Lumisadetta, tuulta ja pakkasta. Niistä on viime päivien säät tehty. Minä olen viettänyt päiväni kuin talviuninen karhu, tuhisten sikeästi lämpimän peiton alla. Välillä olen kääntänyt korkeintaan kylkeäni. Yöt olenkin sitten valvonut töissä. Onneksi viimeinen työyö jäi taakse ja jään nauttimaan vapaistani. Odotan, että voisin käydä päivänvalolla ihastelemassa luontoa, jonka viime päivät ovat talven ihmemaaksi loihtineet. Samalla voisin ehkä ulkoiluttaa kameraakin. Katsotaan, antaako lonkkakipu myöten.
Jouluista sisustusta olen edistänyt pikkuhiljaa. Kuusikossa-lakanat ja -mukit kaivelin jälleen kaapeista ilahduttamaan jouluista arkea. Keittiön pöydällä miehen veljen vaimon tuoma valkoinen amaryllis harkitsee nuppujensa avaamista. Toivon ainakin näin. Yritän nauttia joulusta niin paljon kuin suinkin ennätän. Spotifystä kaivelen uutta joulumusiikkia lähes päivittäin, istun kynttelikön valossa torkkupeittoon käpertyneenä, juon mausteista jouluteetä ja tunnelmoin. Mieleni on hyvä, lämmin ja hellä.
Miehen vapaat tulivat päätökseensä ja hän tekee parhaillaan lähtöä töihin. Kunhan hän häipyy tuolta hääräämästä, niin kaivaudun peiton alle nukkumaan. Toivoisin, että saisin kissan kylkeeni torkkumaan. Taitaa vaan olla turha toivo. Mokoma viihtyy ihan liian hyvin ikkunalaudalla lämpöpatterin päällä...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti