perjantai 22. lokakuuta 2021

Happamia, sanoi kettu...

 





Kotikuvat ovat muutaman päivän takaa. Auringonvalo tunki sinnikkäästi olohuoneen ikkunasta sisälle ja kulki kultaamassa seiniä, joten pitihän minun juosta kaivelemaan kameraa esille. Syksyiset kettumukit kävin hankkimassa pitkälti joulua ajatellen. Nuo mukin punaiset marjat vievät jo niin ajatukseni ensilumen keskelle, glögi-iltoihin ja joulutorttujen paistamiseen. Ennen sitä elän kuitenkin tätä syksyä, poltan kynttilöitä ja lämmittelen mausteisella chai-teellä - jota löysin ilokseni kauppareissulla.

Maailma on ollut tänään harmaa, synkkä ja sateinen. Minun päiväni on ollut kuitenkin mukava. Olen viettänyt ykkösvapaata tänään. Lähdin kiitämään jo aamukahvin jälkeen lääkärille. Olin turhamainen ja jätin kumikengät kotiin, eikä mennyt montaakaan minuuttia, kun varpaat tuntuivat jo kastuneilta. Onneksi matka oli lyhyt. Keskustassa asumisessa on totisesti puolensa. Lääkärissä sain kuulla, että astmani on hyvässä hoitotasapainossa. Puhallustulokset olivat paljon paremmat kuin viime syksynä tähän aikaan. Olen huomannut sen, mutta oli mukavaa saada varmistus asialle. Onpahan yksi huoli vähemmän.

Nyt iltapäivällä olen tehnyt kotitöitä ja edistänyt kirpputoriprojektia. Pöytävarauksen tein pari päivää sitten. Sen jälkeen olen tutkinut ajatuksen kanssa kaappeja ja kirjoitellut hintalappuja valmiiksi. Muutimme tähän nykyiseen kotiin pari vuotta sitten. Moni tavara ei löytänyt täältä paikkaansa silloin. Aiemmassa kodissa oli esimerkiksi paljon tauluja. Oli vähän pakko olla, kun seinissä oli niin paljon reikiä. Tämän kodin seinät maalautimme juuri ennen muuttoa, joten monen monta taulua on pyörinyt kaapissa. Osa on vielä odottamassa ullakollakin. Olen todella tyytyväinen, että sain tämän aloitettua.

On ollut aika hyvä tuoksu täällä kotona tänään. Karjalanpaisti muhi uunissa yli kolme tuntia. Se on lämmittävää syksyruokaa parhaimmillaan. Toinen syksyn suosikkini on lindströmin pihvit. Syksyisin on kokattava myös jotain ruokaa juureksista, kurpitsoista ja kantarelleista tai suppilovahveroista.

tiistai 19. lokakuuta 2021

Suon sävypaletti

 






Suolle rämpiminen on maalla oma taiteenlajinsa. Kuivan metsäosuuden päätteeksi on pieni joki, joka suolle menijän on ylitettävä. Sillan virkaa hoitaa parin lankun kyhäelmä. Alla virtaava kylmä vesi on parasta unohtaa, mikäli aikoo selvitä toiselle puolelle lipsumatta. Loppumatkasta pitkät heinät takertuvat liian suuriin kumisaappaisiin. Anoppilassa on ollut minun kokoiselleni sopivia kenkiä joskus kaksikymmentä vuotta takaperin, joten koetan sulloa kumisaappaisiin useamman villasukkakerroksen. Suolle pääseminen on kuitenkin kaiken sen vaivan arvoista. Luonnon lämpimän ruskea värimaailma oli kerrassaan kaunis. Nautin kovasti myös suon rauhasta. Vain suon yli lentäneet hanhet rikkoivat hiljaisuuden.

Aamupäivällä suhailin kaupungilla asioita hoitamassa. Sen jälkeen käytiin asemaravintolassa lounaalla. Täydellä vatsalla en jaksanut ajatellakaan kauppareissua ja miehen lähdettyä töihin tuntui paljon mukavammalta ajatukselta jäädä makaamaan sohvanmutkaan virttyneessä villapaidassa. Mieliala on ollut alavireinen useamman päivän, eikä sohvalle jämähtäminen auttanut asiaa. Jossain vaiheessa iltaa ryhdistäydyin ja tein kotitöitä, mutta edes pieni puuhastelu ei onnistunut enää piristämään. Onneksi huomenna on päivä uusi. Sääkartalla näkyy aurinkoakin. Jospa huomenna olisi paremmin.

Iltapalan kaavin hetki sitten kasaan penkomalla kaappeja. Haudutin suuren kupillisen mateeta ja rouskutin sen seuraksi kaura-speltti-merisuola -näkkileipää kalkkunalla sekä halloumilla. Jälkiruoaksi kaavailin rahkaa Tertin kartanon kukkaismyslillä ja anoppilan omenoilla. Sitten voinkin kaivautua puhtaisiin lakanoihin nukkumaan. Mikäli oikein hyvin käy, saanen seuraksi yhden kissakaverinkin.

torstai 14. lokakuuta 2021

Syyslomaterveiset

 










Valokuvasin syyslomatunnelmia Savonlinnasta. Hotelli oli aivan rannan tuntumassa ja kerrassaan viehättävä pesäpaikka. Vanhan talon ullakkohuone kattoparruineen oli varsin tunnelmallinen. Tulopäivänä ulkona paistoi täydeltä terältä aurinko ja hotellin ikkunan takana keltaiset haavanlehdet havisivat tuulessa. Voin vieläkin nähdä niiden tanssivan ja luovan väräjäviä varjoja alkovin seinälle. Oli oikein mainio ilta. Harmitti vain, kun oli maanantai ja monet ruokapaikat pitivät ovensa visusti kiinni. 

Hotelliloman jälkeen vietimme aikaa appivanhempien luona. Yhden illan vietin pyllistelemällä suolla keräten karpaloita. Koskaan aiemmin eläissäni en ole niin paljon karpaloita nähnyt. Kannoimme niitä iltahämärässä sankotolkulla kotiin. Tänään taas oli sadonkorjuupäivä. Maa-artisokka yllätti runsaalla sadollaan koko suvun. Piti ihan googletella maa-artisokkaherkkujen ohjeita. Niitä pääsen kokeilemaan tulevana viikonloppuna täällä kotikeittiössä. Mikäli suinkin yövuorojen lomassa ehdin.

On jotenkin mukavaa palata lomatunnelmista takaisin arkeen. Olen laihduttanut kuluneen kesän ja syksyn aikana himppusen verran yli viisi kiloa. Anoppilassa yritin pysyä tiukasti ruodussa sekä syödä kohtuudella ja järkevästi, mutta eihän siitä mitään tullut. Siellä elämä on yhtä syömistä ja kahvittelua, eikä pullan määrässä säästellä. Maalla heräsin kaiken lisäksi kukonlaulun aikaan, joten päivät olivat vielä erityisen pitkiä. Onkin nyt todella helppoa kääntää elämä huomista varten yövuororytmiseksi...

perjantai 8. lokakuuta 2021

Päivän väripilkkuja

 







On vapaapäivä. Nukuin yövuorojen jälkeiset univelat pois ja haahuilen kotona äidin neulomissa villasukissa vailla päämäärää. On vähän levoton olo. Kuljeskelen ikkunan luota ikkunan luo ja tuijottelen kelloa. Johtuu kai siitä, kun on sovittuja menoja iltapäivälle. Jospa osaisin ottaa rennommin illalla.

Kaivelin kameran esille harvinaisen valoisan päivän kunniaksi. Iloitsen tänään väreistä. Ulkona on kauniin syksyistä. Aurinko paistaa hetkittäin ja puut hehkuvat silloin kultaisen keltaisina. Kotona väripilkut löytyvät pienistä yksityiskohdista ja sängyn pussilakanoista. Kissan mielestä värikkäät kukat ovat arveluttavia. Niitä on hipaistava varovasti ohi kulkiessa. Ties vaikka karkuun yrittävät.

Viime viikonlopuna oli tarkoitus nauttia vapaista. Lauantaiksi lähdin kuitenkin töihin, kun tarvittiin. Huomennakin suuntaan lisätöihin. Entiseltä työpaikalta kysyttiin töihin tänään, mutta oli pakko sanoa ei. Alkaa nimittäin tuntua siltä, että pieni loma olisi paikallaan. Onneksi meillä onkin sellainen kalenterissa varattuna. On ihan hyvä vaihtaa välillä maisemaa ja hengähtää hetken verran. 

Nyt suuntaan lounaalle ja sitten on luvassa niitä iltapäivän rientoja. Nauttikaa syksyn päivistä!

perjantai 1. lokakuuta 2021

Loppusyksyn tunnelmaa









Töitä on tullut paiskittua taas viime aikoina enemmän kuin omiksi tarpeiksi. Sen kunniaksi palkitsin itseni  hotellilomalla Tertin kartanossa. Olisin ottanut miehen matkaan, mutta vapaapäivämme ovat menneet viime aikoina iloisesti ristiin. Hetken mietiskelin ja kakistelin, että ihanko tosissani lähden yksin reissuun ja saan ajan kulumaan. Huoleni oli turha, minulla oli oikein kiva ilta itseni kanssa.

Kiertelin aluksi kartanon mailla kameroineni kunnes hytisin kylmästä. Tutustuin mm. salaiseen puutarhaan, jonne on pääsy vain omalla avaimella. Puutarhassa ikuistin kivimuurien ympäröimänä itsenikin vajan seinässä olevan peilin kautta. Kunpa vain olisin tajunnut nakata siksi aikaa nuo hanskat kainalostani nurmikolle. Hotellihuoneeseen päästyäni otin lasillisen vaaleanpunaista kuohuvaa, vetäisin lämpimät villasukat jalkaan ja kaivauduin katselemaan lempiohjelmiani pehmoisiin pellavalakanoihin. 

Omalta terassilta oli muuten aika vaikuttavat näkymät läheiselle viljapellolle ja metsään. Tunsin rentoutuvani jo sillä hetkellä, kun avasin terassin oven ensimmäistä kertaa huoneeseen päästyäni. Humalan köynnökset olivat kietoutuneet hienosti terassin kaiteisiin. Myös se ilahdutti minua.

Näin taannoin unta äidistä. Olin unessa lapsuuteni kotikylässä entisen naapurin ulko-ovella. Äiti oli lähdössä bussille ja minä jostain syystä halusin katsoa vaivihkaa hänen peräänsä. Ulkona satoi vettä ja äidin valkotakkinen hahmo loittoni hiljalleen pois näkyvistä. Pihalla oli valkokukkaisia puita täydessä kukassa. Jäin tuijottelemaan niiden oksia ja ihmettelemään, että mitähän puita ne mahtoivat olla. Sitten mietiskelin, että mitä minä hupsu siinä ovella tuijotan, äitihän on menossa vain bussille.

Luvassa on vapaa viikonloppu. Ainakin näillä näkymin. Ajatuksena on ottaa rennosti, nukkua päiväunia kissan kanssa ja keräillä voimia uuteen työviikkoon. Mukavaa viikonloppua ihan jokaiselle!

torstai 16. syyskuuta 2021

Lämpimien sävyjen kotipesä

 







Surusta huolimatta nautin syksystä. Sen väreistä, tuoksusta ja tunnelmasta. Myös kotinurkissa tunnelmoidaan syksyn väreissä. Lakanat ovat ehdottomasti lämpimänkeltaiset maalaisruusut, muita en suostu ajattelemaankaan. Niiden kanssa passaa hienosti vaaleanharmaa villapaita, legginsit ja anopin neulomat keltaisen ja harmaan värittämät syksyvillasukat. Kotoisa oloasu parhaimmillaan. 

Kotiasussa istun sohvalla nytkin. Mies on yön töissä ja kissa koisaa harvinaisen sikeästi peiton alla. Minulla on edessäni lasi punaviiniä ja kynttilän pätkä, joka loimottaa pöydällä tuomassa lämmintä tunnelmaa. Olen aina yrittänyt nauttia hetkistä. Äidin lähdön jälkeen se tuntuu entistä tärkeämmältä. 

Äidin hautajaispäivä oli lämmin ja aurinkoinen. Päivänä ennen hautajaisia satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Hautajaisten jälkeisenä päivänä satoi kaatamalla vettä ja mieliala oli sen mukainen. Olen kiitollinen, etten joutunut hautaamaan äitiä kaatosateessa. Kotiseudulla oli kaunis ruska - ja äidin arkku oli koristeltu syksyisin värein mm. neilikoilla, pihlajanmarjoilla ja villiviinillä. 

Isän arkkuun laitoin viisitoista vuotta takaperin korun. Äiti sai mukaansa valokuvan minusta ja hänestä. Ajatus putkahti päähäni vasta hautajaisia edeltävänä iltana. Minä olen kuvassa kai neljän vanha ja äiti kahdenkymmenenkolmen. Valokuvan taakse kirjoitin käsin pätkiä Prinsessalle-kappaleesta. 


Yötä vasten vaikka lähdet
Jatka vain vaikka on
Se suuri suunnaton.
Kohti valkeata rantaa
Laivaan mun laulujen
Sä kuljet tietäen.
Ettet pelkää enempää
Siel on monta kynttilää.
Ja viimein sun matkaan
Ei pääse saattajatkaan
Ja lohtu on mulle
Että siellä on kaikki sulle.

tiistai 7. syyskuuta 2021

Syyskuun päiviä

 




Tarvitseeko sanoa, että kiirettä on pitänyt? Töitä olen tehnyt viime päivinä enemmän kuin aikoihin. Lauantaina menin aamuvuoroon, mutta tein siihen perään myös iltavuoron. Sitten tulin kotiin ja kaaduin väsyneenä sänkyyn selvitäkseni taas sunnuntaina aamuksi töihin. Samalla olen yrittänyt hoitaa äidin hautajaisiin ja perunkirjoituksiin liittyviä asioita. Vielä tänään kun jaksan iltavuoron verran, niin sitten pääsen nauttimaan peräti viiden päivän vapaista. Illalla tanssahtelen varmaan onnesta.

Perjantai on äidin hautajaispäivä. Matkustamme miehen kanssa kotiseudulleni silloin. Hautajaispäivän päätteeksi ajamme illaksi Kuopioon. Meillä oli käyttämätön hotellilahjakortti, joten päätimme varata hotellihuoneen yöksi. Pitkän ja raskaan päivän päätteeksi on mukavaa käydä syömässä jotain lämmintä, rasvaista ja lohduttavaa. Eikä hotellilakanoihin kääriytyminen koskaan kurjaa ole.

Eilen aamupäivällä olimme miehen siskon apumiehenä tapetointihommissa. Nyt meillä kasvaa vihdoin ja viimein puita seinällä. Eteisen pimeä, pitkä ja tylsä valkoinen seinä piristyi muutoksessa kummasti. Ostin tapettirullat tasan tarkkaan vuosi sitten. Johan noiden oli aika päästäkin seinälle. 

keskiviikko 18. elokuuta 2021

Karhuemon suojassa

 



Istun villapuseroon kääriytyneenä vakiopaikallani sohvan nurkassa ja katselen ajatuksissani, kuinka tuuli yrittää tempoa riippakoivun oksia matkaansa siinä onnistumatta. Taitaa sadella vettäkin, kun ulkona on niin kovin hämärää. Sää sopii melankoliseen mielialaani kuin nenä päähän. Äidin kuoleman jälkeiset päivät päättivät iloisen kesäkauden kuin veitsellä leikaten ja toivat kirpeän syksyn tullessaan. Pidän syksystä, mutta aavistelen, että tämä syksy ei tule hellimään, eikä hemmottelemaan minua.

Remonttimeteli käy luihin ja ytimiin. Katuremontin lisäksi taloyhtiössä oli muutaman päivän varastoremontti alkuviikosta. Soittelin maanantaina äidin kuolemaan liittyviä asioita ja yritin saada ääneni kuuluville. Iltapäivällä oli jo pakko karata muualle. Onneksi mies tiesi rauhaisan laituripaikan, jossa saattoi hengähtää hetken - ja antaa auringon lämmittää selkää. Tänään pakenin kaupungille rauhoittumaan. Istuin puistossa, kävin lounaalla ja vilkuilin kauppoja kuluttaakseni aikaa. 

Tämänpäiväiseltä kauppareissulta kotiuduin Marimekon juliste kainalossa. Karhuemo oli aiheena sellainen, joka puhutteli minua suuresti ajankohtaisuutensa vuoksi. Juliste tuntui hyvältä tavalta muistaa äitiä. Kehystin sen ja ripustin olohuoneen seinälle sohvan viereen. Karhuemo on nyt aina lähellä.

torstai 12. elokuuta 2021

Haaveita ja haaveilijoita





Katuremontin jyrällys pihalla muuttuu viikonloppua kohti yhä villimmäksi. Lattian tärinän oikein tuntee jalkojen alla. Kaiken lisäksi astiakaapin astiat kilisevät kaapissa jyrinän tahtiin ja antavat oman lisävärinsä muutenkin meluisalle iltapäivälle. Välillä yläkerran naapuri osallistuu orkesterin soitantaan koputelemalla ja naputtelemalla vasarallaan. Voisiko sitä enää yhtään rentouttavammin vapaapäiviä viettää? 

Miehen päässä on ruvennut viiraamaan remonttimelun myötä enemmänkin. Tuossa hän nyt pötköttää vieressä ja katselee kaupungin omakotitalotarjontaa. Huolestuttaa, että mihin tämä hullutus vielä johtaa.

Työkaveri lähetti minulle hetki sitten valokuvan uusista työvuorolistoista. Näyttää siltä, että pääsen kuin pääsekin miehen veljen perheen muuttoavuksi kuun lopussa. Miehellä on syyskuussa lomaviikko ja minullakin on enemmän vapaata juuri silloin. Joku pienen pieni, lähes minimaalinen reissu siihen saumaan passaisi meille molemmille paremmin kuin hyvin. Tässä onkin aihetta haaveiluun lopuksi iltaa...

tiistai 10. elokuuta 2021

Tuoli tuli taloon







Miehen veljen perhe kiersi menneenä viikonloppuna kaikki mahdolliset ja mahdottomat asunnot. Etsintärumba päättyi lopulta hyvin ja uusi koti löytyi rivitalosta. Kaikki siis hyvin sillä saralla. Mukavaa saada kummipoika perheineen näihin maisemiin. Yksi pieni homma olisi vielä edessä. Muutto nimittäin. Odottelen uusia työvuorolistoja kovasti. Olisi mukavaa päästä mukaan muuttotohinoihin. 

Kävin hakemassa uuden tuolin työhuoneeseen tänään. Etsiskelin keveää, matalalla selkänojalla varustettua tuolia. Sellaista, jonka voi ottaa tarvittaessa lisätuoliksi olohuoneeseen, kun sohvapaikat eivät riitä. Tuohon Ton-tuoliin minun pohdintani lopulta päättyi. Tuolin kaarevat muodot viehättävät silmääni ja puun väri tuo kivasti lämpöä ja kodikkuutta huoneeseen kuin huoneeseen. Tykkään kovasti.

Tänään minulla piti olla vapaapäivä. Olin hereillä puoli seitsemän jälkeen, vilkaisin puhelinta ja huomasin, että toinen aamuvuorolainen puuttui. Hyppäsin samantien ylös sängystä ja rupesin kiskomaan vaatteita päälle. Parikymmentä minuuttia myöhemmin olin jo töissä. Ihan ketterä suoritus, etten sanoisi. Oli minulla tässä töihin menossa vähän oma lehmäkin ojassa. Kotikatumme on revitty auki ja meteliä riittää aamusta pitkälle iltapäivään. Töissä oli himpun verran hiljaisempaa ja otin siitä kaiken ilon irti.

On niin nälkä, että näköä haittaa. Taidan lähteä mönkimään tästä jääkaappia kohti. Kissakaveri vieressä on samaa mieltä, ruoka maistuisi. Palailen jälleen uusien kuulumisten kera. Voikaa hyvin!

sunnuntai 1. elokuuta 2021

Rakastan raitoja

 






Yhtenä aamuna pukeutuessani huomasin, että tyynyliinan raidat sopivat hienosti yhteen päivän mekon kanssa. Siitä se kuvaidea sitten lähti ja kohta kävinkin kaivelemassa kameran esille kaapin perukoilta. Mietiskelen tässä, että näinköhän tämän kesän mekkokelit on jo eletty. Tänään täällä on ainakin varsin viileä ja sateinen päivä. Aurinko pilkahtelee kyllä, turhan satunnaisesti minun makuuni.

Miehen veljen perhe on asunut Jyväskylässä iät ja ajat. En olisi heitä osannut muuhun kaupunkiin kuvitellakaan, kunnes sain tietää, että he muuttavat samaan kaupunkiin meidän kanssamme. Nyt etsimme heille kuumeisesti uutta asuntoa syyskuun alkuun. Eilen he olivat katsomassa yhtä asuntoa, mutta se päätyi jollekin toiselle perheelle - ja siksi etsintä jatkuu. Olen soitellut läpi kaverit ja tutut asunnon toivossa. Olen myös menossa alkuviikosta katsomaan ainakin yhtä asuntoa heidän puolestaan. 

Työviikkoni päättyi tiistaina kolmetoista tuntia kestävään työpäivään. Olin kaiken lisäksi aiemmassa työpaikassani, jossa kaikki oli vähän erilaista ja raskaampaa. Kotiin tultuani olin aivan poikki. Olen nyt levännyt senkin edestä ja nautiskellut peräti viiden vapaapäivän putkesta. Eilen olin jo niin reipas, että aloitin suursiivouksen aamukahdeksalta. Nyt koti on siisti, puhdas ja lähestulkoon kiiltävä.

Aurinko paistelee jälleen. Nyt olisi hyvä aika suunnata ulos. Erinomaista viikkoa teille kaikille!

sunnuntai 25. heinäkuuta 2021

Suloinen sunnuntai

 






Melkoisen tasaisen tylsää arkea olen viime aikoina elellyt. Töissä olen käynyt normaalisti. Vapaapäivinä sitten olen hoitanut kaiken maailman velvollisuuksia, kuten ravannut hammaslääkärissä. Niistä reissuista toipuminen on ottanut aikansa. Lähinnä tosin henkisesti.  Nyt kaikki suurimmat velvollisuudet alkavat olla onneksi jo takana päin. Jospa seuraavina vapaapäivinä olisi jotain vähän hauskempaa luvasssa. Sitä ennen on tosin aika monta työpäivää edessä. Tänäänkin olen menossa kahdeksi iltavuoroon.

Uuden sohvapöydän myötä olen pyöritellyt olohuoneen sisustusta uusiksi. Ruskea väri on miellyttänyt silmääni siinä määrin, että kaikki omistamani ruskeat sisustustavarat ovat päätyneet olohuoneeseen. Olohuoneessa aiemmin ollut harmaa matto ei enää sopinut tunnelmaan, joten kaivoin kaapista villamaton, jota käytin viimeksi viisi vuotta sitten, kun asuin työn vuoksi toisella paikkakunnalla. Valkoinen matto sopii hienosti tumman lattian väriin. Onneksi en tullut koskaan laittaneeksi tuota myyntiin.

Olisi mukavaa istua tässä kirjoittelemassa ja tunnelmoimassa, kun on kerrankin hiljaista. Miellyttävää, että katutöiden meteli on hetken aikaa tauolla. On mukavaa kuulla välillä omat ajatuksensa. Nyt suuntaan suihkuun ja töihin. Mukavaa alkavaa viikkoa toivotan, nauttikaa aurinkoisista kesäpäivistä!

sunnuntai 11. heinäkuuta 2021

Helleaallon kourissa

 







On ollut kuumaa ja kuumempaa. Tänään tänne itäiseen Suomeen luvataan vielä pikkuisen enemmän paahdetta. Ollaan aika naatteja molemmat, minä ja kissa. Onneksi asunto ei ole kuumimmasta päästä, läpiveto auttaa ja tuulettimet puhaltavat. Silti muistelen kaiholla edellisen kodin ilmalämpöpumppua.

Sisustukseen liittyviä asioita olen pohtinut iltaisin, kun olen saanut helteessä pehmenneet aivoni taas toimimaan. Sohvia ja sohvapöytiä olen katsellut. Toiveissani on ollut löytää sopivan kokoinen pyöreä sohvapöytä, mielellään valkoinen. Pitkällisen selailun jälkeen minä sellaisen löysin ja sain. Tykkään kovasti. Pöytä on edeltäjäänsä sirompi ja keveämpi. Sohvan etsiminen tuleekin olemaan haastavampaa. Nykyinen on ollut kaikinpuolin hyvä, mutta kymmenen käyttövuotta on ikävä kyllä tehnyt tehtävänsä. 

Meillä oli molemmilla lähes koko viikonloppu vapaana, mikä oli aika harvinaista. Perjantaina pyöräilimme ympäri Saimaata. Matkalla poikkesimme hakemassa pari kylmää siideriä kaupasta ja istuimme iltaa laiturilla. Eilen miehen veli poikkesi kylässä ja kävimme syömässä lounasta Mikkelipuistossa. Maisema järven rannassa oli hieno, mutta ravintolan terassin paahteessa tuli syötyä aika vauhdikkaasti. Tänään en aio tehdä paljoakaan, kunhan katselen elokuvia ja keräilen voimia tulevia yövuoroja varten.

torstai 1. heinäkuuta 2021

Miniloma Lossirannassa

 










Savonlinnan Lossirantaa kävimme tervehtimässä pitkästä aikaa. Hengailimme villiviinien peittämällä terassilla helteisenä kesäpäivänä, kuuntelimme lokkien kirkumista ja seurasimme elämää Saimaalla. Harvoin sitä esimerkiksi tulee tuijoteltua ohitse lipuvaa kirkkovenettä. Reissu oli lähestulkoon juuri sellainen, kun olin etukäteen ajatellutkin. Harmi vain, että kaikki oli taas ohitse kovin nopeasti. Hotellihuoneen kuvasin peilin kautta. Pienen huoneen kaunein yksityiskohta oli vanha tiiliseinä. 

Miniloman jälkeen poikkesimme kyläilemässä yön yli anoppilassa. Melomassa kävimme pitkästä aikaa, se oli mukavaa. Järviveden lämpötila oli pudonnut edellisestä reissusta lähes kymmenellä asteella. Uimaveteen laskeutuminen vaati hivenen verran enemmän kanttia kuin viimeksi.

Tänä aamuna keräsin aamupalalle mansikoita mansikkamaalta. Niitä toin mukanani kotiinkin. Pellosta kaivettuja tuoreita perunoitakin toin ison pussillisen tuliaisena sekä nipun tilliä. 

Huomenna viemme kissan eläinlääkäriin ja ylihuomenna palaan töihin. Näin se taas alkaa. Arki.