Minulla oli hetken aikaa uudet kulmat ja uudet nurkat ympärilläni. Vaihtelu teki elämästä mielenkiintoista. Katselin aluksi hotelleja. Sitten vilkaisin huvikseni Airbnb-sivustolta, että löytyisikö sieltä mitään mielenkiintoista. Tämän asunnon huomattuani valinta oli selvä. Ihan hyvä näin, Töölö ei ollut minulle kovinkaan tuttu.
Taide-elämyksiä olen kokenut, puistoissa olen notkunut, kauppoja olen kiertänyt, jääkahvia olen litkinyt ja antikvariaattien ikkunoita olen tiiraillut. Yhden kirjalöydönkin sieltä kotiutin. Siitä kuitenkin joku toinen kerta. Palasin virkistyneenä, mutta väsyneenä kotiin. Huomenna olisi luvassa arkista aherrusta. On lisätyöpäivä aamusta iltaan. Kaiken lisäksi työpaikassa, jossa en ole työskennellyt ainakaan vuoteen. Jännittää.
Askelia reissussa kertyi huomaamatta. Tulopäivänä olin liikkunut lähes kahden päivän verran ja toinen lonkankoukistaja kipeytyi iltaan mennessä. Etenkin portaiden nouseminen tuottaa tuskaa, mutta tunnen kipua myös levossa. Nyt kaivan jumppakuminauhan esiin. Jos hyvin käy, kipu hellittänee viikoissa.
Huomatkaa ensimmäisessä valokuvassa kuvaaja, joka heiluttaa sormillaan voitonmerkkiä ikkunan edessä. Käteni piirtyy vihreän keittiökaapin oveen. Ihana iltavalon hetki oli kerrassaan kaunis, mutta varsin nopeasti ohi.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti