maanantai 28. kesäkuuta 2021

Mansikalta maistuu

 





Tarkoitus oli kirjailla kuulumisia ennen vapaita, mutta työviikko oli väsyttävämpi kuin olin osannut kuvitellakaan. Yhtenä yönä unet jäivät kolmeen tuntiin ja sitä paikkasin sitten seuraavana yönä nukkumalla siitäkin edestä. Eilen taas tein töitä sekä aamuvuoron että iltavuoron, enkä jaksanut kotiin tultuani enää yhtään mitään. Nyt en suo työlle ajatustakaan, ansaitut vapaat ovat alkaneet. 

Pari valokuvaa ehdin sentään viikonlopun aikana nappaamaan. Ihan vain sen takia, kun satuin herkuttelemaan juhannuksena mansikoilla. Tarvitseeko mainitakaan, että herkullisia olivat. Nuo samat Marimekon mukit vilahtelevat nyt jokaisessa postauksessa, mutta minä olen nyt niin ihastunut noihin, etten enää muita suostu käyttämäänkään. Jospa seuraavalla kerralla jotain uutta ja ihmeellistä.

Jotain edistystä täällä kotonakin. Sain siivottua parvekkeen kesäkuntoon ja pesin parvekelasit. Olen käynyt parina aamuna istumassa siellä kahvimukin kanssa nauttimassa aamun viileydestä. Kasveja parvekkeella ei vielä ole, mutta jospa ehtisin näillä vapailla viimein perehtymään asiaan.

Kylläpäs aika rientää kirjoitellessa. Kipaisen tästä nyt suihkuun ja sitten ryhdyn puuhaamaan. Tälle päivälle on nimittäin luvassa paljon suunnitelmia. Kaikkea hyvää seuraavaan kertaan saakka!

keskiviikko 23. kesäkuuta 2021

Juhannusruusujen aikaan

 





Kotiin palasin tänään, arkeen palaan huomenna. Viimeisen viikon olen viettänyt lähestulkoon ulkona, tarkalleen ottaen järvessä. Jatkuva uiminen ja laiturilla notkuminen on pistänyt tasapainoelimeni jokseenkin sekaisin. Päässäni huippaa vieläkin, vaikka olen ollut kuivalla maalla jo puoli vuorokautta. Ehkä tilanne tasapainon suhteen tasoittuu hiljalleen. Ainakin sinne saakka, kun lähden uuteen reissuun...

Nukkumaan voisin suunnata tästä hiljalleen. Kirjailen kuulumisiani paremmin lähipäivinä, jahka maltan istua näpyttelemään. Voikaa hyvin ja nauttikaa keskikesästä. Oikein ihanaa Juhannusta!

tiistai 15. kesäkuuta 2021

Sadepäivän tunnelmointia







Sunnuntaiaamuna pyöräilin yövuoron jälkeen vesisateessa kotiin. Ihan virkistävä kokemus kaiken sen hellehullutuksen jälkeen. Tuli siinä kotiutumisen jälkeen sen verran vilpoisa olo, että vetäisin villasukat jalkaan ja heittäydyin sängylle nautiskelemaan sunnuntaiaamun rauhallisesta tunnelmasta. 

Ainoalle kokonaiselle vapaapäivälleni keksin hankkia viihdykkeeksi ylimääräisen työvuoron. Siirtymä yövuoroista aamuvuoroon oli jokseenkin tuskallinen. Nukuin yöllä nelisen tuntia, senkin pyörien ja lakanoihin sotkeutuen. Nousin ylös paria tuntia ennen kellon sointia ja keitin puoli pannullista kahvia. Siinäpä sitä oli kiireetöntä aamua kerrakseen, ehdin maksamaan aikani kuluksi laskutkin.

Seuraavat kaksi päivää istun kotoa käsin etäkoulutuksessa, sitten aloitan ruhtinaalliset kuuden päivän vapaat ja aion nauttia olostani. Sääkarttakin lupailee pelkästään hyvää ja kaunista. 

Kissa vetäytyi torkkupeiton alle päiväunille. Pitäisiköhän minun ottaa siitä mallia ja mennä itsekin?

lauantai 12. kesäkuuta 2021

Suunta kohti Lossirantaa







Tässä valokuvia parin vuoden takaiselta Savonlinnan reissulta. Tuo Olavinlinnaa vastapäätä sijaitseva pieni hotelli on pyörinyt mielessäni viime aikoina usein. Otin siellä vieraillessani valokuvia paljonkin, mutta nämä ovat ainoat kuvat, jotka minulle läppärin hajoamisen jälkeen muistoksi jäi. Vierailimme tuolla muistaakseni myös vuonna 2016, mutta senkin reissun kuvamuistot ovat kadonneet jonnekin. 

Kaivelin nuo muutamat valokuvat esille tarkoituksella. Päätin nimittäin palata noihin maisemiin tämän kesän aikana. Olen juhannuksen tiiviisti töissä, joten ajattelin palkita itseni minilomalla Lossiranta Lodgen tunnelmiin loppukuusta. Näen jo itseni istumassa kiireettömästi huoneeni edessä kylpytakki päällä ja katselemassa laivojen lipumista Saimaalla. Eipä hassumpi tapa rentoutua, vai mitä arvelette?

Paahtavaa hellettä, rasituksessa ilmenevää astmaa ja työskentelyä maskeissa. Täytyy myöntää, etten ole oikein osannut nauttia viime aikojen helleaallosta. Sen verran jaksoin puuhastella vapaapäivänäni, että pyöräilimme miehen kanssa metsätietä pitkin laavulle eväät repussa. Perillä huomasimme, että laavu oli jo varattu. Jatkoimme siitä sitten matkaa levähdyspaikalle joen varteen mutustelemaan retkieväitä. Onneksi olin ollut viisas ja varautunut hyttyskarkotteella. Sille oli todellakin käyttöä.

Tämän päivän käytin nukkumiseen. Luvassa on yövuoroja kaksin kappalein, joten lepo tuli tarpeeseen. Kissaystävä oli ilahduttavasti seurana melkein koko päivän. Se loikoili peiton alla kyljessäni kiinni, kävi välillä vilvoittelemassa tuulettimen edessä ja palasi takaisin viilentyneenä peiton alle. 

perjantai 4. kesäkuuta 2021

Kesäpäivä kartanotunnelmissa












Perjantaipäivää lähdin viettämään Tertin Kartanolle. Ensin pyörin kameran kanssa kartanon mailla itseni uuvuksiin, sen jälkeen istuin kotvasen, jos toisenkin, pihakoivujen varjossa nauttimassa kesäpäivän leppoisasta tunnelmasta. Sitten poikkesin tallipuodissa ihmettelemässä kartanon herkkuja ja lopuksi hain kahvilasta kupin lattea suklaisen kakkupalan kera - ja herkuttelin yrttitarhassa. 

Olimme kartanolla joulukuussa miehen syntymäpäivää juhlistamassa. Silloin oli sateista, märkää ja pimeää. Oli mukavaa nähdä alue hieman vihreämpänä, vehreämpänä ja valoisampana.

torstai 3. kesäkuuta 2021

Kesäkuun kestit






Palkitsin itseni kesäloman jälkeisestä ahkeruudesta Marimekon ruskealla Fyr-kynttilälyhdyllä sekä Kestit-sarjan kahvimukeilla. Mukien mustavalkoinen kukkakuvio miellyttää silmääni. Ilahduin myös mukien tavallista suuremmasta koosta (4 dl). Tykkään nimittäin laittaa kahviini reippaasti kauramaitoa.

Nyt yövuorojen suma on viimein ohi ja nautin ansaitsemistani vapaapäivistä sekä auringosta aina sunnuntaihin saakka. Jäin tuota nautiskelu-sanaa miettimään. Pyykin pesua riittäisi vaikka muille jakaa. Ikkunat ja parvekelasitkin kaipaavat puhdistusta. Enkä ole vielä ehtinyt edes hankkimaan haaveilemiani yrttejä parvekkeelle. Näinköhän niitä on tähän aikaan missään enää edes saatavilla? 

Miehen vapaapäivät päättyvät huomiseen. Minä taidan ottaa pyörän alleni ja suunnata itsekseni jonnekin. En tiedä vielä minne, mutta eiköhän se tässä illan aikana hahmotu. Kameran pakkaan mukaani reppuun. Kukapa tietää, ehkä katselemme niitä valokuvia blogini seuraavassa postauksessa.