perjantai 12. huhtikuuta 2024

Pilvet liikkuu, minä en

 







Kotimme eteistä en valokuvaa juuri koskaan ja sille on syynsä. Vaikka aurinko helottaa ulkona kirkkaana, niin eteisessä on kuitenkin hämyisää. Miettikääpä, millaista siellä on pimeimpään vuodenaikaan. Tuon pöytälampun hankin aikoinaan sähkökatkoja ajatellen. Valaisin on ladattava, mikä on todella hyvä juttu, sillä tuon kaapin lähellä ei ole pistorasiaa. Kun akku loppuu, vien lampun muualle ladattavaksi. 

Kesälomasuunnitelmat on viimein lyöty lukkoon. Selailin yhden vapaapäivän ajan majoituksia Puolasta - ja löysinkin lopulta sopivan. Vanhaan vilja-aittaan rakennettu tunnelmallinen huone oli molempien mieleen. Huoneesta on käynti pienen pienelle patiolle, jossa voi istua nautiskelemassa ulkoilmasta. 

Passini muuten kilahtaa vanhaksi ihan näinä päivinä. Eilen kävin passikuvassa, seuraavilla vapailla aion istahtaa pyllylleni ja naputella passihakemuksen. Onpahan hupia luvassa vapaapäivien ratoksi.

On jotenkin ollut stressaavia päiviä viime aikoina. Työhön liittyviä murheita. Osa huolenaiheista hälveni tänään. Osan kanssa murehtiminen jatkuu. Oli onni, että lähdin ulos tekemään jotain mukavaa. Pilvien liikkeiden tuijottelu keinussa sai olon tuntumaan kevyeltä. Ehkä ne asiat siitä taas järjestyvät. Jos eivät, niin kohta voin ainakin nauttia kesästä. Eikä kesälomaankaan mikään mahdoton aika ole.

Nyt iltapalan kimppuun. Laitan lemppariani: Rahkaa maapähkinävoilla. Se on herkullista ja täyttävää. En uskalla edes ajatella, kuinka monta maapähkinävoipurkillista olen tuhonnut talven aikana.

lauantai 6. huhtikuuta 2024

Pääsiäistunnelmia

 













Elämä on ollut lisätöitä ja tenttimateriaalien läpi kahlaamista. Kaikki muu on ollut viime viikkoina tauolla. Eilen naputtelin viimeiset tentit onnistuneesti läpi. Olikohan niitä kaikkiaan kahdeksan vai yhdeksän? Vielä täksi illaksi aion suunnata työpaikalle, sitten jään nauttimaan elämästäni. Uimahallille tekisi ainakin mieli. Aion myös laiskotella sydämeni kyllyydestä. Sen ajatteleminenkin tuntuu nautinnolliselta.

Pääsiäisenä pidin pienen hengähdystauon kaikesta ja poikkesin puolison kanssa keväisessä Helsingissä. Talvipuutarhan kevätkukkien loistoa kävimme ihastelemassa. Pääsiäisenä liikkeellä oli muutama muukin ihminen. Hetken puikkelimme siellä ruuhkan keskellä. Minä tietysti napsin kännykällä valokuvia talteen. Sen jälkeen suuntasimme kävelleen Töölönlahdelle pitsihuviloita ihmettelemään. 

Hotellissa oli kieltämättä rentouttavaa. Kylpyammetta piti totta kai kokeilla. Kävin hankkimassa Lushista tuoksuvan kylpypommin varta varten. Kylpytakkielämä ilman kokkaamista kelpasi meille kyllä kiireisen arjen jälkeen. Omalta parvekkeelta tiirailtiin maailman menoa ja lämmiteltiin auringonpaisteessa. Oli onni, että ehdittiin nauttia. Siihen jäi aurinko ja lämpö. Keväästä nyt puhumattakaan.

Nyt laitan eväitä ja sittenpä lähdenkin tallustelemaan reppuineni tuonne takatalven keskelle. Seuraava blogipostaus tulee vähän nopeammin, sen lupaan. Nyt minulla on aikaa hengailla kameran kera.

perjantai 22. maaliskuuta 2024

Keväisen keltaista

 








Minun pitäisi olla tänä viikonloppuna kylpylässä juhlistamassa miehen siskon 50-vuotissyntymäpäivää. Viikon puolivälissä perumismääräaika veteli viimeisiään ja töissä oli jos jonkinlaista tautia liikkeellä. Odotin sairastuvani itse tai sairastuttavani puoli sukua, joten päädyin perumaan menoni. En ole sairastunut, mutta heräsin tänään kuuden työpäivän putken jälkeen selkä niin jumissa, etten meinannut saada itseäni liikkeelle ja sängystä ylös. Särkylääkkeen ansiosta elämä on taas jokseenkin mallillaan.

Aptekkiin oli ihan pakko köpötellä tänään. Samalla reissulla kävin ruokaostoksilla ja kukkakaupassa. Perunanarsissi tuo mukavasti kevään ja pääsiäisen tunnelmaa lumisateen keskelle. Löysin kaapista vielä väriin sopivan iloisen kynttilänkin. Muistan ostaneeni tuon pari kesää sitten elokuussa jostain suloisesta sisustusputiikista, kun yövyin Helsingissä Hotel Vaakunassa. Mukavaa, että keksin ottaa tuon viimein käyttöön. Kynttilän keltainen väri piristää silmääni kuin vitamiini. Että tervetuloa vaan kevät.

Eipä tässä ole töiden lisäksi juuri muuta elämää ollut. Kuusi työpäivää, joista puolet oli yövuoroja. Vapaa-ajallani olen joko nukkunut tai maannut vuoteessa toivoen nukkuvani. Lisääntyvä valon määrä kun tuo omat haasteensa vuorotyöläisen nukkumiskuvioihin. Kesää kohti se siitä onneksi helpottuu.

Viikonlopuksi olisi luvassa töihin liittyvän tenttimateriaalin kahlaamista läpi. Mies on koko viikonlopun töissä, ulkona on kurja keli, minulla selkä kipeä, eikä näkyvissä ole mitään virikkeitä tai häiriötekijöitä. Nauttikaa te muut, minä jään tänne halailemaan läppäriäni. Oikein hyvää viikonloppua!

keskiviikko 13. maaliskuuta 2024

Harmaan sävyjä

 





Arkeni on ollut melkoista pyöritystä tässä viime aikoina. Töissä meno on ollut melko hektistä sairastumisista johtuen. Vapailla minut taas pysäytti harrastustyöhöni liittyvä kuolemantapaus, joka tuli aivan puun takaa viime viikonloppuna. Se tyhjensi kalenterini tehokkaasti menoista kertaheitolla. 

Eilen oli aivan upea kevätpäivä. Aurinko paistoi lämpimästi ja mieli (sekä askel) oli kepeä. Kaupungilta palasin kotiin porkkanakakkupalasen kera. Myöhemmin illalla herkuttelin vielä tilaamalla sushia päivälliseksi. Tämän päivän väri on ollut harmaa. Pistin merkille, että sääkartta lupailee harmaan eri sävyjä jokaiselle tulevalle päivälle. Seuraavaa aurinkoannosta saadaan siis odotella - ja odotella.

Viimeisimpiä Helsingin valokuvia olen katsellut viime aikoina paljon. Onnistuin saamaan puolisostakin ihania kuvia Iso Roobertinkadulla sijaitsevan Yes Yes Yes -kasvisruokaravintolan ikkunan edessä. Puolison taustalla näkyy ravintolan seinän suuri punainen neonvalosydän. Hääpäiväteemastahan se ajatus lähti. Mukavaa, että toisinaan sytyttää täydellisellä hetkellä. Monesti hyvät ideat syntyvät liian myöhään.

Nyt kokkaamaan. Sitten käperryn jonnekin sohvan mutkaan laiskottelemaan. Voikaa hyvin!

perjantai 1. maaliskuuta 2024

Ruudun takaa

 













Sen verran selvisimme näillä vapailla liikkeelle  (naapurin huoneistoremonttia karkuun), että kävimme juhlistamassa hääpäivää himpun verran etukäteen Helsingissä. Virallinen hääpäivä on 4.3, mutta olen yövuorossa silloin. Kaikille hääpäiville ei ole olemassa nimitystä, meillä on tällä kertaa juurikin sellainen hääpäivä. Ensi vuonna onkin sitten luvassa pronssihäät 20 vuoden avioliiton kunniaksi. 

Ullanlinnan maisema avautui ikkunan takana sumuisena ja harmaana. Onneksi huoneisto, jossa majoituimme oli kaunis. Saimme kaiken mahdollisen valon sisälle huikean suurista ikkunoista. Kyllä kelpasi istua leveällä ikkunalaudalla tai sinivihreällä samettisohvalla. Kylpyammeesta puhumattakaan. Emme yleensä käytä samaa majoitusta uudelleen, mutta tuon Bob W. -huoneiston voisin napata toistekin. Kesälomalla vaikka. Ei hassumpi sijainti, kun naapurissa on Johanneksenkirkko ja Designmuseo. 

Tove Janssonin ateljeen löysin ihan vahingossa korttelikierroksella. Se sijaitsee tuossa vaaleanpunaisessa talossa, joka näkyi huoneemme ikkunasta. Ateljeen ikkunat ovat talon toisessa päässä eli sinne saakka meillä ei ihan näköyhteyttä ollut. Ullanlinnassa kun olimme, niin kävimme kävelemässä Salatut elämät -sarjasta tutulla Huvilakadulla. Sumuisena ja harmaana päivänä yksi Suomen kauneimmista kaduista ei suurta vaikutusta tehnyt. Ehkäpä palaamme sinnekin vielä jonain toisena ajankohtana.

sunnuntai 25. helmikuuta 2024

Sunnuntaiaamuna

 








Aamulla puolison nukkuessa hiipottelin kotona villasukissa. Aamukahvia join torkkupeiton alla suurella hartaudella. Mikä ihana hiljaisuus. Aamuliikennettä ei ollut lainkaan, eikä naapurissa remontoitu. Ainoa ääni syvän hiljaisuuden keskellä oli vesipisaroiden satunnainen napsahtelu ikkunapeltiin. 

Vähän vilkaisin jo ensi viikon kalenteria ja totesin, että melko tyhjältä näyttää. On harvinaista herkkua, kun voi keksiä itse menonsa. Tai olla keksimättä, jos siltä suinkin tuntuu. Aion ottaa vapaa-ajasta kaiken ilon irti, sillä työvuorolistat ennustavat kiristyvää työtahtia seuraaville kolmelle viikolle.

Kesälomien ajankohdasta ei tarvinnut taistella tietääkseni kenenkään tänä vuonna. Itse toivoin loman aloitusta juhannuksen jälkeiselle viikolle. Ihan siihen en lomaani saanut, mutta viikkoa myöhemmin on tarpeeksi lähellä. Olen tyytyväinen. Sitähän voisi iltojensa iloksi ruveta vaikka haaveilemaan. On myönnettävä, että aika pliisu haaveilun kohde tuo kesäloma on. Etenkin meidän budjetilla. Sillä ei maailman ympäri kierretä. Yhtenä iltana haaveilin, että millaistakohan elämäni mahtaisi olla viinitilallisena Ranskan Champagnessa. Siinä on sentään haaveella ihan kunnolliset mittasuhteet.

Kävin ulkona väistelemässä sohjoa ja vesilammikoita. Ihan täydellisesti reissu ei tälläkään kerralla mennyt, koska sain kasteltua toisen varpaani. Siinä kadulla vettä kengässä hyppelehtiessäni rupesin sattuneesta syystä miettimään kirosanojen etymologiaa. Iltalukemiseksi siis tänään perkeleen historiaa. Toivotaan, että siinä tulee uni mukavasti silmään. Huomenna aamulla pitäisi nimittäin suunnata töihin.

keskiviikko 21. helmikuuta 2024

Pala paratiisia

 





Ystävänpäivätulppaanit kuivahtivat viikon aikana pystyyn. On omanlaistaan kauneutta noissakin käpristyneissä ja haalistuneiksi kuihtuneissa terälehdissä - vai mitä olette mieltä?

Kuvissa näkyvän ovaalin Paratiisi-sarjan lautasen hankin juuri eteiseen avainkulhoksi. Idea on lainattu suoraan Johanna Gullichsenin punavuorelaisesta airbnb-asunnosta, jossa vietin alkusyksystä laatuaikaa itseni kanssa. Nykyään aina, kun näen mustavalkoisia Paratiisi-sarjan astioita muistan heti Merimiehenkadun asunnon - ja sen ihanan itsenäisen reissuni taiteen sekä designin parissa.

Lauantaiaamuna tein lähtöä aamukahdeksaksi töihin. Ennen lähtöäni vilkaisin ulos kaihtimien välistä ja kauhistuin. Kadut lainehtivat vedestä. Yritin siinä sitten arpoa, että lähdenkö tallustelemaan (ja liukastelemaan) kumisaappaissa vai otanko riskin jalkojen kastumisesta valitsemalla nastakengät. Päädyin nastoihin, koska pidin flunssaa pienempänä pahana kuin luunmurtumia. Melkoinen elämys oli se työmatka. Kengät eivät olleet vedenpitävät, joten varpaat kastuivat kesken matkan. Olihan siinä myös jännityskertoimet kohdallaan, kun koitin kieli keskellä suuta varoa jäisellä tiellä liukastumista.

Eilen olin työviikon päätteeksi harvinaisen väsynyt. Muistikin rupesi jo pätkimään pahemman kerran. On tullut ehkä tehtyä himpun verran liikaa töitä. Tänään innostuin siivoamaan, pyykkäämään ja puunaamaan, vaikka olin ajatellut, että ehdin hyvin myöhemminkin. Vapaapäiviä kun on luvassa kaikkiaan viisi. Ahkeroinnin päätteeksi keitin itselleni päiväkahvit ja avasin läppärin raapustellakseni kuulumisiani. Loppuillan aion käyttää lepoon ja palautumiseen. Huomenna suuntaan sitten harrastustyöhöni.

keskiviikko 14. helmikuuta 2024

Hyvää ystävänpäivää

 








Huh sentään, mikä työviikko! Eilen yövuoron jälkeen kävin kotona nukkumassa viitisen tuntia ja lähdin vielä hälytysluonteisesti iltavuoroon pyörimään. Nyt on univelat kuitattu ja voin ottaa rennosti. Olisihan noita kotitöitä edessä aina pölyjen pyyhkimisestä pyykinpesuun, mutta jospa tartun toimeen jonain toisena päivänä. Pieni hengähdystauko ja koipien lepuutus olisi tänään ennen kaikkea mielessä.

Aamulla kävin pikaisesti kaupungilla ruokaostoksilla. Sen jälkeen olen nautiskellut vaniljakauramaidolla tujautetusta päiväkahvista - ja ihaillut ystävänpäivän iloksi ostamaani värikästä kukkakimppua. Lunta tuiskuaa urakalla ikkunan takana. Onneksi minun ei tarvitse työntää enää nenääni pihalle tänään.

Puolison ohjelmassa on etäluento ja koulutehtäviä. Minä aion katsella nettikaupoista vaatteita. Pari alennusmyynnistä löytämääni puseroa onkin jo kaapissa, mutta lisä ei olisi yhtään pahitteeksi. Huppareita löytyy joka lähtöön, mutta kaipailen vaatekaappiini siistimpiä paitoja ja puseroita. Metsästän myös mukavia työvaatteita eli trikoita, mekkoja ja tunikoita. Entiset ovat palvelleet jo liian kauan.

maanantai 5. helmikuuta 2024

Kiireen keskellä


 









Kiirettä, stressiä, murehtimista ja joutavanpäiväistä märehtimistä. Kävin juuri lenkillä päästelemässä pahimpia höyryjä pihalle. Nyt on taas hieman helpompi hengittää. Ainakin hetken aikaa.

Vapaapäivistä suurin osa meni töissä, joten valokuvaamaankaan en ole ehtinyt. Nämä puhelimella kaivetut kuvat ovat taannoiselta Helsingin reissulta. Jos jotain yhteistä kuvista löytyy, niin kaarevia muotoja. Erityisesti kaari-ikkunoita. Ne viehättävät silmääni. Kaupunkikuvien joukossa on kuva Helka hotellin aamiaissalista. Kaikki loput kuvat ovatkin sitten Bob W. -huoneistohotellin tiloista.

Tällä viikolla minulla on vain yksi ykkösvapaa. Luvassa on pitkiä työpäiviä ja aikaisia aamuja. Ensi viikon alussa on edessä vielä yövuoro. Helmikuun puolivälissä helpottaa, suuntaan ajatukseni sinne. 

lauantai 27. tammikuuta 2024

Toivonkipinöitä

 





On se aika vuodesta, kun on ihan pakko poimia tulppaanipuketti ostoskoriin. Tällä kertaa nappasinkin vähän tuhdimman puketin. Parhaillaan meidän kotona kukkii kaikkiaan 25 valkoista tulppaania. Ostan niin harvoin kukkia, että päätin kerrankin repäistä. Enkä ole katunut, sain iloa koko rahalla. 

Eilen iltapäivällä kävellessäni töihin jouduin ensimmäistä kertaa kaivelemaan aurinkolasit laukun pohjalta, kun aurinko helotti niin kirkkaasti taivaalla. Huomasin myös, ettei maailma ympärilläni ollutkaan tavanomaisen hiljainen, vaan kuulin lintujen laulelua vähän sieltä ja täältä. Tuli ensimmäistä kertaa tänä vuonna sellainen toiveikas fiilis, ettei tämä talvi kestäkään hamaan maailman tappiin saakka.

Minun ja puolison työvuorot ovat parhaillaan aivan eri maailmasta. Mies nukkuu yövuoron jäljiltä minun lähtiessäni töihin. Itse taas tulen iltamyöhällä hiirenhiljaiseen kotiin. Olisi minulla pari hyvää televisiosarjaa illan iloksi suoratoistotarjonnan syövereissä, mutta ne ovat niin jännittäviä, että mielikuvitukseni pääsisi karkaamaan ja laukkaamaan vallattomana. Istuisin sydän kurkussa ja pelkäisin varjoanikin. Ties mitä vaarallisia astaloitakin keräisin yöpöydän kulmalle unirauhaa turvaamaan.

Ihanan hidas aamu. Hörpin rauhassa sohvalla aamukahvia, eikä tarvitse hötkyillä yhtään. Tuntuu aivan sunnuntailta. Suuntaan kyllä illaksi töihin - ja tiedän, että vajaalla henkilöstöllä influenssan takia mennään tänään. Viikonlopun jälkeiset vapaapäivät siintävät kuitenkin jo mielessä kuin lottovoitto.

maanantai 22. tammikuuta 2024

Hotellilakanoissa

 









Majoituksen olin varannut pitkällisen selailun päätteeksi Hotel Helkasta. Pidätte minua varmaan hupsuna, mutta hotellien katselu ja vertailu on minulle lähes yhtä suurta hupia kuin itse matkailu. 

Puolisolla oli toive saunasta ja Etu-Töölössä sijaitsevasta Helkasta löysin saunallisen sviitin kukkaroystävällisellä hinnalla. Onhan siinä etunsa, kun voi matkustella vuorotyön ansiosta keskellä viikkoa. Elelimme mukavasti designhuonekalujen ja -valaisimien keskellä parin yön verran varsin tilavasti 30 neliön huoneistossa. Saunaa käytettiin koko rahan edestä. Hotelliaamupalan jälkeen mentiin aamusaunaan, siitä kaupungille museoihin sekä näyttelyihin. Pitkän päivän päätteeksi pistettiin sauna taas lämpiämään.

Vuosi takaperin kävimme talvilomareissulla kävelemässä Tähtitorninmäellä. Olin silloin pahasti selkä- ja lonkkakipuinen, enkä päässyt kapuamaan liukasta tietä ylös. Niinpä odottelin puolison kiipeämistä ja selailin puhelinta sen aikaa. Vähänkö tällä kertaa oli voittajafiilis, kun pääsin vaivatta ylös saakka. Muutenkin minulla on aika hyvä tilanne tuon kropan kanssa parhaillaan. Viime talvena askeleet olivat suoranaista myrkkyä, nyt niitä näkyy tulevan keskimäärin 11 000 askelta/vuorokausi.

Helsingissä oli pitkästä aikaa niin mukavaa olla, ettemme olisi halunneet palata kotiin millään. Päädyimme lopulta jatkamaan reissua vielä yhden yön verran. Helkan sviitti oli jo varattu, joten innostuimme katselemaan kaupungin tarjontaa laajemmin. Lopulta päädyimme Bob W. Katajanokka -huoneistohotelliin. Jääkaapittoman hotellin jälkeen oma keittiö tuntui suorastaan luksukselta. Vaikuttavin asia tuossa Katajanokan asunnossa oli kuitenkin suuri kaari-ikkuna, joka ylsi lattiasta kattoon. 

Työpaikan lenssukausi käynnistyi juhlavasti A-tyypin influenssalla. Porukkaa on ruvennut tippumaan kiitettävästi sängyn pohjalle. On myönnettävä, että omakin turnajaiskestävyys mietityttää.