tiistai 22. marraskuuta 2022

Jouluisia pilkahduksia

 






Joulukuuta kohti hiljalleen mennään. Sen huomaa pieninä, vaivihkaisina pilkahduksina kotona. Jouluiset mukit ripauksella punaista kaivelin viikonloppuna astiakaapista esille. Makuuhuoneen seinälle taas ripustin nauhan, jossa roikkuu valkoisia pahvipalloja ja keittiöön tuo tunnelmaa perinteinen kynttelikköni, jonka laitoin tänäkin vuonna ikkunalaudalle valoa tuomaan. Seuraavaksi etsin pahvitähdille paikat, laittelen kuusityynyliinat olohuoneen koristetyynyihin ja hankin hieman jouluisempia kukkia maljakkoon...

Kävin esittelemässä viimein lonkkaani lääkärille. Kolme pitkää kuukautta jaksoinkin sen kanssa kärvistellä. Lääkäri provosoi kivun esiin murjomalla koipea suuntaan, jos toiseen. Sen jälkeen linkkasin tuskissani kolme päivää. Onneksi olin pyytänyt muutaman päivän sairauslomaa, töistäni en nimittäin olisi millään selvinnyt. Lääkäri oli sitä mieltä, että lonkkani kipu johtuu selkärangan nikamalukosta. Hän suositteli kokeilemaan OMT-fysioterapiaa, johon olenkin huomenna menossa. Toivon niin, että saisin siitä avun kipuihini. Jatkuva sinnittely töissä ja sen jälkeinen sohvalla lepäily alkaa jo jokseenkin puuduttaa. 

Mieheni otti jääkiekkokamat mukaan ja lähti reippailemaan jäälle. Minun oli tarkoitus opiskella sillä välin työhön liittyvää tenttikokonaisuutta, mutta päädyinkin näköjään kirjailemaan tänne. Eilen olin paljon reippaampi ja opiskelin tähän aikaan kynä sauhuten. Olisikohan nyt hyvä hetki tehdä ratkaiseva ryhtiliike ja kaivaa tenttimateriaali esiin? Mukavan talvista viikkoa Teille kaikille lukijoille toivottelen.

tiistai 8. marraskuuta 2022

Riisipuuroa kanelilla

 







Flunssan jälkeen olen kipuillut lonkkani kanssa. Viimeisimmän työputken päätteeksi sunnuntaina raahustin kotiin reporankana ja kaaduin sohvalle. Siitä pääsinkin liikkumaan enää vain tukea vasten itseäni liikuttaen. Tarkoitus oli ottaa rennosti ilta ja lepäillä. Muutamaa tuntia myöhemmin sairastuin vatsatautiin. Että se siitä rennosta illasta, levosta nyt puhumattakaan. Tänään olen pystynyt jo syömään jotain. Lähinnä hedelmiä ja hiukan puuroa kanelilla ja voisilmällä. Onneksi pahin on jo takana päin. 

Blogitauosta tuli taas pidempi kuin olin ajatellutkaan, mutta inspiraatio on ollut jokseenkin hukassa. Päivätkin ovat toinen toistaan sateisempia ja harmaampia. Onneksi kaapissa on sentään kynttilöitä. Lauantaiaamuna kaihdinten takaa paljastui lumesta valkoinen maa. Päähäni rupesi putkahtelemaan jouluisia ajatuksia. Harmi, että iltaan menneesä sekä lumet että ajatukset olivat kadonneet. Sieltä se kuitenkin hiljaa hiipii. Joulukuu. Kohta voi kaivella kynttelikön ja muut joulukoristeet kaapista.

Tauon aikana blogini vietti syntymäpäivää. Kolmas vuosi tuli täyteen. Puumalan mökiltä se kaikki alkoi, siellä metsämökin keskellä sain idean blogista - ja tässä sitä yhä ollaan kolme vuotta myöhemmin.