Vapun kynnyksellä

 

Olen puurtanut ja raatanut niska limassa. En ole ehtinyt tänne edes kuulumisiani kirjailemaan tai kameraa etsimään. Työt ovat haitanneet harrastuksiani. Se alkaa olla kuitenkin loppu. Pääsen huomenna vapaapäivien putkeen, joka johtaa kesälomaan. 

On ollut vähän ongelmaa jaksamisen kanssa. Meillä molemmilla. Hermoja on kiristänyt harva se päivä. Puolison lukuvuosi tuli päätökseen ja tentit/tehtävät lähtivät onnistuneesti matkaan. Itse olen yrittänyt saada molemmat työt lomavalmiuteen, ja se on vaatinut venymistä sekä pitkiä päiviä. Puoliso ehti jo lomaillakin hetken. Hengähdettyään hän kaiveli kesän kurssitarjonnasta lisää suoritettavaa. 

Elokuun puoliväliin päätin jättää yhden kokonaisen lomaviikon - ja hyvä niin. Säät eivät näytä suosivan ulkoilma-aktiviteetteja toukokuussa, jospa parempi onni kävisi sitten elokuun puolella. Lomareissulle pakkaan näillä näkymin lämmintä vaatetta, kuten villapuseroita sekä villasukkia. Pitäähän minun päästä nauttimaan Porvoon talon pihaterassilla niistä aamukahveista, mistä jo aiemmin haaveilin.

Koska uusia kuvia ei ole, niin valokuvissa sukelletaan toukokuun tunnelmiin vuosien taakse. Kuvat on napsittu vuonna 2019. Ensimmäinen kuva on otettu juurikin vappuna. Kaivelin silloin kirpputorilta hankitut posliinit esille varta vasten juhlan kunniaksi. Seuraavassa postauksessa on luvassa sitten jotain uutta, minä lupaan.

Meinasi ihan jäädä kertomatta, miten sain yhtenä iltana taideinspiraation. Löysin sattuman oikusta Taiko-taideverkkokaupan ja lähdin sitä selaamaan. Ajatus oli, että metsästän sieltä aidon taideteoksen kotiin. Joko grafiikanlehden tai maalauksen. Monta mukavaa löysin, mutta parhaista parhaimmat olivat löytäneet jo uuden kodin. Aion pitää tuota kuitenkin silmällä jatkossakin. Eihän sitä koskaan tiedä, milloin silmiin osuu juuri se täydellinen taideteos - joka sopii kaiken lisäksi vielä budjettiinkin.

Viime vuonna hytistiin vappupiknikillä tuulisen Suomenlinnan kallioilla. Nähtäväksi jää, missä hytisemme tänä vappuna. Hauskaa, kaunista ja herkullista Vappua!

Minun pääsiäiseni

Vaihtelun vuoksi tarjoilen vähän laajempia kuvakulmia valokuvissa tällä kertaa. Oli niin harvinaista herkkua, kun oli tuoreita kukkia kotona, että pitihän sitä hyödyntää koko rahalla. Kuten kuvista huomaatte, kukkamaljakko kiersi vähän siellä ja täällä. Se tuli ikuistetuksi lähes joka nurkassa. Ainoa asia, mitä pääsiäiskuviini kaipasin oli kaunis auringonpaiste, mutta aina ei vain voi voittaa. Kevään ensimmäiset parsat halusin ikuistaa kauniin Pastoraali-talouslevyn kanssa kuvamuistoksi talteen.

Töitä tein pääsiäisen aikaan enemmän kuin olin ajatellutkaan. Yllätys yllätys vaan. Vapaa-ajallani huvittelin urakalla ja selasin hotelleja sekä Airbnb-majoituksia miettien minne päin suuntaisimme lomallamme Porvoon jälkeen. Metsästän persoonallisia majoituksia. Majoituksen ei tarvitse olla makuni mukainen, kunhan se on kiinnostava ja jää mieleen. Erilaisten majoitusten kokeileminen on itse asiassa varsin inspiroivaa. On kuin sovittaisi itselleen ja puolisolleen kokonaan toisenlaista elämää/elämiä. 

Vanhan Porvoon puutalon jälkeen on luvassa jotain muuta. Villi veikkaukseni on, että Porvoon päälle maistuisi jugendkoti Helsingistä. Etsinnöissä bongailen kauniita lautalattioita, koristeellisia takkoja, kaari-ikkunoita, erkkereitä ja vanhoja ovia.

Pääsiäiseni vapaa osuus alkaa tästä. Taidan ottaa sen kunniaksi sushin kanssa lasin viiniä ja nostaa jalat ylös. Puolisokin on jo matkalla maalta kotia kohti. Kippis vaan!

Varaslähtö

 

Aloitin pääsiäisen juhlimisen jo pikkuisen ennakkoon. Ensin löysin kaupassa pyöriessäni ihanan keltaiset Bebe-leivokset. Myöhemmin metsästin väreihin sopivat narsissit kahvipöydän iloksi. Itse tietenkin mätsäsin joukkoon keltaraidallisessa mekossani. Luulisi, että tarkoituksella, mutta ei. Se oli puhdas vahinko. 

Puoliso on parhaillaan osallisena työtaistelussa. Totta puhuen en edes muista, milloin lakko alkoi. Loppua sille ei näytä kuitenkaan tulevan. Puolison kesäloma lähestyy, mutta se siirtyy, ellei sopua saada aikaiseksi ennen sitä. Emme voi olla miettimättä, miten se vaikuttaa tuleviin reissuihin. Jos jotain positiivista, niin tänä vuonna ei ole lentoja varattuna. Ei tarvitse ainakaan jännittää niiden puolesta.

Viimeisen yövuoron jälkeen olin aika naatti. Kunnon unet veivät mennessään väsymyksen, närästyksen ja vatsakivut. Sen jälkeen olen suorastaan leijunut ilosta. Olen nauttinut vapaapäivistäni ehkä enemmän kuin ikinä, vaikka en ole tehnyt yhtään mitään erikoista. Kesäksi kaavaillut lisätyöt peruuntuivat osaltani, kun työpaikalle saatiin rekrytoitua tarpeeksi uusia kasvoja. Näillä näkymin tulen työskentelemään vähemmän ja elämään vähän enemmän. Täytyy myöntää, että ajatus tuntuu varsin virkistävältä. 

Tänään suuntasin urheiluvaateostoksille. Nyt minulla on kunnon ulkoilutakki. Se kestää veden, tuulen ja ties mitä. Ostin myös lenkkarit. En edes muista, milloin olisin omistanut lenkkarit. Olen niin tennariorientoitunut, että huitelen aina niillä. Nyt minulla ei ole yhtäkään tekosyytä, miksi en voisi lähteä lenkille.

Mansikkavaras

 

Aiemmin jaksoin kävellä aamuisin jonnekin sohvanmutkaan, nykyään juon aamukahvini mieluiten sängyssä. Yöpöydälläni on odottamassa William Morrisin mukinalunen. Näin yöpöydälle tai lakanoihin ei jää kahvitahroja. Morrisin kuoseista suosikkini on Pimpernel, etenkin vihreänä. Sitä ei ollut saatavana mukinalusena, joten päädyin aikoinaan kuosiin Strawberry Thief eli mansikkavaras. Setissä mukinalusia on kaikkiaan neljä. Yksi niistä on tosiaan yöpöydällä ja toinen päivystää sohvan käsinojalla. 

Raskas työvuoroputki on tulossa päätökseen. Väsymys näkyy, älykelloni on ainakin ruvennut muistuttelemaan stressistä. Naapuri lisäsi vielä väsymystä aloittamalla yllätysremontin yövuoroni jälkeen. Tunnin pätkissä nukkumisen jälkeen huumorini oli jokseenkin hukassa. Eikä paljon naurattanut, kun lähdin siitä heti tekemään reklamaatiota kengistä, jotka hajosivat parin viikon käytön jälkeen. Reklamaatio sujahti sujuvasti. Samanlaisia kenkiä ei (onneksi) enää ollut koossani jäljellä. Löysin toiset, jotka ovat paremmat. Ovat helpommat puettavat ja jaloissa kuin unelmat.

Pääsiäiskukkia olen vähän varovasti jo silmäillyt. Koen kukkien hankkimisen tärkeänä, koska en töiden takia pääsiäistä juuri ehdi viettämään. Puolisokin lähtee vanhempiensa luo. Jään yksin nauttimaan kevätkukkien väri-ilottelusta. Pari vuotta sitten löysin ihania persikaisia narsisseja. Toivoisin löytäväni jotain yhtä persoonallista tälle pääsiäiselle.

Pitkät vapaat raskaan putken jälkeen ovat juuri alkamassa ja ulkona ihania kevätkelejä piisaa. Kesälomakin saatiin lopulta järjestymään ja monenlaiset riennot odottavat minua kuukauden päästä. Täytyy myöntää, että nyt minulla on syytä hymyyn.

Metsän siimeksessä

 

Olen liikkeellä kahden postauksen voimin, mutta tuo toinen on tuollainen drinkkibaarivinkki. Se päättää kuitenkin hienosti Helsinki-aiheisten postausten sarjan. 

Taannoin oli ihanan lämpimiä kevätpäiviä. Mietimme puolison kanssa, että mitä tekisimme. Muistin silloin elokuisen metsäreissun ja lähdimme Valkeajärvelle katsomaan, että onko metsä jo lumeton. Aurinkoa, pitkospuita ja mäntyjä. Rentouttavaahan siellä hiljaisuuden keskellä oli pyöriä ja nauttia luonnosta. Jälkikäteen hoksasin, että reissusta olisi saanut enemmän irti, jos olisin pakannut eväät mukaan. Metsässä on myös laavu ja tulentekopiste grillaamista/makkaranpaistoa varten.

Toiveisiini on viimein vastattu. Olen odottanut kirsikkatuotteita Suomen markkinoille iät ja ajat. Nyt niitä on viimein ruvennut tulemaan. Lidlissä on myynnissä hyvää kirsikkarahkaa. Nyt taas bongasin jostain mainoksesta kesän jäätelöuutuuden Magnum Utopia Double Cherry -jäätelöpuikon (Kukahan noita nimihirviöitä oikein keksii?). Pitihän sitä päästä heti maistamaan. Jäätelö oli suklainen, totisesti kirsikkainen ja suli suorastaan suuhun. Julistan täten jäätelökesän 2025 alkaneeksi.

Olin aiemmin huolissani työvuorosta, josta puuttui työkaveri. Vuoro saadaan kyllä täytettyä, siihen oli lopulta jopa kaksi kiinnostunutta. Voin huokaista helpotuksesta. Kesälomani sen sijaan aiheuttaa harmaita hiuksia kaikille. Esimies soitti hetki sitten ja kyseli, että voisinko millään siirtää lomaani viikolla. Muuten varmaan kyllä, mutta olen innoissani hankkinut kaikki menoni juuri sille ensimmäiselle viikolle.

Olen taas ykkösvapaalla. Kotona olisi puuhaa, vaikka muille jakaa, mutta ei yhtään intoa. Ei minkäänlaista. Makaan siis sängyssä ja laiskottelen sydämeni kyllyydestä. 

Lasillinen kuplivaa

 

Ensimmäisenä iltana halusimme käydä lasillisella astetta juhlavammin. Auringon laskiessa Tornin näköalabaari on klassikko. Tällä kertaa halusimme kokeilla jotain muuta. Päädyimme Jätkäsaareen Hotelli Clarionin Skyroom-näköalabaariin, josta oli maisemat auringonlaskuun sekä kaupunkiin. Kerros oli muistaakseni 16. ja sinne noustiin näköalahissillä. Ensin istuimme pöydässä auringonlaskua katsellen, sitten vapautui paikat Eamesin Lounge Chair -nojatuoleihin. Juuri niitä halusimmekin kokeilla. Tyylikkäät tuolit ovat viehättäneet silmää jo televisiosarja Frasierista lähtien.

Harmi, etteivät kuvat tee oikeutta kohteelle. Paikka on kiinnostava, näkymät huikeat. Haluaisin päästä kiertelemään tuonne ajan kanssa. Mielellään tunti ennen auringonlaskua - ja niin, ettei siellä ole muita. Ihan helposti järjestettävissä, eikös?

Jungmannin kortteli

 

Halusimme jatkaa Helsingin vierailua lisäyön verran. Bob W tarjosi kaksiota Katajanokalta Jungmannin talosta hyvään hintaan, niinpä päädyimme sinne. Olen ollut Bob W:n asiakkaana sen verran pitkään, että tarjolla oli myös aikainen sisäänkirjautuminen ja myöhäinen uloskirjautuminen, mikä oli plussaa.

Jungmannin talo rakennettiin Katajanokan Kruunuvuorenkadulle vuonna 1907. Alunperin se toimi makasiinina. Rakennus oli pitkään tyhjillään, kunnes se remontoitiin täysin vuonna 2022. Korttelista löytyy huoneistohotellin lisäksi mm. lähikauppa, kampaamo, sushiravintola, pizzeria, kahvila ja Alko. Raitiovaunupysäkki on talon edessä. Meillä oli siis kaikki, mitä yhden yön majoittumiseen tarvittiin. 

Valokuviin kokosin kauneimpia paloja Jungmannin talosta ja hotellihuoneesta. Pääkuvan ikkunasta portaisiin laskeutuva ristikkovalo pysäytti minut kuin seinään. Kerrassaan kaunista. Käytävät ja rappuset miellyttivät myös silmää. Nautin kovin hiljaisuudesta paksujen seinien sisällä. En häiriintynyt edes raitiovaunuista, jotka kolistelivat talon ohi. Vanha, punatiilinen seinä oli myös varsin tunnelmallinen.

Airbnb-majoituksista olen pitänyt, koska on ollut hauskaa jalkautua paikallisten joukkoon. Nyt huomaan, että intoni niihin on laskemassa. Airbnb-kohteissa on lähtiessä aina jotain puuhasteltavaa:  Roskien viemistä, astioiden tiskausta ja paikkojen järjestelyä. Tuolta lähtiessäni en puuhastellut mitään, nappasin vain matkatavarani ja vedin oven kiinni perässäni. Kuinka rentouttavaa se olikaan. Yksi Airbnb-majoitus meillä on kesälle tulossa. Ehkäpä jatkossa on sitten luvassa enemmän hotellielämyksiä.

Ahdistelin viime postauksessa tiukan oloista työputkea. Pari ensimmäistä työpäivää meni jo mukavasti soljuen. Tänään aion nauttia rennosti ykkösvapaasta. Toivon, että mukavasti soljuva liike jatkuu aina seuraavaan viikkoon saakka. Ainoa musta pilvi mielessäni on eräs työvuoro, jossa on minä ja tyhjä viiva. Voin kyllä tehdä kahden ihmisen edestä töitä, mutta olisihan se ihanaa myös saada kahta palkkaa.

Sadepäivän museokierros

 

Reissun ainoa sadepäivä valikoitui luontevasti museopäiväksi. Ensimmäisenä matkustimme bussilla läpi harmaan Helsingin Kuusisaareen, jossa Didrichsenin taidemuseo sijaitsee. Museo itsessään on jo hieno. Etupihalla on uima-allas ja takapihalla meri. Eipä niistä kumpaakaan halunnut jäädä ihastelemaan, kun vesipisarat putoilivat tiuhasti nenälle. Lappilaisen kuvataiteilijan Reidar Särestöniemen värikylläiset maalaukset piristivät harmauden keskellä. Nautin. Oli sinne eksynyt muutama muukin. Jonottaa ei tarvinnut, mutta väkeä pyöri liikaa minun makuuni.

Kuusisaaresta palasimme keskustaan ja suoraan luonnontieteelliseen museoon. Museon kahvila oli viihtyisä. Siinä istuimme pitkään herkutellen lattekupillisilla ja korvapuustijuustokakkupalasilla. Sen jälkeen suuntasimme varsinaiselle museokierrokselle. Suomen eläimet olivat lähinnä sydäntäni. Harpoin heti ensimmäiseksi tervehtimään karhuja, lintuja ja metsäkauriita. Ihailin myös itse museota. Siellä oli aivan upeat, koristeelliset portaikot, suuret ruutuikkunat sekä kuvioidut ruutulattiat. Oli meneillään lauantai-illan viimeiset pari tuntia, joten ihmisvilinää ei liiemmin ollut. Saimme nauttia ihan rauhassa.

Kesälomani pitäisi muuten alkaa tasan kuukauden päästä. Työntekijöistä on nyt huutava pula. On enemmän lähtijöitä kuin tulijoita. En jaksa uskoa hetkeäkään, että lomani ihan oikeasti toteutuisi. Olen toivonut, että saisin siihen edes vapaapäiviä. Minä todella haluan päästä kokeilemaan elämää Vanhassa Porvoossa. Haluan aamukahvit pihaterassilla. Haluan Porvoon ravintolat, putiikit ja kahvilat.

Hulvattoman vapaaviikon vastapainoksi minulla on luvassa hyvin tiukka työtahti. Seuraavan kahdeksan päivän aikana on tulossa vain kaksi vapaapäivää, eivätkä nekään ole vierekkäin. On palasteltava elämää pienempiin osiin, mentävä päivä kerrallaan. 

Solo Sokos Hotel Pier 4

 

Kun satuimme hengailemaan vierailulla Katajanokalla, niin päätimme poiketa Solo Sokos Hotelsin Pier 4 -hotellissa. Eikös sitä sanota, että uteliaisuus pitää mielen virkeänä?

Hotelli avattiin Katajanokalle vuonna 2024. Rakennus on nimeltään Katajanokan laituri ja hotellin lisäksi siinä toimii Stora Enson konttori. Katajanokan laituri on sikäli poikkeuksellinen, että se on puurakenteinen pilareita ja välipohjia myöten. Vuonna 2025 se palkittiin kansainvälisen lehdistön myöntämällä puuarkkitehtuuripalkinnolla. 

Rakennuksen katolla sijaitsee kaikille avoin terassiravintola Humu, jonka terassi ulottuu liki koko katon alueelle. Maisemat avautuvat siitä niin merelle kuin kaupungin kattojen yli. Kuten kuvista huomaatte, kattoterassilla poikkesin minäkin. Hyytävän kylmää oli. Pari valokuvaa nappasin ja kipitin kiireesti takaisin sisälle. Terassi avataan myöhemmin tänä keväänä eli lämmittävä drinkki jäi minulla vain haaveeksi.

Jo suuri ja näyttävä aula ilahdutti kauniilla puuarkkitehtuurillaan. Oli aivan pakko kaivaa heti kamera laukusta esiin. Enkä ollut ainoa. Pyörittiin tuolla reilun tunnin verran. Kaiken kaikkiaan tutustumisen arvoinen paikka. Ei olisi hassumpaa jäädä joku kerta vaikka yöksikin. Tai käydä hotellin kehutussa ravintola Harboressa illallisella. Puhumattakaan siitä drinkistä, joka jäi nyt kattoterassilla väliin.