Kampin kattojen kupeessa

 

Kesäflunssa tuli ja meni. Kovin helposti yövuorot eivät sujuneet. Yritä siinä nyt nukkua päivällä, kun nenä on aivan tukossa ja yskänpuuskat herättävät vähän väliä. Onneksi lopussa odotti voittajafiilis.

Helsinkiä käytiin katselemassa taas hieman eri kantilta. Hotellihuone sijaitsi tällä kertaa rauhallisella kadulla Kampissa. Hotel Mestarin punatiilisen rakennuksen valtava lasikatollinen atrium teki vaikutuksen. Hotellin sisustuksessa oli käytetty rouheasti metallia, puuta ja nahkaa. Sävymaailma oli tumma, mutta ei kuitenkaan synkkä. Huoneen jatkona nautimme ikiomasta parvekkeesta, jossa oli pari ruukkupensasta, rottinkipunoksiset puutarhakalusteet sekä lepotuoli, johon saattoi heittäytyä pitkäkseen nauttimaan auringosta. Aamupala churroineen oli varsin laadukas. Tarjolla oli myös lohta, mikä on nykyään harvinaista. Itse ihastuin aamupalalla erityisesti Paahtomestarin kahviin, joka oli erinomaista.

Museokorttia vingutettiin reissussa oikein urakalla. Nyt olemme käyneet läpi Amos Rexin, Kiasman, HAMin ja luonnontieteen museon. Kortin rahalle on siis saatu hyvin vastinetta. Museoista suosikkini oli tuo viimeinen. Eläimet ja kasvit ovat kiinnostaneet minua aina. Kaiken lisäksi museon tilat, kuten koristeelliset kierreportaat ja kattorosetit, valkoisella sekä harmaalla kuvioidut laattalattiat viehättivät esteettistä silmääni. Vanhassa rakennuksessa oli todellakin omaleimainen tunnelmansa.

Aivan hotellin nurkilla sijaitsi kissakahvila Helkatti. Sen eteen oli aivan pakko pysähtyä kerta toisensa jälkeen. Enkä todellakaan ollut ainoa. Kissat makoilivat näyteikkunassa eri tasoilla nauttimassa auringonpaisteesta. Notkuin lähes nenä kiinni ikkunalasissa tuijottamassa rentoina pötköttäviä karvaisia kavereita. Kissat eivät moisesta edes hätkähtäneet. Ne ovat tainneet tottua julkiseen elämään. Vaikka katselen mielelläni kissoja, niin omaan kotiini en ole sellaista haalimassa. Elämä on monin tavoin helpompaa näin. Tiedostamme myös, ettemme voisi millään saada Mokoman kaltaista kissaa.

Siinäpä se kaikkien aikojen reissukesä tulee hiljalleen päätökseensä. Seuraavaksi lähdetäänkin sitten tutustumaan Riiaan. Töihin paluun kynnyksellä luvassa on vielä yksi pikainen pyrähdys lempikaupunkiini Porvooseen, muuten aion jäädä kotinurkkiin elelemään hiljaiseloa ja nauttimaan lähestyvästä syksystä. Tai niinhän minä kuvittelen. Mistäpä minä varsin tiedän, että milloin se reissukuume nappaa taas valtaansa.