Pakkaskelit päättyivät tämän päivän lumisateeseen. Täytyy myöntää, ettei jäätäviä tunnelmia jäänyt yhtään ikävä. Toivottavasti tämän talven pakkaset olivat siinä. Nyt hiljalleen kevättä kohti, kiitos!
Vapaapäivät ovat menneet hurjan väsymyksen kourissa. Olen kyllä nukkunut paljon, mutta toivottoman katkonaisesti. Myös astman kanssa on mennyt viime päivinä huomattavasti huonommin, syynä varmasti univaje ja hurjat pakkaslukemat. Viime yönä sain vihdoin levättyä ja sen myötä kaikki muukin tuntuu olevan huomattavasti paremmin. Harmi vain, että viimeinen vapaapäiväni tulee jo iltaan. Onneksi olen menossa sentään vasta iltavuoroon. Ehdin katsoa elokuvan tai parikin iltalenkiltä tultuani.
Kotimme lämpöpatterit ovat hohkaneet lämmintä yötä päivää ja kissa on nauttinut jokaisesta hetkestä. Sentään joku tässä taloudessa osaa arvostaa kunnon pakkasia. Monen päivän ikkunalautamajoituksen jälkeen kissa on etsinyt uusia nukkumapaikkoja. Aamulla maistuivat unet minun selkääni vasten, myöhemmin kokeiltiin vaatekaappia, iltapäivällä torkuttiin miehen vatsalla ja nyt kelpaa jo oma villapeitto sängyn päällä. Eipä yhtään hassumpaa elämää, vai mitä olette mieltä?
Kaupungin koronalukemat ovat yhtäkkiä ryöpsähtäneet villisti. Entisestään vähäiset menot karsiutuvat nyt minimiin, mutta ei se minua suuremmin haittaa. Omissa kotinurkissa on ihan mukavaa olla. Tänäänkin olen tepastellut kädet yömekon taskuissa, juonut kahvia ja katsellut kaupungin kiireistä perjantaivilinää ikkunasta käsin. Saimme tietää tänään iltapäivällä, että puolison työkaveri on altistunut koronalle, hän on tällä hetkellä oireettomana karanteenissa. Toivon niin, että hän oireettomana myös pysyykin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti