torstai 30. joulukuuta 2021

Vuoden viimeisiä päiviä





Joulupapereihin oli piilotettu tänä vuonna monta mukavaa asiaa. Hopeanvärinen Nappula-kynttilänjalka oli yksi niistä. Itse en olisi tajunnut hankkia, mutta hienosti se sopii olohuoneeseen. Etenkin tällaiseen vähän juhlavampaan tunnelmaan. Toisesta paketista paljastui unikkoinen aamiaissetti kahdelle. Testailin sitä jo keittelemällä chai-teetä pressopannulla, joka tänä vuonna joululahjaksi sekin saatiin. Pannun mukana tuli mm. teetä, kahvinpapuja, hunajaa sekä vaniljasiirappia ja suklaaherkkuja. Yksi avaamaton paketti meitä odottaa kuulemma anoppilassakin. Saapa nähdä, milloin sen kimppuun päästään.

Työputki oli vain kolmen päivän mittainen. Lyhyt pyrähdys, mutta sitäkin väsyttävämpi. Yhden aamuvuoron jälkeen tein kaksi yötä - ja tuntuu, etten ole ollut koskaan tätä väsyneempi. Astmakin on vaivannut joko väsymyksen tai pakkaspäivien takia. Ehkä molempien. Eilen teki mieli jäädä illaksi sohvan pohjalle koisimaan. Sen sijaan vietin ensimmäisen vapaan iltani kummipojan ja hänen äitinsä kanssa pulkkarinteessä. Sen jälkeen lähdettiin vielä istumaan iltaa kuuman teekupposen ääreen.

Vuoden ensimmäisen päivän aion viettää töissä. Kellon virittelen soimaan viideltä aamulla. Se tulee olemaan melkoinen suoritus, sillä nurkillamme ammutaan puolen yön aikaan kaupungin järjestämä ilotulitus. Olin pyytänyt vuoden ensimmäiselle päivälle mitä tahansa muuta vuoroa, mutta näin siinä kuitenkin kävi. Edeltäväksi illaksi lupauduimme kummipojan perheen luo. Me menemme heille noutopizzojen kera ja he lämmittävät koko porukalle saunan. Kivalta kuulostaa, eikös vaan?

Palaan vuoden vaihduttua uusin kujein. Kiitos tästä vuodesta ja kaikkea hyvää vuodelle 2022.

perjantai 24. joulukuuta 2021

Hyvää ja rauhallista joulua!

 





Hanki kimaltelee auringon paisteessa ja kotona lepattavat kynttilöiden sekä tuikkujen liekit. Mies lähti piipahtamaan pienellä lenkillä, minä vartioin sillä välin uunissa hautuvia ruokia. On aika jouluinen tunnelma. Sain eilen yllätyksenä kukkalähetyksen puolisolta syntymäpäivän johdosta. Kimpusta löytyy mm. amaryllistä, vahakukkaa, neilikkaa, krysanteemia, skimmiaa, havuja ja eucalyptusta. 

Ajatukseni ovat läheisissä ihmisissä tänäkin jouluna. Mietin teitä, jotka kauempana asutte - ja heitä, jotka ovat jo nukkuneet pois. Mies tuli juuri lenkiltään. Ehkä suljen läppärin ja käyn ulkoilemassa minäkin. Maistuu sitten jouluherkut paremmalta. Oikein hyvää, tunnelmallista ja rauhallista joulua.

keskiviikko 22. joulukuuta 2021

Käpertykäämme joulun viettoon

 




Aamukahvia ryystän. Intouduin aamulla valokuvaamaan, niin unohtui kahvit keittelemättä. Melkoinen työviikko takana, ikinä en ole niin paljon juossut. Koronaan liittyvää kaaosta, joka onneksi päättyi hyvin ja jäin joululomailemaan hyvillä mielin. Sen seurauksena päätimme kuitenkin unohtaa maalaisjoulut tältä vuodelta ja käpertyä kotiin valmistelemaan omannäköistä joulua. Tällä kertaa kotona on valkoisia kukkia (joulutähtiä, hyasintteja ja tulilatva), havuja ja vaaleanvihreitä kynttilöitä. 

Tälle päivälle on luvassa ainakin suursiivousta, joulun ruokaostoksia ja lahjojen paketointia. Tuo viimeksi mainittu onkin inhokkihommaani. Jotkut lahjat solahtavat kääreisiin näpsäkästi. Toiset eivät niinkään. Minulla on jäljellä juuri ne vaikeimmat. Hyvää ja rauhaisaa joulua toivon ja toivotan ihan jokaiselle. Toivottavasti teidän jouluvalmistelunne ovat paremmalla tolalla kuin minulla täällä...

torstai 9. joulukuuta 2021

Pari jouluista tunnelmapalaa

 





Jouluiset kuusilakanat pedattu sänkyyn, kaikki mahdolliset jouluvalot kaivettu esille ja paperitähtiä ripustettu. Joulu on jo lähestulkoon ovella. Olen napsinut lähipäivinä valokuvia valon tai Instagramin innoittamana. On mukavaa nähdä kaikki kodin nurkat päivänvalossa. Auringosta puhumattakaan.

Joulukortit minun piti vapaillani kirjoittaa, mutta en ole saanut millään aikaiseksi. Jospa olisin oikein reipas huomenna viimeisen vapaapäivän kunniaksi. Joulutorille, lounaalle ja lahjaostoksille miehen veljen vaimon kanssa olisi aikomus suunnata toppavermeet päällä, mutta pihalla on -24 astetta pakkasta tällä hetkellä. Se on melkoinen lukema. Näinköhän tästä oikeasti suunnataan jääkaappia pidemmälle?

Kuten huomaatte, selvisin hammaslääkärin penkistä elävänä. Minulla oli käynyt onnea onnettomuudessa. Hammaslääkäri katsoi hampaan, laitteli puudutukset poistoa varten ja lähetti hoitajan hakemaan poistopihtejä. Siinä vaiheessa hän huomasi, että hammas oli lähtenyt halkeamaan keskeltä, mutta se oli jäänyt kesken. Hampaasta irtosi kiilamainen kappale, jonka jälkeen se oli paikattavissa. Olin niin helpottunut ja kiitollinen, että kyyneleet valuivat pitkin kasvoja läpi toimenpiteen. 

Nyt on napsautettava läppäri kiinni ja suunnattava nukkumaan. Ylihuomenna olisi vaatimattomasti aamuvuoro edessä. Sen jälkeen taas alkaa yövuoroputki. Univajetta on siis luvassa. Nauttikaa te muut jouluisasta tunnelmasta ja voikaa hyvin. Palaamme jälleen uusien kuvien ja kuulumisten kera.

tiistai 7. joulukuuta 2021

Itsenäisyyspäiväviikonlopun tunnelmia

 






On tuntunut viime aikoina, että elämä on yhtä vastatuuleen rämpimistä. Ensin venähti selkä. Sitten hajotin viimeisessä yövuorossa hampaani puraisemalla reippaasti ruispalasiivua. Hammas lohkesi pitkittäissuuntaisesti, joten en usko sen olevan pelastettavissa. Olenkin menossa tänään varaamaani hampaanpoistoon ja pelko kasvaa tunti tunnilta. Aamupäivällä kotitöiden parissa huomasin, että vasenta rannetta särkee pienikin liikahdus. Onkohan siinä nyt joku uusi ongelma aluillaan?

Itsenäisyyspäiväviikonloppu meni rennosti kotona. Sen verran poikkesin ulkona paukkupakkasissa, että vierailin miehen siskon ja miehen veljen vaimon kanssa Kenkäveron kartanon joulutapahtumassa. Olihan siellä taas niin paljon nähtävää ja koettavaa. Kartanon piha-alue oli valaistu kokonaisuudessaan valoketjuin ja kynttilöin. Tuli jouluinen mieli jo siitä. Pihan kojuisssa ja sisätilan myymälöissä oli esillä käsitöitä ja herkkuja jokaiseen makuun. Kyllähän sieltä jokunen joululahja lähti pukinkonttiin. 

Sen verran olen innostunut tässä viime aikoina, että olen aktivoitunut Instagramissa. Ihan näitä samoja valokuvia minulla on täällä ja siellä. Ajattelin, että miksipä en laittaisi kuviani sinnekin, kun tili on kerran jo valmiiksi olemassa. Minut löytää sieltä nimellä vivahteita, jos jotakuta sattuu kiinnostamaan.

torstai 2. joulukuuta 2021

Ripaus juhlan tuntua

 





Ulkona on talvi-idylli parhaimmillaan. On satanut muutamassa päivässä valtavat määrät lunta ja hanget talon ympärillä hohtavat puhtaanvalkoisina. Pakkaslukemat ovat nyt reilussa kymmenessä asteessa ja enemmänkin on sääkartan mukaan lähipäivinä luvassa. Näyttää ja tuntuu aivan joulukuulta. 

Talvikelistä huolimatta olen viihtynyt vapaillani enimmäkseen sisätiloissa. Venäytin eilen aamulla valokuvatessa selkäni. Siihen loppui minun puuhasteluni kuin seinään. Yömekossa ja villasukissa olen sen jälkeen hengaillut, nauttinut teetä, Buranaa ja televisiosarjoja. Mieskin on ollut flunssaoireisena kotona. Tänään olen lähdössä yöksi töihin. Pahin kipu tuntuu talttuneen, mutta katsotaan nyt. Haen sitten sairauslomaa huomenna, mikäli yöstä tulee pitkä ja kivulias. Toivon kuitenkin selviäväni. Kahden yövuoron jälkeen minulla olisi peräti viiden päivän vapaat. Siinä selkä ehtisi levätä kummasti...

torstai 25. marraskuuta 2021

Kädentaitoja

 







Työhyvinvointipäivänä heittäydyimme floristeiksi. Työkaverit tekivät jouluisia ulkokransseja, itse hyppäsin suoraan syvään päätyyn ja tein kuivakasveista sisäkranssin. Väreiksi valitsin vaaleanvihreää, beigeä ja kultaa. Oli mukavaa nyplätä pikkutarkasti ja pyrkiä kauneuteen. Eihän minusta tuon kyhäelmän perusteella mitään vuoden floristia tulisi, mutta nautin kovasti tuollaisesta puuhastelusta.

Näin jälkikäteen mietin, että ehkä joku luova harrastus sopisi elämääni. Sen avulla saisin häivytettyä kaikki töihin liittyvät ajatukset taka-alalle. Toinen päivästä käteen käteen jäänyt ajatus: Minun kannattaisi ruveta miettimään kaksitehosilmälasien hankkimista. Elämäni helpottuisi huomattavasti.

Tämä päivä meni etätyöpalaverissa makuuhuoneesta käsin. Myönnetään, että sängyn reunalla oli aika epämukavaa istua, etenkin, kun kissani koisasi reilun kolmen tunnin päiväunet vieressäni peiton alla. Palaverin lopussa Mokoma vääntäytyi innoissaan peiton alta esille ja ryhtyi kerjäämään rapsutuksia. Onneksi mikrofoni oli äänettömällä palaverissa ja kameran linssissä varsin tiukka rajaus. 

Tänä iltana nautiskelen italialaisesta ruoasta, italialaisesta punaviinistä ja Spotifyn joulumusiikkitarjonnasta. Rentoutua täytyy, sillä huomenna on minun viikkoni ainoa vapaapäivä.

Joulun työvuorolistat saapuivat. Olen tänä vuonna vapaalla sekä aaton että joulupäivän. Meillä oli miehen kanssa tarkoitus viettää sukujoulua anoppilassa, mutta taidamme laittaa suunnitelmat uusiksi, sillä minulla on työvuoro tapaninpäivänä kello 7.00 alkaen. Yritin saada vaihdettua vuoroa, mutta se nyt ei vaan tällä kertaa onnistu. Joko teemme pyrähdyksen anoppilaan tai vietämme joulun kotona. Nähtäväksi jää.

Huomisen ohjelmassa on vain yksi ainoa tehtävä. Kummipojan hakeminen päiväkodista. Luvassa on woltattua ruokaa ja Pikku Kakkonen. Kuulostaa varsin rentouttavalta, vai mitä arvelette?

maanantai 15. marraskuuta 2021

Mainio maanantai

 







Ruskeiden sävyjen voittokulku jatkuu edelleen. Anoppi lähetti minulle eilen miehen mukana uudet villasukat. Luonnonvalkoisella pohjalla on turpeen sävyisiä lehtiä ja kukkakuvioita. Olin alunperin ajatellut turpeen tilalle tähkänkeltaista, mutta sellaista ei anoppilan lähikaupasta löytynyt. Nyt olen tyytyväinen. Turvehan on juuri hyvä väri. Kaiken lisäksi se passaa hienosti olohuoneen värimaailmaan.

Eilen illalla olin aivan poikki. Kolme peräkkäistä aamuvuoroa veti aika väsyksiin. Yksi aamu menee, vielä kaksikin. Kolmea aamua en edes muista aiemmin tehneeni. Onneksi tänään olen saanut nukkua univelat pois ja nauttia lähtemättömyyden tunnelmasta. Olen hengaillut uusissa (lämpimissä) villasukissa, juonut mukitolkulla suklaakahvia kynttelikön valossa ja ollut vain. Yhden päivän vapaalla ei parane liikoja hötkyillä. Aurinkokin on pilkahdellut välillä. Minulla on ollut kerrassaan mainio maanantai.

Talvikin käväisi täällä viime postauksen jälkeen. Yhtenä iltana satoi taivaan täydeltä lunta ja maa sekä puut olivat valkoisia. Muistan kuinka hienolta lumihiutaleiden pyrähtely näytti katuvalojen loisteessa, kun kävelin pientaloalueella. Tuli jouluinen mieli. Jo samana iltana lumi muuttui vedeksi ja aamuun mennessä talvi oli jo poissa. Koko ilta lumisateineen tuntuu näin jälkikäteen kauniilta unelta. 

Kissamme elää nykyään aivan omaa elämäänsä. Makuuhuoneen ikkunalauta toimittaa sen talviasunnon virkaa. Lämpöpatterin päällä tunnelma on lähes trooppinen. Ainakin minun makuuni. Ikkunaverhon takaa näkyy satunnaisesti tassu, häntä tai nenänpää. Ilman näitä vilahduksia tätä ei arvaisi kissakodiksi.

maanantai 8. marraskuuta 2021

Hämärän hetkiä

 






Viisi vapaapäivää takana. Taisi olla hämärää ja sadella vettä jokaisena niistä. Toisina enemmän ja toisina hieman vähemmän. Pitkälti kotinurkissa kierrellessä sujahtivat nämä harmaat marraskuiset päivät. Sen verran sain aikaan, että kaivelin kynttelikön ja kuusimukit esille. Pyörittelin myös sisustusta toimivammaksi. Vaihtelin lähinnä taulujen paikkoja ja siirsin eteisen käyttämättömän pöytälampun olohuoneeseen. Kaikki lisävalaistus on tarpeen tämän loputtoman pimeyden keskellä. 

Mies lähti töihin aamulla jo kukonlaulun aikaan. Minä heräilin kissan kanssa yhden aikaan päivällä ja keittelin itselleni aamukahvia viimeisten auringonsäteiden pyyhkiessä kotinurkkia. Myönnettäköön, että paras päivä meni nukkuessa, mutta lähdenpähän ainakin hyvin levänneenä yövuoroon. Tämän viikon sääkartta lupailee useammalle päivälle aurinkoa, jospa sitä eksyisi himpun verran myös minun elämääni. Olen varovaisen toiveikas. Auringonvaloterapia tulisi nimittäin tarpeeseen. On vaan ollut tänä vuonna jotenkin erityisen haastavaa eläminen ja oleminen talviaikaan siirtymisen jälkeen. 

Viime viikon suurin saavutus ja onnistuminen oli äidin perunkirjoituksen loppuun saattaminen. Muistan, miten skannasin ja lähetin kilotolkulla asiakirjoja raskaimman työputken lomassa silmät sikkurassa. On helpottava ajatus, että se kaikki on viimein takana. Tälle viikolle on luvassa kirpputoriprojekti, joka on vielä kovin vaiheessa. Hintalaput odottavat keittiönpöydän kulmalla siistissä pinossa. Kunhan nuo kassit, pussit ja nyssäkät tuosta työhuoneen lattialta lähtevät, niin voin huokaista helpotuksesta. Toivon, että onneni on myötäinen ja kaikki tavarat käyvät kaupaksi. Tai ainakin lähestulkoon.

keskiviikko 27. lokakuuta 2021

Tervehdys torkkupeiton alta

 





Ripustin ensimmäisen joulukoristeen tänään. Valkoinen paperitähti päätyi roikkumaan makuuhuoneen ovenkahvaan. Eilen taas ostin itselleni kauppareissulla teejoulukalenterin. Laitoin sen ostoskoriin. Sitten kiikutin kalenterin takaisin hyllyyn hakeakseni sen kohta taas ostoskoriin. Olen vähän huolissani näistä jouluisista vouhotuksista. Mistä näitä jouluajatuksia on ruvennut oikein kumpuamaan?

Vaihdoin vuosia vanhan kulahtaneen villatorkkupeiton uuteen ruskeansävyiseen. Olohuoneessa on nyt peiton myötä entistä lämpimämpi värimaailma. Saa tulla marraskuu, loska, pimeä, kylmä ja mitä vaan. Minä kääriydyn torkkupeitoon, sytytän kynttilät, keitän pannullisen teetä ja nautin.

Yksi seikka häiritsee kotoiluani. Työ nimittäin. Kolmen päivän vapaat kutistuivat juuri yhdeksi vapaapäiväksi. Tuli useampi sairausloma ja yritin joustaa parhaani mukaan. Huomenna alkaakin sitten reipas viiden päivän työputki, joka päättyy kahteen yövuoroon. Sitten olisi onneksi luvassa pidempi vapaapäivien putki (peräti viisi päivää), josta aion pitää kiinni kynsin ja hampain. 

Tänä iltana ohjelmassa on kyläilyä kummipojan perheen luona (myös anoppi ja appi ovat kaupungissa) sekä rasvaista ja epäterveellistä noutoruokaa. Nukkumaan suuntaan hyvissä ajoin, sillä olen järjestänyt itselleni aamuvuoron huomiseksi. Herätyskello tulee soimaan aamulla jo 5.30. Kamala ajatuskin!

perjantai 22. lokakuuta 2021

Happamia, sanoi kettu...

 





Kotikuvat ovat muutaman päivän takaa. Auringonvalo tunki sinnikkäästi olohuoneen ikkunasta sisälle ja kulki kultaamassa seiniä, joten pitihän minun juosta kaivelemaan kameraa esille. Syksyiset kettumukit kävin hankkimassa pitkälti joulua ajatellen. Nuo mukin punaiset marjat vievät jo niin ajatukseni ensilumen keskelle, glögi-iltoihin ja joulutorttujen paistamiseen. Ennen sitä elän kuitenkin tätä syksyä, poltan kynttilöitä ja lämmittelen mausteisella chai-teellä - jota löysin ilokseni kauppareissulla.

Maailma on ollut tänään harmaa, synkkä ja sateinen. Minun päiväni on ollut kuitenkin mukava. Olen viettänyt ykkösvapaata tänään. Lähdin kiitämään jo aamukahvin jälkeen lääkärille. Olin turhamainen ja jätin kumikengät kotiin, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun varpaat tuntuivat jo kastuneilta. Onneksi matka oli lyhyt. Keskustassa asumisessa on totisesti puolensa. Lääkärissä sain kuulla, että astmani on hyvässä hoitotasapainossa. Puhallustulokset olivat paljon paremmat kuin viime syksynä tähän aikaan. Olen huomannut sen, mutta oli mukavaa saada varmistus asialle. Onpahan yksi huoli vähemmän.

Nyt iltapäivällä olen tehnyt kotitöitä ja edistänyt kirpputoriprojektia. Pöytävarauksen tein pari päivää sitten. Sen jälkeen olen tutkinut ajatuksen kanssa kaappeja ja kirjoitellut hintalappuja valmiiksi. Muutimme tähän nykyiseen kotiin pari vuotta sitten. Moni tavara ei löytänyt täältä paikkaansa silloin. Aiemmassa kodissa oli esimerkiksi paljon tauluja. Oli vähän pakko olla, kun seinissä oli niin paljon reikiä. Tämän kodin seinät maalautimme juuri ennen muuttoa, joten monen monta taulua on pyörinyt kaapissa. Osa on vielä odottamassa ullakollakin. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän aloitettua.

On ollut aika hyvä tuoksu täällä kotona tänään. Karjalanpaisti muhi uunissa yli kolme tuntia. Se on lämmittävää syksyruokaa parhaimmillaan. Toinen syksyn suosikkini on lindströmin pihvit. Syksyisin on kokattava myös jotain ruokaa juureksista, kurpitsoista ja kantarelleista tai suppilovahveroista.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Suon sävypaletti

 






Suolle rämpiminen on maalla oma taiteenlajinsa. Kuivan metsäosuuden päätteeksi on pieni joki, joka suolle menijän on ylitettävä. Sillan virkaa hoitaa parin lankun kyhäelmä. Alla virtaava kylmä vesi on parasta unohtaa, mikäli aikoo selvitä toiselle puolelle lipsumatta. Loppumatkasta pitkät heinät takertuvat liian suuriin kumisaappaisiin. Anoppilassa on ollut minun kokoiselleni sopivia kenkiä joskus kaksikymmentä vuotta takaperin, joten koetan sulloa kumisaappaisiin useamman villasukkakerroksen. Suolle pääseminen on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Luonnon lämpimän ruskea värimaailma oli kerrassaan kaunis. Nautin kovasti myös suon rauhasta. Vain suon yli lentäneet hanhet rikkoivat hiljaisuuden.

Aamupäivällä suhailin kaupungilla asioita hoitamassa. Sen jälkeen käytiin asemaravintolassa lounaalla. Täydellä vatsalla en jaksanut ajatellakaan kauppareissua ja miehen lähdettyä töihin tuntui paljon mukavammalta ajatukselta jäädä makaamaan sohvanmutkaan virttyneessä villapaidassa. Mieliala on ollut alavireinen useamman päivän, eikä sohvalle jämähtäminen auttanut asiaa. Jossain vaiheessa iltaa ryhdistäydyin ja tein kotitöitä, mutta edes pieni puuhastelu ei onnistunut enää piristämään. Onneksi huomenna on päivä uusi. Sääkartalla näkyy aurinkoakin. Jospa huomenna olisi paremmin.

Iltapalan kaavin hetki sitten kasaan penkomalla kaappeja. Haudutin suuren kupillisen mateeta ja rouskutin sen seuraksi kaura-speltti-merisuola -näkkileipää kalkkunalla sekä halloumilla. Jälkiruoaksi kaavailin rahkaa Tertin kartanon kukkaismyslillä ja anoppilan omenoilla. Sitten voinkin kaivautua puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Mikäli oikein hyvin käy, saanen seuraksi yhden kissakaverinkin.

torstai 14. lokakuuta 2021

Syyslomaterveiset

 










Valokuvasin syyslomatunnelmia Savonlinnasta. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja kerrassaan viehättävä pesäpaikka. Vanhan talon ullakkohuone kattoparruineen oli varsin tunnelmallinen. Tulopäivänä ulkona paistoi täydeltä terältä aurinko ja hotellin ikkunan takana keltaiset haavanlehdet havisivat tuulessa. Voin vieläkin nähdä niiden tanssivan ja luovan väräjäviä varjoja alkovin seinälle. Oli oikein mainio ilta. Harmitti vain, kun oli maanantai ja monet ruokapaikat pitivät ovensa visusti kiinni. 

Hotelliloman jälkeen vietimme aikaa appivanhempien luona. Yhden illan vietin pyllistelemällä suolla keräten karpaloita. Koskaan aiemmin eläissäni en ole niin paljon karpaloita nähnyt. Kannoimme niitä iltahämärässä sankotolkulla kotiin. Tänään taas oli sadonkorjuupäivä. Maa-artisokka yllätti runsaalla sadollaan koko suvun. Piti ihan googletella maa-artisokkaherkkujen ohjeita. Niitä pääsen kokeilemaan tulevana viikonloppuna täällä kotikeittiössä. Mikäli suinkin yövuorojen lomassa ehdin.

