Ensimmäiset auringonkeltaiset kukat suoraan marketista poimittuna. Yövuorot sain selätettyä. Nyt toivun niiden aiheuttamista lieveilmiöistä ja iloitsen kimpustani. On taas se aika vuodesta, kun alan nauttia hieman kypsemmistä värisävyistä.
Kodin sisälämpötila nousee päivä päivältä. Hermoni kiristyvät samassa suhteessa. Kolmenkymmenen asteen lämpötilat eivät ole minun juttuni. Ajatus tökkii ja hiki virtaa heti, kun jotain pientä pitäisi tehdä. Siksipä vietän kotona loputonta siestaa. Nettikin tökkii. Johtuukohan sekin helteestä? Jos ilmalämpöpumppujen kysyntä ei olisi tällä hetkellä pilvissä, niin marssisin kauppaan tältä istumalta. Olen vakaasti päättänyt, että ensi kesänä en aio kärvistellä. Jo riittää hulluuden rajamailla eläminen.
Parvekkeen mustasilmäsusannan jouduin riipimään alas pieninä palasina. Pitkään jatkunut hellekausi koitui sen kohtaloksi. Kasvi olisi voinut selvitä, ellei se olisi kieputtanut versojaan tiukasti joka suuntaan. Silloin se olisi ollut nostettavissa suojaan kuumimpaan aikaan. Harmittaa. Vuosi takaperin keijunmekko eli parvekkeella lokakuun lopulle saakka. Se tosin lomaili kanssamme Kerimäellä koko heinäkuun.
En halua kasvattaa parvekkeella jatkossa pelkkiä kaktuksia. Ensi kesälle on siis mietittävä keino, jolla selvitä kasvien kanssa yli pahimman helleaallon. Löysin jo rottinkisen sermin, joka voisi tarjota suojaa paahteelta. Se on tismalleen samanlainen kuin Ullanlinnan Airbnb-asunnossa toukokuussa. Sillä saa myös näkösuojaa ja viihtyisyyttä parvekkeelle. Kaiken lisäksi se on mahdottoman kaunis katsella.
Huomenna aion suunnata lisätöinäni iltavuoroon. Lähden nauttimaan työpaikan tehokkaasta jäähdytysjärjestelmästä. Kun merivedessä lilluminen tai omenapuun alla makaaminen ei kerran ole vaihtoehto, niin painun sitten töihin tienaamaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti