Tämä juhannus meni lähes samalla kaavalla kuin vuosi takaperin eli töitä tehden. Puolisolla oli vielä yövuoro perjantaista lauantaihin. Sen jälkeen hän lähti sukujuhliin Kerimäelle. Minä juhlistin itseellistä keskikesää kaivamalla liinavaatekaapista överipunaiset mansikkalakanat esiin. Sitten napostelin ostamiani mansikoita överipunaisissa mansikkalakanoissani. Ei hassumpi tapa viettää juhannusta.
Juhannusruusun oksan kävin varastamassa läheisen autiotalon edestä. Tuoksuvat kukat kurkottelivat aidan yli tielle - ja tilaisuus teki varkaan. Naapuruston koirat alkoivat haukkua. Onneksi olin pyörällä liikkeessä. Pääsin kaahaamaan äkkiä karkuun. Olen hieman huolissani, myönnän. Ehkä tämä on vasta alkua rikolliselle elämälleni. Ruusu tänään, auto huomenna ja ylihuomenna marssin aseineni pankkiin.
Mustasilmäsusannan kasvutahti on ollut jokseenkin huima. Parvekkeen laipio ja lattia on tullut jo valloitetuksi. Nyt kasvin kymmenet versot etsivät kiivaasti tarttumapintaa ympäriltään. Kun työnnyn parvekkeelle kastelukannuineni, niin minusta tuntuu aina kuin tulisin kaapatuksi versojen sekaan. Panttivangiksi. Ehkäpä joku päivä niin vielä käykin. Tiedättepähän sitten, jos minusta ei täällä enää mitään kuulu.
Nukuin yövuoron jälkeen viisi tuntia. Ei tunnu mitenkään helpolta lähteä taas yöksi valvomaan. Taidan napata työmatkan varrelta jonkun ihanasti maustetun kauramaidon. Kahvin voimalla selviän varmasti huomiseen. Sitten aloittelenkin vapaitani.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti