Tulin eilen kotiin ruokaostoksilta kukkakaupan kautta. Samettilehtisen herttaköynnösvehkan kohtaloksi koitui marraskuu. Tai sitten minä. Ajattelen kuitenkin mieluummin, että se kuoli valon puutteeseen. En halunnut hankkia vielä jouluista kukkaa, niinpä kotiutin tuon näyttävän muratin. Heti kuvien ottamisen jälkeen aloitin rymsteeraamaan. Kasvi pääsi lähemmäs ikkunaa ja tuuletin lähemmäs minua. Olen ruvennut käyttämään sitä öisin, koska jossain vaiheessa tulee aina liian lämmin.
Tämän viikon vapaapäivät on nyt eletty. Ajatuskin tuntuu kivikkoiselta, mutta kyllä se viikko siitä hiljalleen suttaantuu tälläkin kertaa. Uskon vahvasti näin. Paperista joulutähteä metsästin ajankulukseni eilen. Lopulta kävi onni. Löysin mieleiseni ja laitoin tilauksen matkaan. Onpahan taas elämässä jotain mukavaa odotettavaa.
Sääennusteen yöksi lupailemat lumihiutaleet jäivät tulematta. Olen helpottunut. Voin napata pyörän alle. Työpäivän jälkeen kiidän suoraan tapaamaan lääkäriä. Myönnän, että jännittää jo nyt. Millähän lailla minä rupean rymsteeraamaan elämääni?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti