Viisi vapaapäivää takana. Taisi olla hämärää ja sadella vettä jokaisena niistä. Toisina enemmän ja toisina hieman vähemmän. Pitkälti kotinurkissa kierrellessä sujahtivat nämä harmaat marraskuiset päivät. Sen verran sain aikaan, että kaivelin kynttelikön ja kuusimukit esille. Pyörittelin myös sisustusta toimivammaksi. Vaihtelin lähinnä taulujen paikkoja ja siirsin eteisen käyttämättömän pöytälampun olohuoneeseen. Kaikki lisävalaistus on tarpeen tämän loputtoman pimeyden keskellä.
Mies lähti töihin aamulla jo kukonlaulun aikaan. Minä heräilin kissan kanssa yhden aikaan päivällä ja keittelin itselleni aamukahvia viimeisten auringonsäteiden pyyhkiessä kotinurkkia. Myönnettäköön, että paras päivä meni nukkuessa, mutta lähdenpähän ainakin hyvin levänneenä yövuoroon. Tämän viikon sääkartta lupailee useammalle päivälle aurinkoa, jospa sitä eksyisi himpun verran myös minun elämääni. Olen varovaisen toiveikas. Auringonvaloterapia tulisi nimittäin tarpeeseen. On vaan ollut tänä vuonna jotenkin erityisen haastavaa eläminen ja oleminen talviaikaan siirtymisen jälkeen.
Viime viikon suurin saavutus ja onnistuminen oli äidin perunkirjoituksen loppuun saattaminen. Muistan, miten skannasin ja lähetin kilotolkulla asiakirjoja raskaimman työputken lomassa silmät sikkurassa. On helpottava ajatus, että se kaikki on viimein takana. Tälle viikolle on luvassa kirpputoriprojekti, joka on vielä kovin vaiheessa. Hintalaput odottavat keittiönpöydän kulmalla siistissä pinossa. Kunhan nuo kassit, pussit ja nyssäkät tuosta työhuoneen lattialta lähtevät, niin voin huokaista helpotuksesta. Toivon, että onneni on myötäinen ja kaikki tavarat käyvät kaupaksi. Tai ainakin lähestulkoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti