viimein mieluisaan lopputulokseen. Nyt kirkkainta valoa antavat valaisimet ovat siellä, missä valoa eniten tarvitaan. En voisi olla tyytyväisempi. Lähestyvä syksy ei pelota, kyllä meillä valoa piisaa.

Turnajaiskestävyyteni on huipussaan. Tai veljen lasten suurin vouhotusinto on hiipumassa. Vedin parin päivän aikana läpi Visulahden, elämyspuiston, ties miten monta leikkikenttää ja kirpputorikierroksen, enkä edes kaatunut sänkyyn, kun veljen auto starttasi kohti pohjoista. Muuten viime viikko menikin lähinnä hengaillessa. Luin hömppää, täytin sanaristikoita ja puuhastelin kotona. Sen verran pistäydyin yhtenä päivänä kaupungilla, että löysin alennusmyynnistä itselleni uuden pellavamekon loppukesälle.

Viimeistä kesälomaviikkoa viedään. Vaikka olen välillä pyöritellyt peukaloitani, niin onhan tämä ollut rentouttavaa. Yksi pieni reissu tälle kesälle on vielä luvassa, sitten aiomme jämähtää kotinurkkiin syksyä fiilistelemään. Puoliso palaa syyskuun alussa koulunpenkille luentojen pariin ja yhteisestä vapaa-ajasta tulee taas harvinaista herkkua. Itse aion palata uimahalliharrastukseni pariin, jahka halli avautuu.

Hotel Ax

Puolan reissun jälkeen emme jaksaneet ajella yötä myöten kotiin, joten katselimme Helsingistä yhdeksi yöksi edullista hotellia hyvällä aamupalalla. Lentokenttähotelli ei tuntunut houkuttavalta vaihtoehdolta. Sitten muistin Hotel Ax:n ja päätin, että suuntaamme Jätkäsaareen. Tämä oli toinen vierailukertamme hotellissa - ja tällä vierailulla ymmärsin, että kyseessä oli paljon vinkeämpi kokonaisuus kuin olin viimeksi ymmärtänytkään. Taidehotellissa taidetta riittää. Nyt huomasin, että hotellin aulassa on myös taidearvikkeita oman taiteen luomista varten. Pidemmällä reissulla olisin ihan hyvin saattanut istahtaa pöydän ääreen fiilistelemään. Piirtäminen oli minulle mieluisa harrastus joskus muinoin.

Illalla sisäänkirjautuessa tuli mainittua, että olimme tulossa reissusta. Respan henkilö innostui, kun kuuli, että olimme olleet juuri Wroclawissa. Hänellä oli sinne itselläänkin matka varattuna. Siitä alkoikin pitkä ja intensiivinen keskustelu nähtävyyksistä ja muusta. Koskaan aiemmin en ole seisonut respassa niin kauan. Huonetta kohti lähdimme harvinaisen hyvillä mielin. Kuinka mainio kohtaaminen.

Hotellin ala-aula on leikkisä, värikäs ja varsin näyttävä. Sisustuksessa on käytetty paljon punaista ja mustaa. Hissien ovien edessä pyörii vaihtuvia mustavalkoisia valokuvia. Se oli mielestäni ihana yksityiskohta. Värikkään taide-elämyksen vastapainoksi huoneessamme vallitsi rauha. Tummanvihreäksi maalatut seinät, sängyn päätynä metsäaiheinen tapetti ja muu sisustus kauniin vaalea. Mietiskelimme siinä jopa hetken aikaa, että olisimme jääneet Helsinkiin pidemmäksikin aikaa. Puolison molemmat veljet olivat tulossa maalle, joten päätimme kuitenkin kiirehtiä matkaan ja Kerimäkeä kohti. Hotellikokemus Ax:ssa oli niin mieleenpainuva, että aiomme kyllä palata tuonne vielä uudemmankin kerran.

Mitäs muuta? Aamupala oli tälläkin kertaa laadukas, erityisesti mieleeni jäivät tuoreet bagelit ja vähän tavanomaisesta poikkeavat leikkeleet. Nautin kyllä vatsan täydeltä. Arvostelun kuvituksena käytin kännykkäräpsäisyjä sekä muutamaa kauko-objektiivilla napattua valokuvaa. Reissu oli niin pitkä, etten millään jaksanut raahata koko objektiiviarsenaalia matkatavaroissa. Hotellissa se vähän kyllä harmitti. Kuinka kauniita valokuvia tuolta olisikaan saanut otettua. Oikein ajatuksen kanssa.

Elämää pihapiirissä

 

Tervetuloa minun tämänhetkisille kulmilleni. Tällaisia poimintoja pihapiiristä ja sen ympäristöstä olen tallentanut viime aikoina kamerani muistikortille. Tulen hyvälle tuulelle näitä katsellessani.

Matkailu on jännittävää ja innostavaa, mutta kuljen läpi reissujen ylikierroksilla. Nukun ensinnäkin aivan liian vähän. Älykello muistuttelee myös säännöllisin väliajoin stressistä. Sykkeet ovat ilmeisesti koholla. 

Muutaman maaseutupäivän jälkeen tunnen kierrosten laskeneen. Uintihetket, tallustelu pihapiirissä anopin kukkapenkkejä tiiraillen sekä varpaiden lämmittely aitan portailla istuskellen ja pörriäisiä kuunnellen ovat tuottaneet tulosta. Olen jopa ruvennut kaipaamaan päiviini hieman virikkeitä. Olenkin etsinyt penkomalla luettavaa Helsingin sanomien arkistosta ja pähkäillyt sanaristikoiden parissa. 

Puolison loma on lopuillaan ja paluu kaupunkiin häämöttää. Harmi. Viimeinen yö näissä maisemissa. 

Kesälomaterveisin

 

Pyörittiin puolison kanssa viisi päivää Puolan Wroclawissa. Ihasteltiin jokimaisemia, siltoja ja vanhassa kaupungissa vieri vieressä nököttäviä pastellisia taloja, metsästettiin pitkin kaupunkia pikkuruisia kommunismin vastaisia tonttupatsaita eri aktiviteeteissa (niitä on yli 400) ja ihmeteltiin Nadodrzen kaupunginosassa talojen seinille maalattua katutaidetta. Muiden taideprojektien kummallisuuksista nyt puhumattakaan. Ruoka oli hyvää, halpaa ja sitä riitti. Oli oikein mainio reissu. Säät olivat himppusen verran liian lämpimiä minun makuuni. Lämpötila hipoi + 30 astetta useampana päivänä.

Majoitus meillä oli ikivanhassa viljasiilossa palveluiden vieressä. Punatiilisen holvikaton alla oli mukavaa pötkötellä. Huoneistostamme oli käynti omalle pienelle patiolle, jossa oli polyrottinkikalusteet ja kauniit punasävyiset pensasistutukset. Ehdimme asua siinä peräti vuorokauden. Sitten tukkeutunut kylpyamme kasteli lattian ja meidät upgreidattiin kerrosta ylemmäs. Uusi huoneisto ei ollut visuaalisesti niin vaikuttava, mutta se pysyi viileänä sijaintinsa ja tehokkaamman ilmastoinnin ansiosta.

Naputtelen tätä postausta Kerimäen aitan terassilta. Hotelli on vaihtunut huomaamatta telttamajoitukseen. On sen verran kesälomailijoita kylässä, että vieraskammari ja aitat ovat tällä hetkellä täynnä. Eipä siinä, unet teltassa metsän humina taustalla maistuivat kyllä. Tänään luvassa lenkkeilyä, uimista ja perhosten katselua. Ehkäpä grillaustakin, jos hyvin käy. Nyt lepäilen keräillen voimia ensi viikkoon. Veljeni lapsineen on tulossa kylään - ja tarvitsen kaiken energian tätijuttuihin.

Scandic Helsinki Hub

 

Jätin lauantaiaamuna työavaimen työpaikalle, suljin oven takanani ja lähdin vapaille/lomalle. Iltapäivällä valmistauduinkin jo hälytysluonteisesti yövuoroon. Sitten puuttui toinen aamuvuorolainen - ja hälytysluonteinen työ senkun jatkui. Jonkunhan niitä töitä oli tehtävä. No, nyt olen viimein onnellisesti kesälomalla. Pidemmittä puheitta: Tässä teille lupaamani hotelliarvostelu, olkaa hyvät!

1920-luvun kirjapainorakennukseen vuonna 2022 remontoitua Scandic Helsinki Hubia olin katsellut sillä silmällä jo aiemminkin. Punatiilinen rakennus sijaitsee Annankadulla, Vanhan kirkkopuiston laidalla. Näkymät ympärillä ovat vehreät ja vihreät. Paitsi meidän huoneesta, jonka katunäkymät olivat Omenahotellin suuntaan. Olin käynyt Hubissa noin puolitoista vuotta sitten leputtamassa koipiani eräänä harmaana ja sateisena loskapäivänä - ja tykästynyt näkemääni jo silloin.

Pidän hotellin leikkisyydestä, loft-henkisyydestä, upottavan pehmeistä sohvista sekä sisustuksen maanläheisestä ja lämpimästä värimaailmasta. Sisustuksesta löytyy mm. keltaisen, vihreän ja ruskean eri sävyjä. Myös kauniin designin katselu jaksaa ilahduttaa minua aina. Bongailin monia kiinnostavia tuoleja, valaisimia ja tekstiilejä kierrokseni varrella. Suurten paperivalaisinten seurue oli harmikseni lukitun lasioven takana. Sitä olisin halunnut ehdottomasti päästä töllistelemään lähempää.

Alkupään valokuvat napsin hotellin yleisistä tiloista. Kuusi viimeistä kuvaa taas tarjoilevat hotellihuoneen tunnelmia. Tykkäsin erityisesti kylpyhuoneesta. Kylpyhuonetilat oli laatoitettu harmaan sävyisillä laatoilla, mutta kylpyammeen taustaseinällä oli suurempaa raidoitettua beigeä/greigeä laattaa. Kontrastia kokonaisuuteen toi mustat hanat ja yksityiskohdat. Varsin kaunista ja toimivaa. 

Vierailimme puolison kanssa viime kesänä Kampissa sijaitsevassa Hotel Mestarissa. Löysin näistä kahdesta hotellista paljon samaa henkeä. Molemmilla rakennuksilla on historiallisesti kiinnostava tausta (Mestari on ollut alunperin rakennusmestarien talo), molempien hotellien sisustuksessa on teollisuushenkeä ja molemmilla on punatiilinen atrium. Erottavana tekijänä on aamupala. Hubin aamupala oli perinteistä Scandicia, kun taas Mestari erottui laadullaan. Kivana lisänä pidin tosin Hubin jääkahvia jääpaloineen ja erilaisine makusiirappeineen. Passaa helteisiin kesäpäiviin kuin nenä päähän.