On jotenkin mukavaa palata lomatunnelmista takaisin arkeen. Olen laihduttanut kuluneen kesän ja syksyn aikana himppusen verran yli viisi kiloa. Anoppilassa yritin pysyä tiukasti ruodussa sekä syödä kohtuudella ja järkevästi, mutta eihän siitä mitään tullut. Siellä elämä on yhtä syömistä ja kahvittelua, eikä pullan määrässä säästellä. Maalla heräsin kaiken lisäksi kukonlaulun aikaan, joten päivät olivat vielä erityisen pitkiä. Onkin nyt todella helppoa kääntää elämä huomista varten yövuororytmiseksi...

perjantai 8. lokakuuta 2021

Päivän väripilkkuja

 







On vapaapäivä. Nukuin yövuorojen jälkeiset univelat pois ja haahuilen kotona äidin neulomissa villasukissa vailla päämäärää. On vähän levoton olo. Kuljeskelen ikkunan luota ikkunan luo ja tuijottelen kelloa. Johtuu kai siitä, kun on sovittuja menoja iltapäivälle. Jospa osaisin ottaa rennommin illalla.

Kaivelin kameran esille harvinaisen valoisan päivän kunniaksi. Iloitsen tänään väreistä. Ulkona on kauniin syksyistä. Aurinko paistaa hetkittäin ja puut hehkuvat silloin kultaisen keltaisina. Kotona väripilkut löytyvät pienistä yksityiskohdista ja sängyn pussilakanoista. Kissan mielestä värikkäät kukat ovat arveluttavia. Niitä on hipaistava varovasti ohi kulkiessa. Ties vaikka karkuun yrittävät.

Viime viikonlopuna oli tarkoitus nauttia vapaista. Lauantaiksi lähdin kuitenkin töihin, kun tarvittiin. Huomennakin suuntaan lisätöihin. Entiseltä työpaikalta kysyttiin töihin tänään, mutta oli pakko sanoa ei. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että pieni loma olisi paikallaan. Onneksi meillä onkin sellainen kalenterissa varattuna. On ihan hyvä vaihtaa välillä maisemaa ja hengähtää hetken verran. 

Nyt suuntaan lounaalle ja sitten on luvassa niitä iltapäivän rientoja. Nauttikaa syksyn päivistä!

perjantai 1. lokakuuta 2021

Loppusyksyn tunnelmaa









Töitä on tullut paiskittua taas viime aikoina enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sen kunniaksi palkitsin itseni  hotellilomalla Tertin kartanossa. Olisin ottanut miehen matkaan, mutta vapaapäivämme ovat menneet viime aikoina iloisesti ristiin. Hetken mietiskelin ja kakistelin, että ihanko tosissani lähden yksin reissuun ja saan ajan kulumaan. Huoleni oli turha, minulla oli oikein kiva ilta itseni kanssa.

Kiertelin aluksi kartanon mailla kameroineni kunnes hytisin kylmästä. Tutustuin mm. salaiseen puutarhaan, jonne on pääsy vain omalla avaimella. Puutarhassa ikuistin kivimuurien ympäröimänä itsenikin vajan seinässä olevan peilin kautta. Kunpa vain olisin tajunnut nakata siksi aikaa nuo hanskat kainalostani nurmikolle. Hotellihuoneeseen päästyäni otin lasillisen vaaleanpunaista kuohuvaa, vetäisin lämpimät villasukat jalkaan ja kaivauduin katselemaan lempiohjelmiani pehmoisiin pellavalakanoihin. 

Omalta terassilta oli muuten aika vaikuttavat näkymät läheiselle viljapellolle ja metsään. Tunsin rentoutuvani jo sillä hetkellä, kun avasin terassin oven ensimmäistä kertaa huoneeseen päästyäni. Humalan köynnökset olivat kietoutuneet hienosti terassin kaiteisiin. Myös se ilahdutti minua.

Näin taannoin unta äidistä. Olin unessa lapsuuteni kotikylässä entisen naapurin ulko-ovella. Äiti oli lähdössä bussille ja minä jostain syystä halusin katsoa vaivihkaa hänen peräänsä. Ulkona satoi vettä ja äidin valkotakkinen hahmo loittoni hiljalleen pois näkyvistä. Pihalla oli valkokukkaisia puita täydessä kukassa. Jäin tuijottelemaan niiden oksia ja ihmettelemään, että mitähän puita ne mahtoivat olla. Sitten mietiskelin, että mitä minä hupsu siinä ovella tuijotan, äitihän on menossa vain bussille.

Luvassa on vapaa viikonloppu. Ainakin näillä näkymin. Ajatuksena on ottaa rennosti, nukkua päiväunia kissan kanssa ja keräillä voimia uuteen työviikkoon. Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!