maanantai 17. lokakuuta 2022

Yksi nuhanenä täällä

 






Joku nuhanpoikanen on iskeytynyt seuraani. Kurkku oli kipeä jo lauantaiaamuna, kun yövuoroni päätin. Niinpä olen pysynyt viikonloppuna kotona neljän seinän sisällä ja levännyt urakalla. Eilen illalla olo tuntui hyvinkin normaalilta ja ajatus oli lähteä tänään töihin. Tähän aamuun heräsin kuitenkin nenä tukossa ja astmaisesti yskien. Iltavuoro vaihtui koronatestiin ja sairaslomaan. Tuloksia odottelen huomiseen. Sitä ennen katselen sohvalla keltaisten koivunlehtien pyörimistä tuulen matkassa, tuijotan rajattomasti Netflixiä ja syön lohturuokana kookoksista nuudeli-kanakeittoa. Niin lämmittävää ja hyvää.

Kävimme viime viikolla eläinlääkärissä kontrollikäynnillä. Viimeksi Mokoman kilpirauhasarvo oli yli viitearvon, nyt se oli painunut alle määritysrajan. Epäilyksenä oli, että se johtuu munuisten vajaatoiminnasta. Tuohon vaivaanhan Mokomalla on ollut ruokavaliohoito jo useamman vuoden. Kilpirauhaslääkitystä rukattiin taas ja varattiin seuranta kolmen viikon päähän. Lauantaiaamuna tulin yövuorosta kotiin ja järkytyin. Mokoman vatsa oli ollut sekaisin pitkin yötä. Siivosin kotia ja itkin väsyneet silmäni turvoksiin, sillä olin varma, että Mokoma tekee kuolemaa. Eipä onneksi sentään. Sen jälkeen kissan tila on kohentunut silmissä. Siitä on tullut paljon uteliaampi, reippaampi ja sosiaalisempi. Aiemmin itsekseen eteisen nojatuolissa nuokkuva tyyppi viihtyy taas meidän seurassa - ja etenkin sylissä.

Tähän postaukseen olin ajatellut liittää ihania ruskan sävyttämiä valokuvia. Koska sairaana ei voi kirmailla mielin määrin ulkona paleltumassa, niin kaivoin kameran esiin ja kuvailin kotipäivän näkymiä täällä kotona. Onneksi sattui selkeä ja valoisa päivä. Aurinkokin kävi näyttäytymässä taivaalla hetkittäin. Toivon, että ennätän vielä tänä syksynä ulkoiluttamaan kameraa ja nauttimaan ruskasta. Tulevan viikonlopun vapaapäivinä siihen olisi vielä varsin hyvä mahdollisuus, mikäli säät vain suinkin sallivat.

Ei kommentteja: