Karhuemon suojassa

 

Istun villapuseroon kääriytyneenä vakiopaikallani sohvan nurkassa ja katselen ajatuksissani, kuinka tuuli yrittää tempoa riippakoivun oksia matkaansa siinä onnistumatta. Taitaa sadella vettäkin, kun ulkona on niin kovin hämärää. Sää sopii melankoliseen mielialaani kuin nenä päähän. Äidin kuoleman jälkeiset päivät päättivät iloisen kesäkauden kuin veitsellä leikaten ja toivat kirpeän syksyn tullessaan. Pidän syksystä, mutta aavistelen, että tämä syksy ei tule hellimään, eikä hemmottelemaan minua.

Remonttimeteli käy luihin ja ytimiin. Katuremontin lisäksi taloyhtiössä oli muutaman päivän varastoremontti alkuviikosta. Soittelin maanantaina äidin kuolemaan liittyviä asioita ja yritin saada ääneni kuuluville. Iltapäivällä oli jo pakko karata muualle. Onneksi mies tiesi rauhaisan laituripaikan, jossa saattoi hengähtää hetken - ja antaa auringon lämmittää selkää. Tänään pakenin kaupungille rauhoittumaan. Istuin puistossa, kävin lounaalla ja vilkuilin kauppoja kuluttaakseni aikaa. 

Tämänpäiväiseltä kauppareissulta kotiuduin Marimekon juliste kainalossa. Karhuemo oli aiheena sellainen, joka puhutteli minua suuresti ajankohtaisuutensa vuoksi. Juliste tuntui hyvältä tavalta muistaa äitiä. Kehystin sen ja ripustin olohuoneen seinälle sohvan viereen. Karhuemo on nyt aina lähellä.

Haaveita ja haaveilijoita

Katuremontin jyrällys pihalla muuttuu viikonloppua kohti yhä villimmäksi. Lattian tärinän oikein tuntee jalkojen alla. Kaiken lisäksi astiakaapin astiat kilisevät kaapissa jyrinän tahtiin ja antavat oman lisävärinsä muutenkin meluisalle iltapäivälle. Välillä yläkerran naapuri osallistuu orkesterin soitantaan koputelemalla ja naputtelemalla vasarallaan. Voisiko sitä enää yhtään rentouttavammin vapaapäiviä viettää? 

Miehen päässä on ruvennut viiraamaan remonttimelun myötä enemmänkin. Tuossa hän nyt pötköttää vieressä ja katselee kaupungin omakotitalotarjontaa. Huolestuttaa, että mihin tämä hullutus vielä johtaa.

Työkaveri lähetti minulle hetki sitten valokuvan uusista työvuorolistoista. Näyttää siltä, että pääsen kuin pääsekin miehen veljen perheen muuttoavuksi kuun lopussa. Miehellä on syyskuussa lomaviikko ja minullakin on enemmän vapaata juuri silloin. Joku pienen pieni, lähes minimaalinen reissu siihen saumaan passaisi meille molemmille paremmin kuin hyvin. Tässä onkin aihetta haaveiluun lopuksi iltaa...

Tuoli tuli taloon

Miehen veljen perhe kiersi menneenä viikonloppuna kaikki mahdolliset ja mahdottomat asunnot. Etsintärumba päättyi lopulta hyvin ja uusi koti löytyi rivitalosta. Kaikki siis hyvin sillä saralla. Mukavaa saada kummipoika perheineen näihin maisemiin. Yksi pieni homma olisi vielä edessä. Muutto nimittäin. Odottelen uusia työvuorolistoja kovasti. Olisi mukavaa päästä mukaan muuttotohinoihin. 

Kävin hakemassa uuden tuolin työhuoneeseen tänään. Etsiskelin keveää, matalalla selkänojalla varustettua tuolia. Sellaista, jonka voi ottaa tarvittaessa lisätuoliksi olohuoneeseen, kun sohvapaikat eivät riitä. Tuohon Ton-tuoliin minun pohdintani lopulta päättyi. Tuolin kaarevat muodot viehättävät silmääni ja puun väri tuo kivasti lämpöä ja kodikkuutta huoneeseen kuin huoneeseen. Tykkään kovasti.

Tänään minulla piti olla vapaapäivä. Olin hereillä puoli seitsemän jälkeen, vilkaisin puhelinta ja huomasin, että toinen aamuvuorolainen puuttui. Hyppäsin samantien ylös sängystä ja rupesin kiskomaan vaatteita päälle. Parikymmentä minuuttia myöhemmin olin jo töissä. Ihan ketterä suoritus, etten sanoisi. Oli minulla tässä töihin menossa vähän oma lehmäkin ojassa. Kotikatumme on revitty auki ja meteliä riittää aamusta pitkälle iltapäivään. Töissä oli himpun verran hiljaisempaa ja otin siitä kaiken ilon irti.

On niin nälkä, että näköä haittaa. Taidan lähteä mönkimään tästä jääkaappia kohti. Kissakaveri vieressä on samaa mieltä, ruoka maistuisi. Palailen jälleen uusien kuulumisten kera. Voikaa hyvin!

Rakastan raitoja

 

Yhtenä aamuna pukeutuessani huomasin, että tyynyliinan raidat sopivat hienosti yhteen päivän mekon kanssa. Siitä se kuvaidea sitten lähti ja kohta kävinkin kaivelemassa kameran esille kaapin perukoilta. Mietiskelen tässä, että näinköhän tämän kesän mekkokelit on jo eletty. Tänään täällä on ainakin varsin viileä ja sateinen päivä. Aurinko pilkahtelee kyllä, turhan satunnaisesti minun makuuni.

Miehen veljen perhe on asunut Jyväskylässä iät ja ajat. En olisi heitä osannut muuhun kaupunkiin kuvitellakaan, kunnes sain tietää, että he muuttavat samaan kaupunkiin meidän kanssamme. Nyt etsimme heille kuumeisesti uutta asuntoa syyskuun alkuun. Eilen he olivat katsomassa yhtä asuntoa, mutta se päätyi jollekin toiselle perheelle - ja siksi etsintä jatkuu. Olen soitellut läpi kaverit ja tutut asunnon toivossa. Olen myös menossa alkuviikosta katsomaan ainakin yhtä asuntoa heidän puolestaan. 

Työviikkoni päättyi tiistaina kolmetoista tuntia kestävään työpäivään. Olin kaiken lisäksi aiemmassa työpaikassani, jossa kaikki oli vähän erilaista ja raskaampaa. Kotiin tultuani olin aivan poikki. Olen nyt levännyt senkin edestä ja nautiskellut peräti viiden vapaapäivän putkesta. Eilen olin jo niin reipas, että aloitin suursiivouksen aamukahdeksalta. Nyt koti on siisti, puhdas ja lähestulkoon kiiltävä.

Aurinko paistelee jälleen. Nyt olisi hyvä aika suunnata ulos. Erinomaista viikkoa teille kaikille!