Tämän villiviinin peittämän kerrostalon eteen päädyin sattumalta Taka-Töölössä. Olen nähnyt Instagramissa talosta kuvia, etenkin syksyiseen aikaan, kun lehdet loistavat ruskan väreissä. Tarkoitus oli talo reissullani etsiäkin, muttei juuri sillä hetkellä. Hämmentävän hieno. Mietin jo syksyistä ruskaretkeä Töölöön. Näyttääköhän maailma kauniimmalta, kun ikkunalla on näin kaunis kehys?
Eilen pääsin vapaa-ajan työssäni maaseutumatkailemaan Anttolaan. Siinä tuli nähtyä kanoja, kaneja, vuohia, hevosia ja koiria. Osaa noista pääsin silittämäänkin. Sen jälkeen syötiin piknikeväitä varjossa. Maaseudun ilmasto lienee ollut ihmeellinen. Kotiin päästyäni simahdin päiväunille. Tarkoitus oli laittaa vartiksi silmiä kiinni. Ajastin kellonkin soimaan. Lopulta nukuin reilun tunnin.
Vapaapäiväni ovat loputonta siestaa. Aamuisin nautin siitä, että aurinko paistaa toiselle puolelle taloa. Pidän ikkunoita ja parvekkeen ovea auki. Nautin sisään virtaavasta viileästä ilmasta. Kastelen ja suihkuttelen myös mustasilmäsusannaa, joka on jo kärsinyt paahteista. Päivällä suljen oven, ikkunat ja kaihtimet. Vietän siestaa iltaan saakka. Siinä kohtaa vasta aktivoidun. Eilenkin kävin iltakävelyllä auringon laskiessa. Lenkkeilytin kameraa läheisellä omakotitalojen alueella. Löysin reissullani ehkä yhden kauneimmista puutaloista ikinä. Siitä saattoi tulla päiväunien kohteeni numero yksi.
Keittiönkaappien oviremontille en ole suonut montaakaan ajatusta. Syksyllä on hyvää aikaa perehtyä asiaan. Onneksi oven vaurio piiloutuu pitkässä vetimessä roikkuvan keittiöpyyhkeen taakse, eikä näky lävähdä kasvoille joka hetki. Kotiin uskaltaa siis kutsua vieraitakin. Ainakin toistaiseksi.
Huomenna menen lisätöihin aamuvuoroon pyörimään. Sitten olisi pitkästä aikaa yhteinen ilta puolison kanssa. Mennään ehkä ulos syömään. Tai piknikille. Kuulumisten vaihtoa ja kuohuvaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti