Joulupapereihin oli piilotettu tänä vuonna monta mukavaa asiaa. Hopeanvärinen Nappula-kynttilänjalka oli yksi niistä. Itse en olisi tajunnut hankkia, mutta hienosti se sopii olohuoneeseen. Etenkin tällaiseen vähän juhlavampaan tunnelmaan. Toisesta paketista paljastui unikkoinen aamiaissetti kahdelle. Testailin sitä jo keittelemällä chai-teetä pressopannulla, joka tänä vuonna joululahjaksi sekin saatiin. Pannun mukana tuli mm. teetä, kahvinpapuja, hunajaa sekä vaniljasiirappia ja suklaaherkkuja. Yksi avaamaton paketti meitä odottaa kuulemma anoppilassakin. Saapa nähdä, milloin sen kimppuun päästään.
torstai 30. joulukuuta 2021
Vuoden viimeisiä päiviä
perjantai 24. joulukuuta 2021
Hyvää ja rauhallista joulua!
keskiviikko 22. joulukuuta 2021
Käpertykäämme joulun viettoon
torstai 9. joulukuuta 2021
Pari jouluista tunnelmapalaa
tiistai 7. joulukuuta 2021
Itsenäisyyspäiväviikonlopun tunnelmia
torstai 2. joulukuuta 2021
Ripaus juhlan tuntua
torstai 25. marraskuuta 2021
Kädentaitoja
maanantai 15. marraskuuta 2021
Mainio maanantai
maanantai 8. marraskuuta 2021
Hämärän hetkiä
keskiviikko 27. lokakuuta 2021
Tervehdys torkkupeiton alta
perjantai 22. lokakuuta 2021
Happamia, sanoi kettu...
Kotikuvat ovat muutaman päivän takaa. Auringonvalo tunki sinnikkäästi olohuoneen ikkunasta sisälle ja kulki kultaamassa seiniä, joten pitihän minun juosta kaivelemaan kameraa esille. Syksyiset kettumukit kävin hankkimassa pitkälti joulua ajatellen. Nuo mukin punaiset marjat vievät jo niin ajatukseni ensilumen keskelle, glögi-iltoihin ja joulutorttujen paistamiseen. Ennen sitä elän kuitenkin tätä syksyä, poltan kynttilöitä ja lämmittelen mausteisella chai-teellä - jota löysin ilokseni kauppareissulla.
Maailma on ollut tänään harmaa, synkkä ja sateinen. Minun päiväni on ollut kuitenkin mukava. Olen viettänyt ykkösvapaata tänään. Lähdin kiitämään jo aamukahvin jälkeen lääkärille. Olin turhamainen ja jätin kumikengät kotiin, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun varpaat tuntuivat jo kastuneilta. Onneksi matka oli lyhyt. Keskustassa asumisessa on totisesti puolensa. Lääkärissä sain kuulla, että astmani on hyvässä hoitotasapainossa. Puhallustulokset olivat paljon paremmat kuin viime syksynä tähän aikaan. Olen huomannut sen, mutta oli mukavaa saada varmistus asialle. Onpahan yksi huoli vähemmän.
Nyt iltapäivällä olen tehnyt kotitöitä ja edistänyt kirpputoriprojektia. Pöytävarauksen tein pari päivää sitten. Sen jälkeen olen tutkinut ajatuksen kanssa kaappeja ja kirjoitellut hintalappuja valmiiksi. Muutimme tähän nykyiseen kotiin pari vuotta sitten. Moni tavara ei löytänyt täältä paikkaansa silloin. Aiemmassa kodissa oli esimerkiksi paljon tauluja. Oli vähän pakko olla, kun seinissä oli niin paljon reikiä. Tämän kodin seinät maalautimme juuri ennen muuttoa, joten monen monta taulua on pyörinyt kaapissa. Osa on vielä odottamassa ullakollakin. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän aloitettua.
On ollut aika hyvä tuoksu täällä kotona tänään. Karjalanpaisti muhi uunissa yli kolme tuntia. Se on lämmittävää syksyruokaa parhaimmillaan. Toinen syksyn suosikkini on lindströmin pihvit. Syksyisin on kokattava myös jotain ruokaa juureksista, kurpitsoista ja kantarelleista tai suppilovahveroista.
tiistai 19. lokakuuta 2021
Suon sävypaletti
torstai 14. lokakuuta 2021
Syyslomaterveiset
Valokuvasin syyslomatunnelmia Savonlinnasta. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja kerrassaan viehättävä pesäpaikka. Vanhan talon ullakkohuone kattoparruineen oli varsin tunnelmallinen. Tulopäivänä ulkona paistoi täydeltä terältä aurinko ja hotellin ikkunan takana keltaiset haavanlehdet havisivat tuulessa. Voin vieläkin nähdä niiden tanssivan ja luovan väräjäviä varjoja alkovin seinälle. Oli oikein mainio ilta. Harmitti vain, kun oli maanantai ja monet ruokapaikat pitivät ovensa visusti kiinni.
Hotelliloman jälkeen vietimme aikaa appivanhempien luona. Yhden illan vietin pyllistelemällä suolla keräten karpaloita. Koskaan aiemmin eläissäni en ole niin paljon karpaloita nähnyt. Kannoimme niitä iltahämärässä sankotolkulla kotiin. Tänään taas oli sadonkorjuupäivä. Maa-artisokka yllätti runsaalla sadollaan koko suvun. Piti ihan googletella maa-artisokkaherkkujen ohjeita. Niitä pääsen kokeilemaan tulevana viikonloppuna täällä kotikeittiössä. Mikäli suinkin yövuorojen lomassa ehdin.
On jotenkin mukavaa palata lomatunnelmista takaisin arkeen. Olen laihduttanut kuluneen kesän ja syksyn aikana himppusen verran yli viisi kiloa. Anoppilassa yritin pysyä tiukasti ruodussa sekä syödä kohtuudella ja järkevästi, mutta eihän siitä mitään tullut. Siellä elämä on yhtä syömistä ja kahvittelua, eikä pullan määrässä säästellä. Maalla heräsin kaiken lisäksi kukonlaulun aikaan, joten päivät olivat vielä erityisen pitkiä. Onkin nyt todella helppoa kääntää elämä huomista varten yövuororytmiseksi...
perjantai 8. lokakuuta 2021
Päivän väripilkkuja
perjantai 1. lokakuuta 2021
Loppusyksyn tunnelmaa
Töitä on tullut paiskittua taas viime aikoina enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sen kunniaksi palkitsin itseni hotellilomalla Tertin kartanossa. Olisin ottanut miehen matkaan, mutta vapaapäivämme ovat menneet viime aikoina iloisesti ristiin. Hetken mietiskelin ja kakistelin, että ihanko tosissani lähden yksin reissuun ja saan ajan kulumaan. Huoleni oli turha, minulla oli oikein kiva ilta itseni kanssa.
Kiertelin aluksi kartanon mailla kameroineni kunnes hytisin kylmästä. Tutustuin mm. salaiseen puutarhaan, jonne on pääsy vain omalla avaimella. Puutarhassa ikuistin kivimuurien ympäröimänä itsenikin vajan seinässä olevan peilin kautta. Kunpa vain olisin tajunnut nakata siksi aikaa nuo hanskat kainalostani nurmikolle. Hotellihuoneeseen päästyäni otin lasillisen vaaleanpunaista kuohuvaa, vetäisin lämpimät villasukat jalkaan ja kaivauduin katselemaan lempiohjelmiani pehmoisiin pellavalakanoihin.
Omalta terassilta oli muuten aika vaikuttavat näkymät läheiselle viljapellolle ja metsään. Tunsin rentoutuvani jo sillä hetkellä, kun avasin terassin oven ensimmäistä kertaa huoneeseen päästyäni. Humalan köynnökset olivat kietoutuneet hienosti terassin kaiteisiin. Myös se ilahdutti minua.
Näin taannoin unta äidistä. Olin unessa lapsuuteni kotikylässä entisen naapurin ulko-ovella. Äiti oli lähdössä bussille ja minä jostain syystä halusin katsoa vaivihkaa hänen peräänsä. Ulkona satoi vettä ja äidin valkotakkinen hahmo loittoni hiljalleen pois näkyvistä. Pihalla oli valkokukkaisia puita täydessä kukassa. Jäin tuijottelemaan niiden oksia ja ihmettelemään, että mitähän puita ne mahtoivat olla. Sitten mietiskelin, että mitä minä hupsu siinä ovella tuijotan, äitihän on menossa vain bussille.
Luvassa on vapaa viikonloppu. Ainakin näillä näkymin. Ajatuksena on ottaa rennosti, nukkua päiväunia kissan kanssa ja keräillä voimia uuteen työviikkoon. Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!